Rannalla hirveän joen – urbaania fantasiaa Pohjois-Karjalassa

Aluksi

Joensuussa järjestettiin pitkin vuotta 2017 Chronicles of Darkness – maailmaan sijoittunut kolmiosainen Joki Heijastaa Taas Tähtien Valoa –  kaupunkilarpkampanja, josta kahteen jälkimmäiseen osaan osallistuin itse. Kampanja kulminoitui kolmanteen peliinsä 9.12.2017. Peleissä erilaiset yliluonnoliset olennot (ja jokunen aivan tavallinen ihminen) pyrkivät löytämään yhteisen sävelen kaikkia uhkaavaa tyhjyyttä vastaan ja rakentamaan haurasta luottamusta sellaisten olentojen kanssa, jotka toisenlaisessa tilanteessa olisivat olleet luontaisia vihollisia.

Lue loppuun

Kirjeitä Heittämättömän Arwan Killasta

20 vuotta HAKkia

Heittämättömän Arwan Kilta – tuttavallisemmin HAK – perustettiin vuonna 1997 Mikkelin legendaarisen Angela Kebabin pöydän ääressä. Jäseniä oli tuolloin 4 hengen pöytäkunta, mutta jo vuoden päästä jäsenmäärä oli noussut 80 paikkeille ja postituslistalla oli runsaampi 200 nimeä. Yhdeksänkymmentäluvun tyylillä ensimmäiset pelit olivat teini-ikäisten innolla rustaamia minipelejä 20-30 hengelle, joiden järjestämistä helpotti hyvät suhteet paikalliseen nuorisotoimeen, jonka kautta useimmat pelipaikat varattiin vaikka päivää aikaisemmin.

Lue loppuun

Kalenteriongelmat

Vuosirenkaiden kertyessä silmien alle monet huomaavat roolipelaamisen jäävän yhä vähemmälle. Kalenterirajoitteet ja vanhojen pelikaverien hajaantuminen eri suuntiin elämässä tekee pelien järjestämisestä jatkuvasti hankalampaa. Lopulta pelataan kituuttaen ehkä pari kertaa vuodessa. Roolipelaamisesta tulee yksi niistä lukuisista kivoista jutuista, joihin ei vaan tunnu enää vanhempana olevan aikaa.
Lue loppuun

Lokin joululahjavinkit

Mitä nörtille joululahjaksi? Ainahan sitä voi ostaa fandom-kamaa kansainvälisestä verkkokaupasta, jonkun roolipelioheistuotteen tai kerryttää noppakokoelmaa, mutta eikö paras lahja ole omaperäinen ja persoonallinen? Parhaimmillaan ehkä itse tehty? Itse tykkäisin nähdä vaivaa ja tehdä lahjat itse, mutta ollaan nyt rehellisiä ja realistisia. Ei sellaiseen yleensä riitä aika.

Se ei tarkoita, etteikö voisi antaa jotain kaunista ja omaperäistä, kotimaisen käsityöläisen (tai nörtin) rakkaudella tekemää.

Lue loppuun

Mongolien matkassa keskiajalla, historiantutkimus pelinjohtajan apuna

Keskiaikaisista teemoistaan ja lainailustaan huolimatta hurjat mongolit ovat jääneet varsin vieraiksi usein ritarien ja linnojen täyttämissä roolipelimaailmoissa. Fantasiaroolipeleissä ovat omien havaintojeni mukaan usein saaneet örkit ym. vastaavat ainakin pintapuolisen innoituksensa mongoleista, kuvailihan Tolkienkin, jonka Sormusten Herraa useimmiten lainaillaan fantasiaroolipeleihin, kirjojen ulkopuolella kirjeissään örkkejään  ”vähiten viehättäviksi mongolin tapaisiksi”. Historiallisemmin suuntautuneissa peleissä paimentolaiset ovat ehkä niin perin juurin vieraita ritariromantiikasta ammentavalle genrelle että niihin ei juuri törmää. 
Poikkeuksiakin toki on fantasiankin puolella mm. itselleni tuttu jo AD&D 2nd Editioniin julkaistu mongolien innoittama fantasiakampanja The Horde laajennuksena suosittuun Forgotten Realms kampanjaan, jonka fantasiamongoleilla ei ollut torahampaita. Lue loppuun

Klassinen hullaantuminen


Pelinjohtajan masennuksesta kohti hyvinvointia

Peli on vihdoin ohi. Väsyttää. Elämä tuntuu ankealta ja sitä päätyy kerta toisensa jälkeen miettimään onnistumisia ja virheitä, joita on tehnyt peliprojektinsa aikana. Huomaa turhautuvansa pieniinkin seikkoihin. Sanoihin, joita on sanottu. Makaa sängyssä pari päivää tuntien surua, haikeutta ja vihaa. Väärinymmärrystä. Tekisi mieli laittaa viestiä pelaajille. Saada viimeisetkin konfliktit selvitettyä. Samalla ajatellen, että se kaikki oli omaa syytä.

Lue loppuun