Heidi Säynevirta kävi Solmukohta 2020 -tapahtumassa internetissä, haastatteli tapahtuman pääjärjestäjä Massi Hannulaa, ja kirjoitti aiheesta raportin. Se on nyt tässä.

Knutepunkt on vuosittain järjestettävä yhteispohjoismainen liveroolipelikonferenssi, jonka nimi kääntyy järjestäjämaan mukaan Knutepunkt, Knutpunkt, Knudepunkt tai Solmukohta -muotoon. Norjankielinen Knutepunkt on perusmuoto, sillä ensimmäinen tapahtuma järjestettiin Norjassa vuonna 1997. Ohjelmaan kuuluvat luennot, paneelikeskustelut, työpajat ja larpit, mutta yhtälailla kansainväliseen harrastajayhteisöön tutustuminen niin virallisissa kuin epävirallisissakin kuvioissa. Tapahtuma on vedonnut paitsi larppaajiin, myös (rooli)pelitutkijoihin, sekä sellaisen osallistavan taiteen tekijöihin, jotka käyttävät työssään larpin kaltaisia metodeita. Tapahtuma on hitaasti kasvanut nykyiseen kokoluokkaansa, jossa vuosittain osallistujia on n. 400-500 henkeä, liki 20 eri maasta, toki enimmäkseen Pohjoismaista.

Tapahtuma ei tietenkään ole kaikille, niin kuin ei mikään tapahtuma, mutta monille tuntemilleni larppaajille se on vuoden tärkein roolipelitapahtuma, toinen joulu, ja tärkeimpiä tapahtumia kavereiden näkemiseen. Monet roolipelien avulla elantonsa tienaavista ovat kertoneet Knutepunktin vaikuttaneen merkittävästi siihen, miten he roolipelit näkevät, tai millaisia harrastajia he ovat. Knutepunkt kannustaa leikkisästi haastamaan omia näkemyksiään ja kokeilemaan harrastuksen rajoja. Kansainvälisen yhteisön erilaiset tavat tehdä ovat inspiroineet lukuisia suomalaisiakin pelinkirjoittajia ja Knutepunktissa saadun innostuksen perusteella monet suomalaiset pelaajat ovat uskaltautuneet pelaamaan ulkomaille. Knutepunktissa ovat saaneet alkukipinän monet kansainväliset projektit College of Wizardrysta alkaen ja vielä useammat projektit on tuotu kansainvälisen larppaajayhteisön tietoon juuri siellä: joko ennen peliä tai vähintäänkin sen jälkeen kun pelin toimivia mekaniikkoja on esitetty laajemmalle vastaanottajajoukolle. Erityisesti ennen sosiaalisen median nousua tapahtuma oli ykköspaikka saada tietoa siitä, mitä ja miten muualla larpataan.

Tapahtumaa on syytetty vuosien saatossa juhlimista glorifioivaksi, koska erilaiset juhlat huonebileistä gaalaillallisiin ovat olleet merkittävä osa tapahtumaa. Erityisesti ennen kuin harrastus heräsi reflektoimaan omaa turvallisuuttaan ja inklusiivisuuttaan, saattoivat erilaisten alakulttuurien pahimmat törmäykset tapahtua nimenomaan juhliessa eikä puheohjelmasaleissa. Nykyään Knutepunkteilla on jo vuosia olleet selkeät käytös- ja järjestyssäännöt, jotka tähtäävät sekä kävijöiden turvallisuuteen että inklusiivisuuteen (mm. jätä keskusteluun aina avoin tuoli, jotta paikalle sattuva voi osallistua matalammalla kynnyksellä, sekä puhu aina englantia), sekä häirintäyhdyshenkilöt mahdollisten ongelmatilanteiden selvittelyä varten. Alkoholia nauttimattomille on ollut tarjolla joko omia tiloja ja juhlia, tai tapoja tunnistaa muita, joille alkoholi ei maistu. Itse olen osallistunut muutamana viime vuonna tapahtumaan ilman että olen koskenut viinaan tai valvonut aamuneljään, ja vaikka kokemus on ollut toki hieman erilainen, ei se silti ole vienyt pois ydinkokemusta Solmukohdassa ja oman heimonsa parissa olemisesta.

Tapahtumassa ohjelmaan kuuluvat siis luennot, paneelikeskustelut, työpajat sekä larpit. Perinteisesti Ruotsissa ja Norjassa on enemmän aktiivista osallistumista ja tekemistä, ja Suomessa ja Tanskassa painopiste on ohjelman seuraamisessa. Perinteisen ohjelman ohella yhtä lailla kaikissa Knutepunkteissa tapahtuman ideoihin kuuluu muihin harrastajiin tutustuminen, ja joka vuosi aiempina vuosina tavattuja sekä uusia kavereita voi päästä tapaamaan neljäksi päiväksi hotelliin jonnekin päin Pohjoismaita.

Paitsi tänä vuonna. COVID-19 -epidemian takia fyysinen Solmukohta 2020 peruttiin. Päätös osoittautui järkeväksi, sillä tapahtumaan aikaan matkustaminen tapahtumapaikalle ei olisi ollut mahdollista paitsi ulkomaalaisille, edes kaikille suomalaisille, sillä Uudenmaan rajat ovat kiinni ja tapahtumapaikka Tampereella. Yli 10 hengen kokoontumiset eivät edes ole sallittuja. Vuodesta 2004 tapahtumissa käyneelle tämä tuntui suuremmalta vastoinkäymiseltä kuin työnantajani koronaviruksen takia lätkäisemä 90 päivän lomautusilmoitus.

Fyysisen tapahtuman peruunnuttua Solmukohdan järjestäjät tekivät sen mitä pystyivät ja ehtivät, eli siirsivät osan ohjelmasta verkkoon. Tapahtumaviikonloppuna 3.-5.4.2020 Solmukohta Online Program -Facebook-ryhmään ladattiin joukko esityksiä ja streameja, joiden alunperin oli tarkoitus olla osa ohjelmaa Pyynikillä Scandic Hotel Rosendahlissa. Ohjelmista suurin osa oli katsottavissa jo 3.4, mutta tarkoitus oli katsella ohjelmia yhtäaikaisesti Facebookin Katseluryhmä -toiminnon (Watch Party) avulla.

“Facebook valittiin alustaksi ensisijaisesti tuttuuden takia. Jos aikaa olisi ollut enemmän kuin muutama viikko, olisimme saattaneet käyttää jotain muutakin ohjelmaa. Selvää oli, ettei meillä ollut aikaa tehdä kattavia ohjeita alustan käyttöön. Se on kuitenkin hieman kontroversiaali, joten jos vastaavan verkkotapahtuman järjestämiseen olisi aikaa vaikka puolisen vuotta, etsisin alustaa, joka tukee yli 700 samanaikaista kävijää, luo yhteisöllisyyttä ja sallii yhteisölliset katselukokemukset”, tapahtuman pääjärjestäjä Massi Hannula kertoo.

Tapahtuma lähestyi ohjelmanjärjestäjiään muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa, kysyen kiinnostusta ohjelman pitämisestä internetin yli. Ei-fyysiset työpajat ja esitelmät oli helppo siirtää nettiin, joskin useampi tarvitsi apua ja tukea videointiin ja lataukseen. “Vastanneet, jotka ohjelmansa halusivat nettiin siirtää, olivat innostuneita tästä mahdollisuudesta. Larpit jäivät kuitenkin puuttumaan ohjelmasta, eikä niiden nettiin siirtämiseen minulla mitään avaintyökaluja olisi ollutkaan”, harmittelee Hannula.

Ohjelmat olivat lyhyempiä kuin tapahtumassa yleensä. Vaikka Solmukohta suosikin esimerkiksi Ropeconista poiketen usein enemmän 45 minuutin kuin 105 minuutin ohjelmia, olivat monet ohjelmat täällä vielä lyhyempiä, sillä normaalisti ohjelman loppuun jätetty keskusteluun tai kokemusten jakamiseen varattu aika rajautui pois. Jokaisen ohjelmanjärjestäjän itse nauhoittaman ohjelman laatu oli vaihtelevaa. Kaikista sai kuitenkin hyvin selvää, vaikka äänenvoimakkuutta saikin säätää ohjelman vaihtuessa reilusti ja jotkut livestreamit alkoivat hieman myöhässä. Osa puhujista luotti vahvasti omaan naamaansa, osan taas pysyessä äänenä luentodiojensa takana, osan yhdistellessä näitä molempia.

Järjestäjät pyrkivät saamaan katseluryhmien avulla aikaan ilmapiirin, jossa kaikki ovat samassa salissa katsomassa luentoa ja kaikki osallistujat tuntisivat olonsa tervetulleiksi, ja saivatkin siitä hyvää palautetta. Ainakin kaikissa katseluryhmissä joihin itse osallistuin, keskustelu kävi vilkkaana ja nimenomaan teeman ympärillä, eikä keskustelua valvovia moderaattoreita kai suuremmin tarvittu. Aiemmissa Solmukohdissa mikäli ohjelmassa on ollut väli, jolloin mikään ohjelma ei kiinnosta, tai on erehtynyt ohjelmaan joka ei lopulta olekaan kiinnostava, on aina ollut mahdollista lähteä harhailemaan käytäville ja etsiä joko mielenkiintoista keskustelua, lautapelailua tai vanhan kaverin kanssa kuulumisten vaihtamista. Nyt kun virallinen ohjelma ei ollut käynnissä, oli osallistujilla mahdollisuus osallistua Solmukohdan sosiaaliseen minglaamiseen erilaisten Discord- ja muiden puhe- ja tekstichattien kautta. Roompartyistä Zoom-partyihin -hengessä myös That’s so Texas -bileet järjestettiin netin ylitse Teksasista käsin lauantai-iltana. Itselleni pelkkä puheyhteys englanniksi tuntuu jo lähtökohtaisesti työläältä, sillä puhun englantia sen verran hitaammin, että oman puheenvuoron saaminen tuntuu työläältä, ja ymmärretyksi tuleminen aiheuttaa tarpeetonta stressiä. Osallistuin satunnaisiin keskusteluihin chateissä, mutta tunnelma oli kuitenkin enemmän sitä mitä se oli — polveilevaa ja poukkoilevaa keskustelua Facebook-ryhmässä, ei varsinaista reaaliaikaista jutustelua. Satunnaiset valokuvaketjut siitä, mitä ihmiset tekivät ohjelman katsomisen lomassa, millaisesta kupista joivat aamukahvia jne, toivat toki pientä huumoria ja katsojia lähemmäs toisiaan tilanteessa, kun varsinaisesti samassa tilassa oleilu ei ollut mahdollista.

Tiivis suunnitteluaikataulu näkyi joissain toteutuksen osissa. Facebook-ryhmään, jossa katseluryhmät ja erilaiset kutsut keskusteluihin näytettiin, pääsi liittymään vasta, kun tapahtuma alkoi. Tämä osoittautui pieneksi heikkoudeksi, sillä suurin osa ei ilmeisesti ollut käyttänyt katseluryhmiä aiemmin, jolloin troubleshoottaaminen osui ensimmäisten ohjelmien päälle ja toisaalta katsojat välillä etsiessään katseluryhmää johon liittyä, aloittivat vahingossa omia katseluryhmiään. Aiempi ryhmään pääsy ja testinä tehdyt katseluryhmät ennen ohjelman alkua olisivat helpottaneet ainakin troubleshoottaamiseen.

Ainoat kriittiset palautteet joita järjestäjät saivat tapahtumasta, koskivatkin Facebookin bugeja, eivätkä järjestäjien toimintaa. “Ensimmäisen päivän virheistä opittiin ja tilanteeseen sopeuduttiin niin, että ne olivat lauantaina pääosin selvitetty”, kertoo Hannula. Mikäli ohjelman missasi teknisen ongelman takia tai muusta syystä, kaikki ohjelmat pystyi katsomaan viikonlopun aikana jälkikäteenkin, mutta tapahtuman sosiaalisen ulottuvuuden ollessa muutoinkin rajattu, oli keskustelu ohjelmista muiden samanaikaisten katsojien kanssa monille — myös minulle — tärkeä osa kokemusta.

Ja vaikka se sitä oli itsellekin, niin huomasin kuitenkin välillä että nk. luentoähkyn takia oli mahdotonta jatkaa suoraan ohjelmasta toiseen. Futurespectives -ohjelmassa viisi larppaajaa kertoivat fiktiiviset tarinansa kahdenkymmenen vuoden päästä siitä, kuinka larppaaminen oli kehittynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Skenaariot eivät olleet pelkästään hauskoja ja tavoiteltavia, vaan myös surullisia ja maailman tilasta ajatuksia herättäviä tavoilla, jotka iskivät voimakkaammin päälle kuin arvasinkaan, onhan larppaaminen nyt koronaepidemian aikana käytännössä kielletty. Tästä syystä en pystynyt heti samaan syssyyn seuraamaan ohjelmaa turvasanojen käytöstä rohkeaan käytökseen kannustavissa tiloissa, vaan jouduin ottamaan väliin lyhyen kävelylenkin (turvavälein tottakai) omien ajatusteni selvittelyyn. Mikä toki kannattikin, sillä ko. Julia Greipin esitelmä oli ajatuksia herättävä jo siitä perusoletuksesta, että kun useissa larpeissa ei tähdätä turvalliseen tilaan, jossa ollaan turvassa ikäviltä asioilta, vaan tilaan, jossa turvallisesti uskalletaan poistua omalta mukavuusalueelta ja kohdata niitä ikäviä asioita.

Toinen itseäni kiinnostava ohjelma oli Alessandro Giovannuccin Designing Nostalgia — Techniques for Larp about Memory and Ageing, jonka varmasti fyysisessä Solmukohta-tapahtumassa olisin ohittanut siksi, että ikääntymisen käsittely ei varsinaisesti minua pelisuunnittelussa kiinnosta. Ei-lineaariset pelit, joissa pelataan aluksi kohtauksia, jotka tapahtuvat vasta toisten kohtausten jälkeen, sekä hahmon muistojen tuominen peliin mukaan kesken pelin ja mekaniikat yhteisten muistojen luomiseen ovat kuitenkin kiinnostaneet minua teemoina jo siitä asti, kun kuulin tanskalaisesta mielisairaalalarppi Deliriumista , ja tämä luento antoi lisää ideoita sellaisen pelin toteuttamiseen itse.

Siinä missä aiemmat ohjelmat oli valittu nimenomaan ohjelman kiinnostavuuden perusteella, joskus ohjelmanjärjestäjän nimi myös vaikuttaa siihen, mitä ohjelmaa seurata. Yksi omista suosikeistani, joiden ohjelmat ovat kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä, on norjalainen larppisuunnittelija Eirik Fatland. Eirik puhui tänä vuonna larppien vaikuttavuudesta pelaajiinsa, puhuen nimenomaan sellaisista peleistä, joissa pelinjohdolla on sanoma, jota he haluavat pelaajille välittää. Sinällään ohjelma ei tarjonnut kauheasti uutta, mutta kuitenkin jäsensi joitain itsekin miettimiäni pointteja.

Eniten etätapahtumassa jäin kaipaamaan nk. Solmukirjaa, eli tapahtumassa julkaistavaa enemmän tai vähemmän akateemisten artikkelien kokoelmaa. Fyysinen kirja on käsittääkseni tullut painosta, mutta koska tapahtuma ei toteutunut, ei sitä saatu jaettua kävijöille, ja vaikka usein kirjat on julkaistu myös verkossa, usein jopa ennen tapahtumaa, ei tätä kirjaa tätä kirjoittaessani vielä ole julkaistu. Mikä on sääli, koska se on niitä Knutepunkien ydinalueita, joita koronasta huolimatta olisi voitu toteuttaa kuten aiemmin. Hannulan mukaan verkkojulkaisu ei ollut vielä valmis tapahtuman aikaan, mutta artikkelit tulevat kuitenkin pian julki Nordiclarp.orgiin ja kunhan fyysiset kirjat on lähetetty Solmukohdan lippujen ostajille, kirja tulee saataville myös DriveThroughRPG:hin.

Kaiken kaikkiaan Solmukohta Facebookissa toimi hyvin tarkoitukseensa jakaa tapahtumaan suunniteltuja kiinnostavia ohjelmanumeroita, mahdollistaa niistä keskusteleminen, sekä lievittää sitä surua, mitä fyysisen tapahtuman puute monissa kävijöissä aiheutti. Mitä pääjärjestäjän kanssa juttelin, palaute on ollut samansuuntaista. Tietenkään se ei korvannut alkuperäistä tapahtumaa monessakaan suhteessa, ja vaikka se tuntuu tällä hetkellä tyhjältä ja surulliselta, olisi olo varmasti paljon pahempi ilman virtuaalisolmukohtaa. Kiitos siis järjestäjille siitä.

Tuleeko vastaavia tapahtumia vielä lisää COVID-19:n aiheuttaman poikkeustilan takia tai muutoin? Vaikea sanoa, mutta mahdottomana Hannula ei sitä ainakaan pidä: “Teen mielelläni samanlaisen online-tapahtuma toistekin, ehkä jopa Facebookia alustana käyttäen, mutta isommalla porukalla, ja mielellään puolessa vuodessa muutaman viikon sijaan.”

Suurin osa tapahtuman ohjelmasta on katsottavissa osoitteessa: https://nordiclarp.org/2020/04/10/solmukohta-2020-summary/

---

Artikkelin kirjoitti Heidi Säynevirta ja sen toimitti Jukka Särkijärvi.

---

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki