En varmasti ole ainoa pelinjohtaja, jolla on jonkinlainen ydinpeliporukka. Heidän kanssaan tulee istuttua pelipöydän ääreen vuodesta toiseen. Vuosien myötä huomaan itse toistavani tiettyjä stereotyyppejä, juonikuvioita ja maneereja. Uusien pelaajien kanssa tämä ei yleensä muodosta ongelmaa. ”Vanhalla” peliporukalla sen sijaan saattaa ajoittain tulle tunne, että nämähän tuntevat jo kaikki kikat, temppupussi on tyhjä ja omalle mukavuusalueelle on jämähdetty melko tukevasti. Puituani asiaa samojen teemojen kanssa painiskelleiden kaverien kanssa, päätin muutama vuosi takaperin kokeilla D&D 3.5:n Forgotten Realmsiin sijoittuvassa pelissä varjopelaajamekaniikan käyttämistä.

Lue loppuun →