Arvostelussa Yes, sir!

Poltteleeko ajatus pelistä, jossa brittiläisen yläluokan ja palvelusväen edesottamukset törmäävät, kipinöivät ja tuottavat tarinaa? Haluatko roolipelata hovimestaria ja viedä peliä englantilaisen huumorin värittämiin kartanomiljöisiin? Toivoisitko, että roolipeli antaisi myös hiljaisemmille pelaajille enemmän valokeilaa ja puheaikaa? Näitä asioita kaipaavien markkinarakoon iskee Nysalor-kustantamon julkaisema, ja Mixu Laurosen kirjoittama Yes, Sir! -roolipelin toinen painos.

Lue loppuun

Kulttikirjailijan huumoriroolipeli jynkytti minua pyllyyn

Arvostelussa The Tingleverse: The Official Chuck Tingle Role-Playing Game

The Tingleversesta ei voi kirjoittaa selittämättä ensin, kuka on tri Chuck Tingle.

Chuck Tingleä ei kuitenkaan voi selittää. Chuck Tingle täytyy kokea. Suosittelen siihen vaikkapa jaksoa Pounded in the Butt by My Own Podcast -podcastia.

Tohtori Tingle on yksi vuosikymmenemme suurista performanssitaideteoksista. Hän varjelee henkilöllisyyttään tarkoin ja silloin harvoin, kun esiintyy julkisuudessa, pitää päässään paperipussia ja tummia laseja. Emme siis tiedä, kuka hän varsinaisesti on tai onko edes vain yksi henkilö, saati se julkisesti nähty.

Lue loppuun

Ministi ideaa, maksimaalisesti pelattavaa

Arvostelussa Mini-Dungeon Tome

Harvasta roolipelin lisäkirjasta olen innostunut etukäteen yhtä paljon kuin AAW-gamesin Mini-Dungeon Tomesta (2018). Kirjan idea on yksinkertainen mutta oivaltava: reilut 130 miniseikkailua valmiina pelattavaksi. Kirjasta on versiot, jossa seikkailut ovat yhteensopivia Dungeons & Dragonsin viidennen laitoksen kanssa ja toinen, jonka pelistatit ovat Pathfinderille. Useimpia luolaholveja ei ole sidottu mihinkään kampanjamaailmaan, vaikka muutama onkin mainosmielessä kevyesti linkitetty kustantajan muihin D&D-valmisseikkailuihin. Ja seikkailuja riittää teoksessa järjestyksessä kaiken tasoisille ryhmille ykköstason aloittelevien hahmojen kujanjuoksuista aina tason 20 eeppisiin sankarointeihin saakka.

Lue loppuun

Hood – Hautakumpujen aave

Tällä vuosikymmenellä suomenkielisille pelimarkkinoille on tullut jyristen ja aikaisempaa suuremmalla volyymillä lapsille ja nuorille suunnattuja kotimaisia roolipelejä, joita leimaa vahva aloittelijaystävällisyys. Tätä sarjaa edustaa esimerkiksi roolipeli Hood. Se erottuu lähimmistä vastineistaan Myrskyn sankareista ja Astraterrasta erityisesti edullisemman hinnan ja lyhyemmän sivumäärän avulla. Vaikka pieni pehmeäkantinen vihko näyttää vaatimattomalta Astraterran kovakantisen järkäleen tai Myrskyn sankareiden laatikon rinnalla, niin Hood esittelee roolipelaamisen tuoreella ja havainnollisella tavalla ja tarjoaa helposti opettavan pelisysteemin, joka tukee kattokruunuissa roikkumista.

Lue loppuun

Sinä vuonna 1918

Soolopelit ovat roolipelien erikoistunut muoto, joita pelataan yhdellä pelaajalla ilman pelinjohtajaa. Tietokonepelien kehitys on painanut sooloseikkailukirjallisuuden tiukasti marginaaliin roolipelikentässäkin, mutta niin vain tänä vuonna Gummerukselta ilmestyi sisällissodan muistovuoden teemaa kumartava Mike Pohjolan valitse oma tarinasi -tyylinen romaani Sinä vuonna 1918.

Lue loppuun

Demeter – larppaamista purjelaivassa Itämerellä marraskuussa

Vietin 8.-11. marraskuuta pitkän viikonlopun osallistuen saksalaiseen Demeter-larppiin. Pelissä käydään läpi Bram Stokerin Draculasta tutun Demeter-laivan matka Transylvaniasta Englantiin. Kuten esikuvassaan, ei myöskään pelin aluksella ole perille päästessä enää ketään elossa. Peli ottaa vapauksia kirjaan nähden ja laivalla on miehistön lisäksi myös muita matkustajia, myöskin yksi kerrallaan katoavien merimiesten sijaan kaikki hahmot menehtyvät vasta pelin viimeisten tuntien aikana. Epämääräisen kauhun läsnäolo on säilytetty joten itse kreiviä ei pelissä suoraan kohdata ja hahmojen kohtalon sinetöi todennäköisemmin joku kanssamatkustajista, tai nämä kuolevat oman kätensä kautta.

Lue loppuun

”Ennen oli kunnollista”: Varjojen kirja

Ropecon, Varjojen kirjan julkaisuesitelmä. En voi lehteillä omaa kopiotani luennon aikana, sillä se on luovutettu teoksen luojan itsensä haltuun esitelmän ajaksi, joten olen tuskallisen tietämätön siitä, mitä kaikkea kirja tarjoaa tuleviin peleihini. Onneksi esitys alkaa tehokkaasti ja jo ensimmäinen paljastus on minulle jättipotti: tämä kirja ei sisällä uusia sääntöjä vaan uutta taustaa ja maailman syventämistä. Täsmälleen sitä mitä itse kaipaan! Jo riittää uudet hirviömekaniikat ja uudet tavat tulkita arpakuutioita, tänne niitä selityksiä siitä, miten Jaconia raksuttaa eteenpäin ja millaista mätää sen yhteiskunnan rakenteista oikein löytyy!

Lue loppuun

Arvostelussa: The Quick

Mainittakoon alkuun, että sain pelin digiversion ilmaiseksi arvostelua varten.
Arvosteltu versio on Digital Edition 1.0.2.

41992006_306605416597763_4665856001390411776_n

Kuva: The Quick

The Quick on roolipeli, joka yhdistää pohjoismaisten dekkareiden genren ja kummitustarinat. Kun pohjoismaisen hyvinvointivaltion kirkasta pintaa raaputtaa, alta paljastuu korruptiota, epäoikeudenmukaisuutta, syrjiviä asenteita ja ihmisiä, jotka ovat tipahtaneet periaatteessa kaikista huolta pitävän systeemin raoista. Kaikki tämä voi johtaa epätoivon, kauhun ja vihan kyllästämiin traagisiin kuolemiin, jotka jättävät jälkeensä hyvitystä kaipaavia kaikuja. Nämä kaiut pyrkivät tuonpuoleisesta meidän todellisuuteemme ja muodostavat yliluonnollisen uhan kaikille, jotka sattuvat törmäämään niihin. Pelaajat ovat kaiuista tietoisia Eläviä (The Quick), jotka yrittävät vaientaa kaikuja ja ehkä myös korjata niiden takana olevia vääryyksiä. Lue loppuun

Seikkailuja ja Sankareita – arvostelu

Suomen pelimuseon Astuit ansaan! – Roolipelaaminen Suomessa -näyttely sai kirjallisen kaksoissisaren, kun näyttelyn avajaisten yhteydessä julkaistiin suomalaisen roolipelaamisen historiaa ja nykytilannetta esittelevä julkaisu Seikkailuja ja Sankareita. Katsauksia suomalaisen roolipelaamisen historiaan ja nykyhetkeen. Julkaisun ovat toimittaneet aiemmin mm. Solmukirjoja toimittanut Jaakko Stenros, sekä mm. Roolipelikirjan toinen kirjoittajista, Jukka Särkijärvi. Kirja on sikäli odotettu ja toivottu lisä suomalaiseen roolipelikirjallisuuteen, että siinä missä larppaamista ruotivia kirjoja on pohjoismaisessa Solmukohta-skenessä julkaistu vaikka kuinka, on pöytäroolipeliharrasteesta kirjallisia julkaisuja huomattavasti vähemmän, artikkelikokoelmia suomalaisesta roolipeliharrasteesta ei ilmeisesti laisinkaan. Lue loppuun