Kirottu kirja – hirviösirkusta ja putoilevia kiviä

Vuosi sitten ilmestyi Salaisuuksien Kirja, Jaconian uskontoihin tarkemmin porautuva lisäosa, joka esitteli meille roppakaupalla uutta mekaniikkaa, pääasiassa liittyen Jaconian eri uskontojen harjoittamiin rituaaleihin. Saimme kuitenkin myös uutta tietoa ja laajennusta demoneihin, täysin uutena konseptina noidat, sekä olemassaolevaa mekaniikkaa venyttäviä ja muuntavia mestarien salaisuuksia, joilla taitoihin saadaan hieman vaihtelevuutta.

Tätä moninaisuuden kavalkadia vasten tuntuu alkuun hivenen omituiselta, että Kirottu Kirja, Ropeconissa 2017 julkaistu uusin Praedorin lisäosa, keskittyy vain yhteen asiaan, Borvariaan ja kirottuun maahan. Vuorela itse kutsuu Kirottua Kirjaa sääntökirjaksi, joka nostaa Praedorin versionumeroon 1.2, ja olen itse valmis allekirjoittamaan tämän. Enää on vaikea kuvitella, että ilman tätä kirjaa seikkailut Borvarian puolella tuntuvat miltään.

Lue loppuun

Ork!

Artikkeli on julkaistu alunperin Roolipelit.net-sivustolla.

Ork! on ikävän vähälle huomiolle jäänyt humoristinen roolipeli örkeistä, jotka ovat käsitteenä monelle useimmista fantasiaroolipeleistä jo ennestään tuttuja. Pelin 64-sivuista sääntökirjaa ei ole pituudella pilattu, mutta luettavaa on silti selkeästi enemmän kuin yleensä huumoripitoisissa julkaisuissa. Teksti on poikkeuksellisen helposti luettavaa ja hyvin kirjoitettua. Kuvitus on peliin sopivaa, huolellisesti piirrettyä ja verta & suolenpätkiä säästelemätöntä.

 Lue loppuun

Crypt of Doom

Tänään minun piti arvostella Lokiin roolipeli nimeltä Syöksykierre-Nick, mutta peliin tutustuessani törmäsin random encounterina kotimaiseen julkaisuun, joka oli lymyillyt siihen asti tutkan katveessa. Hyvä kun törmäsin, sillä pelimateriaalikirja Crypt of Doom on kiehtova lisä luolastoluuttauksesta ja heksaryöminnästä hupinsa saavien seikkailijoiden roolipelitarjontaan. Jätetään Nick siis vielä hetkeksi lentämään. Lue loppuun

Do Androids Dream? – Pyhä mutta epätäydellinen kokemus

17857945_1454534691245492_687712535_n

Kuva. Mira Suovanen

 

Monilla roolipelaajilla on pyhät kirjansa tai elokuvansa. Niitä ylittämättömiä nuoruuden kokemuksia, jotka mahdollisista puutteistaan huolimatta tunnetasolla tulevat aina olemaan parasta, mitä scifi- tai fantasia voi tarjota. Nämä toimivat usein koko roolipeliharrastuksen lähtöpisteenä, muokkaavat käsitystä hyvästä tarinankerronnasta, kiinnostavista teemoista ja oikeanlaisista tarinoiden päähenkilöistä. Sormusten Herra, Tähtien Sota, Harry Potter tai kenties Interview with a Vampire.

Lue loppuun

Lovecraftesque – kosmista kauhua yhteistyöllä

Black Armadan vuonna 2016 julkaisema Lovecraftesque tarttuu kovaan haasteeseen: tuottaa H.P. Lovecraftin kerronnallista tyyliä mukailevia tarinoita pelin muodossa, kahdesta viiteen pelaajalle. Kuinka hyvin peli onnistuu lunastamaan nämä odotukset?

Kuinka se toimii?

Ennen kuin päästään pelaamaan, tarvitaan skenaario. Pelin oletuksena on, että skenaario kehitetään pelaajien kesken pelikerran aluksi, mutta myös valmisskenaarioita voidaan käyttää. Skenaarion kehittäminen ei onneksi ole mitenkään monimutkainen prosessi. Pelaajat keskenään sopivat halutun tyylin ja tunnelman (esim. hiipivä kauhu, sankarillinen kauhu, kauhukomedia), aikakauden, yleisen tapahtumapaikan ja muutaman tarkemmin määritellyn sijainnin, sekä tarinan keskushahmon yleisen identiteetin, motivaation ja yhden vahvuuden.

Lue loppuun

Totta taikuutta

Luultavasti jokainen suomalainen larppaaja ja moni muukin tuntee puolalais-tanskalaisen velholarpin College of Wizardry. Velhoyliopiston lukukausi on nyt aloitettu kymmenen kertaa, ja lähdin täysin aloittelijana tuohon viimeisimpään. Peli pelattiin marraskuun lopussa Czochan linnassa Puolan länsiosissa. Koska oli myöhäinen syksy, meitä varoiteltiin moneen kertaan kylmästä ja märästä. Välillä viileni lähes pakkaseksi, mutta sade alkoi onneksi vasta lähtöaamuna. Linna sen sijaan on täysin vaihtolämpöistä tilaa, hotellihuoneissa liiankin lämmintä kun taas yhteisissä tiloissa paleltaa.

Lue loppuun

Die Grenze – Raja

Eli kuinka elävöittää historiaa maailmassa, joka ei ole historiallinen

Kokemukseni mukaan yksi hankalimmista asioista historiaa elävöittävissä larpeissa on se, että ihmisillä tuppaa olemaan mielipiteitä ja käsityksiä historiasta. Olipa kyseessä kivikausi, pronssikausi, rautakausi, antiikki, Napoleonin sodat tai mikä tahansa muu ajankohta, niin aina löytyy joku, joka joko a) tietää paremmin tai b) luulee tietävänsä paremmin tai c) muuten vain on sitä mieltä, että jokin yksityiskohta ei ole täysin autenttinen tai koko konsepti on väärin.

Lue loppuun

OldTown – maailmanlopun jälkeinen Puola

Heinäkuussa 2016 yli 800 pelaajaa ja liki 200 avustajaa kokoontui Puolan Stargardin tuntumaan hylätylle lentokentälle elämään liki viikon maailmanlopun jälkeistä aikaa. Anteeksipyytelemättömästi Fallouteista ja Mad Maxeistä tunnelmaa lainaava OldTown on järjestetty jo kymmenen vuoden ajan. Pienestä, 50 hengen postapokalyptisesta festivaalista on kasvanut vuosien varrella mammuttimainen tuhannen hengen larp-spektaakkeli. Tapahtuman kasvaessa kansainvälisyys on lisääntynyt: 800 pelaajasta 140 tuli ulkomailta – ja näistä 70 Suomesta.

Lue loppuun