Kirottu kirja – hirviösirkusta ja putoilevia kiviä

Vuosi sitten ilmestyi Salaisuuksien Kirja, Jaconian uskontoihin tarkemmin porautuva lisäosa, joka esitteli meille roppakaupalla uutta mekaniikkaa, pääasiassa liittyen Jaconian eri uskontojen harjoittamiin rituaaleihin. Saimme kuitenkin myös uutta tietoa ja laajennusta demoneihin, täysin uutena konseptina noidat, sekä olemassaolevaa mekaniikkaa venyttäviä ja muuntavia mestarien salaisuuksia, joilla taitoihin saadaan hieman vaihtelevuutta.

Tätä moninaisuuden kavalkadia vasten tuntuu alkuun hivenen omituiselta, että Kirottu Kirja, Ropeconissa 2017 julkaistu uusin Praedorin lisäosa, keskittyy vain yhteen asiaan, Borvariaan ja kirottuun maahan. Vuorela itse kutsuu Kirottua Kirjaa sääntökirjaksi, joka nostaa Praedorin versionumeroon 1.2, ja olen itse valmis allekirjoittamaan tämän. Enää on vaikea kuvitella, että ilman tätä kirjaa seikkailut Borvarian puolella tuntuvat miltään.

Lue loppuun

X-Con: mitä, miksi ja miten

X-Con on vuodesta 2013 alkaen järjestetty liveroolipelien järjestäjille tarkoitettu koulutus- ja verkostoitumistapahtuma. X-Con järjestetään Otavan Opistolla Mikkelissä, tosin poikkeuksena on viime vuosi, jolloin X-Con oli Opiston majoitusrakennuksen remontin takia evakossa Sauvo Ahtelan leirikeskuksessa. Myös Suomen larp-skenen palkinnot, Lankat, on jaettu X-Conin lauantai-illan gaalassa vuodesta 2014 alkaen. Tässä artikkelissa avaan hieman X-Conin taustoja ja tavoitteita. Lue loppuun

Ropecon 2017 roolipelijulkaisut

Suomen roolipeliskene elää pitkään jatkunutta kulta-aikaansa ja uusia pelejä julkaistaan ennätyksellisen paljon. Meidän skenemme on siitä erikoinen, että lähes kaikki julkaisut keskittyvät Ropeconiin. Tänä vuonna ‘Conissa nähtiin niin alan konkareiden kuin uudempien tulokkaidenkin julkaisuja. Näin ollen katsaus juurikin Ropeconissa julkaistuihin peleihin on aiheellinen.

Lue loppuun

Ork!

Artikkeli on julkaistu alunperin Roolipelit.net-sivustolla.

Ork! on ikävän vähälle huomiolle jäänyt humoristinen roolipeli örkeistä, jotka ovat käsitteenä monelle useimmista fantasiaroolipeleistä jo ennestään tuttuja. Pelin 64-sivuista sääntökirjaa ei ole pituudella pilattu, mutta luettavaa on silti selkeästi enemmän kuin yleensä huumoripitoisissa julkaisuissa. Teksti on poikkeuksellisen helposti luettavaa ja hyvin kirjoitettua. Kuvitus on peliin sopivaa, huolellisesti piirrettyä ja verta & suolenpätkiä säästelemätöntä.

 Lue loppuun

Crypt of Doom

Tänään minun piti arvostella Lokiin roolipeli nimeltä Syöksykierre-Nick, mutta peliin tutustuessani törmäsin random encounterina kotimaiseen julkaisuun, joka oli lymyillyt siihen asti tutkan katveessa. Hyvä kun törmäsin, sillä pelimateriaalikirja Crypt of Doom on kiehtova lisä luolastoluuttauksesta ja heksaryöminnästä hupinsa saavien seikkailijoiden roolipelitarjontaan. Jätetään Nick siis vielä hetkeksi lentämään. Lue loppuun

Pitkä matka varjoihin

”Friday pakeni mielisairaalasta
ESQUIROL, FRANCE Pelätyn Winternight-terroristijärjestön ainoa henkiinjäänyt johtaja Frida Kohlman a.k.a. Friday pakeni ranskalaisesta korkean turvaluokituksen vankimielisairaalasta…”

Kaksi läsnäolevista pelaajista kiroilee vuolaasti, kolmas yrittää muistella, mihin asia liittyy, ja neljättä ei kiinnosta. Kyseessä on pitkä, taustalla kulkenut salaliittojuoni, joka pintautui peliin vuonna 2009 ja on sen jälkeen tullut ja mennyt tähtien asennon, hahmojen motiivien ja pelinjohtajan oikkujen mukaan.

Lue loppuun

Sotavaltiaiden tanssiaiset

Pöytäpelistä larpiksi – ja takaisin

Kuutisen vuotta vedetty pöytäpelikampanja lähestyi pistettä, jossa olisi aihetta juhlaan. Dungeons & Dragonsin vanhoilla säännöillä hahmot hilattaisiin pian ensimmäistä kertaa pelaamalla expert-säännöiltä mestarisäännöille, ja ajattelin juhlistaa saavutusta jotenkin. Koko Sankarten polku -kampanjani on sikälikin erikoinen, että siinä jokaiselle pelikerralle on valikoitunut eri pelaajayhdistelmä, vaikka pelihahmot ovat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Pelaajilla on silti hyvin vapaat kädet hahmojen ohjaamiseen. Hahmojen luonne ja käytös heilahtelee dramaattisesti pelistä toiseen, vaikka perusmotivaatio seikkailuihin onkin kirjoitettu muuttumattomaksi.

Lue loppuun

Kotikutoiset pöytäroolipelit – tein itse ja säästin?

Kaupallisia roolipelejä tehdään nykyisin indie-julkaisijoiden sekä perinteisten roolipelitalojen toimesta ehkä enemmän, kuin koskaan. Jos valinnanvaraa on näin paljon, miksi jotkut silti haluavat suunnitella oman pelijärjestelmän? Joskus itse kudottu villasukka tuntuu omaan jalkaan yksinkertaisesti parhaimmalta, kaikki yksityiskohdat saa valita itse!

Lue loppuun

Lovecraftesque – kosmista kauhua yhteistyöllä

Black Armadan vuonna 2016 julkaisema Lovecraftesque tarttuu kovaan haasteeseen: tuottaa H.P. Lovecraftin kerronnallista tyyliä mukailevia tarinoita pelin muodossa, kahdesta viiteen pelaajalle. Kuinka hyvin peli onnistuu lunastamaan nämä odotukset?

Kuinka se toimii?

Ennen kuin päästään pelaamaan, tarvitaan skenaario. Pelin oletuksena on, että skenaario kehitetään pelaajien kesken pelikerran aluksi, mutta myös valmisskenaarioita voidaan käyttää. Skenaarion kehittäminen ei onneksi ole mitenkään monimutkainen prosessi. Pelaajat keskenään sopivat halutun tyylin ja tunnelman (esim. hiipivä kauhu, sankarillinen kauhu, kauhukomedia), aikakauden, yleisen tapahtumapaikan ja muutaman tarkemmin määritellyn sijainnin, sekä tarinan keskushahmon yleisen identiteetin, motivaation ja yhden vahvuuden.

Lue loppuun