Vuosina 2001–2008 tuhannet pelaajat ja pelinjohtajat ympäri maailman osallistuivat roolipelikampanjaan, jonka juuret ulottuivat aina roolipelien alkuaikoihin asti. Kampanjaa kirjoitettiin ja pelattiin myös Suomessa, ja siihen tuotettu materiaali täyttäisi muutamankin kirjahyllyn. Lue loppuun
Roolipelit
Kaikki roolipeleihin liittyvät artikkelit
Hahmonluonti pöytäpeleissä – pelaajien panos pelin designiin
Hahmonluonti on yksi pelaajien parhaista keinoista osallistua roolipelisession tai -kampanjan suunnitteluun
Hahmonluonti on pelisuunnittelua
Hahmonluonti on olennainen osa perinteisiä roolipelejä. Pitkä kampanja aloitetaan usein istumalla pöydän ääreen ja luomalla kullekin pelaajalle hahmo, johon eläytymällä pelaaja osallistuu peliin. Ei ole sattumaa, että hahmonluonti tehdään usein yhdessä – tavoitteena ei ole vain hahmon sovittaminen peliin, vaan pelaajien yhteisöllinen osallistuminen pelin suunnitteluun. Poikkeuksiakin toki on: Joissakin peleissä hahmot saatetaan luoda kahden kesken pelinjohtajan kanssa, tai pelinjohtaja saattaa sovittaa kampanjaan mukaan aiemmin suunnitellun tai pelatun hahmon. Roolipelijulkaisuihin sisältyy usein myös valmiita skenaarioita tai seikkailuita, joissa design on tehty kokonaan etukäteen ja myös hahmot suunniteltu valmiiksi nimenomaista seikkailua varten. Lue loppuun
Seikkailuja ja Sankareita – arvostelu
Suomen pelimuseon Astuit ansaan! – Roolipelaaminen Suomessa -näyttely sai kirjallisen kaksoissisaren, kun näyttelyn avajaisten yhteydessä julkaistiin suomalaisen roolipelaamisen historiaa ja nykytilannetta esittelevä julkaisu Seikkailuja ja Sankareita. Katsauksia suomalaisen roolipelaamisen historiaan ja nykyhetkeen. Julkaisun ovat toimittaneet aiemmin mm. Solmukirjoja toimittanut Jaakko Stenros, sekä mm. Roolipelikirjan toinen kirjoittajista, Jukka Särkijärvi. Kirja on sikäli odotettu ja toivottu lisä suomalaiseen roolipelikirjallisuuteen, että siinä missä larppaamista ruotivia kirjoja on pohjoismaisessa Solmukohta-skenessä julkaistu vaikka kuinka, on pöytäroolipeliharrasteesta kirjallisia julkaisuja huomattavasti vähemmän, artikkelikokoelmia suomalaisesta roolipeliharrasteesta ei ilmeisesti laisinkaan. Lue loppuun
Pöytäpelien vahvuudet ja heikkoudet, osa 1
Pöytäroolipelit ovat valtavan monimuotoinen ja monipuolinen ilmaisumuoto. Sillä voi kertoa tarinoita, kokea seikkailuja, voittaa haasteita ja tutkia maailmoja. Kaikilla ilmaisumuodoilla on kuitenkin rajansa. Tässä juttusarjassa käsitellään pöytäroolipelien vahvuuksia ja heikkouksia – kuinka ensimmäisiä voi hyödyntää ja toisten aiheuttamia haittoja vähentää.
Ropeconin kunniavieras Alex Roberts
Ropeconissa 2018 kunniavieraana on kanadalainen pelisuunnittelija Alex Roberts.
Jason Morningstar, Ropeconin kunniavieras vuodelta 2015 ja Robertsin hyvä ystävä, kirjoitti LOKIlle pätkän Backstory-podcastistäänkin tunnetusta kickstarter-sensaatiosta:
Lue loppuun
Kun roolipelaaminen pelasti kaverisuhteen
Ala-asteella minulla oli hyvä kaveri nimeltään Roope. Aloitimme Roopen kanssa roolipelaamisen kaiken muun pelailun ohessa joskus kolmannella tai neljännellä luokalla. Pelailimme yläasteen alkuun samassa porukassa, mutta sitten tiemme erkanivat. En muista tarkkaan miksi, mutta syyt olivat lähinnä siinä, että molemmat etsiytyivät teini-iän kunnolla iskiessä päälle omiin porukoihinsa. Tai sitten syy oli siinä, että osasin olla tuohon aikaankin tarvittaessa itsekäs mulkku.
Lue loppuun
Sinulla on kaksi lehmää…
Vaikeita hallintotapoja ja aatesuuntia on yhteiskunnallisissa keskusteluissa usein selitetty kahden lehmän vertauskuvalla. Samaa voidaan käyttää roolipelisysteemien erittelyyn, jolloin on helpompi havaita, mikä peli sinulle sopisi. Kävin läpi pelit, joita muistan pelanneeni ja esittelen ne klassisen kahden lehmän vertauksen avulla. Tämän avulla voi nopeasti hahmottaa, mistä pelissä on oikeastaan kyse, ja minkälaista pelaamista se tukee parhaiten. Mikäli suosikkipelisi puuttuu listalta, laita ihmeessä näkemyksesi siitä Lokin kommenttiketjuun.
Mikropelit – Tunnin roolipelejä
Voiko roolipeli olla hyvä, jos sen kaikki säännöt ja pelimaailma on mahdutettu alle kymmeneen sivuun? Voiko pelistä nauttia, jos koko peli seikkailuineen mahtuu alle kuuteen sivuun?
Viimeisen vuosikymmenen myötä markkinoille ja nettiin on tulvinut useita erikoisia pienpelejä, joiden säännöstöt eivät yritäkään simuloida kaikkia tilanteita ja joiden pelikirjat ovat kummallisen lyhyitä. Viimeisten vuosien aikana myös suomeksi on alkanut saada valmispelejä, joiden koko materiaali on ahdettu vieläkin tiiviimpään pakettiin, jopa muutamaan sivuun. Lue loppuun
Mitä puhumme kun puhumme yleiskieltä
Fantasiaroolipeleissä hahmot puhuvat usein yleiskieltä. Tätä tapahtuu myös fantasiakirjallisuudessa aika tiuhaan, mutta erityisesti fantasiaroolipeleissä se on usein kirjaimellisesti sääntö eikä poikkeus. Siitä voi kirjoittaa mielenkiintoista tarinaa kun maatilalla pienen ikänsä elänyt sikopaimen ei osaakaan keskustella kaikkien kanssa joutuessaan isoon kaupunkiin, mutta roolipelisisältönä se on vaikeampaa, etenkin Dungeons & Dragonsin sukuisissa peleissä, joissa oletus on että ryhmä koostuu eri kansojen ja kulttuurien edustajista. Vaikka kielimuuri voi olla mielenkiintoista pelisisältöä, ei sitä aivan joka kampanjassa jaksa. Joten meillä on yleiskieli. Lue loppuun
In memoriam: Gary Gygax
Maaliskuussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta roolipelien isäksikin tituleeratun Gary Gygaxin kuolemasta. Dungeons & Dragonsin toista luojaa ja alan kiistatonta pioneerihahmoa muistellaan Lokissa Jonas Mustosen yli vuosikymmen sitten Roolipelit.netissä julkaiseman esittelyn ja haastattelun muodossa.
