Pitkä matka varjoihin

”Friday pakeni mielisairaalasta
ESQUIROL, FRANCE Pelätyn Winternight-terroristijärjestön ainoa henkiinjäänyt johtaja Frida Kohlman a.k.a. Friday pakeni ranskalaisesta korkean turvaluokituksen vankimielisairaalasta…”

Kaksi läsnäolevista pelaajista kiroilee vuolaasti, kolmas yrittää muistella, mihin asia liittyy, ja neljättä ei kiinnosta. Kyseessä on pitkä, taustalla kulkenut salaliittojuoni, joka pintautui peliin vuonna 2009 ja on sen jälkeen tullut ja mennyt tähtien asennon, hahmojen motiivien ja pelinjohtajan oikkujen mukaan.

Lue loppuun

Sotavaltiaiden tanssiaiset

Pöytäpelistä larpiksi – ja takaisin

Kuutisen vuotta vedetty pöytäpelikampanja lähestyi pistettä, jossa olisi aihetta juhlaan. Dungeons & Dragonsin vanhoilla säännöillä hahmot hilattaisiin pian ensimmäistä kertaa pelaamalla expert-säännöiltä mestarisäännöille, ja ajattelin juhlistaa saavutusta jotenkin. Koko Sankarten polku -kampanjani on sikälikin erikoinen, että siinä jokaiselle pelikerralle on valikoitunut eri pelaajayhdistelmä, vaikka pelihahmot ovat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Pelaajilla on silti hyvin vapaat kädet hahmojen ohjaamiseen. Hahmojen luonne ja käytös heilahtelee dramaattisesti pelistä toiseen, vaikka perusmotivaatio seikkailuihin onkin kirjoitettu muuttumattomaksi.

Lue loppuun

Kotikutoiset pöytäroolipelit – tein itse ja säästin?

Kaupallisia roolipelejä tehdään nykyisin indie-julkaisijoiden sekä perinteisten roolipelitalojen toimesta ehkä enemmän, kuin koskaan. Jos valinnanvaraa on näin paljon, miksi jotkut silti haluavat suunnitella oman pelijärjestelmän? Joskus itse kudottu villasukka tuntuu omaan jalkaan yksinkertaisesti parhaimmalta, kaikki yksityiskohdat saa valita itse!

Lue loppuun

Lovecraftesque – kosmista kauhua yhteistyöllä

Black Armadan vuonna 2016 julkaisema Lovecraftesque tarttuu kovaan haasteeseen: tuottaa H.P. Lovecraftin kerronnallista tyyliä mukailevia tarinoita pelin muodossa, kahdesta viiteen pelaajalle. Kuinka hyvin peli onnistuu lunastamaan nämä odotukset?

Kuinka se toimii?

Ennen kuin päästään pelaamaan, tarvitaan skenaario. Pelin oletuksena on, että skenaario kehitetään pelaajien kesken pelikerran aluksi, mutta myös valmisskenaarioita voidaan käyttää. Skenaarion kehittäminen ei onneksi ole mitenkään monimutkainen prosessi. Pelaajat keskenään sopivat halutun tyylin ja tunnelman (esim. hiipivä kauhu, sankarillinen kauhu, kauhukomedia), aikakauden, yleisen tapahtumapaikan ja muutaman tarkemmin määritellyn sijainnin, sekä tarinan keskushahmon yleisen identiteetin, motivaation ja yhden vahvuuden.

Lue loppuun

Roolipelit museoon, osa 2: Museoholvin aarteet

Pelimuseon roolipelikokoelma on laajempi kuin mitä tammikuussa avautuneesta näyttelystä voi kenties kuvitella. Pelitutkija ja innokas roolipeliharrastaja Jaakko Stenros järjesti viime vuonna roolipeliaiheisen keräyksen, jonka tuotto on nyt tallessa museon uumenissa. Sitä ei ole vielä täysin luetteloitu, mutta jo nyt voin kertoa, että kyse on noin 150 fyysisestä roolipelikirjasta ja paristakymmenestä digilähteestä, ja tämän lisäksi kokoelmassa on myös kattavasti roolipelilehtiä pienpainatteista Magukseen. Harvinaiset ja ainutlaatuiset pelit tallennetaan tietenkin osaksi museokokoelmaa, mutta tarkoituksena on muodostaa myös kattava kirjastokokoelma, joka pääsee jollakin tavalla harrastajien ja tutkijoiden käyttöön.

Lue loppuun

Roolipelit museoon!

Roolipeleillä on Suomessakin jo pitkä historia, onhan niitä julkaistu jo vuodesta 1987 lähtien. Nyt tästä 30-vuotisesta taipaleesta on talletettu alkupaloja museoon, kun tammikuussa avattu Suomen pelimuseo museokeskus Vapriikissa Tampereella esittelee pysyvässä näyttelyssään kahdeksan suomalaista roolipeliä ja muutaman larpin. Vaikka Suomen pelimuseo käsittelee enimmäkseen digitaalisia pelejä ja niiden vaiheita, ovat roolipelitkin oikeutetusti mukana, onhan niiden ja digitaalisten pelien välillä pitkäaikainen symbioosisuhde.

Lue loppuun

The Quick

The Quick on kevyt roolipeli raskaista aiheista. Se on tehty Nordic noirin hengessä: “pohjoismainen hyvinvointivaltio” on pelkkää mädäntyneen yhteiskunnan taakseen kätkevää sanahelinää, ja paraskin sankari joutuu toimimaan moraalisesti arveluttavalla alueella. Väkivalta ja kuolema ovat alati läsnä, ja ne jättävät todellisuuden kudelmaan huonosti arpeutuvia haavoja, joiden läpi tunkeutuu unohdettuja kauhuja.

Lue loppuun

Hood – Hurjapäisyyttä ja henkipattoja

Hood on vuonna 2016 julkaistu Jukka ”Sope” Sorsan suunnittelema, helposti lähestyttäväksi tarkoitettu roolipeli lainsuojattomista Robin Hoodin tarun maisemissa.

Hahmonluonti

Hahmoille kehitetään noin virkkeen mittainen tausta, joka kertoo, millainen hahmon aiempi elämä oli ja miksi hänestä on tullut lainsuojaton – hän voi olla esimerkiksi ”kätilö, joka on kyllästynyt kansan kärsimykseen”. Lisäksi hahmoille keksitään kolme erityyppistä kontaktihenkilöä: luotettu, ihastus ja vihollinen. Näin pelinjohtajalla on välittömästi käytettävissään useita sivuhahmoja, jotka sitovat hahmot maailmaan ja joiden kautta pelinjohtaja voi tarjota tarinakoukkuja.

Lue loppuun