Lainaaminen on helppo tapa suunnitella seikkailuja. Otetaan kohtaus tai juoni jostakin toisesta teoksesta ja siirretään se pelimaailmaan. Sitten ehkä vielä toivotaan, että pelaajat eivät ole katsoneet alkuperäistä filmiä tai lukeneet alkuperäistä kirjaa.

Tämän lainaamisen voi kuitenkin tehdä vielä röyhkeämmin ja saada sen silti toimimaan pelissä hyvin tehokkaana viihteenä. Entä jos pelinjohtaja ei yritäkään peittää jälkiään, vaan sijoittaa tarinan suoraan ja avoimesti vaihtoehtoiseksi versioksi jotakin tunnettua kertomusta?

Skenen oma tunnustuspalkinto Kultainen lohikäärme jaettiin kesän 2021 etä-Ropeconissa 19. kertaa. Tunnustuksen jakaa Ropecon-tapahtuma pitkäaikaisesta työstä roolipelien, miniatyyripelien, korttipelien tai lautapelien saralla tai ansiokkaasta työstä pelikulttuurin kehittymisessä tai kehittämisessä. Vuonna 2021 vuonna tunnustuksen sai Hans Zenjuga monipuolisesta ja pitkäaikaisesta työstä pelikuvituksen parissa. Zenjuga on ollut mukana nostamassa suomalaista roolipelikuvittamista kansainväliseen kärkeen. Ropeconin tiedotteen Ropenomiconissa löydät täältä.

Zenjugan roolipelikuvituksia kolmen vuosikymmenen ajalta löytyy mm. seuraavista peleistä: Stalker, Praedor, Astraterra ja Sotakarjut. Lukuisien muiden pelikuvitusten lisäksi Zenjuga on tehnyt kuvituksia myös lehtiin ja julkaisuihin.

LOKI haastatteli Zenjugaa lyhyesti elokuussa 2021:

Tämän vuoden helmikuussa ilmestyi artikkelikokoelma Roleplaying Games in the Digital Age: Essays on Tabletop Roleplaying, Transmedia and Fandom. Stephanie Hedgen ja Jennifer Groulingin toimittama kokoelma on McFarlandin julkaisu ja sisältää kymmenen artikkelia ja viisi haastattelua. Tekstit ruotivat roolipelaamista internetissä – actual play -ilmiötä faneineen ja muita digiajan ihmeitä, kuten pöytäroolipelejä virtuaalisessa ympäristössä, sitä pelaamisen todellisuutta, jota monet meistä ovat eläneet pandemian aikana.

Terävimmät lukijat ovat jo bonganneet kuprun.

Jos akateeminen kustantamo on julkaissut artikkelikokoelman helmikuussa 2021, käsikirjoitus on ollut olennaisesti valmis jo 2019. Esipuheessa, joka on kirjoitettu keväällä 2020, viitataankin tähän. Kirja käsittelee virtuaalisen roolipelaamisen tilaa juuri ennen kuin pandemia muutti kaiken. Osa sisällöstä on toki vähemmän aikaan sidoksissa, mutta kirjassa on menneen, viattomamman maailman kaikua.