Lokin velhokaverit vastaavat: Miksi Elrondia kutsutaan puolihaltiaksi?

Kysymys: Miksi Elrondia kutsutaan “puolhaltiaksi”? Hänen lapsensa Arwen ja ne kaksospojat (Elladan ja Elrohir joita leffoissa ei muistettu) ovat kuitenkin haltioita? Mitä tästä pitäisi ajatella?

Vastaus: No niinpä. Myönnetään heti kärkeen tämä tökerö epätarkkuus, nimittäin Elrond Puolhaltia ei toden totta ole perinteinen “puolhaltia”, eli puoliksi ihminen ja puoliksi haltia.

A smiling elf.
Lue loppuun

Ropeconin keittokirja

Hei, mitä yhteistä on keittokirjalla ja roolipelillä? Molempia julkaistaan Ropeconissa!

Ropecon yhdistää paljon erilaisia harrastuksen osa-alueita saman katon alle. Mutta mikä asia kulkee koko ajan kaiken tämän rinnalla? Se on tietenkin ruoka.

Ruoka toimi myös lähtölaukauksena tälle projektille, kun istuimme eräänä elokuisena iltana etäRopeconin jälkilöylyissä, pitkän koronakesän jälkeen. Usein kaadossa syntyvät parhaat ideat ja niin myös nyt: mitä jos tehtäisiin Ropeconille keittokirja? Erilaisia pelien keittokirjoja on julkaistu useita, mutta ei ainuttakaan tapahtuman ja yhteisen harrastuskentän omaa keittokirjaa, missä olisi erilaisiin pelitilanteisiin sopivia ruokia.

Kuvassa on erilaisia ruokia ylhäältä päin kuvattuina.
Ropeconin keittokirja on tulossa.
Lue loppuun

Loki ja velhokaverit vastaavat

LOKI ryhtyy vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Tällä kertaa kysymykset koskevat örkkejä. Vastaajana toimii örkkiasiantuntijamme Päivystävä Orkologi.

1. Miksi puolihaltiat tai puoliörkit ovat aina ihmisen kanssa lisääntyneitä? Miksei fantasiassa ole esim haltia-kääpiöitä? Miksi näissä asioissa ollaan niin ihmis-keskeisiä?

Päivystävä Orkologi pohtii josko ennemminkin on kyse siitä että lukija useimmiten olettaa että puoliörkin toinen vanhempi olisi ihminen? Tämähän ei aivan pidä paikkaansa edes Dungeons & Dragonsin saralla. Siinä missä aiemmissa editioissa örkkien lisääntymistä sivuttiin vähän sattumanvaraisemmin, pelin viidennessä editiossa örkkien lisääntymisvietillä suorastaan retosteltiin: ”Luthic, the orc goddess of fertility and wife of Gruumsh, demands that orcs procreate often and indiscriminately so that orc hordes swell generation after generation. The orcs’ drive to reproduce runs stronger than in any other humanoid race, and they readily crossbreed with other races. When an orc procreates with a non-orc humanoid of similar size and stature such as human or dwarf, the resulting child is either an orc or a half-orc.” (5th edition Monster Manual, 2014: 245).


Implikaatioineen erityisen arveluttava kuvaus ehdottomasti – ja yhdistettynä örkkien muuhun kuvaukseen väkivaltaisina valloittajina vastaa täysin reaalimaailman pahimpia kolonialistisia kuvauksia. Vaikka tästä jättäisi pois selkeimmät implikaatiot ja olettaisi örkkien jumalten määräämän hyperseksuaalisuuden olevan täysin irrallaan näiden aiemmin kuvatusta väkivaltaisesta valloitushalusta, on selvää että tässä kontekstissa puoliörkkejä riittää – ja että suuri osa näistä on lähtöisin muista kuin ihmisistä. On myös selvää, että näitä kaikkia katsotaan vain yhden linssin läpi – örkin olemus muodostuu örkkivanhemman perusteella. Tähän tarjotaan yksi poikkeus: kun örkki lisääntyy vielä hirviömäisemmän ogren kanssa: ”When an orc produces young with an ogre, the child is a half-ogre of intimidating strength and brutish features called an ogrillon.” (ibid. 245)

Tolkienilla toki puoliörkit syntyivät örkkien ja ihmisten kokeellisena ristisiitoksena Sarumanin toimesta, mutta Tolkien nyt vaihteli ja muokkaili örkkien syntytarinaa haltialähtöisestä ihmislähtöiseksi ja takaisin milloin halusi. Tolkien oli myös poikkeuksellisen allerginen seksuaalisille viittauksille ja puoliörkkien syntymä – saati örkkien muu seksuaali- tai perhe-elämä – jäävät paljolti hämärän varjoon.

Suhteellisen monessa asetelmassa puoliörkit (tai muutkaan vastaavat) eivät ole edes mahdollisia. Vaikkapa Shadowrunissa (1898-2013) metaihmisten lapsista tulee joko ihmisiä tai yhden metaihmisrodun jäseniä, Elder Scrollsissa (1993->) puoliörkit mainitaan mutta vaietaan kuoliaaksi, ja WarHammerin (1983->) örkit eivät perinteisestä lisääntymisestä välitä: on hankala kasvattaa yhteistä perhettä kun örkki onkin sieni.

Mutta entä konkreettiset puoliörkit joiden vanhempi ei ole ihminen? Tolkienista ja D&D:stä hieman etääntyessä puoliörkkien kirjo alkaa kasvaa. David Daglieshin kahdeksan kirjan The Half-Orcs-sarjassa (2010-2020) seikkailevat puoliörkkiveljekset Harruq ja Qurrah Tun, molemmat puoliksi haltioita. Warcraft-sarja (1994->) tuo pöydälle Garona Halforcenin, joka on toiselta puoleltaan Draenei (sinisiä avaruusteknologiavuohilaisia). Yhteistä näille kuitenkin on että tämänlainen puoliörkkeys esitetään suht harvinaiseksi – ja puoliörkit ovat ulkomuodoltaan liki puhtaan örkihtäviä.

Örkeistä pois siirryttäessä ihmiset muuttuvat vielä yleisemmäksi kakkosvahnemmaksi: puolihaltia-puolikääpiöitä tai puolipuolituis-puolitrolleja saa julkaistusta fantasiasta metsästää – useimmiten huonoin tuloksin (fanficin puolella moisia toki vilisee). Tässä olisikin aspiroivalle fantasiakirjailijalle sarkaa. Jos joku ottaa vinkin vastaan ja tienaa puoli-koboldi-puoli-enkeli-kirjoillaan miljoonia, Päivystävälle Orkologille saa tarjota tuopin vaikka Ropeconissa!

2. Minkälaisia romansseja örkeillä on? 

Kauas on tultu Tolkienin ajoista joissa “ehkä örkeillä on perheitä mutta ne eivät näihin tarinoihin kuulu” – saati Orcs of Tharin (1988) kaltaisista ajoista joissa örkkien perhe-elämä oli lähinnä tunkkaisiin stereotypioihin hukuttautunut vitsi (kuva kertoo kaiken). 

Mitä moderni nykyörkki sitten haluaa romanssiltaan? Viimeisten parin vuosikymmenen esimerkkien perusteella agraarista monogamiaa kaukana kaikesta. Tasaisia aroja joilla juoksennella, puolison jonka kanssa kasvattaa perheellisen pikkuörkkejä. 

Sitten Stan Nichollsin Orcs-sarjan (1999-2000) örkit ovat haaveilleet oman örkkikultansa löytämisestä ja vetäytymisestä sotien lomasta viljelemään maatilkkuja tai metsästämään vapaina arjen taakoista. Niin Nichollsin örkkikapteeni Stryke, Warcraftin Thrall kuin lukuisat muutkin örkit ovat haaveilleet seikkailun sijaan harmaasta pastoraaliarjesta: oma örkkirakas vain kainaloon ja karkuun pahaa maailmaa lapsia kasvattamaan. Sama toki pätee örkkien lähisukulaisiinkin ogreihin: mitä muuta Shrek lopulta halusi kuin elättää perheensä rauhassa pahalta maailmalta?

Eli Päivystävän Orkologin vinkiksi kaikille örkkiromanssista haaveilijoille: punainen tupa ja perunamaa ovat romanttisinta mitä voit örkki-ihastuksellesi tarjota!


Vastauksen muotoili Päivystävä Orkologi ja toimitti Mixu Lauronen


LOKI ja velhokaverit vastaavat

10-vuotis juhlavuoden kunniaksi LOKIssa alkaa uusi kysymyspalsta “LOKI ja velhokaverit vastaavat”. Kysy mitä vain – LOKI ja velhokaverit tarjoavat vastauksen. Oletko aina miettinyt miksi on olemassa niin paljon erilaisia noppia, minkälaisella kynällä hahmolomaketta tulisi täyttää tai mitä ottaa mukaan ekaan larppiin?

Kysymykset voivat olla totisia tai humoristisia, tai kumpaakin! Vastaamme tosissamme.

Jos vastaus ei tyydytä, lähetä oma ehdotuksesi.

Voit lähettää kysymyksesi osoitteeseen loki.toimitus@sange.fi


Velho päätti levittää nettiin tietoa taikuudesta kotisohvaltaan käsin. Lähetyksen nimeksi valikoitui Podcasting Couch.

Viikon puujalka, Sami Nisonen.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Modernin D&D:n sielua etsimässä

Monen ikäpolveni edustajan tavoin tutustuin roolipeleihin kaverini serkun vanhalla “punalaatikolla”. Se oli todennäköisesti ostettu Eka-marketista, Anttilasta, tai vastaavasta katukuvasta jo hetken sitten kadonneesta liikkeestä. Ja monen roolipeliharrastusta jatkaneen tavoin, kuvittelin yhdeksänkymmentäluvun loppupuolelle tultaessa ettei Dungeons & Dragons oikein sovellu kuin hassutteluun tai tietokonepeleihin.

Punataustainen kuva, jossa miekalla ja kilvellä varustautunut soturi taistelee punaista lohikäärmettä vastaan.

Jos joku olisi tuolloin sanonut minulle, että kaksikymmentä vuotta myöhemmin pitäisin “punalaatikon” perillistä yhtenä parhaista aikamme roolipeleistä, en olisi uskonut. En varsinkaan minulle olisi kerrottu miten repaleinen, yksinkertaistettu, ja viihteellinen pelin viimeisin laitos on.

Lue loppuun

Kartat ja Miska Fredman — haastattelu

Miska Fredman on näkyvä nimi suomalaisella roolipelikentällä. LOKI haastatteli Fredmania karttojen tekemisestä ammattina.

Olet yksi harvoista suomalaisista ammatikseen roolipelejä ja pelimateriaalia tekevistä ihmisistä. Mikä sai sinut hyppäämään täysipäiväiseksi karttojen ja pelimateriaalin tuottajaksi?

Pandemian myötä ihmiset selvästi joutuivat siirtymään virtuaalipelipöytien äärelle ja tarve muun muassa kartoille selvästi kasvoi. Olin jo useamman vuoden tehnyt karttoja roolipeleihin sivutoimisesti iltaisin ja viikonloppuisin, ja kun kartoista alkoi saamaan reilusti enemmän kuukausituloja kuin päivätyöstä, piti alkaa miettimään vaihtoehtoja vakavammin. 

Lue loppuun

Roolipelaamista ukrainalaisilla mausteilla

Pelkästään omasta roolipelihyllystäni löysin kaksi roolipeliä, jotka sijoittuvat Ukrainaan. Tšernobyl, rakastettuni sijoittuu tuhoutuneen ydinvoimalan suojavyöhykeelle, jossa yhteiskunnasta vapaaehtoisessa maanpaossa eristäytyneet yksilöt sinnittelevät rakkauden ja radioaktiivisuuden välimaastossa. Night Witches -roolipelissä puolestaan koulutusjakson jälkeen ensimmäinen varsinainen palveluasema Trud Gornyaka sijoittuu Ukrainaan. Kummalla tahansa pelillä voi saada näinä päivinä tavallista helpommin itkusilmäistä tragediaa aikaiseksi: joukko Venäjän federaation armeijasta loikanneita asevelvollispoikia hortoilemassa Pripyatin raunioissa, jossa porukka kohtaa ukrainalaisia pakolaisia. Tai kesäkuu 1943 ja epätoivoisia armeijaan värväytyneitä ukrainalaisia lentäjättäriä, jotka kipuilevat stalinistisen valvontakoneiston ja maailmansodan välissä.

Lue loppuun

SOIHDUNSIIRTO: 

Eli kuinka untuvikkopelinjohtajat tekivät ensimmäisen larppinsa viidessä viikossa.

“Pitkäaikainen ja pidetty ylijumalamme on kuollut. Huhut murhasta kiirivät nopeasti kaikkien korviin ja pian käy kutsu osallistua jälleen Soihdunsiirtoon, kilpailuun tyhjästä ylijumalan paikasta. Maailmaa odottaa karu kohtalo, jos uutta ylijumalaa ei kruunata pian. On kuitenkin yksi ongelma: murhaaja saattaa myös olla mukana kilpailussa.” 

“Pitkäaikainen ja pidetty ylijumalamme on kuollut. Huhut murhasta kiirivät nopeasti kaikkien korviin ja pian käy kutsu osallistua jälleen Soihdunsiirtoon, kilpailuun tyhjästä ylijumalan paikasta. Maailmaa odottaa karu kohtalo, jos uutta ylijumalaa ei kruunata pian. On kuitenkin yksi ongelma: murhaaja saattaa myös olla mukana kilpailussa.” 

Pelin juliste, jonka väkersin kymmenessä minuutissa. Pohjana kaksi kuvaa pexels.com kuvapankista.

Jokainen aktiivisesti larppausta harrastava vääjäämättä saa muutaman idean peliin, jotka haluaisi itse joskus järjestää. Monelta myöskin nämä jäävät toteutumatta, kun ei tiedä mistä aloittaa, löytää kiinnostuneita tiimiin, mistä saisi pelipaikan, jne. Tällaisiin seikkoihin itse juutuin, kunnes viime Etäropeconin gaalassa oli mainos Illusia ry:n larpintekokurssista, jossa toinen vetäjistä oli vieläpä hyvä tuttavani Ama Laine. Ainoa mikä itselläni mietitytti oli, että osa kurssin kokoontumisista oli tiistai-iltaisin Tampereella, mikä ei olisi minulta onnistunut työaikataulujen takia, mutta juteltuani tästä Aman kanssa kurssi järjestettiin trendikkäästi hybridinä, mikä mahdollisti muutaman muunkin henkilön osallistumisen.

Lue loppuun

Mitä se on kun mä larppaan? – Usva Sereginan Performing Fantasy and Reality in Contemporary Culture

Yleensä kun tässä omassa nörtissä alakulttuurissamme puhumme fantasiasta, tarkoitamme genreä. Lohikäärmeitä, taikuutta, avaruushamstereita ja niin päin pois. Kun katson sanakirjastani, löydän kuitenkin määritelmät ”mielikuvitus” sekä ”epätodellinen kuvitelma”. Jostain syystä Suomen sanojen alkuperä ei sisällä hakusanaa fantasia, mutta tuli se suomeen sitten ruotsin, saksan tahi englannin kautta, se palautuu latinan sanaan phantasia, niin ikään ”mielikuvitus”, ja lopulta muinaiskreikan sanaan φαντασία, ”ilmestys”.

Kansi on tutkijan nimen osalta vanhentunut.
Lue loppuun