Klassinen hullaantuminen


Pelinjohtajan masennuksesta kohti hyvinvointia

Peli on vihdoin ohi. Väsyttää. Elämä tuntuu ankealta ja sitä päätyy kerta toisensa jälkeen miettimään onnistumisia ja virheitä, joita on tehnyt peliprojektinsa aikana. Huomaa turhautuvansa pieniinkin seikkoihin. Sanoihin, joita on sanottu. Makaa sängyssä pari päivää tuntien surua, haikeutta ja vihaa. Väärinymmärrystä. Tekisi mieli laittaa viestiä pelaajille. Saada viimeisetkin konfliktit selvitettyä. Samalla ajatellen, että se kaikki oli omaa syytä.

Lue loppuun

Loppubriiffi – muistakaa puhua vain kaksi(kymmentä) minuuttia per nassukka!

”Miten saatoit jättää tämän kertomatta vuosiksi?”
”En kai ollut valmis.”
”…”

”PEEEEEEELII MHYOOOOOOOOHIIIIIIIIII ÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÖÖÖ!”
”Joo peli ohiiiiii! Hooooould! Ähööööö!”

”No niin ryhdistäytykää ja ryhmittäytykää tuohon 30hlö vetävään saliin kaikki 60 pelaajaa. Loppubriiffin alkuun viisi minuuttia!”
”Täh?”

 

Onko tuttua? Onko tuttua, mitä häh? Sitä on juuri pelannut ties kuinka kauan, kuudesta tunnista jopa ehkä moneen päivään. Suomalaisen larppaajan on ainakin vertaispalautteen perusteella upottava sinne larpin immersioon kuin Joukahainen aapasuohon. Ja sitten ilmeisesti sieltä on singahdettava tuhannen tulisen auringonsäteen nopeudella pois kun loppubriiffi alkaa. Ja sitten muuten TEPRIIFFATAAN.

Lue loppuun

Älä myy itseäsi halvalla

Larppaajat ovat sirkushuviksi kelpaavaa porukkaa, jota voi kivasti pyytää rekvisiitaksi vaikka minkälaiseen tapahtumaan. Pukevat vain vaatteet ylleen ja ehkä vähän pelailevat siellä luodakseen tunnelmaa muille kävijöille ja lisäarvoa tapahtuman järjestäjälle. Näyttelyt, elokuvanäytökset, teatterit, kartanot, jopa elokuvien kuvaukset, mitä näitä nyt on. Kaikenlaiset tahot ovat yrittäneet haalia larppaajia luomaan tunnelmaa tapahtumiinsa, luonnollisestikin maksamatta siitä ilosta mitään. Lue loppuun

Suuri larppaajakysely kartoittaa suomalaista larppaamista ensimmäistä kertaa

Larppaaminen on rantautunut Suomeen 80-luvun lopulla, ja harrastajia uskotaan olevan sadoista muutamaan tuhanteen. Mikään taho ei Kuitenkaan pidä kirjaa harrastajista. Larpit järjestetään harrastuspohjalta yksittäisinä projekteina. Seminaareja larppaajien kesken on alettu järjestää esimerkiksi X-Con -tapahtumassa, mutta niistä puuttuu tutkittu tieto siitä, miltä harrastajakunta näyttää. Lue loppuun

X-Con: mitä, miksi ja miten

X-Con on vuodesta 2013 alkaen järjestetty liveroolipelien järjestäjille tarkoitettu koulutus- ja verkostoitumistapahtuma. X-Con järjestetään Otavan Opistolla Mikkelissä, tosin poikkeuksena on viime vuosi, jolloin X-Con oli Opiston majoitusrakennuksen remontin takia evakossa Sauvo Ahtelan leirikeskuksessa. Myös Suomen larp-skenen palkinnot, Lankat, on jaettu X-Conin lauantai-illan gaalassa vuodesta 2014 alkaen. Tässä artikkelissa avaan hieman X-Conin taustoja ja tavoitteita. Lue loppuun

Macrohard the Startup – kyräilyä ja koodausta

Alkuperäinen idea oli muistaakseni Ainon: pelautetaan startup -larppi, jossa koodataan oikeasti, mutta Scratchilla. Lapsille ja opetuskäyttöön tarkoitettu Scratch oli meille ennestään todella tuttu, opetammehan sitä peruskouluikäisille LUMA-keskuksen Linkki-ohjelmointikerhossa. Yhden larpin olimmekin jo aiemmin tehneet yhdessä, joten ajattelimme tämän pelin tekemisen sujuvan melko suoraviivaisesti.

Lue loppuun

Kultainen lohikäärme

Kultainen Lohikäärme on Ropecon tapahtuman vuosittain jakama palkinto “pitkäaikaisesta työstä roolipelien, miniatyyripelien, korttipelien tai lautapelien saralla tai ansiokkaasta työstä pelikulttuurin kehittymisessä tai kehittämisessä.” Palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2003, ja sen asema suomalaisen roolipelaamisen tunnustuspalkintona on kasvanut vuosi vuodelta. Vuonna 2017 tunnustuksen sai pitkän linjan skenekehittäjä ja liveroolipeliaktiivi Johanna Koljonen. Lue loppuun

Pelinjohtaja on Leathermania kovempi työkalupaketti

Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat sarjaa.

Liveroolipelin pelinjohtaja on sellainen joka alan asiantuntija, jottei mitään. Peliin ei siis suinkaan vain kirjoiteta hahmoja (Ei mitään 1 sivun hahmoja. En pääse immersioon kunnolla sisään, jos matskua ei ole semmoista nivaskaa, että sillä voisi mätkiä pieniä eläimiä hengiltä!), järjestetä pelipaikkaa ja ruokia ja mennä paikalle. Ehei! Pois moiset aatokset, te hupsut! Lue loppuun