Mikropelit – Tunnin roolipelejä

Voiko roolipeli olla hyvä, jos sen kaikki säännöt ja pelimaailma on mahdutettu alle kymmeneen sivuun? Voiko pelistä nauttia, jos koko peli seikkailuineen mahtuu alle kuuteen sivuun?

Viimeisen vuosikymmenen myötä markkinoille ja nettiin on tulvinut useita erikoisia pienpelejä, joiden säännöstöt eivät yritäkään simuloida kaikkia tilanteita ja joiden pelikirjat ovat kummallisen lyhyitä. Viimeisten vuosien aikana myös suomeksi on alkanut saada valmispelejä, joiden koko materiaali on ahdettu vieläkin tiiviimpään pakettiin, jopa muutamaan sivuun. Lue loppuun

Tuhannen viillon kuolema -larppi ja lähestyttävyys

Olen larpin suhteen elämäntapaevankelista, ja olen kertonut larppaamisen ihanuudesta mitä moninaisimmissa paikoissa. Joskus minua on pyydetty tekemään niin, mutta usein sitä huomaa paasaavansa aiheesta vaikkapa illallisilla tai töissä ihan aatteen palosta.

Jos kuulijaa kiinnostaa larppi (ja yhä useammin kiinnostaa), luonnollinen kysymys on: ”No miten näihin larppeihin sitten pääsee mukaan?” Lue loppuun

Mitä puhumme kun puhumme yleiskieltä

Fantasiaroolipeleissä hahmot puhuvat usein yleiskieltä. Tätä tapahtuu myös fantasiakirjallisuudessa aika tiuhaan, mutta erityisesti fantasiaroolipeleissä se on usein kirjaimellisesti sääntö eikä poikkeus. Siitä voi kirjoittaa mielenkiintoista tarinaa kun maatilalla pienen ikänsä elänyt sikopaimen ei osaakaan keskustella kaikkien kanssa joutuessaan isoon kaupunkiin, mutta roolipelisisältönä se on vaikeampaa, etenkin Dungeons & Dragonsin sukuisissa peleissä, joissa oletus on että ryhmä koostuu eri kansojen ja kulttuurien edustajista. Vaikka kielimuuri voi olla mielenkiintoista pelisisältöä, ei sitä aivan joka kampanjassa jaksa. Joten meillä on yleiskieli. Lue loppuun

AVARUUSOOPPERA 2020

Illan hämärtyessä marssimusiikki vaihtuu electroswingin biittiin, ja pikkuhiljaa jopa Mitharin korkein valtionjohto päästää ryhtinsä rentoutumaan. Diskovalot välkähtelevät upeiden muotiluomusten krominhohtoisista yksityiskohdista ja valot vilkkuvat priamoslaisten pitkissä, liehuvissa helmoissa, kun juhlaväki siirtyy lähemmäs tanssilattiaa. Valtioiden välinen, ennen niin selkeä kuilu häviää vähitellen, kun juhlatunnelma ottaa vallan. Shampanjalasit kilisevät ja nauru raikaa, kun aina niin nälkäinen media on poistunut rakennuksesta. Lue loppuun

Figuuriroolipelaamista – eli miten miniatyyripeliä hyödynnettiin roolipelissä

Viime vuosina olen pelannut tai pelauttanut kolmessakin kampanjassa, jossa miniatyyripeli ja roolipeli ovat lyöneet kättä ja tuottaneet luovan hybridin. Näissä kaikissa paino on ollut silti roolipelaamisessa, ja siksi kerron aiheesta tässä laajemmallekin lukijakunnalle. Jutussa viittaan lähinnä figupeleihin nimeltä Blood Bowl ja Heroclix, mutta käyttämääni metodia voi hyödyntää roolipeleissä laajemminkin.

Alkuperäinen idea oli yhdistää kummankin pelityypin parhaat puolet. Ensimmäinen kampanja onnistui niin hyvin, että käytin samaa metodia toisessakin pelissä.

Lue loppuun

Knutpunkt 2018 -raportti

Solmukohta (tai Knutpunkt, Knutepunkt, Knudepunkt järjestäjämaan mukaan) on vuosittain järjestettävä yhteispohjoismainen liveroolipelikonferenssi. Ohjelmaan kuuluvat luennot, paneelikeskustelut, työpajat sekä larpit, ja yhtä lailla muihin harrastajiin tutustuminen. Ropeconiin verrattuna tapahtuma on huomattavasti pienempää kokoluokkaa (nykyään n. 400-500 osallistujaa), mutta vastaavasti erilaisia bileitä ja iltaohjelmaa on merkittävästi enemmän. Tapahtuma on järjestetty vuodesta 1997 alkaen vuosittain, ja Suomeen tapahtuma saapuu seuraavan kerran vuonna 2020. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin Ruotsissa, Lundissa tapahtumavieraiden käyttöön varatussa hotellissa. Tapahtuman osallistumismaksu oli 1700 – 4300 ruotsin kruunua (n. 165 – 415 €) majoituksesta riippuen. Lue loppuun

Pathfinder 2nd Edition – mitä polulta löytyy?

 

Vanhoja, repsottavia pathfinder kirjoja

Repsottavatko Pathfinderin säännöt jo tarpeeksi kakkoslaitoksen oikeuttamiseksi? (Kuva kirjoittajan omasta Core Rulebookista.)

Pathfinder Roleplaying Gamea vuodesta 2009 julkaissut Paizo Publishing pudotti maaliskuun alussa pommin: Pathfinder-roolipelin ensimmäisen laitoksen tarina päättyy elokuussa 2018 Paizon alkaessa julkaista Pathfinder 2nd Editionia. Muutoksen tuulet pystyi tietyssä määrin haistamaan jo viime vuonna, kun Paizo aloitti Pathfinderin settingin kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvan tieteisfantasiapeli Starfinderin julkaisun, mutta huhut pysyivät huomattavan hyvin vahvistamattomina siihen saakka, että Paizo julkisti asian itse. Kuluneen kuukauden aikana pieniä rippeitä uuden laitoksen yksityiskohdista on tipahdellut nettiin lähes joka päivä eikä tahti vaikuta toistaiseksi hidastuvan.

Lue loppuun

Taverna Vanha Pipari – Rajakatse Fantasian hirsinen perusjalka

Tämä Rajakatse-sarjan ensimmäinen kirjoitus käsittelee taverna Vanhaa Piparia, roolipeliyhdistys Rajakatse Fantasia ry:n liveroolipeleissään käyttämää pelialuetta, joka on samalla yksi yhdistyksen kulmakivistä. Puitteiden eli ulkoisten olosuhteiden esittely onkin paikallaan. Myöhemmissä kirjoituksissa käydään tarkemmin läpi sitä, miten Rajakatseen väki liveroolipelejään, ennen kaikkea Rajakatse-jatkumoa, kirjoittaa ja järjestää, ja mitä etuja ja mahdollisuuksia, tai mahdollisia haasteita tai ongelmia jatkumomuotoisuus tuottaa. Myös Rajakatseen peleissä käyneet kertovat kokemuksistaan ja jatkumossa pelaamisesta. Mutta aloitetaan siis tavernasta. Lue loppuun

Mihin ovat kaikki afterit menneet?

Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat-sarjaa.

Siis missä ovat kaikki liveroolipelien afterit? Afterit eli afterpartyt eli ’fterit eli jälkisetit? Nykyään tuntuu, että kaikki pelit ovat afterittomia. Peijooni, nopealla mietinnällä kymmenestä viime pelistä, joihin olen osallistunut, vain kolmessa on ollut kunnon afteripaardit. Ja yhdessä niistä olin kokkina. Hittolainen, ehkä meikäläisellä on vain se kuuluisa Huono Tuuri. Lue loppuun