Ihmisen näköiset -pelisarjassa panostetaan yhteisöllisyyteen, tarinoihin ja uusiin harrastajiin

Ihmisen näköiset on 2020 alkava kaupunkipelisarja, joka kertoo harhamista, ihmisten joukossa elävistä olennoista, jotka ovat osin ihmisiä ja osin eläimiä. Pelisarjan tyylilaji on realistinen noir. Fantastisten elementtien suhteen jalat pidetään maassa kaurismäkeläisessä hengessä. Pelinjohtotiimissä on yhdeksän tekijää. Haku Ihmisen näköisiin alkaa marraskuussa 2019.

Ihmisen näköiset -pelisarjassa pyrimme toteuttamaan tiettyjä design-valintoja ja käytäntöjä. Kaikki niistä eivät ole uusia, mutta olemme kehittäneet niitä mielestämme selkeämmiksi ja kattavammiksi. Esittelen tässä artikkelissa niistä kolme: metatiedon kautta tarinallistamisen, uusien harrastajien tukemisen ja yhteisöllisyyden luomisen. 

Lue loppuun

Kulttikirjailijan huumoriroolipeli jynkytti minua pyllyyn

Arvostelussa The Tingleverse: The Official Chuck Tingle Role-Playing Game

The Tingleversesta ei voi kirjoittaa selittämättä ensin, kuka on tri Chuck Tingle.

Chuck Tingleä ei kuitenkaan voi selittää. Chuck Tingle täytyy kokea. Suosittelen siihen vaikkapa jaksoa Pounded in the Butt by My Own Podcast -podcastia.

Tohtori Tingle on yksi vuosikymmenemme suurista performanssitaideteoksista. Hän varjelee henkilöllisyyttään tarkoin ja silloin harvoin, kun esiintyy julkisuudessa, pitää päässään paperipussia ja tummia laseja. Emme siis tiedä, kuka hän varsinaisesti on tai onko edes vain yksi henkilö, saati se julkisesti nähty.

Lue loppuun

Missä menee minuuden ja hahmon välinen raja?

kuvassa tiiliseinään maalattu sininen silmä, ja seinään nojaava nainen sekä iso teatterinaamio

Kuva: Pixabay

Katson peiliin. Takaisin tuijottavat siniset silmät hehkuvat vihaa ja katkeruutta. Tuota tyyppiä on tosiaan kohdeltu väärin ja kaltoin. Peilistä takaisin katsova ei kuitenkaan ole minä vaan hahmoni. Vaikka olenkin jo kotona, ja peli on jo ohi.

Annan sen olla niin. Annan keholleni ja mielelleni oman aikansa prosessoida pelin kirvoittamaa vihaa. Tunnetta, jota ei kokenut pelkästään hahmoni, vaan siinä on myös jotain omaa ja jotain kollektiivista. Annan aivojeni loksautella minuuteni palat paikoilleen sitten, kun hetki on kypsä. Lue loppuun

Surrealistista peliä johtamassa

Joka perjantai Kuutornin pohjoispuolelle ilmestyy katu, joka ei ole olemassa muina viikonpäivinä. Kadulla kuuluu aina naurua ja laulua, se on täynnä ravintoloita ja katukahviloita. Asukkaat elävät ikuisessa perjantaitunnelmassa. Ne, jotka eivät kestä arkea, voivat paeta tänne ja herätä aina perjantaihin. Ensisilmäyksellä katu on täynnä glamouria. Nauru ja hymy loistavat asukkaiden ja vierailijoiden kasvoilla. Mutta tarkemmin katsottuna täällä elämäänsä viettävien kasvoilla loistavat suru ja väsymys.

Itran kaupunki (Itras by) on norjalaisten Ole Peder Giæverin ja Martin Bull Gudmundsenin suunnittelema ja Thore Hansenin kuvittama surrealistinen roolipeli 20-luvun kaupungista, joka sijaitsee unen ja toden rajamailla. Outo kaupunki avaa peliporukoille vanhoista elokuvista ja tarinoista tutun maailman, jota muuttuu pelin aikana odottamattomilla tavoilla. Satamassa vaeltaa hyljeksittyjä naamanvääntelijöitä, joiden kasvot ovat muuttuneet pysyvästi näiden ilmeillessä tuulen yltyessä. Alamaailman syövereissä tatuointistudiotaan pitää suuri, kaljupäinen Vanja, joka kulkee verkkopaidassa henkselit kilisten. Hän polttaa tatuointeja asiakkaisiinsa kuumalla teräksellä ja musteella. Keskellä kaupunkia asuu hämähäkkiolento Nidra, joka Unitornin suuressa kammarissaan katselee valtaamaansa kaupunkia. Lue loppuun

Saanks mä kertoo sulle mun pelistä? – Roolipelit iskurepliikkeinä

50 iskurepliikkiä Dungeons & Dragonsissa kiersi jonkin aikaa sitten naurattamassa roolipelaajia. Iskurepliikkikin voi lyhykäisyydessään tiivistää pelin tarjoaman tavan pelata ja sen kunniaksi esittelen 50 alunperin suomenkielistä, suomeksi käännettyä, tai muutoin kotimaista roolipeliä yhdellä iskurepliikillä. Muistatko viimeisimmän pelissänne käytetyn iskurepliikin? Tai miten sinun suosikkipelissäsi koitetaan herättää kiinnostusta?

aamuhärmäinen metsä, rakastuneen syleilevän parin silhuetti sekä kauniin hevosen silhuetti

Kuva: pixabay

Lue loppuun

Arvostusta larpinjärjestäjille

Larpin järjestäminen on pääasiallisesti aika epäkiitollista hommaa. Kuukausien työ realisoituu viikonlopussa, ja se oli siinä. Positiivinen palaute, huomio ja itse luotujen, suurten tarinoiden herääminen eloon voi toki kannustaa tekemään toistekin. Pelinjohdolle voi kuitenkin helposti jäädä fiilis, että hukkaan meni sekin aika ja sydänveri, joka peliin tuli laitettua – erityisesti, jos peli ei vaivannäöstä huolimatta ole kovin onnistunut kokemus kaikille pelaajille tai muutama pelaaja pettyy ja pitää siitä kovaäänisesti melua. Lue loppuun

Haastattelussa Ville Vuorela

LOKIn Ropecon podcastia varten Pohjoisen Kirjeenvaihtajamme Elmeri Seppänen haastatteli roolipelisuunnittelija Ville “Burger” Vuorelaa. Ensimmäinen puolikas haastattelua on kuunneltavissa täältä

Ville Vuorela on julkaissut roolipelejä jo vuodesta 1994 alkaen, ja 25 vuotta kestäneen julkaisija-uran aikana hänen teoksensa ovat kasvaneet tärkeäksi osaksi suomalaisten roolipelien tarinaa. Pelaajana, pelinjohtajana ja suunnittelijana kokemusta on vielä enemmän. LOKIn toimitusta kiinnosti ottaa selvää mitä Ville Vuorela hakee nykyään pelaamiselta ja pelinjohtamiselta, ja miten hän reflektoi uraansa.

Lue loppuun

Ropecon 2019 Podcast-kooste

Lokin Pohjoisen Kirjeenvaihtaja ja Ropecon-agentti Elmeri Seppänen ja päätoimittaja Massi Hannula tekivät conin aikana kaikkiaan yhdeksän haastattelua, jotka on koostettu Massin ja useiden vapaaehtoisten avulla podcasteiksi lukijoillemme.

Nyt podcastit on koostettu yhteen tähän postaukseen, josta ovat helposti kuunneltavissa. Listauksen jälkeen kiitämme paitsi podcastin mahdollistaneita, myös Patreon-tukijoitamme ja jaamme lisätietoa tämän vuoden Loki-bileistä.

Ropecon-sarja jatkuu ensi viikolla Ville ”Burger” Vuorelan podcast-haastattelua laajentavalla artikkelilla.

Lue loppuun