Deleuze & Dragons – Dread Trident: Tabletop Role-Playing Games and the Modern Fantastic


”[…] Juppiterin

tulivaajat, hirveän jyrähtelyn enteilijät,

eivät välähdä niin sokaisevan kirkkaina,

ja rikkitulten kumisevat räjähdykset

näyttivät jo pyyhkäisevän yli valtameren

suunnattoman syvyyden ja saattavan

sen aallot vapisemaan kauhusta

ja ravistelevan jo Neptunuksen atraintakin.”

Myrsky, 1. näytös, 2. kohtaus, William Shakespeare, suom. Matti Rossi


Dread Trident -kirjan kansi. Alaotsikkona Tabletop role-playing games and the modern fantastic

Kuten aiemmissa tutkimuskatsauksissa on ehkä käynyt ilmi, akateeminen kustannusala on aivan oma maailmansa, jossa hinnoittelulla ei ole välttämättä mitään tekemistä kirjojen tuotanto-, kuljetus- tai varastokulujen kanssa. Toistaiseksi räikein esimerkki tästä on Curtis D. Carbonellin Dread Trident: Tabletop Role-Playing Games and the Modern Fantastic, jonka Liverpool University Press julkaisi vuonna 2019. Hinta on hieman laskenut julkaisun jälkeen ja kirjoittamishetkellä tämän 250-sivuisen niteen voi ostaa hilpeään 85 punnan hintaan kovakantisena tai sähköisenä.

Lue loppuun

Paremmaksi pelaajaksi

Seitsemän tapaa, joilla pelaaja voi auttaa pelinjohtajaa 

Roolipelihahmolla voi olla monia erilaisia taitoja ja vahvuuksia, mutta sama koskee myös pelaajia. Roolipelaaminen kun ei itsessään ole mikään yksittäinen taito, vaan pelaaja voi hallita monia sellaisia taitoja tai ominaisuuksia, jotka parantavat koko porukan peliä ja viihtyvyyttä. On hyvin tavallista kiinnittää huomiota siihen, kuinka taitava joku yksittäinen pelaaja on pelinjohtajan roolissa. Pelaajataidot ovat kuitenkin niin monipuolinen paketti, että ainakin muutamat niistä on helppo ottaa hallintaan ja parantaa samalla yleistä viihtyvyyttä roolipelin parissa.

Kun ajattelee hyvää pelaajaa, niin helposti tulee mieleen juuri se tyyppi, joka keksii neuvokkaita ratkaisuja, ravistaa mieleenpainuvia lentäviä lauseita ja pelaa muiden hahmoja ylöspäin antamalla näille tilaa ja vetämällä heitä valokeilaan. Kaikkien pelaajien ei tarvitse kuitenkaan pelata samalla tavalla ollakseen hyviä roolipelaajia ja tässä tekstissä esittelen seitsemän keinoa tulla paremmaksi roolipelaajaksi. Nämä ovat vielä sikäli helppoja kikkoja, että näillä ohjeilla ei tarvitse kehittää sosiaalista pelisilmää, rakentaa empatiaa tai parantaa sanavalmiuttaan ja improvisaatiokykyään. Suurin osa pelaajataidoista kehittyy kokemuksella ja se taas karttuu pelaamalla. Osa näistä voi tuntua täysin oman luonteen ja lahjojen vastaisilta, mutta uskon, että useampikin näistä neuvoista tuntuu sellaiselta, että sitä voisi soveltaa käytäntöön.

Monet näistä myös helpottavat pelinjohtajan raskasta taakkaa ja tukevat pelinjohtajaa omassa roolissaan. Kaikkea ei pelipöydässä tarvitse jättää pelinjohtajan vastuulle, vaan tässä on seitsemän sellaista asiaa, joihin pelaajat voivat yllättävänkin helposti osallistua.

Lue loppuun

Arvostelu: Engines of Desire

Juhana Pettersson, helsinkiläinen larp-taiteilija, roolipelisuunnittelija ja kirjailija, lienee useimmille lukijoille vanha tuttu. Hänen pelejään leimaavat omaperäiset aiheet ja taiteellinen kunnianhimoisuus. Pettersson on kautta uransa kirjoittanut paljon työstään, analysoiden sekä itse järjestämiään pelejä että kokemuksiaan pelaajana toisten peleissä.

Engines of Desire on kokoelma Petterssonin kirjoituksia vuosien varrelta. Kansien väliin mahtuu 31 artikkelia yli neljälle sadalle englanninkieliselle sivulle. Melkoinen tiiliskivi siis.

Engines of Desiren kansi
Lue loppuun

Roolipelien suunnittelukurssi

Kun Juhana Pettersson keväällä kyseli Facebookissa, olisiko skenessä kiinnostusta roolipelin suunnittelua ja julkaisua käsittelevään kurssiin, niin halukkaitahan löytyi. Viikon mittainen intensiivikurssi pidettiin heinäkuussa – lopulta täydellä seitsemän osallistujan kokoonpanolla. Pienen ryhmän ansiosta kurssin tunnelma oli yhtäaikaa sekä mukavan rento että sopivan tiivis.

Kurssilla käytiin läpi roolipelin syntyprosessi ideasta julkaisuun asti (ja vähän ylikin). Lisäksi tavoitteena oli, että kurssin aikana jokainen suunnittelisi ja julkaisisi pienen pelin. Kyseessä oli siis melkoisen tiukka kattaus!

Lue loppuun

Deleuze & Dragons – Dread Trident: Tabletop Role-Playing Games and the Modern Fantastic

”[…] Juppiterin

tulivaajat, hirveän jyrähtelyn enteilijät,

eivät välähdä niin sokaisevan kirkkaina,

ja rikkitulten kumisevat räjähdykset

näyttivät jo pyyhkäisevän yli valtameren

suunnattoman syvyyden ja saattavan

sen aallot vapisemaan kauhusta

ja ravistelevan jo Neptunuksen atraintakin.”

Myrsky, 1. näytös, 2. kohtaus, William Shakespeare, suom. Matti Rossi
Lue loppuun

Veden Armoilla – pedagoginen liveroolipeli lukiolaisille

Veden Armoilla on pedagoginen liveroolipeli lukiolaisille Lahdessa. LOKI haastatteli pelin suunnittelijaa Jori Linnamäkeä.

”Veden Armoilla -peli syntyi yhteistyössä Lahden Junnuyliopiston (Helsingin yliopiston alainen toimija) kanssa. Junnuyliopiston idea on saada laadukasta tiedeopetusta jokaiselle ikäluokalle sosiaalisista ja taloudellisista lähtökohdista riippumatta, ja ajatus on innostaa tieteen tekemiseen. Lukiopuolelle lukiolaiset itse toivoivat peliä, kun kyseltiin, millainen tilaisuus voisi olla tarjolla, joka innostaisi tutustumaan eri aloihin. Lahti on ympäristöpääkaupunki 2021, ja siitä Junnuyliopisto ajatteli, että ympäristökatastrofipeli voisi olla mainio lähtökohta, ja he alkoivat etsiä itselleen pelisuunnittelijaa”, kertoo Jori Linnamäki LOKIlle. Hänet löydettiin kotisivujensa kautta rakentamaan pedagogista liveroolipeliä lukiolaisille. Pelin lähtökohtana oli ympäristökatastrofi.

Lue loppuun

Sisältäni kielinatsin löysin

Artikkeli on osa Pelinjohtajan kommentti-kolumnisarjaa. Pelinjohtajan kommentti on hieman provokatiivinen, nimimerkillä julkaistava kolumni pelinjohtajan ajatuksista pelien suunnittelusta ja roolipelaamisesta yleensä. Ei nyt mikään manifesti, mutta hieman sellaisella nenäkkäällä otteella kirjoitettua tekstiä kuitenkin.

Kuvassa on keltainen kirja pöydällä. Kirjan kannessa lukee EVERYDAY ENGLISH.
Photo by Ivan Shilov on Unsplash

Seurasin taannoin erästä suomalaista roolipeliä suoratoistona. Olin varustautunut tapani mukaan muistivihkosella, jotta voin varastaa parhaat ideat omiin peleihini. Vihkoon ei sillä kertaa kuitenkaan tarttunut kuin yksi, mutta sitäkin painokkaampi sana: finglish.

Lue loppuun

Fanikampanja

Lainaaminen on helppo tapa suunnitella seikkailuja. Otetaan kohtaus tai juoni jostakin toisesta teoksesta ja siirretään se pelimaailmaan. Sitten ehkä vielä toivotaan, että pelaajat eivät ole katsoneet alkuperäistä filmiä tai lukeneet alkuperäistä kirjaa.

Tämän lainaamisen voi kuitenkin tehdä vielä röyhkeämmin ja saada sen silti toimimaan pelissä hyvin tehokkaana viihteenä. Entä jos pelinjohtaja ei yritäkään peittää jälkiään, vaan sijoittaa tarinan suoraan ja avoimesti vaihtoehtoiseksi versioksi jotakin tunnettua kertomusta?

Joukko supersankareita taistelemassa pahiksia vastaan. Mukana Mortimer Toynbee, Wanda, Maximuff, Kapteeni Rico, Röhkö, Ilves, Ketku, Ghostess ja Pietro.
Ryhmä-X työn touhussa.
Lue loppuun

Kultainen lohikäärme 2021

kuvassa Hans Zenjuga
Kuva: Hans Zenjuga

Skenen oma tunnustuspalkinto Kultainen lohikäärme jaettiin kesän 2021 etä-Ropeconissa 19. kertaa. Tunnustuksen jakaa Ropecon-tapahtuma pitkäaikaisesta työstä roolipelien, miniatyyripelien, korttipelien tai lautapelien saralla tai ansiokkaasta työstä pelikulttuurin kehittymisessä tai kehittämisessä. Vuonna 2021 vuonna tunnustuksen sai Hans Zenjuga monipuolisesta ja pitkäaikaisesta työstä pelikuvituksen parissa. Zenjuga on ollut mukana nostamassa suomalaista roolipelikuvittamista kansainväliseen kärkeen. Ropeconin tiedotteen Ropenomiconissa löydät täältä.

Zenjugan roolipelikuvituksia kolmen vuosikymmenen ajalta löytyy mm. seuraavista peleistä: Stalker, Praedor, Astraterra ja Sotakarjut. Lukuisien muiden pelikuvitusten lisäksi Zenjuga on tehnyt kuvituksia myös lehtiin ja julkaisuihin.

LOKI haastatteli Zenjugaa lyhyesti elokuussa 2021:

Lue loppuun

Virtuaaliroolipelaamisen historian nykyhetkessä – Roleplaying Games in the Digital Age

Tämän vuoden helmikuussa ilmestyi artikkelikokoelma Roleplaying Games in the Digital Age: Essays on Tabletop Roleplaying, Transmedia and Fandom. Stephanie Hedgen ja Jennifer Groulingin toimittama kokoelma on McFarlandin julkaisu ja sisältää kymmenen artikkelia ja viisi haastattelua. Tekstit ruotivat roolipelaamista internetissä – actual play -ilmiötä faneineen ja muita digiajan ihmeitä, kuten pöytäroolipelejä virtuaalisessa ympäristössä, sitä pelaamisen todellisuutta, jota monet meistä ovat eläneet pandemian aikana.

Terävimmät lukijat ovat jo bonganneet kuprun.

Jos akateeminen kustantamo on julkaissut artikkelikokoelman helmikuussa 2021, käsikirjoitus on ollut olennaisesti valmis jo 2019. Esipuheessa, joka on kirjoitettu keväällä 2020, viitataankin tähän. Kirja käsittelee virtuaalisen roolipelaamisen tilaa juuri ennen kuin pandemia muutti kaiken. Osa sisällöstä on toki vähemmän aikaan sidoksissa, mutta kirjassa on menneen, viattomamman maailman kaikua.

Roleplaying Games in the Digital Age -kirjan kansi.
Kansigraafikolla on kerrankin pysynyt mopo käsissä.
Lue loppuun