KillmisterZ vs. Tiamatin avatar
Niin kauan kuin muistan, olen ollut pelinjohtaja. Pelinjohtajan roolia en tosin aina ole ottanut, en nuorempana, silloin kun paikalla on ollut muita pelinjohtajia. Rakastan pelaamista niin pelaajana kuin pelinjohtajanakin, mutta täyteen potentiaaliini pääsen pelinjohtajana.
Rakastan kaikenlaisia pelejä. Rakastan niin rooli-, kortti-, lauta-, miniatyyri-, tietokone-, konsoli kuin pihapelejäkin. Erilaiset pelit sopivat erilaisiin tilanteisiin ja erilaisiin pelipiirehin, mutta suurin rakkauteni ovat roolipelit. Roolipeleissä minua kiehtoo maailmanrakennus, hahmonkehitys, tekojen syyt ja seuraukset, elävä ja muuttuva maailma jossa pelihahmojen teoilla on merkitystä. Mahdollisuus elää toista elämää.
Vampyyrikuningattaren kammio, tyranidit esittivät jättiläislepakoita.
Olen jo teinipojasta lähtien pelannut lautapelejä kotipoikieni kanssa, mutta roolipelaamiseen tutustutin heidät vasta kolmenkympin puolivälissä. Olimme juuri pelanneet Talismania, Hero Questia tai Space Crusadea, en muista tarkkaan, kun kysyin muilta pelaajilta haluaisivatko he kokeilla “sellaisia oikeita roolipelejä, niinku ihan Dungeons & Dragonsia?” Vastaus oli välittömästi myöntävä!
Olin ollut pelaajana kaverini Teemun Dungeons & Dragon 5e kampanjassa, mutta huomasin, että en saanut siitä sitä mitä roolipeleistä kaipasin. Kaipasin toisaalta hassuttelua ja hölmöilyä ja ripakopallisen erilaisia taikaesineitä ja saman kolikon kääntöpuolella kaipasin syviä moraalisia ja eettisiä ristiriitoja, raskaita valintoja joita hahmojen tulisi tehdä, uhrauksia yhteisen hyvän eduksi, emotionaalisesti turvallista tilaa jossa tutkia hahmojen ja itsemme pimeitä, synkkiä kolkkia. Pyysin peliin mukaan ystäväni Mikan, Jounin, Jukan ja Juhon. Heistä kolme oli ensikertalaisia ja yksi oli pelannut roolipelejä ennenkin. Pyysinkin konkari Mikaa auttamaan muita ja olemaan samalla itsellenikin luottopakki johon turvautua säännöissä ja pelin juonen kuljetuksessa.
Ensimmäinen pelimme oli 31.7.2019 kotini keittiön pöydän ääressä ja aloitimme Lost mines of Phandelverin, Dungeons & Dragons 5 laitoksen valmiskampanjan, joka tulee aloituspaketin mukana. Heti alusta lähtien halusin painottaa peliä pelihahmoihin ja heidän kasvuunsa seikkailun edetessä, taustatarinoita unohtamatta. Kyselin pelaajilta minkälaista peliä he haluaisivat pelata, minkälaiset tarinat kiinnostavat ja mitkä eivät. Jos peli olisi elokuva, mikä olisi sen genre? Vastaukset tulivat laajalla skaalalla Supernaturalist, Tolkienin tuotantoon ja sieltä noiturien kautta Gaimanin American Godsiin. Luvassa olisi siis demoneja, piruja, enkeleitä, örkkiarmeijoita, uniikkeja hirviöitä ja mahtavia aarteita, sekä unohdettuja jumalia… ja tietysti paljon luolastoja ja lohikäärmeitä!
Kyselin myös paljon hahmojen taustoista ja useat pelaajat päättivät jättää taustan minun varaani ja toisten hahmojen kanssa tarina ikäänkuin kertoi itse itsensä. Toisten hahmojen kohdalla istuimme pelaajan kanssa alas kahdestaan ja luomalla loimme hahmolle taustan ja tarinan, toiset pelaajat päätyivät lähettämään minulle yhden sivun rautalankahistoriikin hahmostaan. Molemmat tavat sopivat oikein hyvin, vaikka itse pidänkin erityisen paljon pelaajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä.
DM antaa ja DM ottaa
Ensimmäisistä peleistä lähtien huomasimme, että kaikki halusivat jatkaa pelaamista ja että tulisimme pelaamaan pitkän kampanjan. Pelaajien sanoja mukaillen: “Kyllä olis kiva päästä sinne tasolle 20 asti”. Heti ensimmäisestä pelisessiosta lähtien aloin myös itse lisäilemään materiaalia kamppikseen. Pieniä sivujuonteita ja lisätehtäviä jotka liittyivät pelaajien taustatarinoihin, pieniä murusia jotka myöhemmin paljastuivat suuremman tarinan etiäisiksi. Näiden sivutehtävien määrä kasvoi lopulta niin suureksi, että pelaajani pyysivät minua rajoittamaan niitä jotta pääsisivät kiinni tarinan pääjuoneen! Oppia ikä kaikki ja minä tein parhaani oppiakseni.
Pelinjohtajuuden opettelu tekemällä oli minulle mahdollista, sillä olin ollut pelaajana usean hyvin erilaisen pelinjohtajan peleissä, sekä olin pelannut useita hyvin erilaisia pelejä. Toinen minua helpottava tekijä on ollut actual play- podcastit ja Youtube videot joiden suuri ystävä ja fani olen. Hyvin tehdyistä, laadukkaista jaksoista on ollut helppo poimia tekniikoita ja pelinjohtajuustyylejä jotka sopivat itselleni. Pelinjohtajat kuten Chris Perkins, Matthew Mercer, Jerry Holkins, Brennan Lee Mulligan, Griffin McElroy ja Aabria Lyengar ovat valtavan taitajia lajissaan ja minulle loputon inspiraation lähde.
Kamppista pelattiin alussa epäsäännöllisesti doodlen kautta sopien, mikä päivä kävisi kenellekin ja tätä epävarmuutta peleihin kesti melko pitkän aikaa, kunnes lopulta löysimme kiinteän pelipäivän jolloin pelata ja nyt pelaamme joka keskiviikko 20-23. Se sopii meille, tiedän että pelit menevät todella myöhäiseksi, mutta monella meistä on pieniä lapsia ja parhaiten pelit onnistuvat kun pikkuväki on nukkumassa.
Kamppis alkoi tosiaan Lost mines of Phandelverillä ja voin suositella sitä erityisesti ensikertalaisille. Kamppikseen sisältyy hyviä klassisia roolipelikliseitä kuten lohikäärme, hiisilinnake, useita eri ryhmittymiä, useita eri lokaatioita ja vahva pääpahis. Valmisseikkailun rinnalle tein paljon sivutehtäviä ja lisäjuonia jotka pohjasivat pelihahmojen taustatarinoihin ja usein johonkin keskeneräiseen ongelmaan hahmon historiassa. Pelimme alkoi neljällä hahmolla: Stenu – puolihaltijabardi, Vanto – puoliörkkisamooja, Bud – puolituisdruidi, Ezekiel – ihmisvaras.
Pelihahmot löysivät Deck of many thingsin, joten heidän piti tietysti saada fyysinen korttipakka kuvaamaan sitä. DM Tuho teki oman pakkansa kirjakaupan Tarot- korttipakasta.
Kesken kampanjaamme iski Korona. Pelasimme ensin maskit kasvoilla ja käsidesipullo löysi tiensä pelipöytään heti kättelyssä. Koronan edetessä alkoi paine ja pelko lähipeleihin kasvaa ja lisäsimme turvaväliä pariin metriin ja päädyimme pelaamaan Jukan pihalle puutarhatuoleihin. Kun pandemia jatkoi jatkumistaan, päätimme puhaltaa pelin poikki ja siirtyä etäpeleihin. Monet peliporukastamme kokivat etäpelit hyvin vaikeiksi alussa ja että pelistä puuttui se yhdessä tekemisen tunnelma, se lautapelimäinen pelailu ja pelin yli vitsailu. Etäpelit olivat hitaampia, tekniikka ei pelannut ja puhekanavaan totuttelu vei oman aikansa. Lähipeleissä kohtaus voi jatkua asianomaisilla ja muut voivat kuiskutella toisilleen samalla. Etäpeleissä on yksi puhekanava ja muiden on oltava hiljaa kun joku puhuu. Tämän opettelu oli todella haastavaa. Kolikon kääntöpuolelta löytyy tietysti “muteraivo”. Muteraivo on sitä, että osallistut roolipelaamiseen, mielellään jaat jonkun herkän ajatuksen ja avaat itseäsi ja lasket suojamuurejasi ja kukaa ei anna minkäänlaista huomiota sinulle! Verenpaine alkaa nousta ja korotat ääntäsi jotta saat huomiota, mutta siltikään kukaan ei huomioi sinua. Pinna palaa, harmittaa ja alat tiuskia!! Vain huomataksesi, että olet edelleen Mute- asetuksella!
Etäpeleissä käytimme ja käytämme edelleen Roll20 digitaalista pelialustaa ja Discordia. Tämä yhdistelmä on toiminut meillä alusta asti ja olen pelinjohtajana oppinut melko eteväksi kartantekijäksi Roll20 alustalle. Ohjelman ilmaisversiossa karttoja ja ominaisuuksia on käytössä melko rajallisesti, mutta riittävästi pelien pelaamiseen. Pitkään kampanjaan hankin maksullisen tilauksen jossa tallennustilaa ja öyheitä tuli reilusti enemmän. Etäpelaaminen toi mukanaan digitaaliset kuvat ja kartat, mikä osaltaan rikasti kokemusta, mutta me kaikki huomasimme, että pelin intensiteetti ja pelaajien keskittyminen peliin oli huonompaa. Pöydän ääressä ei voi touhuta muuta, koneen ääressä voi.
Pelit palasivat lähipeleiksi 2023. Itse koin voimakasta loppuunpalamisen tunnetta ja pyysinkin Mikaa, että voisiko hän aloittaa oman kamppiksen omani rinnalle ja pelaisimme joka toinen viikko, vuorotellen molempia pelejä jotta kummallakin olisi kuukausi aikaa valmistella seuraava pelikerta. Annoin myös pelihahmoille mahdollisuuden tienata itselleen Toive-loitsun. Yhden per hahmo. Toiveen saisi hahmolleen vetämällä muille pelin. Tämä oli mainio tapa tutustuttaa kaikki pelaajat myös pelipöydän toiselle puolelle.
Kampanjassa sankarit ovat pelastaneet vanhan kaivoksen mustien haltioiden juonilta, sotineet sodassa Tiamatin valittua kenraalia ja itseään Tiamatin avataria vastaan, neuvotelleet epäkuolleen velhon, eli Lich:in kanssa välirauhan, uhkapelanneet omaisuutensa ja myös voittaneet useamman sata tuhatta kultaa, rakentaneet itselleen tukikohdaksi kartanosta kylpylän, jahdanneet outoja narreja jotka luovat omia maailmoitaan, surmanneet lohikäärmeitä, pelastaneet kaupunkeja ja kyliä varmalta tuholta ja rottakultilta, menettäneet yhden joukostaan haltiakylään kylänpäälliköksi ja kadottaneet toisen yölliselle sooloilulle, uhmanneet Uumenenalaa ja tuhonneet niin Luomisen alasimen kuin Tuhoamisen vasarankin, joutuneet aikakuplaan jossa elivät ja kuolivat uudestaan ja uudestaan, nousseet neljää maailmanlopun ratsumiestä vastaan ja voittaneet heistä 3! Jäljellä on Suuri sarvipäinen rotta – Gwörimhir joka on astumassa maailmaan kahden viikon päästä!
Sankarit tutkivat Phandalinin kartanon kellaria käsin piirretyllä kartalla.
Nykyään, 6 vuotta myöhemmin, hahmot ovat tasolla 17 ja meillä on viides pelaaja Niko, joka pelaa ruotsista, joten olemme ottaneet käyttöön ns. Hybridimallin. Hybridimallissa muut ovat pöydän ääressä suomessa ja Niko pelaa etänä ruotsista. Tämä tyyli toimii jotenkuten, mutta huomasimme hetimmiten, että pöydän ääressä täytyy olla erityisen tarkkana päällekkäin puhumisen ja irtoheittojen kanssa, koska ne eivät välity puhekanavalla. Hybridipelaaminen mahdollistaa myös muille osallistumisen, oli sitten kyse flunssasta, kotitilanteesta tai muusta yllättävästä hidasteesta. Pelatessamme pelejämme olemme lähentyneet ystävinä enemmän kuin minkään muun harrastuksen kautta. Olemme saaneet lapsia ja tulleet toistemme lasten kummeiksi ja turvallisiksi aikuisiksi. Kampanjoita on poikinut lisää ja niitä on tälläkin hetkellä käynnissä kolme ja odottamassa kaksi uutta!
Roolipelaaminen on pelastanut meidät oikealta maailmalta, sen kylmyydeltä ja tylsyydeltä. Me kaikki koemme olevamme parempia ihmisiä nyt, kuin ennen roolipelejä. Roolipelit antavat mahdollisuuden tutkia niitä vaikeasti tavoitettavia nurkkia sielujemme laskoksissa.
Tuho Torvinen
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia keskiviikkoisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 