Kalevalaisia pelejä museossa

Sähköpostiin kilahti joulukuun taitteen tienoolla sähköposti, jossa kutsuttiin Tampereelle, Vapriikkiin. Museokeskuksessa olisi kuun puolessa välissä luvassa Pelimuseon uuden näyttelyn, Pelien Kalevalan, avajaiset.

Edellisen, roolipeliaiheisen näyttelyn avajaiset menivät sairastumisen vuoksi sivu. Se harmitti yhä sellaisella palolla, että kenties hieman kalenteria uhmaten päätin olla velvollisuudentuntoinen toimittaja ja matkustaa paikalle. Tässä vaiheessa pakko antaa erityisiä moitteita VR:n lippukaupan sporadisesta toimivuudesta, sekä työskentelyhytistä jossa sähköpistokkeet on 50% matkustajista. Valtion Rautatien epämääräisestä palvelutasosta huolimatta Tampereelle päästiin. Lue loppuun

Saanks mä kertoo sulle mun pelistä? – Roolipelit iskurepliikkeinä

50 iskurepliikkiä Dungeons & Dragonsissa kiersi jonkin aikaa sitten naurattamassa roolipelaajia. Iskurepliikkikin voi lyhykäisyydessään tiivistää pelin tarjoaman tavan pelata ja sen kunniaksi esittelen 50 alunperin suomenkielistä, suomeksi käännettyä, tai muutoin kotimaista roolipeliä yhdellä iskurepliikillä. Muistatko viimeisimmän pelissänne käytetyn iskurepliikin? Tai miten sinun suosikkipelissäsi koitetaan herättää kiinnostusta?

aamuhärmäinen metsä, rakastuneen syleilevän parin silhuetti sekä kauniin hevosen silhuetti

Kuva: pixabay

Lue loppuun

Haastattelussa Ville Vuorela

LOKIn Ropecon podcastia varten Pohjoisen Kirjeenvaihtajamme Elmeri Seppänen haastatteli roolipelisuunnittelija Ville “Burger” Vuorelaa. Ensimmäinen puolikas haastattelua on kuunneltavissa täältä

Ville Vuorela on julkaissut roolipelejä jo vuodesta 1994 alkaen, ja 25 vuotta kestäneen julkaisija-uran aikana hänen teoksensa ovat kasvaneet tärkeäksi osaksi suomalaisten roolipelien tarinaa. Pelaajana, pelinjohtajana ja suunnittelijana kokemusta on vielä enemmän. LOKIn toimitusta kiinnosti ottaa selvää mitä Ville Vuorela hakee nykyään pelaamiselta ja pelinjohtamiselta, ja miten hän reflektoi uraansa.

Lue loppuun

Ministi ideaa, maksimaalisesti pelattavaa

Arvostelussa Mini-Dungeon Tome

Harvasta roolipelin lisäkirjasta olen innostunut etukäteen yhtä paljon kuin AAW-gamesin Mini-Dungeon Tomesta (2018). Kirjan idea on yksinkertainen mutta oivaltava: reilut 130 miniseikkailua valmiina pelattavaksi. Kirjasta on versiot, jossa seikkailut ovat yhteensopivia Dungeons & Dragonsin viidennen laitoksen kanssa ja toinen, jonka pelistatit ovat Pathfinderille. Useimpia luolaholveja ei ole sidottu mihinkään kampanjamaailmaan, vaikka muutama onkin mainosmielessä kevyesti linkitetty kustantajan muihin D&D-valmisseikkailuihin. Ja seikkailuja riittää teoksessa järjestyksessä kaiken tasoisille ryhmille ykköstason aloittelevien hahmojen kujanjuoksuista aina tason 20 eeppisiin sankarointeihin saakka.

Lue loppuun

Lokista peliksi

Tämä valmisseikkailu sopii parhaiten fantasiapeleihin. Loki on seikkailun aiheena, juhlistamassa roolipeliblogi Lokia. Seikkailun tapahtumapaikka on rannikkokylä harvaan asutulla rannalla, jossa keskusvalta on heikko. Jossakin ei kovin kaukana meren takana on vahvempi valtakunta. Seutu elää sen verran syvällä barbariassa, että paikalliset ovat lukutaidottomia. Alkupeärinen tapahtumapaikka on Malaxin kylä Roudan maassa, mutta muuta peliä pelaava voi värittää tapahtumat pelimaailmaansa sopiviksi.

Lue loppuun

Alfacon 2019 – jotain uutta, jotain vanhaa

Alfacon on Otavan Opistolla 15.-17.2.2019 järjestettävä roolipelitapahtuma. Kirjoitan tätä tekstiä, koska olen pääjärjestämässä tapahtumaa Ola Revon kanssa. Tarkkasilmäinen myös huomaa, että viime vuonna tapahtuman nimi vielä kirjoitettiin α-con. Päädyimme nimen muuttamiseen, jotta viestintä olisi helpompaa ja tapahtuma löytyisi hakukoneilla paremmin. Lue loppuun

Pöytäpelien vahvuudet ja heikkoudet, osa 2: Pelinjohtajan rajat

Jokainen pelaaja löytää pelaamistaan peleistä varmasti kritisoitavaa ja jokainen pelinjohtaja on välillä paininut omien rajojensa kanssa. Pelinjohtaminen on kiistatta taito – tai tarkemminkin, joukko taitoja – joissa voi onneksi kehittyä paremmaksi. Iso osa tästä taitopaketista on kuitenkin ns. pehmeitä, vaikeasti määriteltävissä olevia taitoja. Eikä tätä taitopakettia opeteta juuri missään, vaan se on opittava yrityksen ja erehdyksen kautta.

Työpajassa todettiinkin, että yksi pöytäpelien heikkouksista onkin pelinjohtajan taitojen varassa oleminen. Lue loppuun

Mitä lahjaksi pelitoverille?

Suurin osa pöytäroolipelaajista on reilua ja hauskaa sakkia, jolle voi ostaa mahdollisen joululahjan ihan pelipöydän ulkopuolisten kiinnostuksenkohteiden mukaan. Toisaalta on pelaajia, joiden pelityyli on niin stereotyyppinen, että lahjakin tekisi mieli hankkia sen mukaan. Ohessa esittelen muutamia pelaajatyyppejä, joita olen vuosien varrella kohdannut, ja kerron mitä ostaisin heille lahjaksi.

Lue loppuun

Runoutta ja teollista muotoilua – haastattelussa Alan Bahr

Gallant Knight Games on tällä hetkellä yksi indie-maailman mielenkiintoisimmista ja tuotteliaimmista roolipelikustantajista. Yritys on julkaissut viime vuosien aikana kunnioitettavan liudan erilaisia indie-pelejä, mutta parhaiten yritys on tunnettu TinyD6-pelisarjastaan, joka vannoo nopean pelattavuuden ja äärimmilleen viedyn sääntöminimalismin nimeen. Gallant Knight Games hallitsee myös uudenlaisten rahoitus- ja markkinointikanavien käytön: suurin osa yrityksen peleistä on rahoitettu erittäin onnistuneesti Kickstarterissa, kuten myös yrityksen tuorein peli, Baywatch-henkinen Beach Patrol. Gallant Knight Gamesin uusin julkaisu on OSR-henkinen Eorathril, joka putkahti DriveThruRPG-palveluun vain muutamia päiviä sitten.

Lue loppuun

Kun roolipelaaminen pelasti kaverisuhteen

Ala-asteella minulla oli hyvä kaveri nimeltään Roope. Aloitimme Roopen kanssa roolipelaamisen kaiken muun pelailun ohessa joskus kolmannella tai neljännellä luokalla. Pelailimme yläasteen alkuun samassa porukassa, mutta sitten tiemme erkanivat. En muista tarkkaan miksi, mutta syyt olivat lähinnä siinä, että molemmat etsiytyivät teini-iän kunnolla iskiessä päälle omiin porukoihinsa. Tai sitten syy oli siinä, että osasin olla tuohon aikaankin tarvittaessa itsekäs mulkku.
Lue loppuun