”Queerfeministisen liveroolipelisarjan toteuttamiseen” – eli kuinka neiti aktivisti sai iloisia uutisia ja mitä sitten tapahtui

Suomen Kulttuurirahasto lisäsi viimeisimpään apurahakierrokseensa pelit ensi kertaa erilliseksi taiteenalaksi, ja minä olin yksi niistä onnekkaista, joka saivat työskentelyynsä rahoitusta. Ainakin kaksi muutakin apurahaa osui larpintekijöille: Kaisa Kankaalle työryhmineen ja Mike Pohjolalle. Muista tuetuista peliprojekteista esimerkiksi Zuz Buchowskan Go Date Yourself vaikuttaa hurjan kiinnostavalta.

”Queerfeministisen liveroolipelisarjan toteuttamiseen”, lukee apurahapäätöksessä. Pelisarjan kärki on siinä, että se käsittelee liveroolipelaamista queerina identiteettityökaluna. Itse pelien sisällöt pyörivät muun muassa identiteettien, henkilösuhteiden, yhteisöjen, vastarinnan ja voimaantumisen teemoissa.

Lue loppuun

Ropecon 2019 – uudet pöytäroolipelit

Ropeconista on tullut suomalaisille roolipelijulkaisuille hyvin tyypillinen julkaisuikkuna. Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten Ropeconissa julkaistaan yksi tai kaksi uutta peliä, on nykyään varsin tavallista, että Ropeconissa julkaistaan useita uusia pelejä ja lisäosia. Lisäosien julkaisu kertoo siitä, että pelit ovat saaneet jalansijaa suomalaisten pelaajien pöydissä. Lue loppuun

Pelisuunnittelija ja kustannustoimittaja – Ropecon 2019 kunniavieraat

Keitä tänä vuonna? Mistä he tulevat? Onko muita ehdokkaita? Mitä jos he eivät pääsekään?

Kun päätös, ketä Ropeconiin kysyä on tehty, alkaa sietämätön odotus, jolloin kaikki leijuu ilmassa, mistään ei voi olla varma. Sitten tulee ensimmäinen varmistus, kohta toinen ja jälleen voi pienesti hymyillä – meillä on tänäkin vuonna kunniavieraat.

Ylläoleva on kuvaus siitä, mitä itse koin vuosien aikana Coniteassa kunniavieraiden suhteen. Jännitystä ja odotusta siitä, kuka on minäkin vuonna vieraana. Vuosi toisensa jälkeen Ropeconiin on saatu kerrassaan upeita kunniavieraita eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Kunniavieraiksi tänä vuonna saapuvat Jon Hodgson ja Lynne Hardy. Luvassa on siis aidosti pitkän linjan osaamista monipuolisesti roolipelien puolelta. Jos nimet eivät sano mitään, jatka lukemista, jos taas nimet ovat tuttuja ja todellakin tiedät kenestä on kyse hyppää viimeisiin kappaleisiin, joissa ovat allekirjoittaneen suosikit kummankin Ropeconin ohjelmiin. Lue loppuun

VtM 5 laitos – erään peliporukan haastattelu

Kyselimme pitkään LOKIin jotakuta kirjoittamaan uudesta Vampiren laitoksesta. Innokkaimmatkin kuitenkin halusivat pelata uutukaista kirjaa ensin perin pohjin, ennen kuin pukahtaisivat siitä mitään virallisempaa. Kuitenkin teidän lukijoiden toiveissa on ollut, että laitoksesta tuotettaisiin jonkinlaista materiaalia. Päätin kesän kunniaksi ryhtyä toimeen, ja haastattelin oman peliporukkamme.

Pelasimme viime kesänä pelin testiversiota katsoaksemme, että onko tämä oikeastaan ollenkaan jotain, mitä haluamme lähteä pelaamaan. Emme olleet pelanneet yhdessä samalla porukalla aikaisemmin – ja muutenkin aikuisten aikatauluiltaan haastava elämä oli ehkä vähentänyt aktiivisten pelikertojen määrää (#keski-ikäistyvienroolipelaajientukiryhmä). Beta-version pelaaminen oli kuitenkin hauska kokemus ja näimme kaikki potentiaalia tässä uudessa laitoksessa, varsinkin jos pääsisimme vaikuttamaan skenaarioon itse vielä enemmän. Lue loppuun

Selittämätön maailma synnytti tarpeen ihmisvihaa tutkivaan larppiin

Tarina

He heräävät. On vain he seitsemän hahmoa. Ja jokaisella on oma värinsä, johon he pukeutuvat. Värit ovat ruskea, oranssi, punainen, sininen, keltainen, harmaa ja vihreä. Melkein voin tuntea valkoisen värin heissä, mutta sen valkoisen sävyjä ovat peittäneet nuo edellä mainitut rikotut värit, jotka edustavat niitä seitsemää kuolemansyntiä, joihin ovat langenneet. Ei ole muuta kuin he. Tietämättömyyden polulla, etsien järjen valoa. Löydettyään ikääntyneiden sielujen polun he seuraavat sitä, ja löytävät tien päähän.

Ja siellä tien päässä odottavat väkivalta, hillittömyys ja vihamielisyys. Kolme hirmupetoa, vahtimassa Helvetin porttia. Tuomiten jonossa olevia. Tuomiten heränneet heidän teoistaan.

Lue loppuun

Romantiikkaa roolipeleissä

Meillä kahdella oli hahmoina varkaat. Kummallakin oli korkea pistemäärä karismassa, toinen oli tyttö ja toinen poika. Hahmojen isät olivat ystäviä ja tunsivat toisensa työn merkeissä: kumpikin oli entisiä seikkailijoita ja varkaita. Nämä nuoret varkaat joutuivat lisäksi useampaan kertaan ennakkoluulojen tönimiksi, sillä he olivat kampanjamaailman ainoat mulatit tuhannen kilometrin säteellä. Jossakin vaiheessa peliä ennakkoluuloihin törmäävät nuoret kysyivät toisiltaan: “Aletaanko oleen yhessä kun ollaan aina yhessä muutenkin?”

Esimerkki oli ensimmäisestä hahmoni romanssista. 12-vuotiaiden poikien pelaamana hahmojen romanssi jäi sisällöltään ohueksi, mutta avasi koko peliporukan silmiä: pelaajahahmojen suhteen toisiinsa ei ole palkko olla joko ystävyys, toveruus tai vihollisuus.

Lue loppuun

Ministi ideaa, maksimaalisesti pelattavaa

Arvostelussa Mini-Dungeon Tome

Harvasta roolipelin lisäkirjasta olen innostunut etukäteen yhtä paljon kuin AAW-gamesin Mini-Dungeon Tomesta (2018). Kirjan idea on yksinkertainen mutta oivaltava: reilut 130 miniseikkailua valmiina pelattavaksi. Kirjasta on versiot, jossa seikkailut ovat yhteensopivia Dungeons & Dragonsin viidennen laitoksen kanssa ja toinen, jonka pelistatit ovat Pathfinderille. Useimpia luolaholveja ei ole sidottu mihinkään kampanjamaailmaan, vaikka muutama onkin mainosmielessä kevyesti linkitetty kustantajan muihin D&D-valmisseikkailuihin. Ja seikkailuja riittää teoksessa järjestyksessä kaiken tasoisille ryhmille ykköstason aloittelevien hahmojen kujanjuoksuista aina tason 20 eeppisiin sankarointeihin saakka.

Lue loppuun