Livelähetystä liveroolipelistä – kun larppikokemus striimataan

Olen tehnyt paljon outoja juttuja larppien vuoksi, mutta viime marraskuun tapahtumat ovat kyllä oudoimpia. Ei siis se, että menin Ouluun larppaamaan scifiä, vaan se, että mukanani oli ruotsalainen teknikkoryhmä, jotka striimasivat kaiken näkemäni ja kuulemani nettiin.

Kypärä painoi ohimoitani, mutta se oli pakollista, jotta otsaani kiinnitetyt kamera ja mikrofoni eivät päässeet liikkumaan. Sormiini sekä otsaani oli teipattu antureita, jotka mittasivat pulssiani, aivotoimintaani sekä hikoiluani. Näistä laitteista meni johtoja selässäni olevaan reppuun, jossa tietokone yhdisti kuvan, äänen ja kehoni signaalit yhdeksi paketiksi ja striimasi kaiken tämän datan nettiin.

Lue loppuun

Winterwind

Winterwind oli post-apokalyptinen liveroolipeli 22 pelaajalle, joka pelattiin Vaasan Pirttikylässä huhtikuussa 2017. Järjestäjänä toimi Finlands Svenska Rollspelsförening Eloria r.f., suomenruotsalainen liveroolipeliyhdistys. Peli on osa Project Serenai-jatkumoa, yhteistyönä toteutettua fiktiivistä maailmaa. Lue loppuun

Vain Perheeni Vuoksi

Kun todellisuuden havainnointi muuttui perheestä kertovaksi liveroolipeliksi

 

Muutot ovat aina olleet minulle vaikeita. Samoin muutokset. Kun joku hetki elämästä pitää päättää ja toinen aloittaa. Kaikista vaikein hetki on se, kun suljen viimeisen kerran asunnon oven kiinni. Avaimet ovat sisällä. Minulla ei ole enää pääsyä sinne. Eikä se ole enää minun kotini. Lyhyessä hetkessä se on muuttunut kodista takaisin asunnoksi.

Lue loppuun

Mitä haen roolipelaamiselta?

Aloitin pöytäroolipelaamisen ala-asteella 1990-luvun alussa ennestään tutulla kaveriporukalla. Pelijärjestelmää vaihdettiin aika usein, mutta porukka pysyi ytimeltään suunnilleen samana. Alkuaikoina pelien ajoittain huvittavankin monimutkaisten tai sekavasti selitettyjen sääntöjen opettelulla oli iso merkitys pelaamiselle.

Lue loppuun

Kotikutoiset pöytäroolipelit – tein itse ja säästin?

Kaupallisia roolipelejä tehdään nykyisin indie-julkaisijoiden sekä perinteisten roolipelitalojen toimesta ehkä enemmän, kuin koskaan. Jos valinnanvaraa on näin paljon, miksi jotkut silti haluavat suunnitella oman pelijärjestelmän? Joskus itse kudottu villasukka tuntuu omaan jalkaan yksinkertaisesti parhaimmalta, kaikki yksityiskohdat saa valita itse!

Lue loppuun

Arki-ilta Gothamissa – näkökulma uudelleenpelautuksiin

Arki-ilta Gothamissa on toiminnallinen kolmen tunnin larppi, joka ammentaa taustansa DC Universen Gotham Citystä. Larppimme pohjaideana oli Mika Metsätähden vuoden 2014 Ropeconissa järjestämä larppi Gotham Cityn kätyrit. Rikollisjengien jäsenten pelaaminen liki kaikille jollain tavalla tutussa maailmassa oli toimiva konsepti, joten idea jäi kytemään Mikan mieleen. Kun kotikaupungissamme Turussa oleva Radbar vaikutti maailmaan sopivalta baarilta ja omistajat larppaamiselle myötämielisiltä, peli oli kirjoittamista ja pelaajia vailla valmis. Liityin aisapariksi luomaan nopealla aikataululla elämyksen noin kahdellekymmenelle pelaajalle. Tavoitteena oli ensikertalaisillekin sopiva kevyt peli, jonka voisi mahdollisesi pelauttaa uudestaankin.

Lue loppuun

Do Androids Dream? – Pyhä mutta epätäydellinen kokemus

17857945_1454534691245492_687712535_n

Kuva. Mira Suovanen

 

Monilla roolipelaajilla on pyhät kirjansa tai elokuvansa. Niitä ylittämättömiä nuoruuden kokemuksia, jotka mahdollisista puutteistaan huolimatta tunnetasolla tulevat aina olemaan parasta, mitä scifi- tai fantasia voi tarjota. Nämä toimivat usein koko roolipeliharrastuksen lähtöpisteenä, muokkaavat käsitystä hyvästä tarinankerronnasta, kiinnostavista teemoista ja oikeanlaisista tarinoiden päähenkilöistä. Sormusten Herra, Tähtien Sota, Harry Potter tai kenties Interview with a Vampire.

Lue loppuun

Lovecraftesque – kosmista kauhua yhteistyöllä

Black Armadan vuonna 2016 julkaisema Lovecraftesque tarttuu kovaan haasteeseen: tuottaa H.P. Lovecraftin kerronnallista tyyliä mukailevia tarinoita pelin muodossa, kahdesta viiteen pelaajalle. Kuinka hyvin peli onnistuu lunastamaan nämä odotukset?

Kuinka se toimii?

Ennen kuin päästään pelaamaan, tarvitaan skenaario. Pelin oletuksena on, että skenaario kehitetään pelaajien kesken pelikerran aluksi, mutta myös valmisskenaarioita voidaan käyttää. Skenaarion kehittäminen ei onneksi ole mitenkään monimutkainen prosessi. Pelaajat keskenään sopivat halutun tyylin ja tunnelman (esim. hiipivä kauhu, sankarillinen kauhu, kauhukomedia), aikakauden, yleisen tapahtumapaikan ja muutaman tarkemmin määritellyn sijainnin, sekä tarinan keskushahmon yleisen identiteetin, motivaation ja yhden vahvuuden.

Lue loppuun