Miska Fredman on suomalaisen roolipelaamisen kentällä tunnetuimpia ja aktiivisimpia nimiä. Ironspine Press -kustantamonsa kautta pelejä vuodesta 2006 julkaissut pelisuunnittelijayrittäjä on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, on julkaissut 13 vuoden aikana suht tasaiseen tahtiin ja jaksaa näkyä myös alan tapahtumissa. Ironspinen lisäksi Fredman työskentelee videopelejä kehittävällä Colossal Orderilla pelisuunnittelijana. Ja kaiken päälle Miska’s Maps -roolipelikartat ovat kasvattaneet suosiotaan tasaisesti viimeisten vuosien aikana.
“Ensisyntyinen on hukkunut” eli historiallis-sukupuolineutraaleja seikkailuja
Yllä: Isak Wacklinin muotokuvia 1750-luvulta (Kansallisgalleria). Alempana: Tuomas Puikkonen, Kapteeni Tuuli ja Automaton.
Miten pelata historiallisessa pelissä eri aikakausien sukupuolijärjestelmiä ja niiden tuomaa valtadynamiikkaa niin, etteivät pelaajien sukupuoli tai pukeutumismieltymykset vaikuta lainkaan siihen, missä asemassa tai roolissa olevia hahmoja he saavat pelata?
Syöksykierre-Nick ja muita menneiden aikojen sankaritarinoita
Roolipelin kuvaaminen tarinapeliksi on sikäli hankalaa, että monet pelaajat mieltävät tarinallisen palaamisen eri tavalla. Minä tarkoitan tässä yhteydessä tarinapelillä peliä, jossa peli tukee kevyttä improvisaatiotarinaa, säännöt ovat hyvin lyhyet ja pelin valmistautumiseen ei tarvita juuri ollenkaan aikaa. Klassinen esimerkki tällaisesta tarinapelistä on korttipeli Once upon a time, jossa kerrotaan satua pelikorttien avulla. Hyvin tarinapelillisiä kotimaisia roolipelejä ovat esimerkikis Yes, sir! ja Hounds of the Sea ja tämän kolmikon täydentää hyvin pelitavaltaan samankaltainen Syöksykierre-Nick.
Perinteisiin roolipeleihin verrattuna Syöksykierre-Nick on käytännössä lähes säännötön, sillä siinä menneen vuosisadan huimapäät ovat kokoontuneet muistelemaan seikkailujaan ja koko peli tapahtuu menneessä aikamuodossa, kun sankarit keskustelevat siitä, miten kaikki oikein tapahtuikaan.
Aiheena on epämääräisen väljästi luonnehdittu seikkailujen aikakausi: romantisoitu siirtomaa-aika viidakkotemppeleineen, vesitasoineen, taitolentäjineen ja tutkimusmatkailijoineen. Indiana Jones, Kari Grandi ja Allan Quatermain luovat esteettisen viitekehyksen, vaikka käytännössä pelimoottori on niin yksinkertainen, että sen voi sovittaa mihin tahansa nopeita käänteitä sisältävään kevyeen jutusteluun. Ohjekirjassa on jopa tyhjiä taulukkopohjia, mikäli pelin haluaa taivuttaa johonkin spesifimpään aiheeseen.
Syöksykierre-Nickin ehdoton etu on siinä, miten helppo pelaaminen on aloittaa ja miten nopeaa siinä on polkaista tarina käyntiin. Peli ei vaadi erillistä pelinjohtajaa, vaan kyse on hahmojen muistelusta, jossa vapaamuotoiseen kerrontaan tuotetaan käänteitä muiden pelaajien ohjaamilla haasteilla. Haasteissa kertoja joutuu muuttamaan tarinansa suuntaan jollakin tavalla tai muutoin selittämään asian parhain päin. Noppia pelissä ei käytetä muuhun kuin mahdollisesti satunnaisten sanojen arpomiseen.
Tavallaan pelin suurin vahvuus kätkee sisäänsä myös Nickin heikkouden. Oikeastaan Syöksykierre-Nickin pelaaminen on niin helppoa, ettei siihen tarvita varsinaista pelikirjaa ollenkaan. Peli rakentuu lähinnä muutaman vapaaehtoisen peliä vaikeuttavan lisäsäännön ja runsaiden vapaaehtoisten taulukoiden varaan. Taulukoita ei oikeastaan tarvita mihinkään, mutta niitä voi käyttää improvisaatioapuna, mikäli pelaajat eivät keksi (=hahmo ei muista) että missäs sitä oltiinkaan ja mitä tekemässä. Pelistä on sääntökirjassa kaksi perusvarianttia, mutta niiden ero on marginaalinen, sillä kummassakaan ei ole varsinaisia sääntöjä.
Kaikkineen Syöksykierre-Nick on ohut ja edullinen pikkupeli, joka soveltuu parhaiten sellaiseen roolipelien välipalanälkään, jossa pelaajat ovat paikalla ja aikaa on vähän, eikä kukaan ole suunnitellut mitään eikä valmiita seikkailujakaan ole tarjolla. Sopii hyvin illanistujaisiin tai peliharjoitteeksi, mutta pitkään kestävää kampanjaa tämän varaan on vaikea rakentaa.
Tekniset tiedot
Kustantaja D-oom Products
Kirjoittaja: Risto Hieta
Ilmestymisvuosi: 2016
Saatavuus: Ainakin Pelikryptasta
Artikkelin kirjoitti Wille Ruotsalainen, toimitti LOKIn toimitus.
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
Larppaajien stressikyselyn alustavia tuloksia
“Larppaaminen on sosiaalista extreme-urheilua.” Ajatus resonoi välittömästi monille, kun suomalainen larppaaja postasi Facebookissa kuulleensa tällaisen kuvauksen harrastuksestamme bilekeskustelussa.
Kuvakaappaus Facebookista
Solmukohta 2020 tuo tulevaisuuden larpit Tampereelle
Solmukohta (ruots. Knutpunkt, norj. Knutepunkt, tansk. Knudepunkt) on yhteispohjoismainen liveroolipelejä, eli Nordic Larpia käsittelevä tapahtuma ja konferenssi. Ohjelmaan kuuluvat larppien lisäksi luennot, paneelikeskustelut ja työpajat sekä harrastajien ja alan ammattilaisten verkostoituminen.
Solmukohta on järjestetty vuosittain 1997 lähtien kiertävällä vuorolla kaikissa Pohjoismaisissa pääkaupungeissa Islantia lukuun ottamatta.
Vuonna 2020 Solmukohta tuo Nordic Larpin pöhinän Tampereelle, Scandic Rosedahliin 2.-5.4.2020. Lipunmyynti tapahtumaan alkaa 18.11.2019.
Lue loppuun
Mikä ihmeen Ropeconin akateeminen seminaari?
Vuonna 2018 Ropeconin ohjelmakattauksessa tapahtui suuri muutos, kun akateeminen seminaari järjestettiin ensimmäistä kertaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan seminaari on yhden työpäivän mittainen tapahtuma, jossa pelitutkijat esittelevät viimeaikaisia tutkimustuloksiaan yleisölle ja sen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus esittää heille kysymyksiä ja kommentteja tutkimukseen liittyen.
Museocon tulee jälleen! 3.11.
Suomen pelimuseon roolipelitapahtuma järjestetään sunnuntaina 3.11. Tampereen Vapriikissa. Museoconin ohjelmassa on tiivis paketti puheohjelmaa kotimaisen roolipelaamisen historiasta ja nykypäivästä sekä roolipelejä suomalaisista klassikoista ja harvinaisuuksista Dungeons & Dragonsiin ja Starfinderiin. Pelimuseon areenalla pelataan konsoliroolipelejä. Museocon aukeaa klo 12 ja jatkuu museon sulkemisaikaan klo 18 asti.
Ääneen pääsevät mm. Juhana Pettersson, joka kertoo Matthew Day Jacksonin taidenäyttelyä varten suunnitellusta Maa-roolipelistä sekä Mikko ja Aleksi Moisio, jotka kertovat roolipeliseura Excaliburin syntyhistoriasta ja roolipeliharrastuksen muutoksista nykypäivään tullessa. Roolipelipuolella pelataan mm. Ilmari Virtasen omintakeista klassikkoa THOGS. Täydellinen ohjelma on tapahtuman kotisivuilla sekä Facebook-tapahtumassa ja sitä täydennetään sitä mukaa kun yksityiskohdat selviävät.
Ensimmäinen Museocon järjestettiin vuonna 2018 Suomen pelimuseon Astuit ansaan! -näyttelyn yhteydessä, joka esitteli suomalaisen roolipelaamisen historiaa sen alkuajoista nykypäivään.
Tapahtuman kotisivut: http://vapriikki.fi/tapahtumat/museocon/
Facebook-tapahtuma: https://www.facebook.com/events/460229227949037/
Arvostelussa Yes, sir!
Poltteleeko ajatus pelistä, jossa brittiläisen yläluokan ja palvelusväen edesottamukset törmäävät, kipinöivät ja tuottavat tarinaa? Haluatko roolipelata hovimestaria ja viedä peliä englantilaisen huumorin värittämiin kartanomiljöisiin? Toivoisitko, että roolipeli antaisi myös hiljaisemmille pelaajille enemmän valokeilaa ja puheaikaa? Näitä asioita kaipaavien markkinarakoon iskee Nysalor-kustantamon julkaisema, ja Mixu Laurosen kirjoittama Yes, Sir! -roolipelin toinen painos.
Ihmisen näköiset -pelisarjassa panostetaan yhteisöllisyyteen, tarinoihin ja uusiin harrastajiin
Ihmisen näköiset on 2020 alkava kaupunkipelisarja, joka kertoo harhamista, ihmisten joukossa elävistä olennoista, jotka ovat osin ihmisiä ja osin eläimiä. Pelisarjan tyylilaji on realistinen noir. Fantastisten elementtien suhteen jalat pidetään maassa kaurismäkeläisessä hengessä. Pelinjohtotiimissä on yhdeksän tekijää. Haku Ihmisen näköisiin alkaa marraskuussa 2019.
Ihmisen näköiset -pelisarjassa pyrimme toteuttamaan tiettyjä design-valintoja ja käytäntöjä. Kaikki niistä eivät ole uusia, mutta olemme kehittäneet niitä mielestämme selkeämmiksi ja kattavammiksi. Esittelen tässä artikkelissa niistä kolme: metatiedon kautta tarinallistamisen, uusien harrastajien tukemisen ja yhteisöllisyyden luomisen.
Kulttikirjailijan huumoriroolipeli jynkytti minua pyllyyn
Arvostelussa The Tingleverse: The Official Chuck Tingle Role-Playing Game
The Tingleversesta ei voi kirjoittaa selittämättä ensin, kuka on tri Chuck Tingle.
Chuck Tingleä ei kuitenkaan voi selittää. Chuck Tingle täytyy kokea. Suosittelen siihen vaikkapa jaksoa Pounded in the Butt by My Own Podcast -podcastia.
Tohtori Tingle on yksi vuosikymmenemme suurista performanssitaideteoksista. Hän varjelee henkilöllisyyttään tarkoin ja silloin harvoin, kun esiintyy julkisuudessa, pitää päässään paperipussia ja tummia laseja. Emme siis tiedä, kuka hän varsinaisesti on tai onko edes vain yksi henkilö, saati se julkisesti nähty.
