Cyberpunkkia datascreeneiltä

Roolipeli synkästä tulevaisuudesta

Cyberpunk 2020 ilmestyi suomenkielisenä laitoksena vuonna 1991 Finnish Game Housen kääntämänä. Monella tavalla tuo peli räjäytti itsensä roolipelikentälle sellaisella rytinällä, ettei maailma ollut hetkeen entisensä. Vain vuotta aikaisemmin englanniksi markkinoille tullut pelin toinen laitos vetosi häpeämättömän röyhkeästi asenteeseen, jossa pelaajat saavat luvan kanssa pelata armotta ja kovaa ja pelimaailma on luotu heidän näyttämökseen. Joona Vainion terävä ja kuvia kumartelematon suomennos iskee edelleen miljoonan voltin voimalla. Näiden lisäksi pelin toiminnallisen rynnäkkökiväärillä nenään -kuoren alle oli pakattu riittävästi aineksia transhumanismiin ja yhteiskuntakritiikkiin, jotka toivat peliin paljon enemmän, kuin kuvaston kyberkäsivarsille ja peililaseille.

Ei siis ole mikään ihme, että kolmekymmentä vuotta myöhemmin ajan saadessa kiinni pelin fiktion, on moni peliporukka kaivanut vanhat kirjansa uudelleen esiin. Viime vuoden lopulla vanhat tekijät toivat Cyberpunkin uuden version, Cyberpunk Redin kauppoihin, mutta tämä teksti ei kerro siitä. Tämä kertoo neljästä kaverista, jotka pelasivat peliä teini-ikäisinä 90-luvulla ja palasivat lasin ja happosateen maisemiin aikuisina ottamalla kaksi aikuisiän kaveria mukaan reissulle. Minulla on ollut ilo olla toinen näistä matkaan mahtuneista.

Pelkästään vuosi 2020 antaisi syyn kirjoittaa Cyberpunk 2020 -kampanjaraportin, mutta jo alkuvuodesta Amsterdam 2077 -kampanjamme sai uuden lisäkierteen. Tietokoneavustettu pelaaminen oli lapsenkengissään 30 vuotta sitten. Tänä vuonna pandemiarajoitukset estivät meitä kokoontumasta neljän maakunnan alueelta yhteen pelaamaan, joten kampanjasta tulikin useimmille meistä paitsi paluu nuoruuden juurille, myös etäpelaamisen tulikoe.

Lue loppuun

Oudot hahmot eli: kuinka lakkasin kontrolloimasta kaikkea ja opin rakastamaan tyhjiöinsinööriäni

Keskustelin taannoin tavastani pelata aina jotakin aspektia itsestäni, vaikka hahmot ulkoisesti poikkeaisivat toisistaan paljonkin. Pyrin yleensä löytämään jonkin yhdistävän arvon, ajatusmallin, tavoitteen tai tavan, jonka kautta pääsen sisälle hahmon maailmaan, ja jonka ympärille voin rakentaa itselleni vieraampia piirteitä. Varsinkin roolipelaamisen aloittaessani hahmot kuitenkin muistuttivat itseäni jopa niin paljon, että ne alkoivat tylsistyttää.

Koska mainitun keskustelun pohjalta toivottiin LOKI-artikkelia, pääsen kerrankin kertomaan hahmoistani ihan luvan kanssa. Toivon tekstini kuitenkin avaavan uudenlaisen hahmon löytämisen hienoutta ja hankaluutta omaa kokemustani laajemmin ja olen koonnut loppuun muutamia vinkkejä heille, joiden on allekirjoittaneen tavoin hankala päästää arkiminästään irti hahmoa luodessaan, mutta halua kurotella sitä kauemmas.

Lue loppuun

Npc:t pöytäroolipeleissä

“Saavutte kaupungin melskeeseen ja torin laidalla leipiä kantava mies törmää Arskaan ja pyytää…”

“Mä lyön sitä.”

“…aha. Miksi?”

“No se nyt koski mun hahmoon ja Arska ei pidä leipureista.”

“Just. No sä lyöt sitä kesken anteeksipyynnön ja se kaatuu maahan. Leipuri pitää veristä nenäänsä ja kysyy miksi.”

“Oppiipahan olemaan, me mennään sinne tavernaan.”

Lue loppuun

The World of Recovery

The World of Recovery -toipumispeli on Lilinkotisäätiön kehityshanke, joka toteutetaan STEA-rahoituksella vuosina 2020-2022. Se on uudenlainen, pelillistetty toimintamalli mielenterveys- ja päihdetoipujille. Pelin pääkoordinaattorina toimii roolipelaaja Venla Leimu ja LOKI lähtikin haastattelemaan Venlaa sekä hänen kollegoitaan kokemusasiantuntijoita ja pelikoordinaattoreita Petri Kotilaista ja Akia.

The World of Recovery toipumispelihanketta toteutetaan yhteistyössä useiden eri mielenterveys- ja päihdepalveluita tarjoavien tahojen kanssa ja sen on valmistuttuaan tarkoitus olla yleisessä käytössä ja pelattavissa valtakunnallisesti.

Lue loppuun

Mixu Lauronen liittyy LOKIn päätoimitustiimiin

LOKI on jo hetken etsinyt uutta päätoimittajaa tiimiinsä. Prosessin tuloksena toivotamme ilahtuneina mukaan Mixu Laurosen, joka jakaa tästä eteenpäin toimitusvastuun vastaavan päätoimittajan Massi Hannulan kanssa. Tässä artikkelissa Mixu kertoo hieman itsestään.

Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan LOKIin, ota rohkeasti yhteyttä: loki.toimitus@sange.fi

Kuvassa Mixu Lauronen tummat ajolasit ja hattu päässään.
Arkilook. Kuva: Henry Söderlund

Hei, olen Mika-Petri ”Mixu” Lauronen, ja ajauduin LOKIn päätoimittajaksi. Tässä vähän tietoa minusta.

Synnyin enteellisesti vuoden pimeimpänä aikana perjantaina 13. päivä. Samaan aikaan julkistettiin Black Sabbathin albumi Black Sabbath. Suomen listaykkönen oli Peppi Pitkätossu. Alku viittasi siis kovasti anarkistiin. Olen minä sitäkin.

Lue loppuun

Pellillistä joulua!

Hyvä LOKIn lukija,

kiitos kun olet ollut kanssamme myös tänä vuonna!

Kuten kaikki muutkin, voisimme tässä kerrata pitkästi kuinka erikoinen vuosi on ollut ja kuinka skene on muokkautunut vaikean tilanteen mukaan. Mutta te olette lukeneet artikkelimme, keskustelleet niistä sosiaalisessa mediassa ja tiedättekin, että tänä vuonna on opittu paljon etä-ropesta, etä-coneista ja etä-larpeista. Roolipelien ja larppien harrastaminen on muuttunut tilanteen mukaan, mutta ei loppunut.

Kiitos tästä vuodesta teille kaikille! Erityiskiitos Patreon tukijoillemme, jotka mahdollistavat LOKIn toiminnan jatkumisen. Kiitos artikkelien kirjoittajille, niiden toimittajille ja kaikille, jotka ovat antaneet meille ideoita artikkeleja varten, pallotelleet ajatuksia kanssamme tai muuten tukeneet tiimiämme.

Jäämme nyt lyhyelle joulutaolle, ja palaamme uusin uutisin, uusin artikkelein ja uusin tuulin tiistaina 5.1.2021. Nähdään ensi vuonna!

Peliterveisin, LOKIn tiimi

Pöytälaatikkopeli 90-luvulta

Varastoa siivotessa kaivoin esiin laatikon, jonne olin aikanaan pakannut 90-luvulla kirjoittamani roolipelimaailman ja säännöstön. Yleensähän pöytälaatikkoihin tai muihin laatikkoihin jääneet pelit ovat kiinnostavia lähinnä tekijälle itselleen. Raotan kuitenkin tätä projektia LOKIn lukijoiden iloksi ja kauhistukseksi, sillä se tarjonnee hassuja kaikuja menneen maailman omituisuuksista ja voi antaa muutaman neuvonkin etenkin pelimaailmojen suunnitteluun.

kuvassa kasa vanhoja ruutuvihkoja
Matematiikan vihko on muuttunut roolipelin lisämateriaaliksi.
Lue loppuun

Mistä tässä nyt pitäisi sitten valittaa?

Hiivatin keskikaljaviirus. Kaikki meni kaputski. Pelit meni kaputski. Mistä tässä nyt pitäisi nurista sitten? Ei siinä ole mitään mieltä, että nuriset LapinKulta-influsta. Sitä nurinaa on kuultu jo niin paljon, että tulee korvista ulos. Pelit peruuntuivat, harrastus tuntui kuolevan pystyyn kuin Kanye Westin pressahaaveet kun maaliskuu rullaili paikalle. Uusimaa meni kiinni niin ei voinut edes lähteä kaappilarppaamaan Lohjaa kauemmas. Ja kuten sanonta tunnetaan, mieluummin nyrkki p…. no kuitenkin.

Lue loppuun

Avustaminen on larppaamisen uusi musta? Harrastaa voi myös avustamalla.

“Minulla ei ollut juurikaan avustajakokemusta ennen Ihmisen näköiset -avustajatiimiin mukaan hakemista. Jo ihan yhdenkin pelin jälkeen fiilis on sellainen, että tämähän voisi olla ihan oma, itsenäinen ja hauska osa koko larppausharrastusta! Varsinkin, jos avustajien roolin mielekkyyteen, sopivan porukan hakemiseen ja erityisesti pidemmissä projekteissa tiimin ryhmäytymiseen ollaan valmiita hieman panostamaan.” 

Yksi Ihmisen näköiset -liveroolipelin avustajista

NPC, avustaja, ei-pelaajahahmo, nakkikone… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Liveroolipelin toteuttamisessa on jo pitkään hyödynnetty pelinjohdon ulkopuolisia avustajia monenlaisissa lyhyemmissä ja pidemmissä rooleissa. Kun lähdin mukaan Ihmisen näköiset -pelisarjan pelinjohtoon avustajakoordinaattoriksi, halusin kokeilla voisiko avustamista, nakkeilua ja npc-hommia toteuttaa uudella tavalla.

Lue loppuun