Olin larpannut viimeksi joskus 90-luvulla, kun kuulin College of Wizardrysta, velhokoulularpista puolalaisessa linnassa. Useampi tuttuni oli käynyt jossain kolmesta ensimmäisestä pelautuksesta syksyllä 2014 ja keväällä 2015, ja kaikki hehkuttivat sitä upeaksi kokemukseksi. Olin jo pitkään miettinyt palaamista larppaamisen pariin, mutta en vaan ollut saanut aikaiseksi. Selattuani hieman pelin nettisivuja, jokseenkin mielijohteesta, ostin lipun syksyllä 2015 pelattavaan College of Wizardry 6:n. Palaisin vanhan harrastuksen pariin vähän isommalla ryminällä (tai ainakin budjetilla) kuin olin ajatellut.
Sinulla on kaksi lehmää…
Vaikeita hallintotapoja ja aatesuuntia on yhteiskunnallisissa keskusteluissa usein selitetty kahden lehmän vertauskuvalla. Samaa voidaan käyttää roolipelisysteemien erittelyyn, jolloin on helpompi havaita, mikä peli sinulle sopisi. Kävin läpi pelit, joita muistan pelanneeni ja esittelen ne klassisen kahden lehmän vertauksen avulla. Tämän avulla voi nopeasti hahmottaa, mistä pelissä on oikeastaan kyse, ja minkälaista pelaamista se tukee parhaiten. Mikäli suosikkipelisi puuttuu listalta, laita ihmeessä näkemyksesi siitä Lokin kommenttiketjuun.
Lotka-Volterra
Hämärä, kylmä bunkkeri, kapeat käytävät, järjestelmällisyyttä vaativa ilmalukon käyttö, pimeyttä ennakoivat huudot “CODE BLUE, CODE BLUE!” Vuosien aikana kulahtaneet vaatteet ihmisillä, joita yhdistää työnkuvan mukaan jaetut päähineet ja kaikilla samanlaiset takit, mutta jokaisella on jotain henkilökohtaista niissä silti. Ruoka on mössöä eri väreissä, mutta kukaan ei valita sillä se on ruokaa, jota olemme syöneet jo vuosia. Taukotilassa lauletut laulut kitaran ja mandoliinin säestäminä tuovat mieleen auringon, joka kukaan ei ole nähnyt 13 vuoteen. Menetys ja kaipaus ovat läsnä joka päivä, vaikka sen pyrkisi unohtamaan. Silti arjen täytyy pyöriä tässä uudessa tukikohdassa nimeltä Thermopylae. Ihmiskunnan tulevaisuus on käsissämme. Lue loppuun
Mikropelit – Tunnin roolipelejä
Voiko roolipeli olla hyvä, jos sen kaikki säännöt ja pelimaailma on mahdutettu alle kymmeneen sivuun? Voiko pelistä nauttia, jos koko peli seikkailuineen mahtuu alle kuuteen sivuun?
Viimeisen vuosikymmenen myötä markkinoille ja nettiin on tulvinut useita erikoisia pienpelejä, joiden säännöstöt eivät yritäkään simuloida kaikkia tilanteita ja joiden pelikirjat ovat kummallisen lyhyitä. Viimeisten vuosien aikana myös suomeksi on alkanut saada valmispelejä, joiden koko materiaali on ahdettu vieläkin tiiviimpään pakettiin, jopa muutamaan sivuun. Lue loppuun
Tuhannen viillon kuolema -larppi ja lähestyttävyys
Olen larpin suhteen elämäntapaevankelista, ja olen kertonut larppaamisen ihanuudesta mitä moninaisimmissa paikoissa. Joskus minua on pyydetty tekemään niin, mutta usein sitä huomaa paasaavansa aiheesta vaikkapa illallisilla tai töissä ihan aatteen palosta.
Jos kuulijaa kiinnostaa larppi (ja yhä useammin kiinnostaa), luonnollinen kysymys on: ”No miten näihin larppeihin sitten pääsee mukaan?” Lue loppuun
Mitä puhumme kun puhumme yleiskieltä
Fantasiaroolipeleissä hahmot puhuvat usein yleiskieltä. Tätä tapahtuu myös fantasiakirjallisuudessa aika tiuhaan, mutta erityisesti fantasiaroolipeleissä se on usein kirjaimellisesti sääntö eikä poikkeus. Siitä voi kirjoittaa mielenkiintoista tarinaa kun maatilalla pienen ikänsä elänyt sikopaimen ei osaakaan keskustella kaikkien kanssa joutuessaan isoon kaupunkiin, mutta roolipelisisältönä se on vaikeampaa, etenkin Dungeons & Dragonsin sukuisissa peleissä, joissa oletus on että ryhmä koostuu eri kansojen ja kulttuurien edustajista. Vaikka kielimuuri voi olla mielenkiintoista pelisisältöä, ei sitä aivan joka kampanjassa jaksa. Joten meillä on yleiskieli. Lue loppuun
AVARUUSOOPPERA 2020
Illan hämärtyessä marssimusiikki vaihtuu electroswingin biittiin, ja pikkuhiljaa jopa Mitharin korkein valtionjohto päästää ryhtinsä rentoutumaan. Diskovalot välkähtelevät upeiden muotiluomusten krominhohtoisista yksityiskohdista ja valot vilkkuvat priamoslaisten pitkissä, liehuvissa helmoissa, kun juhlaväki siirtyy lähemmäs tanssilattiaa. Valtioiden välinen, ennen niin selkeä kuilu häviää vähitellen, kun juhlatunnelma ottaa vallan. Shampanjalasit kilisevät ja nauru raikaa, kun aina niin nälkäinen media on poistunut rakennuksesta. Lue loppuun
In memoriam: Gary Gygax
Maaliskuussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta roolipelien isäksikin tituleeratun Gary Gygaxin kuolemasta. Dungeons & Dragonsin toista luojaa ja alan kiistatonta pioneerihahmoa muistellaan Lokissa Jonas Mustosen yli vuosikymmen sitten Roolipelit.netissä julkaiseman esittelyn ja haastattelun muodossa.
Figuuriroolipelaamista – eli miten miniatyyripeliä hyödynnettiin roolipelissä
Viime vuosina olen pelannut tai pelauttanut kolmessakin kampanjassa, jossa miniatyyripeli ja roolipeli ovat lyöneet kättä ja tuottaneet luovan hybridin. Näissä kaikissa paino on ollut silti roolipelaamisessa, ja siksi kerron aiheesta tässä laajemmallekin lukijakunnalle. Jutussa viittaan lähinnä figupeleihin nimeltä Blood Bowl ja Heroclix, mutta käyttämääni metodia voi hyödyntää roolipeleissä laajemminkin.
Alkuperäinen idea oli yhdistää kummankin pelityypin parhaat puolet. Ensimmäinen kampanja onnistui niin hyvin, että käytin samaa metodia toisessakin pelissä.
Knutpunkt 2018 -raportti
Solmukohta (tai Knutpunkt, Knutepunkt, Knudepunkt järjestäjämaan mukaan) on vuosittain järjestettävä yhteispohjoismainen liveroolipelikonferenssi. Ohjelmaan kuuluvat luennot, paneelikeskustelut, työpajat sekä larpit, ja yhtä lailla muihin harrastajiin tutustuminen. Ropeconiin verrattuna tapahtuma on huomattavasti pienempää kokoluokkaa (nykyään n. 400-500 osallistujaa), mutta vastaavasti erilaisia bileitä ja iltaohjelmaa on merkittävästi enemmän. Tapahtuma on järjestetty vuodesta 1997 alkaen vuosittain, ja Suomeen tapahtuma saapuu seuraavan kerran vuonna 2020. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin Ruotsissa, Lundissa tapahtumavieraiden käyttöön varatussa hotellissa. Tapahtuman osallistumismaksu oli 1700 – 4300 ruotsin kruunua (n. 165 – 415 €) majoituksesta riippuen. Lue loppuun
