Kultainen lohikäärme 2021

kuvassa Hans Zenjuga
Kuva: Hans Zenjuga

Skenen oma tunnustuspalkinto Kultainen lohikäärme jaettiin kesän 2021 etä-Ropeconissa 19. kertaa. Tunnustuksen jakaa Ropecon-tapahtuma pitkäaikaisesta työstä roolipelien, miniatyyripelien, korttipelien tai lautapelien saralla tai ansiokkaasta työstä pelikulttuurin kehittymisessä tai kehittämisessä. Vuonna 2021 vuonna tunnustuksen sai Hans Zenjuga monipuolisesta ja pitkäaikaisesta työstä pelikuvituksen parissa. Zenjuga on ollut mukana nostamassa suomalaista roolipelikuvittamista kansainväliseen kärkeen. Ropeconin tiedotteen Ropenomiconissa löydät täältä.

Zenjugan roolipelikuvituksia kolmen vuosikymmenen ajalta löytyy mm. seuraavista peleistä: Stalker, Praedor, Astraterra ja Sotakarjut. Lukuisien muiden pelikuvitusten lisäksi Zenjuga on tehnyt kuvituksia myös lehtiin ja julkaisuihin.

LOKI haastatteli Zenjugaa lyhyesti elokuussa 2021:

Lue loppuun

Virtuaaliroolipelaamisen historian nykyhetkessä – Roleplaying Games in the Digital Age

Tämän vuoden helmikuussa ilmestyi artikkelikokoelma Roleplaying Games in the Digital Age: Essays on Tabletop Roleplaying, Transmedia and Fandom. Stephanie Hedgen ja Jennifer Groulingin toimittama kokoelma on McFarlandin julkaisu ja sisältää kymmenen artikkelia ja viisi haastattelua. Tekstit ruotivat roolipelaamista internetissä – actual play -ilmiötä faneineen ja muita digiajan ihmeitä, kuten pöytäroolipelejä virtuaalisessa ympäristössä, sitä pelaamisen todellisuutta, jota monet meistä ovat eläneet pandemian aikana.

Terävimmät lukijat ovat jo bonganneet kuprun.

Jos akateeminen kustantamo on julkaissut artikkelikokoelman helmikuussa 2021, käsikirjoitus on ollut olennaisesti valmis jo 2019. Esipuheessa, joka on kirjoitettu keväällä 2020, viitataankin tähän. Kirja käsittelee virtuaalisen roolipelaamisen tilaa juuri ennen kuin pandemia muutti kaiken. Osa sisällöstä on toki vähemmän aikaan sidoksissa, mutta kirjassa on menneen, viattomamman maailman kaikua.

Roleplaying Games in the Digital Age -kirjan kansi.
Kansigraafikolla on kerrankin pysynyt mopo käsissä.
Lue loppuun

Larppien laskennallinen vaativuus

Kuva: pubs.rsc.org

Isojen larppien järjestäminen on työläämpää kuin pienten. Mutta kuinka paljon työläämpää?

Olen ollut mukana järjestämässä larppeja, joiden pelaajamäärät ovat vaihdelleet neljästä neljäänkymmeneen. Pienten larppien pelimaailman ja hahmosuhteet hahmotan melko helposti, mutta kun hahmojen määrä kasvaa, tuntuu larpinjärjestäminen muuttuvan vaikeammaksi. Erityisesti panin merkille, että minulle 40 hahmon sisäistäminen pelinjärjestäjältä vaadittavalla tasolla on huomattavasti hankalampaa kuin 20 hahmon, vaikka voisi kuvitella, että hankaluus on suurin piirtein kaksinkertainen.

Käsitin, että ilmiötä selittää vanha tuttu keino: matematiikka. Pelinjohtajan tehtävät eivät kaikki riipukaan vaativuudeltaan suoraan lineaarisesti hahmojen määrästä, vaan eri tehtäviin hahmojen määrä vaikuttaa eri tavalla. Esittelen tässä kirjoituksessa, millaista on larpintekemisen vaikeuden matematiikka.

Lue loppuun

Hahmonluonnin ihmeellisyyksiä

Tämä artikkeli on toisinto Ropecon 2021:n esitelmästä Hahmonluonnin ihmeellisyyksiä. Mukaan on lisätty kirjoittajan kommentteja.

Hahmonluonti ja –kehitys on ehkä tärkein osa roolipeliä.

Dungeons & Dragons perustuu siihen, että hahmo saa seikkaillessaan kokemuspisteitä. Tarpeeksi pisteitä saatuaan hahmo nousee tason, jolloin hänen ominaisuutensa ja taitonsa paranevat, ja hän saa lisää erikoiskykyjä ja kestopisteitä.

Samasta systeemistä on tasoton versio, jolloin hahmo saa seikkailupisteitä ja voi käyttää niitä hahmon parantamiseen heti. Tällaisia systeemejä ovat esimerkiksi Runequest ja GURPS.

Joskus hahmonluontisäännöt ovat kuitenkin mielenkiintoisempia…

Lue loppuun

Mannunvartijat 25 vuotta

Mannun vartijoiden logo. Tammi, jonka juuret kiertävät koko kuvan. Puun juurella seisoo purppuraviittainen seikkailija.
Mannun vartijat on Joensuulainen larppiyhdistys, joka täyttää tänä vuonna 25 vuotta..

Lämpimänä alkusyksyn iltana kävelin sisään Joensuun Ilosaaren nurmikolle pystytetyn puolijoukkueteltan oviaukosta. Sisällä teltassa hämärä vahvisti tunnelmaa, ja kun seinustaa vasten kyyryyn istuutuneet yläasteikäiset nuoret kääntyivät katsomaan minua, tunsin sydämeni hakkaavan innosta. Suurin osa tuossa puolijoukkueteltassa kyyristelevistä teineistä, itseni mukaan lukien, oli pukeutunut omiin, normaaleihin vaatteisiinsa. Ainoastaan nuorten seassa istuvat kaksi aikuista naista olivat pukeutuneet tyylikkäisiin itse ommeltuihin mekkoihin. Me muut olimme vain heittäneet omien vaatteidemme päälle lainaan saadut loimusamettiviitat. Se ei häirinnyt immersiotani pätkääkään. Tilanteen luoma ilo, jännitys, toisessa ajassa ja jossain fantastisessa paikassa olemisen tunne olivat kaikki niin vahvoja, että vasta tätä tekstiä kirjoittaessani muistin, kuinka olimme asustautuneet rooleihimme.

Lue loppuun

Kotimaiset roolipelit – markkinoiden kummajaisia vai villejä visioita?

Kesän kunniaksi Lokiin kopsahtaa kotimaisten pelien katsaus. Mitä Suomessa tehtyjä roolipelejä enää on markkinoilla ja mistä ne kertovat? Tällä kertaa esittelemme markkinoilta saatavilla olevia suomalaisia roolipelejä, jotta lukijan on helpompi arvioida, sopisivatko ne omaan pelityyliin tai laajentaisivatko ne omaa pelitapaa kiinnostavalla tavalla. Olen pyrkinyt antamaan pelistä kuvan, jolla se erottuu kilpailijoistaan ja samalla paljastamaan jokaisesta pelistä jonkin todennäköisen heikkouden. Heikkouksista huolimatta näistä peleistä saa koottua monipuolisen kattauksen hyvin erilaisia tapoja, systeemejä ja settingejä roolipelaamiseen.

Lue loppuun

Etälarpmanifesti 2021

Kun pidin Kaisa Mikkolan kanssa luentoa etälarpeista Ropeconissa 2020, meillä oli kymmenen teesin lista asioista, jotka mielestämme liittyvät hyvään etäpeliin. Osasta olen yhä samaa mieltä, mutta monta niistä olen valmis jo heittämään romukoppaan. Etälarppaaminen taipuu vähintään yhtä moneen kuin perinteinen larppaaminen, jota tässä tekstissä kutsun lähilarpiksi yksinkertaisuuden vuoksi.

Nyt kun olen pelannut ja pelinjohtanut etäpelejä melkein vuoden pidempään kuin viime Ropeconin aikaan, kehtaan ikuistaa uuden listan teesejä Lokiin.

Etänä voi larpata mitä tahansa

Pelasin ensimmäisen etäpelini maaliskuussa 2020, kuten varmasti moni muukin. Se oli samalla ensimmäinen itse kirjoittamani etälarp – Kaisa Mikkolan ja Ilari Sinkkosen kanssa tekemäni Abandon ship -avaruusseikkailu siirsi pitkälti käsityksemme tavallisesta larpista etään siltä osin kuin tuntui mahdolliselta. Hahmot olivat myös ingame videopuhelun päässä toisistaan, tekstichat oli sekä ingame että sen ohella kanava peliohjeille, jotka olivat ihan vastaavia kuin paperilapulla lähipelissä toimitetut peliohjeet. Etälarp voi kuitenkin olla paljon muutakin kuin tämänkaltainen videopuhelun pelin sisäiseksi mekaniikaksi ottava peli.

Lue loppuun

Japani, Saksa ja me kaikki muut – Björn-Ole Kammin Role-Playing Games of Japan: Transcultural Dynamics and Orderings

Kioton yliopiston poikkikulttuurisen tutkimuksen lehtorin, saksalaisen Björn-Ole Kammin teos Role-Playing Games of Japan: Transcultural Dynamics and Orderings ilmestyi viime syksynä Palgrave-Macmillanilta. Kuten aiemmin juttusarjassa käsitellyt Palgraven julkaisut, se on säädyttömän kallis. Aika ajoin alennusmyynnit onneksenne laskevat hintalappuja tavallisten kuolevaisten ulottuville, joten voin kertoa teille kirjasta kaiken. Kamm on myös Ropeconin akateemisen seminaarin avauspuhuja tänä vuonna.

Role-Playing Games of Japan -kirjan kansi.

Kirjan otsikko antaa odottaa japanilaisten roolipelien historiikkia, tätä vanhaa tuttua juttua Dungeons & Dragonsista, Record of Lodoss Warista, Sword Worldista ja kevytromaaneista, mutta teos on paljon tuota monimutkaisempi. Avain on kerrankin alaotsikossa, ja suuri osa kirjan 300 sivusta menee Kammin jäljittäessä kulttuurivaihdon kanavia sekä Japanin ja länsimaiden välillä että Japanin sisällä. Haastatteluiden kautta Kamm myös purkaa yhtäältä japanilaista otaku-stereotyyppiä ja toisaalta länsimaista nörttikuvaa.

Lue loppuun

Sinulla on aikaa, et vain käytä sitä oikein

Artikkeli on osa Pelinjohtajan kommentti-kolumnisarjaa.

Tiimalasi kyljellään hiekassa.
Kuva: Pixabay

Haluatko olla pelinjohtaja? Luoda uusia maailmoja? Kertoa upeita tarinoita, joita pelaajat muistelevat ääni väristen vuosienkin jälkeen? Haluaisitko tehdä kaiken tuon, mutta sinulla ei ole aikaa?

Kerron sinulle nyt salaisuuden, jonka jälkeen sinulla on kaikki aika maailmassa: ajan puute ei ole totta. Se on vain valhe, jota kerrot itsellesi.

Totuus nimittäin on, että pelien suunnittelu ja johtaminen on pahimmillaan todella aikaa vievää touhua, varsinkin jos sinulla ei ole aiheesta vuosien kokemusta. Ahdistavalta ja vaikealtakin se voi tuntua, mutta nämä tunteet kaikkoavat kunhan vain saat rutiinit kuntoon.

Lue loppuun

Kahdeksan tapaa nolata hahmo nimellä

Roolipelihahmon nimen keksiminen on joskus vaikeaa. Huono nimivalinta pahimmillaan pilaa pelikokemuksen, ja kehnosti valittua nimeä voi katua vielä vuosienkin jälkeen. Kuten oikeatkin ihmiset, myös hahmot voivat toki puolustautua ja lohduttautua sillä, että harvoin he ovat nimen itse itselleen valinneet, eikä nimi pahenna hahmoa, jos ei hahmo nimeä.

Roolipeleissä hahmoista puhutaan kuitenkin usein paljon pelaajien suulla. Tässä metapelillisessä keskustelussa kaikki ovat tietoisia siitä, että hahmon pelimaailman vanhemmat eivät oikeasti valinneet hahmon nimeä vaan sen antoi pelaaja. Tämän takia nolo nimi voi olla hahmolle erityinen rasite. Ongelman taklaamiseksi on hyvä ymmärtää, millä tavoin nimen tavoite voi mennä metsään. Omissa peleissä ja kampanjoissa on tullut vastaan monta todella tyhmää nimeä, ja monen hahmon nimeä olen jälkikäteen katunut. Kaikki tämän tekstin esimerkit ovat menneistä peleistä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tai ainakin yksi. Kuva: Pixabay
Lue loppuun