Kalevalaisia pelejä museossa

Sähköpostiin kilahti joulukuun taitteen tienoolla sähköposti, jossa kutsuttiin Tampereelle, Vapriikkiin. Museokeskuksessa olisi kuun puolessa välissä luvassa Pelimuseon uuden näyttelyn, Pelien Kalevalan, avajaiset.

Edellisen, roolipeliaiheisen näyttelyn avajaiset menivät sairastumisen vuoksi sivu. Se harmitti yhä sellaisella palolla, että kenties hieman kalenteria uhmaten päätin olla velvollisuudentuntoinen toimittaja ja matkustaa paikalle. Tässä vaiheessa pakko antaa erityisiä moitteita VR:n lippukaupan sporadisesta toimivuudesta, sekä työskentelyhytistä jossa sähköpistokkeet on 50% matkustajista. Valtion Rautatien epämääräisestä palvelutasosta huolimatta Tampereelle päästiin. Lue loppuun

Miksei mikään ole pilalla, pelkkää kelvollista(ko) tilalla?

Mistä sitä nyt oikein valittaisi, peijooni. Harrastus on liian hyvällä tolalla. Afteritkin ovat tulleet takaisin! Debriefeissä on järkeviä käytänteitä, hyvä kesto ja sen jälkeen pääsee saunaankin! Tapaa taas ihmisiä, ja harrastuksessa on kivaa. Suomi Larp -Facebook-ryhmästäkin poistettiin jo aikoja sitten se larppaamisen-ilosta-osuus ja hyväksyttiin tosiasiat, että sosiaalisesta mediasta on ilo kaukana. Kissakuvia ja joka viikko eri skandaali. Pelimaksuistakaan kukaan ei ole nurissut missään. Viimeisin peli, jossa olin tekemässä juttuja maksoi kuusi kymppiä eikä yksikään pelaaja edes tuohtunut aiheesta tiistaina Kittysin baari-illassa (juodessaan melkein kympin hanaoluttaan). Lue loppuun

Sopen raportti: Tracon Hitpoint 2019

Navigaattorin mukaan 10 km moottoritien liittymään. Puhelin soi. Tytär soittaa hädissään. Äiti ei vastaa ja musiikkiopiston ovi on kiinni. Lupaan selvittää. Ei vastaa minullekaan. Pakko ajaa eteenpäin liittymästä ja pysähtyä kun pääsen pois isolta tieltä. Kuka jättää lapsensa eikä sitten vastaa puhelimeen? Suomalainen voimasana. Toinenkin. En edes huomaa katsoa kylttejä mihin ajan vaan seuraan navigaattoria. Täällä päin Tamperetta en ole käynytkään. Ehkä kahdeksas voimasana. Ajan sivuun ja koitan soittaa vaimolle ja tyttärelle. Kumpikaan ei vastaa. Kaikki on joko hyvin tai todella huonosti.

Lue loppuun

Kirjoittajana kolmen tarinan keskellä

“Zeya Cook, captain of Odysseus”

Tämä on kolmas kerta, kun kuulen saman lauseen. Pelaaja on eri, mutta hahmo on sama. Hahmo oli saanut alkunsa nimestä ja muutamasta ranskalaisesta viivasta paperilla. Se oli kasvanut tarinansa syy-seuraus-suhteiden myötä kokonaiseksi hahmoksi, ja kulkenut tarkastajien ja oikolukijoiden kautta pelaajilleen. Luovuttamisen jälkeen hahmoa viilattiin lisää. Osallistuin useampaan keskusteluun useamman pelaajan kanssa, jossa he kertoivat minulle uusia asioita hahmoista ja kyselivät tarkennuksia. 

Lue loppuun

Haastattelussa Miska Fredman

Miska Fredman on suomalaisen roolipelaamisen kentällä tunnetuimpia ja aktiivisimpia nimiä. Ironspine Press -kustantamonsa kautta pelejä vuodesta 2006 julkaissut pelisuunnittelijayrittäjä on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, on julkaissut 13 vuoden aikana suht tasaiseen tahtiin ja jaksaa näkyä myös alan tapahtumissa. Ironspinen lisäksi Fredman työskentelee videopelejä kehittävällä Colossal Orderilla pelisuunnittelijana. Ja kaiken päälle Miska’s Maps -roolipelikartat ovat kasvattaneet suosiotaan tasaisesti viimeisten vuosien aikana.  

Lue loppuun

“Ensisyntyinen on hukkunut” eli historiallis-sukupuolineutraaleja seikkailuja

Yläkuvassa kaksi 1700-luvun maalausta, mies ja nainen, alla kaksi pelaajaa rokokoo-asuissaan, jotka vastaavat yllä olevien kuvien asuja.

Yllä: Isak Wacklinin muotokuvia 1750-luvulta (Kansallisgalleria). Alempana: Tuomas Puikkonen, Kapteeni Tuuli ja Automaton.

Miten pelata historiallisessa pelissä eri aikakausien sukupuolijärjestelmiä ja niiden tuomaa valtadynamiikkaa niin, etteivät pelaajien sukupuoli tai pukeutumismieltymykset vaikuta lainkaan siihen, missä asemassa tai roolissa olevia hahmoja he saavat pelata?

Lue loppuun

Arvostelussa Yes, sir!

Poltteleeko ajatus pelistä, jossa brittiläisen yläluokan ja palvelusväen edesottamukset törmäävät, kipinöivät ja tuottavat tarinaa? Haluatko roolipelata hovimestaria ja viedä peliä englantilaisen huumorin värittämiin kartanomiljöisiin? Toivoisitko, että roolipeli antaisi myös hiljaisemmille pelaajille enemmän valokeilaa ja puheaikaa? Näitä asioita kaipaavien markkinarakoon iskee Nysalor-kustantamon julkaisema, ja Mixu Laurosen kirjoittama Yes, Sir! -roolipelin toinen painos.

Lue loppuun

Ihmisen näköiset -pelisarjassa panostetaan yhteisöllisyyteen, tarinoihin ja uusiin harrastajiin

Ihmisen näköiset on 2020 alkava kaupunkipelisarja, joka kertoo harhamista, ihmisten joukossa elävistä olennoista, jotka ovat osin ihmisiä ja osin eläimiä. Pelisarjan tyylilaji on realistinen noir. Fantastisten elementtien suhteen jalat pidetään maassa kaurismäkeläisessä hengessä. Pelinjohtotiimissä on yhdeksän tekijää. Haku Ihmisen näköisiin alkaa marraskuussa 2019.

Ihmisen näköiset -pelisarjassa pyrimme toteuttamaan tiettyjä design-valintoja ja käytäntöjä. Kaikki niistä eivät ole uusia, mutta olemme kehittäneet niitä mielestämme selkeämmiksi ja kattavammiksi. Esittelen tässä artikkelissa niistä kolme: metatiedon kautta tarinallistamisen, uusien harrastajien tukemisen ja yhteisöllisyyden luomisen. 

Lue loppuun

Haastattelussa Ville Vuorela

LOKIn Ropecon podcastia varten Pohjoisen Kirjeenvaihtajamme Elmeri Seppänen haastatteli roolipelisuunnittelija Ville “Burger” Vuorelaa. Ensimmäinen puolikas haastattelua on kuunneltavissa täältä

Ville Vuorela on julkaissut roolipelejä jo vuodesta 1994 alkaen, ja 25 vuotta kestäneen julkaisija-uran aikana hänen teoksensa ovat kasvaneet tärkeäksi osaksi suomalaisten roolipelien tarinaa. Pelaajana, pelinjohtajana ja suunnittelijana kokemusta on vielä enemmän. LOKIn toimitusta kiinnosti ottaa selvää mitä Ville Vuorela hakee nykyään pelaamiselta ja pelinjohtamiselta, ja miten hän reflektoi uraansa.

Lue loppuun