Olen syntymäsokea larppaaja. Näkövammaisena pelaaminen ei ole aina aivan yksinkertaista. Kuvittele hetki, miten pelisi sujuisi silmät suljettuina. Olet keskellä kuhisevaa ihmisjoukkoa. Yrität hahmottaa pariakymmentä outoa ääntä ja yhdistää ne oikeisiin ihmisiin. Jos ympärilläsi on ryhmä tiiviitä, tuttuja kontakteja, olet kuivilla. Jos ei, olet enemmän tai vähemmän tuuliajolla siitä, kuka milloinkin puhuu tai mitä kaikkea ylipäätään tapahtuu.
Kotimaasta
Isoeno Australiasta
Suurin osa roolipeleistä ei Suomessa saa koskaan ainuttakaan lisäosaa tai kirjaa, joka sisältäisi pelkästään pelivalmista settiä kyseiseen peliin. Mutta keneltäpä löytyy suomenkielinen lisäosa ulkomaiseen peliin, jota ei edes ole suomennettu? Saati vielä peliin, jonka alkuteos ei edes tule englanninkielisestä valikoimasta. Matti Järvisen kirjoittama Isoeno Australiasta täyttää nämä esoteeriset määreet.
”Ennen oli kunnollista”: Varjojen kirja
Ropecon, Varjojen kirjan julkaisuesitelmä. En voi lehteillä omaa kopiotani luennon aikana, sillä se on luovutettu teoksen luojan itsensä haltuun esitelmän ajaksi, joten olen tuskallisen tietämätön siitä, mitä kaikkea kirja tarjoaa tuleviin peleihini. Onneksi esitys alkaa tehokkaasti ja jo ensimmäinen paljastus on minulle jättipotti: tämä kirja ei sisällä uusia sääntöjä vaan uutta taustaa ja maailman syventämistä. Täsmälleen sitä mitä itse kaipaan! Jo riittää uudet hirviömekaniikat ja uudet tavat tulkita arpakuutioita, tänne niitä selityksiä siitä, miten Jaconia raksuttaa eteenpäin ja millaista mätää sen yhteiskunnan rakenteista oikein löytyy!
Valta on valintoja yhteisön hyväksi
Valtarakenteet ovat olennainen osa kaikkia yhteisöjä. Jokaista larppia varten syntyy, ja aikanaan hiipuu, ainutlaatuinen pelaajayhteisö. Valta-asetelmat ovat läsnä myös silloin kun vietämme aikaa yhdessä muuten vain tai kun puhumme larp-skenestä. Niillä on merkittävä rooli myös yhteisöllisyyden syntymisessä ja larpeille olennaisessa yhteisen teoksen luomisessa.
Seikkailuja ja Sankareita – arvostelu
Suomen pelimuseon Astuit ansaan! – Roolipelaaminen Suomessa -näyttely sai kirjallisen kaksoissisaren, kun näyttelyn avajaisten yhteydessä julkaistiin suomalaisen roolipelaamisen historiaa ja nykytilannetta esittelevä julkaisu Seikkailuja ja Sankareita. Katsauksia suomalaisen roolipelaamisen historiaan ja nykyhetkeen. Julkaisun ovat toimittaneet aiemmin mm. Solmukirjoja toimittanut Jaakko Stenros, sekä mm. Roolipelikirjan toinen kirjoittajista, Jukka Särkijärvi. Kirja on sikäli odotettu ja toivottu lisä suomalaiseen roolipelikirjallisuuteen, että siinä missä larppaamista ruotivia kirjoja on pohjoismaisessa Solmukohta-skenessä julkaistu vaikka kuinka, on pöytäroolipeliharrasteesta kirjallisia julkaisuja huomattavasti vähemmän, artikkelikokoelmia suomalaisesta roolipeliharrasteesta ei ilmeisesti laisinkaan. Lue loppuun
Vahtipaikan varjossa
Kolme palaajanäkökulmaa Rajakatseen liveroolipelijatkumoon
Lokissa on esitelty Suomen pisintä liveroolipelijatkumoa Rajakatsetta jo useammassa kirjoituksessa pelinjohtajien näkökulmasta. Mutta minkälaisena Rajakatse näyttäytyy pelaajille? Kolme pelaajaa antoi katsauksensa siitä, minkälaista on pelata Rajakatseen kampanjassa.
Pöytäpelien vahvuudet ja heikkoudet, osa 1
Pöytäroolipelit ovat valtavan monimuotoinen ja monipuolinen ilmaisumuoto. Sillä voi kertoa tarinoita, kokea seikkailuja, voittaa haasteita ja tutkia maailmoja. Kaikilla ilmaisumuodoilla on kuitenkin rajansa. Tässä juttusarjassa käsitellään pöytäroolipelien vahvuuksia ja heikkouksia – kuinka ensimmäisiä voi hyödyntää ja toisten aiheuttamia haittoja vähentää.
Jännitystä, muodonmuutoksia ja ankeuttajia – ensi kertaa velhokoulussa
Tänä kesänä kuusivuotiaat eli esikouluikäiset kaksosemme osallistuivat Mike Pohjolan järjestämään, tuttuun Harry Potter -maailmaan sijoittuvaan ja lapsille suunniteltuun Velhokoulu-larppiin Tapanilassa, Helsingissä. Lapsille peli oli ensikosketus sekä larppeihin että roolipelaamiseen yleensä. Vanhemmilla riitti mietittävää ja tasapainoteltavaa valmisteluissa. Kuinka ensikertalaisille saadaan tuettua ja valmisteltua hyvä ensimmäinen larppi? Olisiko larppaaminen lapsille yhtä hauskaa kuin pitkään larpanneille vanhemmille?
Roolipelilokin aikaisemmassa artikkelissa käsitellään lasten larppaamista syvällisemmin (linkki lopussa), joten tässä kirjoituksessa keskitytään siihen, millainen vanhempien ja lasten yhteinen kokemus oli ensimmäisen larpin ympärillä.
Kultainen lohikäärme 2018
”Muistaakseni kävin ensimmäisessä Ropeconissani 1995 tai 1996, aika kersana”, muistelee 37-vuotias Juhana Pettersson, kun istumme kalliolaisen lounasravintolan terassilla Suomen kesään sopimattoman korkeassa lämpötilassa. ”Se suomalainen ropeskene, joka tässä tapahtumassa kokoontui yhteen, muodostui kyllä minulle kotiskeneksi jo heti alusta alkaen ja on ollut sitä koko ajan.” Lue loppuun
Huomioi helposti – Inklusiivisempaa larppausta
Arvostelussa Ropeconissa julkistettava materiaalipaketti
Ropeconissa 2017 Vuoden peliteoksi valittu Turvallisempaa larppausta – Materiaalipaketti häirinnän torjuntaan ja ehkäisyyn saa tänä vuonna rinnalleen oppaan, joka keskittyy larppaajien moninaisten lähtökohtien huomiontiin ja siten peleihin osallistumisen helpottamiseen kaikille. Huomioi helposti – Inklusiivisempaa larppausta -materiaalipaketissa tarkastellaan mukaan ottamisen ja mukaan pääsemisen kysymyksiä viideltä eri kantilta. Käsiteltävänä ovat pelaajien terveys, vähemmistöidentiteetit, nuori ikä ja taloudellis-yhteiskunnallinen asema sekä lisäksi erilaiset pelaajayhteisön ryhmädynamiikkaan vaikuttavat tekijät. Jokaisessa osiossa avataan ensin käsiteltävää ilmiötä ja annetaan sen jälkeen vinkkejä yhdenvertaisuutta edistävään toimintaan sekä pelinjohtajille että pelaajille. Lue loppuun
