Arkistojen kätköistä, osa 3: Nuuskakairan punainen kirja (2/2)

Keskityin edellisessä osassa turhan paljon vanhojen muistiinpanojeni lyttäämiseen, ja sehän ei kiinnosta kiviäkään. Ajattelin parantaa tapani ja keskittyä noukkimaan jyvät akanoiden seasta ohittamalla heikommat pätkät välihuomautuksilla. Saa nähdä riittääkö itsehillintäni siihen.

Edellinen artikkeli päättyi huomautukseen, että edessäpäin olisi hienompia karttoja. Toden totta. Osa kartoista muuttuu isometrisiksi ja kyliin alkaa ilmestyä puroja, vesimyllyjä, kivettyjä aukioita ja asemakaavoja, jotka eivät ole peräisin 70-luvun Suomesta. Harmi vain, että en muista miksi kartoitustyylini muuttui yhtäkkiä. Sisältö nyt ei ole sen kummempaa kuin aikaisemmillakaan sivuilla, mukaan on tosin eksynyt jo hieman eksoottisempia vähäkääpiöitä ja pahoja henkiä. Tekstin ja pienten kuvien perusteella ei mitään idioottimaisia Dragonlance-vähäkääpiöitä vaan niitä siistimpiä Tolkienin vähäkääpiöitä. Onneksi.
Lue loppuun

Arkistojen kätköistä, osa 1: johdanto

Viimeinen veto on myös eroottisen runokokoelmani nimi.

Olimme viettämässä joululomia vanhempieni luona pohjoisessa (miksi tämä alkaa kuin ala-asteen äidinkielen aine?), kun äitini lykkäsi mukaani ison pahvilaatikon, jossa oli jotain tavaroitani. Avasin laatikon lopulta parin viikon päästä vaimoni kyllästyttyä nurkassa lojuvaan pahvilaatikkoon. Marvel- ja Morgan Kane –sarjakuvien alta paljastui parinkymmenen sentin paksuinen kasa vihkoja, joiden kannessa luki nimeni ja maantieto, matematiikka, biologia, LaRP… Hetkinen, mikä hiton larp? Larppasin ensimmäisen kerran vasta 26-vuotiaana. Eikä koulussa tainnut hatarien muistikuvieni mukaan olla tuollaista ainetta.

Lue loppuun