Abandon Ship – larppausta poikkeusoloissa

Zoom-sovelluksen kuudessa eri ruudussa näkyy kussakin itse rakennettu pelastuskapseli. On johtoja ja jouluvaloja, digitaalisia taustoja ja taustakankaita, kerrostalosaunoja ja olohuoneen nurkkia. Pelaajat kapseleineen sijaitsevat satojen kilometrien päässä toisistaan – Helsinki, Tampere ja Mikkeli ovat edustettuina, joku on liittynyt mukaan Ruotsistakin. Ihmissuhdedraama on päässyt vauhtiin ja kapteeni yrittää saada aikaan järjestystä miehistön keskuudessa samalla, kun tutkalaitteita kalibroidaan, loukkaantuneita paikataan ja kapseleissa suoritetaan huoltotoimenpiteitä. “Kyllä tästä selvitään”, vakuuttaa mekaanikko jäähdytysjärjestelmän korjausta ohjeistaessaan. Ja niin selvitäänkin. Etänä, mutta yhdessä.

kuvassa 5 videopuheluruutua, joissa pelaajat ovat omissa kodeissaan. Yhdellä on takanaan virtuaalitausta avaruusaluksesta, muilla enemmän tai vähemmän kototoimiston seinä takana.

Virtuaalitaustoja ja näkymiä pelaajien koteihin: screenshot kolmannesta pelautuksesta.

Maaliskuun puolivälissä Eurooppa alkoi mennä nopealla tahdilla kiinni. Vertailimme videopuhelussa Suomen ja Skotlannin tilannetta: Suomessa kaupoista saa ruokaa, Skotlannissa ei; Uusimaa eristettiin muusta Suomesta, mutta Britannian halki pääsi vielä kulkemaan junalla; Suomessa sai ulkoilla melko vapaasti, mutta Skotlannissa kotona pysymistä vahtivat tyhjillä kaduilla kulkevat poliisipartiot. Kummankin maan larppikalenteri oli pyyhitty tyhjäksi. Pohdittiin, että olisipa tulossa muitakin larppeja kuin tämä omituinen pandemia, johon emme muistaneet lainkaan ilmoittautuneemme mukaan.

Mitä sitten voisi larpata videopuhelussa?

No, vaikkapa avaruusaluksen tuhon jälkeen kukin omaan pelastuskapseliinsa joutuneita sota-aluksen miehistön jäseniä. Maailmakuvausta puoli sivua: kyllähän kaikki tietää jo millaista on avaruussodassa, pariksi tunniksi niin monta juonenkäännettä kuin keksitään, simppelit hahmot, jotka lainaavat sopivasti mutta ei liikaa scifin stereotypioista ja yksinkertaiset, mutta ristiriitaiset tavoitteet. Tietokonepelimäisten questien sijaan päätimme mennä improvisaatio ja tunnelmointi edellä.

Pelataanko testipelautus ensi viikolla? No todellakin.

Pelin sisällöstä ei kannata kertoa liikaa, koska lisää pelautuksia lienee vielä tulossa. 6-8 pelaajan peli keskittyy sekä koko hahmoryhmää koskettaviin vaikeisiin valintoihin ja niistä neuvotteluun että asiantuntijoiden (lääkäri, mekaanikko, sotilaskomentaja) paineen alla suorittamiin tehtäviin, ja lisämausteena tarjolla on hieman ihmissuhdepelaamistakin. Peli kulkee vahvasti ratakiskoilla ja monet asiat tapahtuvat juuri silloin, kun peliä seuraavat pelinjohtajat näkevät sopivaksi – joko keskeytetään tämä keskustelu ja tarjotaan lisää haasteita?

kuvassa kuuden videopuhelun ruudut, muutamalla takanaan virtuaalitausta, yksi pelaaja pitää käsissään mystistä laitetta ja esittelee sitä muille.

Larppikuvaaminen ei muutu tämän helpommaksi: screenshot neljännestä pelautuksesta.

Off-järjestelyt olivat tässä pelissä huomattavasti helpompia kuin perinteisessä larpissa, mutta niitäkin joutui silti pohtimaan. Päädyimme Zoom-sovellukseen, jota yksi PJ pystyi käyttämään työnsä puolesta, sillä työkäyttöön tarkoitettu versio vaikutti luotettavammalta kuin tuntemamme ilmaiset palvelut. Neljän pelin perusteella Zoom toimiikin hyvin, ja siitä löytyy myös käteviä lisäominaisuuksia: taustaksi voi vaihtaa todellisen asuntonsa sijaan jonkin teemaan sopivan digikuvan, sovelluksen taustalla voi soittaa esimerkiksi avaruusaluksen äänimaisemaa ja pelaajat voi jakaa aluksi eri huoneisiin. Viimeksi mainittu ominaisuus mahdollisti pelin aloituksen porrastetusti (”peli alkaa, kun pääset videoyhteyteen jonkun muun kanssa”).

Abandon ship -projektissa halusimme myös tutkia immersion luomista etäyhteydellä, ja sen tukemiseen löytyikin monia keinoja. Taustalla soiva humina ja piipitys osoittautui tehokkaaksi immersion luojaksi, ja pelinjohdon ohjeiden mukaan etukäteen valmistetut propit kuten mystiset laitteet ja työkalut tukivat peliä. Läppärin kanssa saunassa tai kuivaushuoneen lattialle istuessa sai kanavoitua autenttista pelastuskapselitunnelmaa, ja yhteinen illuusio oli palautteen perusteella vahva. Mahdolliset tekniset ongelmat, kuten äänen ja videokuvan pätkiminen, otettiin sujuvasti osaksi peliä.

Peliohjeet jaoimme ensin Facebook Messengerillä ja myöhemmissä pelautuksissa Zoomilla, ja suuri osa pelaajista lähetti pelin aikana myös pelinjohdolle kysymyksiä (”onnistuuko tämä?”). Zoomin tekstichattia taas käytettiin pääosin ingame-kommunikaatioon: sen kautta onnistuu sekä kaikille yhteinen keskustelu että hahmojen väliset yksityisviestit. Testipelautuksen jälkeen yksi pelaajista kommentoi, että sen käyttöliittymä oli ihanan kuumottava larppia varten, sillä eri chatit on helppo vahingossa sekoittaa keskenään. Moni myös kiitteli kasvavaa vainoharhaisuuden tunnetta, sillä koskaan ei tiennyt ketkä lähettelivät salaa yksityisviestejä toisilleen.

Yllättäviä hyviä puolia löytyi muitakin. Oli hauskan erilainen kokemus pelinjohtajana laittaa oma videokamera ja mikrofoni alkubriiffin jälkeen pois päältä ja jäädä katsomaan peliä – kerrankin vailla huolta siitä, häiritseekö nurkassa hihittävä PJ jonkun immersiota. Pelinjohdon näkökulmasta oli myös kätevää, kun briiffienkin aikana pystyi ”salaa” tekstichattaamaan ja katsomaan, että kaikki tulee hoidettua. Loppubriiffi sujui jouhevasti, kun videopuhelussa kynnys alkaa puhua pitkään tai varsinkaan keskeyttää toisen puheenvuoro olivat korkeita, ja kuitenkin videon kautta oli luonteva reagoida vaikka näyttämällä peukkua. Pelin jälkeen oikean maailman ja fiktion rajaa arvostavat pitivät myös siitä, että videoruudun laidassa näkyvän nimen sai heti vaihdettua hahmon nimestä pelaajan nimeksi.

kuvassa neljä erilaista mystistä laitetta, yksi on tehty mm vessapaperirullista, yksi alumiinifoliosta, johdosta ja jouluvaloista.

Kaikki propit rakennettiin kotoa löytyvistä materiaaleista ohjeiden mukaisesti. Kuvassa sama mystinen tekninen laite eri pelautuksista.

Isoimmat kiitokset pelaajilta tulivat siitä, että ylipäänsä tarjoutui mahdollisuus larpata tällaisena aikana. Useampi myös sanoi, että etälarppaaminen toimi paremmin kuin oli arvellut – larppaamisen peruselementit kuten immersio, päänsisäinen pelaaminen, tunneilmaisu sekä kontakti- ja juonipelaaminen toteutuivat yllättävän hyvin myös videopuhelun kautta. Kestona pelaajien toiminnasta riippuen noin 2-3 tuntia oli hyvä: pidempää ei välttämättä videopuhelussa jaksaisi, kuten varmasti monet etäkokouksissa paljon istuvat tietävätkin. Reilusti pidempi peli vaatisi huolellisia design-ratkaisuja ja ehkä jonkinlaista tauotusta.

Etälarppaamisen haasteena voidaan pitää katsekontaktin ja kahdenkeskisen pelaamisen puuttumista, mutta toisaalta peliä voi luoda myös tietoisuus siitä, että kaikki kahdenkeskiset asiat on käsiteltävä julkisesti. Fyysiselle pelaajalle ruudun ääressä istuminen saattaa olla uusi haaste, ja peliin uppoutuminen tutussa kotiympäristössä ei ole kaikille helppoa. Perinteisiin peleihin verrattuna etälarppaus kuitenkin tarjoaa monia uusia mahdollisuuksia, ja tämä projekti oli varmasti sen suhteen vasta pintaraapaisu. Toivomme, että muutkin innostuvat kirjoittamaan pelejä varta vasten etäyhteydellä pelattaviksi ja kehittämään uusia ratkaisuja. Ehkä tulevaisuudessa etälarppausta voidaan pitää aivan omana genrenään?

Muutaman lisäpelautuksen jälkeen pelin materiaali julkaistaan vapaasti muiden käyttöön.

Millaista sitten oli pelata etälarppia kaiken tämän koronteenin keskellä? Olin itse hyvin skeptinen etäpelaamisen toimivuudesta larpeissa. Videopalaverit mielestäni vielä menivät, mutta muutaman tunnin jälkeen kokemukseni oli, että ihmisten keskittyminen herpaantuu. Tekniikka pettää ja kissa/lapsi hyppää ruudulle. Pahimmassa tapauksessa osallistujan puoliso puolalasti. Mitähän tästä siis tulisi.

Jouduin kuitenkin heti alkuun myöntämään, että ohjeet oli selkeästi annettu, pelimateriaalin pystyi omaksumaan tunnissa ennen peliä, ja vaikka hahmolleni proppausta olikin vaatimusta hieman enemmän (en kerro enempää, etten paljasta juonia), oli se silti erittäin helppoa. Pientä ristiintarkistuksen tarvetta materiaalissa vielä minun pelautukseni kanssa oli, ja proppauksen käyttötarpeen selittäminen hieman tarkemmin olisi voinut madaltaa etukäteisstressiäni (joka pelistä johtumattomista syistä on katossa joka tapauksessa), mutta myös tunnin valmistelulla pelistä siis sai todella nautinnollisen larppikokonaisuuden. Nämä asiat ovat myös pelautukseni jälkeen korjattu.

Ihmiset jaksoivat keskittyä peliin ja pelissä, sillä koko ajan tapahtui jotain. Kotiaan ei tarvinnut sen enempää propata. Kaksi pelaajaa samasta asunnostakin pystyivät pelaamaan (heidät oli asetettu samaan pelastuskapseliin). Peli vei eteenpäin, ja jos joskus oma vauhti hidastuikin, vei pelin monta osallistujaa ja tapahtumien ketju peliä eteenpäin pudottamatta hengähdystaukoa pitävää pelaajaa kyydistä.

Erityiskiitosta pelinjohdolle annan selkeistä tekniikkaohjeista sekä joustavuudesta peliohjeiden annossa. Olen myös varma, että tämä toimisi pienillä järjestelyillä muilla videokonferenssialustoilla, mikäli Zoom ei jollekulle ole mahdollinen alusta.

Massi Hannula, viides pelautus

Pelinjohtajat: Kaisa Mikkola ja Aino Haavisto.
Pelin luonnissa mukana myös Ilari Sinkkonen.

Artikkelin ovat kirjoittaneet Aino Haavisto ja Kaisa Mikkola, pelaajan kokemus Massi Hannula. Artikkelin toimitti LOKIn toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s