Tampere Larp Festival

Hei, me järkätään Tampereella larppitapahtuma. Joo, siellä on myös Solmukohta mutta mä puhun nyt Tampere Larp Festivalista. Se on samalla viikolla, päivät on maanantai 30.3. – keskiviikko 1.4. ja pelejä on aamusta iltapäivään. Tää järjestetään Solmukohdan kyljessä mutta tää on avoin ihan kaikille ja kaikki pelipaikat ovat kivasti keskustassa. Pelejä on Monitoimitalo 13:ssa ja Kulttuuritalo Laikussa sekä Telakalla, jossa meille on buukattu myös kakkoskerros yleiseksi hengailu- ja luuhaamistilaksi.

logo, 30.3.-1.4.2020 www.solmukohta.eu/tamperelarpfestival

Lue loppuun

Miksei mikään ole pilalla, pelkkää kelvollista(ko) tilalla?

Mistä sitä nyt oikein valittaisi, peijooni. Harrastus on liian hyvällä tolalla. Afteritkin ovat tulleet takaisin! Debriefeissä on järkeviä käytänteitä, hyvä kesto ja sen jälkeen pääsee saunaankin! Tapaa taas ihmisiä, ja harrastuksessa on kivaa. Suomi Larp -Facebook-ryhmästäkin poistettiin jo aikoja sitten se larppaamisen-ilosta-osuus ja hyväksyttiin tosiasiat, että sosiaalisesta mediasta on ilo kaukana. Kissakuvia ja joka viikko eri skandaali. Pelimaksuistakaan kukaan ei ole nurissut missään. Viimeisin peli, jossa olin tekemässä juttuja maksoi kuusi kymppiä eikä yksikään pelaaja edes tuohtunut aiheesta tiistaina Kittysin baari-illassa (juodessaan melkein kympin hanaoluttaan). Lue loppuun

“Ensisyntyinen on hukkunut” eli historiallis-sukupuolineutraaleja seikkailuja

Yläkuvassa kaksi 1700-luvun maalausta, mies ja nainen, alla kaksi pelaajaa rokokoo-asuissaan, jotka vastaavat yllä olevien kuvien asuja.

Yllä: Isak Wacklinin muotokuvia 1750-luvulta (Kansallisgalleria). Alempana: Tuomas Puikkonen, Kapteeni Tuuli ja Automaton.

Miten pelata historiallisessa pelissä eri aikakausien sukupuolijärjestelmiä ja niiden tuomaa valtadynamiikkaa niin, etteivät pelaajien sukupuoli tai pukeutumismieltymykset vaikuta lainkaan siihen, missä asemassa tai roolissa olevia hahmoja he saavat pelata?

Lue loppuun

Syöksykierre-Nick ja muita menneiden aikojen sankaritarinoita

Roolipelin kuvaaminen tarinapeliksi on sikäli hankalaa, että monet pelaajat mieltävät tarinallisen palaamisen eri tavalla. Minä tarkoitan tässä yhteydessä tarinapelillä peliä, jossa peli tukee kevyttä improvisaatiotarinaa, säännöt ovat hyvin lyhyet ja pelin valmistautumiseen ei tarvita juuri ollenkaan aikaa. Klassinen esimerkki tällaisesta tarinapelistä on korttipeli Once upon a time, jossa kerrotaan satua pelikorttien avulla. Hyvin tarinapelillisiä kotimaisia roolipelejä ovat esimerkikis Yes, sir! ja Hounds of the Sea ja tämän kolmikon täydentää hyvin pelitavaltaan samankaltainen Syöksykierre-Nick.Kuvassa pelin kansi, jossa nick putoaa palavasta vanhasta lentokoneesta.

Perinteisiin roolipeleihin verrattuna Syöksykierre-Nick on käytännössä lähes säännötön, sillä siinä menneen vuosisadan huimapäät ovat kokoontuneet muistelemaan seikkailujaan ja koko peli tapahtuu menneessä aikamuodossa, kun sankarit keskustelevat siitä, miten kaikki oikein tapahtuikaan.

Aiheena on epämääräisen väljästi luonnehdittu seikkailujen aikakausi: romantisoitu siirtomaa-aika viidakkotemppeleineen, vesitasoineen, taitolentäjineen ja tutkimusmatkailijoineen. Indiana Jones, Kari Grandi ja Allan Quatermain luovat esteettisen viitekehyksen, vaikka käytännössä pelimoottori on niin yksinkertainen, että sen voi sovittaa mihin tahansa nopeita käänteitä sisältävään kevyeen jutusteluun. Ohjekirjassa on jopa tyhjiä taulukkopohjia, mikäli pelin haluaa taivuttaa johonkin spesifimpään aiheeseen.

Syöksykierre-Nickin ehdoton etu on siinä, miten helppo pelaaminen on aloittaa ja miten nopeaa siinä on polkaista tarina käyntiin. Peli ei vaadi erillistä pelinjohtajaa, vaan kyse on hahmojen muistelusta, jossa vapaamuotoiseen kerrontaan tuotetaan käänteitä muiden pelaajien ohjaamilla haasteilla. Haasteissa kertoja joutuu muuttamaan tarinansa suuntaan jollakin tavalla tai muutoin selittämään asian parhain päin. Noppia pelissä ei käytetä muuhun kuin mahdollisesti satunnaisten sanojen arpomiseen.

Tavallaan pelin suurin vahvuus kätkee sisäänsä myös Nickin heikkouden. Oikeastaan Syöksykierre-Nickin pelaaminen on niin helppoa, ettei siihen tarvita varsinaista pelikirjaa ollenkaan. Peli rakentuu lähinnä muutaman vapaaehtoisen peliä vaikeuttavan lisäsäännön ja runsaiden vapaaehtoisten taulukoiden varaan. Taulukoita ei oikeastaan tarvita mihinkään, mutta niitä voi käyttää improvisaatioapuna, mikäli pelaajat eivät keksi (=hahmo ei muista) että missäs sitä oltiinkaan ja mitä tekemässä. Pelistä on sääntökirjassa kaksi perusvarianttia, mutta niiden ero on marginaalinen, sillä kummassakaan ei ole varsinaisia sääntöjä.

Kaikkineen Syöksykierre-Nick on ohut ja edullinen pikkupeli, joka soveltuu parhaiten sellaiseen roolipelien välipalanälkään, jossa pelaajat ovat paikalla ja aikaa on vähän, eikä kukaan ole suunnitellut mitään eikä valmiita seikkailujakaan ole tarjolla. Sopii hyvin illanistujaisiin tai peliharjoitteeksi, mutta pitkään kestävää kampanjaa tämän varaan on vaikea rakentaa.

Tekniset tiedot

Kustantaja D-oom Products

Kirjoittaja: Risto Hieta

Ilmestymisvuosi: 2016

Saatavuus: Ainakin Pelikryptasta


Artikkelin kirjoitti Wille Ruotsalainen, toimitti LOKIn toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

 

 

Solmukohta 2020 tuo tulevaisuuden larpit Tampereelle

Solmukohta (ruots. Knutpunkt, norj. Knutepunkt, tansk. Knudepunkt) on yhteispohjoismainen liveroolipelejä, eli Nordic Larpia käsittelevä tapahtuma ja konferenssi. Ohjelmaan kuuluvat larppien lisäksi luennot, paneelikeskustelut ja työpajat sekä harrastajien ja alan ammattilaisten verkostoituminen.
Solmukohta on järjestetty vuosittain 1997 lähtien kiertävällä vuorolla kaikissa Pohjoismaisissa pääkaupungeissa Islantia lukuun ottamatta.

Vuonna 2020 Solmukohta tuo Nordic Larpin pöhinän Tampereelle, Scandic Rosedahliin 2.-5.4.2020. Lipunmyynti tapahtumaan alkaa 18.11.2019.
Lue loppuun

Museocon tulee jälleen! 3.11.

Museoconin logoSuomen pelimuseon roolipelitapahtuma järjestetään sunnuntaina 3.11. Tampereen Vapriikissa. Museoconin ohjelmassa on tiivis paketti puheohjelmaa kotimaisen roolipelaamisen historiasta ja nykypäivästä sekä roolipelejä suomalaisista klassikoista ja harvinaisuuksista Dungeons & Dragonsiin ja Starfinderiin. Pelimuseon areenalla pelataan konsoliroolipelejä. Museocon aukeaa klo 12 ja jatkuu museon sulkemisaikaan klo 18 asti.

Ääneen pääsevät mm. Juhana Pettersson, joka kertoo Matthew Day Jacksonin taidenäyttelyä varten suunnitellusta Maa-roolipelistä sekä Mikko ja Aleksi Moisio, jotka kertovat roolipeliseura Excaliburin syntyhistoriasta ja roolipeliharrastuksen muutoksista nykypäivään tullessa. Roolipelipuolella pelataan mm. Ilmari Virtasen omintakeista klassikkoa THOGS. Täydellinen ohjelma on tapahtuman kotisivuilla sekä Facebook-tapahtumassa ja sitä täydennetään sitä mukaa kun yksityiskohdat selviävät.

Ensimmäinen Museocon järjestettiin vuonna 2018 Suomen pelimuseon Astuit ansaan! -näyttelyn yhteydessä, joka esitteli suomalaisen roolipelaamisen historiaa sen alkuajoista nykypäivään.

Tapahtuman kotisivut: http://vapriikki.fi/tapahtumat/museocon/
Facebook-tapahtuma: https://www.facebook.com/events/460229227949037/

Missä menee minuuden ja hahmon välinen raja?

kuvassa tiiliseinään maalattu sininen silmä, ja seinään nojaava nainen sekä iso teatterinaamio

Kuva: Pixabay

Katson peiliin. Takaisin tuijottavat siniset silmät hehkuvat vihaa ja katkeruutta. Tuota tyyppiä on tosiaan kohdeltu väärin ja kaltoin. Peilistä takaisin katsova ei kuitenkaan ole minä vaan hahmoni. Vaikka olenkin jo kotona, ja peli on jo ohi.

Annan sen olla niin. Annan keholleni ja mielelleni oman aikansa prosessoida pelin kirvoittamaa vihaa. Tunnetta, jota ei kokenut pelkästään hahmoni, vaan siinä on myös jotain omaa ja jotain kollektiivista. Annan aivojeni loksautella minuuteni palat paikoilleen sitten, kun hetki on kypsä. Lue loppuun

Surrealistista peliä johtamassa

Joka perjantai Kuutornin pohjoispuolelle ilmestyy katu, joka ei ole olemassa muina viikonpäivinä. Kadulla kuuluu aina naurua ja laulua, se on täynnä ravintoloita ja katukahviloita. Asukkaat elävät ikuisessa perjantaitunnelmassa. Ne, jotka eivät kestä arkea, voivat paeta tänne ja herätä aina perjantaihin. Ensisilmäyksellä katu on täynnä glamouria. Nauru ja hymy loistavat asukkaiden ja vierailijoiden kasvoilla. Mutta tarkemmin katsottuna täällä elämäänsä viettävien kasvoilla loistavat suru ja väsymys.

Itran kaupunki (Itras by) on norjalaisten Ole Peder Giæverin ja Martin Bull Gudmundsenin suunnittelema ja Thore Hansenin kuvittama surrealistinen roolipeli 20-luvun kaupungista, joka sijaitsee unen ja toden rajamailla. Outo kaupunki avaa peliporukoille vanhoista elokuvista ja tarinoista tutun maailman, jota muuttuu pelin aikana odottamattomilla tavoilla. Satamassa vaeltaa hyljeksittyjä naamanvääntelijöitä, joiden kasvot ovat muuttuneet pysyvästi näiden ilmeillessä tuulen yltyessä. Alamaailman syövereissä tatuointistudiotaan pitää suuri, kaljupäinen Vanja, joka kulkee verkkopaidassa henkselit kilisten. Hän polttaa tatuointeja asiakkaisiinsa kuumalla teräksellä ja musteella. Keskellä kaupunkia asuu hämähäkkiolento Nidra, joka Unitornin suuressa kammarissaan katselee valtaamaansa kaupunkia. Lue loppuun