50 iskurepliikkiä Dungeons & Dragonsissa kiersi jonkin aikaa sitten naurattamassa roolipelaajia. Iskurepliikkikin voi lyhykäisyydessään tiivistää pelin tarjoaman tavan pelata ja sen kunniaksi esittelen 50 alunperin suomenkielistä, suomeksi käännettyä, tai muutoin kotimaista roolipeliä yhdellä iskurepliikillä. Muistatko viimeisimmän pelissänne käytetyn iskurepliikin? Tai miten sinun suosikkipelissäsi koitetaan herättää kiinnostusta?
Kuva: pixabay
Kuva: Pixabay
Ensimmäinen työpaja. Ensimmäinen kohtaus hahmon pelaamista kahdestaan lähimmän kontaktin kanssa.
Raivostun sekunneissa. Kabir on yhtä jähmeä kuin aina ennenkin. Eikö tuolla ukolla ole tunteita lainkaan? Aina se vaan miettii rahaa ja numeroita. Eikä yhtään tyttöjä. Meidän tyttäriämme. Mieluummin myy heidät! Lue loppuun
Larpin järjestäminen on pääasiallisesti aika epäkiitollista hommaa. Kuukausien työ realisoituu viikonlopussa, ja se oli siinä. Positiivinen palaute, huomio ja itse luotujen, suurten tarinoiden herääminen eloon voi toki kannustaa tekemään toistekin. Pelinjohdolle voi kuitenkin helposti jäädä fiilis, että hukkaan meni sekin aika ja sydänveri, joka peliin tuli laitettua – erityisesti, jos peli ei vaivannäöstä huolimatta ole kovin onnistunut kokemus kaikille pelaajille tai muutama pelaaja pettyy ja pitää siitä kovaäänisesti melua. Lue loppuun
Ropeconista on tullut suomalaisille roolipelijulkaisuille hyvin tyypillinen julkaisuikkuna. Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten Ropeconissa julkaistaan yksi tai kaksi uutta peliä, on nykyään varsin tavallista, että Ropeconissa julkaistaan useita uusia pelejä ja lisäosia. Lisäosien julkaisu kertoo siitä, että pelit ovat saaneet jalansijaa suomalaisten pelaajien pöydissä. Lue loppuun
On taas se aika, Ropecon, tuo roolipelaajan joulu, on jälleen ovella! Ropecon-viikon kunniaksi LOKIn kirjoittajat ovat keränneet lukijoillemme parhaat menovinkit Ropeconin ohjelmaan! Lue loppuun
Keitä tänä vuonna? Mistä he tulevat? Onko muita ehdokkaita? Mitä jos he eivät pääsekään?
Kun päätös, ketä Ropeconiin kysyä on tehty, alkaa sietämätön odotus, jolloin kaikki leijuu ilmassa, mistään ei voi olla varma. Sitten tulee ensimmäinen varmistus, kohta toinen ja jälleen voi pienesti hymyillä – meillä on tänäkin vuonna kunniavieraat.
Ylläoleva on kuvaus siitä, mitä itse koin vuosien aikana Coniteassa kunniavieraiden suhteen. Jännitystä ja odotusta siitä, kuka on minäkin vuonna vieraana. Vuosi toisensa jälkeen Ropeconiin on saatu kerrassaan upeita kunniavieraita eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Kunniavieraiksi tänä vuonna saapuvat Jon Hodgson ja Lynne Hardy. Luvassa on siis aidosti pitkän linjan osaamista monipuolisesti roolipelien puolelta. Jos nimet eivät sano mitään, jatka lukemista, jos taas nimet ovat tuttuja ja todellakin tiedät kenestä on kyse hyppää viimeisiin kappaleisiin, joissa ovat allekirjoittaneen suosikit kummankin Ropeconin ohjelmiin. Lue loppuun
Sieltä se tulee. Se puhelu, tai tekstari, tai jopa sähköposti, jota kaikki pj:t pelkäävät. Pelaaja pahoittelee, ettei pääsekään paikalle. Kukas nyt pelaa herttua Höltterdörffiä, kun peli alkaa kuuden tunnin päästä ja pitäisi omaksua noin kolmenkymmenen sivun edestä materiaalia? Lue loppuun
Kyselimme pitkään LOKIin jotakuta kirjoittamaan uudesta Vampiren laitoksesta. Innokkaimmatkin kuitenkin halusivat pelata uutukaista kirjaa ensin perin pohjin, ennen kuin pukahtaisivat siitä mitään virallisempaa. Kuitenkin teidän lukijoiden toiveissa on ollut, että laitoksesta tuotettaisiin jonkinlaista materiaalia. Päätin kesän kunniaksi ryhtyä toimeen, ja haastattelin oman peliporukkamme.
Pelasimme viime kesänä pelin testiversiota katsoaksemme, että onko tämä oikeastaan ollenkaan jotain, mitä haluamme lähteä pelaamaan. Emme olleet pelanneet yhdessä samalla porukalla aikaisemmin – ja muutenkin aikuisten aikatauluiltaan haastava elämä oli ehkä vähentänyt aktiivisten pelikertojen määrää (#keski-ikäistyvienroolipelaajientukiryhmä). Beta-version pelaaminen oli kuitenkin hauska kokemus ja näimme kaikki potentiaalia tässä uudessa laitoksessa, varsinkin jos pääsisimme vaikuttamaan skenaarioon itse vielä enemmän. Lue loppuun
Harvasta roolipelin lisäkirjasta olen innostunut etukäteen yhtä paljon kuin AAW-gamesin Mini-Dungeon Tomesta (2018). Kirjan idea on yksinkertainen mutta oivaltava: reilut 130 miniseikkailua valmiina pelattavaksi. Kirjasta on versiot, jossa seikkailut ovat yhteensopivia Dungeons & Dragonsin viidennen laitoksen kanssa ja toinen, jonka pelistatit ovat Pathfinderille. Useimpia luolaholveja ei ole sidottu mihinkään kampanjamaailmaan, vaikka muutama onkin mainosmielessä kevyesti linkitetty kustantajan muihin D&D-valmisseikkailuihin. Ja seikkailuja riittää teoksessa järjestyksessä kaiken tasoisille ryhmille ykköstason aloittelevien hahmojen kujanjuoksuista aina tason 20 eeppisiin sankarointeihin saakka.
Menneisyys on kivulias paikka: kollektiiviset ja yksilölliset hirmuteot ja traumat vaanivat siellä ja ovat jatkuvasti läsnä omassa elämässämme, halusimmepa sitä tai emme. Kulttuurimme ja nykyhetkemme rakentuu menneisyyden varaan tavalla tai toisella, positiivisesti tai negatiivisesti. Suomalaisessa kulttuurissa talvisodan henki on oma konseptinsa ja kiistelemme yhä sisällissotamme (nykyisin, arvovapain termi tosin lienee vuoden 1918 sota) oikeutuksesta, syistä ja seurauksista, näin esittääkseni muutaman esimerkin; ja tällaisen akateemisen kiistelyn lisäksi sisällissota jakoi kansan lahtareihin ja punikkeihin retorisella tasolla, mikä näkyy yhä kielenkäytössä ja ajatusmaailmassamme, kumpikin sana esimerkiksi tuppaa olemaan haukkumasana tietynlaisen aatemaailman omaavien ryhmien käytössä. Lue loppuun
