Lapset osana larppia

Pääsin tänä kesänä osallistumaan sekä pelinjohtajana että pikkularppaajan vanhempana Keskikesän tarinoita -larppiin, joka oli kirjoitettu sekä lapsille että aikuisille. Vanhempi lapseni, 6-vuotias Nino, oli jo jonkin aikaa osoittanut mielenkiintoa larppeja kohtaan ja kysellyt, milloin hänkin pääsisi osallistumaan. Kun minua viime talvena pyydettiin mukaan kirjoittamaan kevyttä kesäfantasiaa, ensimmäinen kysymykseni muulle tiimille oli, pystyisikö pelin rakentamaan niin, että mukaan voisi ottaa myös lapsipelaajia. Hetken pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että Keskikesän tarinat toteutettaisiin siten, että mukaan mahtuisi jonkin verran lapsia yhdessä vanhempiensa kanssa. Lue loppuun

Velhokoulun lumoissa

Olin larpannut viimeksi joskus 90-luvulla, kun kuulin College of Wizardrysta, velhokoulularpista puolalaisessa linnassa. Useampi tuttuni oli käynyt jossain kolmesta ensimmäisestä pelautuksesta syksyllä 2014 ja keväällä 2015, ja kaikki hehkuttivat sitä upeaksi kokemukseksi. Olin jo pitkään miettinyt palaamista larppaamisen pariin, mutta en vaan ollut saanut aikaiseksi. Selattuani hieman pelin nettisivuja, jokseenkin mielijohteesta, ostin lipun syksyllä 2015 pelattavaan College of Wizardry 6:n. Palaisin vanhan harrastuksen pariin vähän isommalla ryminällä (tai ainakin budjetilla) kuin olin ajatellut.

Lue loppuun

Lotka-Volterra

Hämärä, kylmä bunkkeri, kapeat käytävät, järjestelmällisyyttä vaativa ilmalukon käyttö, pimeyttä ennakoivat huudot “CODE BLUE, CODE BLUE!” Vuosien aikana kulahtaneet vaatteet ihmisillä, joita yhdistää työnkuvan mukaan jaetut päähineet ja kaikilla samanlaiset takit, mutta jokaisella on jotain henkilökohtaista niissä silti. Ruoka on mössöä eri väreissä, mutta kukaan ei valita sillä se on ruokaa, jota olemme syöneet jo vuosia. Taukotilassa lauletut laulut kitaran ja mandoliinin säestäminä tuovat mieleen auringon, joka kukaan ei ole nähnyt 13 vuoteen. Menetys ja kaipaus ovat läsnä joka päivä, vaikka sen pyrkisi unohtamaan. Silti arjen täytyy pyöriä tässä uudessa tukikohdassa nimeltä Thermopylae. Ihmiskunnan tulevaisuus on käsissämme. Lue loppuun

Tuhannen viillon kuolema -larppi ja lähestyttävyys

Olen larpin suhteen elämäntapaevankelista, ja olen kertonut larppaamisen ihanuudesta mitä moninaisimmissa paikoissa. Joskus minua on pyydetty tekemään niin, mutta usein sitä huomaa paasaavansa aiheesta vaikkapa illallisilla tai töissä ihan aatteen palosta.

Jos kuulijaa kiinnostaa larppi (ja yhä useammin kiinnostaa), luonnollinen kysymys on: ”No miten näihin larppeihin sitten pääsee mukaan?” Lue loppuun

AVARUUSOOPPERA 2020

Illan hämärtyessä marssimusiikki vaihtuu electroswingin biittiin, ja pikkuhiljaa jopa Mitharin korkein valtionjohto päästää ryhtinsä rentoutumaan. Diskovalot välkähtelevät upeiden muotiluomusten krominhohtoisista yksityiskohdista ja valot vilkkuvat priamoslaisten pitkissä, liehuvissa helmoissa, kun juhlaväki siirtyy lähemmäs tanssilattiaa. Valtioiden välinen, ennen niin selkeä kuilu häviää vähitellen, kun juhlatunnelma ottaa vallan. Shampanjalasit kilisevät ja nauru raikaa, kun aina niin nälkäinen media on poistunut rakennuksesta. Lue loppuun

Taverna Vanha Pipari – Rajakatse Fantasian hirsinen perusjalka

Tämä Rajakatse-sarjan ensimmäinen kirjoitus käsittelee taverna Vanhaa Piparia, roolipeliyhdistys Rajakatse Fantasia ry:n liveroolipeleissään käyttämää pelialuetta, joka on samalla yksi yhdistyksen kulmakivistä. Puitteiden eli ulkoisten olosuhteiden esittely onkin paikallaan. Myöhemmissä kirjoituksissa käydään tarkemmin läpi sitä, miten Rajakatseen väki liveroolipelejään, ennen kaikkea Rajakatse-jatkumoa, kirjoittaa ja järjestää, ja mitä etuja ja mahdollisuuksia, tai mahdollisia haasteita tai ongelmia jatkumomuotoisuus tuottaa. Myös Rajakatseen peleissä käyneet kertovat kokemuksistaan ja jatkumossa pelaamisesta. Mutta aloitetaan siis tavernasta. Lue loppuun

Mihin ovat kaikki afterit menneet?

Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat-sarjaa.

Siis missä ovat kaikki liveroolipelien afterit? Afterit eli afterpartyt eli ’fterit eli jälkisetit? Nykyään tuntuu, että kaikki pelit ovat afterittomia. Peijooni, nopealla mietinnällä kymmenestä viime pelistä, joihin olen osallistunut, vain kolmessa on ollut kunnon afteripaardit. Ja yhdessä niistä olin kokkina. Hittolainen, ehkä meikäläisellä on vain se kuuluisa Huono Tuuri. Lue loppuun

Ikuiset pelimekaniikat

Agitaattori puhuu puhujanpulpetista.

Kuva: Karoliina Kolehmainen

Ikuinen perustui parhaillaan kirjoituksessa olevaan Deuspunk-pöytäroolipelin maailmaan, jossa sekoitellaan 1900-luvun alun työläisteemoja fantasiaan. Peli käsitteli vallankumouksellisten joukon sisäisiä ristiriitoja heidän kaapattuaan Imperiumin energianlähteenä käyttämän olennon, Ikuisen. Pelimaailman yksi olennaisimpia aspekteja on teollistumisen mahdollistuminen käyttäen energiana Ikuisten taikavoimia. Pelissä oli yhdeksän hahmoryhmää, joista jokaisella oli omia draamojaan käsiteltävänä. Hahmot olivat kuitenkin kokonaisuutena yksi yhtenäinen joukko. Lue loppuun

Viimeiset


Äänitiedosto on toukokuussa 2017 tehty Maiju Tarpilan haastattelu. Haastattelijana Ama Laine.

”On sellainen sanonta; Mitä perintö on? Se on sitä, et istutetaan kukkia sellaiseen puutarhaan, jonka ei enää näe kasvavan. Ja musta tuntuu siltä, että siitä tässä paikassa on kyse.”
Riia Vaskitsa (liveroolipelihahmo pelissä Viimeiset)

Lue loppuun