Kun menneisyys on kivulias

Larpin pitäminen historian kipukohdissa

Menneisyys on kivulias paikka: kollektiiviset ja yksilölliset hirmuteot ja traumat vaanivat siellä ja ovat jatkuvasti läsnä omassa elämässämme, halusimmepa sitä tai emme. Kulttuurimme ja nykyhetkemme rakentuu menneisyyden varaan tavalla tai toisella, positiivisesti tai negatiivisesti. Suomalaisessa kulttuurissa talvisodan henki on oma konseptinsa ja kiistelemme yhä sisällissotamme (nykyisin, arvovapain termi tosin lienee vuoden 1918 sota) oikeutuksesta, syistä ja seurauksista, näin esittääkseni muutaman esimerkin; ja tällaisen akateemisen kiistelyn lisäksi sisällissota jakoi kansan lahtareihin ja punikkeihin retorisella tasolla, mikä näkyy yhä kielenkäytössä ja ajatusmaailmassamme, kumpikin sana esimerkiksi tuppaa olemaan haukkumasana tietynlaisen aatemaailman omaavien ryhmien käytössä. Lue loppuun

Keskustele! Uusia mahdollisuuksia larpeille

Kirjoitin maaliskuussa artikkelin yhdestä pienestä seminaarista. Totesin tuolloin, että vastaaviin tilaisuuksiin pitää vastedes kutsu lisää vaikuttajia, päättäjiä, yrittäjiä, taiteilijoita ja tutkijoita, niin sanottuja sidosryhmiä, jos haluamme luoda uusia mahdollisuuksia. Luin artikkelini läpi kriittisellä otteella hieman myöhemmin, ja havaitsin tarpeen perehtyä tarkemmin siihen mitä “uudet mahdollisuudet larpeille” tarkoittaa.  Aihe kun ei ole lainkaan uusi, eikä ainakaan yksinkertainen.  Lue loppuun

Tiloja, avaruutta, tähtipölyä ja hulluutta

Kuvassa avaruus, lähimpänä planeettana Maa. Kuvassa teksti "Odysseus, a story about survival."

© Sara Kananen

Larppien tilasuunnittelusta on keskusteltu koko ajan enemmän kansainvälisessä larppiskenessä, mutta ei juurikaan vielä Suomessa. Tässä tekstissä kuvaan Odysseus-nimisen avaruusseikkailun matkaa konseptista konkreettiseksi tilasuunnitelmaksi ja siitä lavasteiksi sekä propeiksi. Teksti ei sisällä juonipaljastuksia tai liian yksityiskohtaisia kuvia pelin lavasteista, jotka voisivat pilata pelaajien tulevan pelikokemuksen. Lue loppuun

Millaisen larpin järjestäisit luolakaupungissa?

Kuvasss yöllä valaistu kaupunki Sassi di Matera

Larpin kuvituskuvaa Sassi di Materasta

Olen joskus ollut larpissa, jossa hahmoilla oli kauheasti salaisuuksia ja kaikki juonittelevat koko ajan toisiaan vastaan. Pelin sijoittuessa yhteen tai kahteen suureen saliin kaikki käytännössä jonottivat päästäkseen siihen yhteen sivuhuoneeseen pitämään salamyhkäistä neuvotteluaan. Kun salajuonet eivät päässeet kehittymään rauhassa, oli peli tietenkin täysin erilainen, kuin mitä pelintekijät olivat ajatelleet. Hahmojen kun oli keskityttävä kulissien säilyttämiseen yhteisissä tiloissa. Lue loppuun

Lapset osana larppia

Pääsin tänä kesänä osallistumaan sekä pelinjohtajana että pikkularppaajan vanhempana Keskikesän tarinoita -larppiin, joka oli kirjoitettu sekä lapsille että aikuisille. Vanhempi lapseni, 6-vuotias Nino, oli jo jonkin aikaa osoittanut mielenkiintoa larppeja kohtaan ja kysellyt, milloin hänkin pääsisi osallistumaan. Kun minua viime talvena pyydettiin mukaan kirjoittamaan kevyttä kesäfantasiaa, ensimmäinen kysymykseni muulle tiimille oli, pystyisikö pelin rakentamaan niin, että mukaan voisi ottaa myös lapsipelaajia. Hetken pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että Keskikesän tarinat toteutettaisiin siten, että mukaan mahtuisi jonkin verran lapsia yhdessä vanhempiensa kanssa. Lue loppuun

Velhokoulun lumoissa

Olin larpannut viimeksi joskus 90-luvulla, kun kuulin College of Wizardrysta, velhokoulularpista puolalaisessa linnassa. Useampi tuttuni oli käynyt jossain kolmesta ensimmäisestä pelautuksesta syksyllä 2014 ja keväällä 2015, ja kaikki hehkuttivat sitä upeaksi kokemukseksi. Olin jo pitkään miettinyt palaamista larppaamisen pariin, mutta en vaan ollut saanut aikaiseksi. Selattuani hieman pelin nettisivuja, jokseenkin mielijohteesta, ostin lipun syksyllä 2015 pelattavaan College of Wizardry 6:n. Palaisin vanhan harrastuksen pariin vähän isommalla ryminällä (tai ainakin budjetilla) kuin olin ajatellut.

Lue loppuun

Lotka-Volterra

Hämärä, kylmä bunkkeri, kapeat käytävät, järjestelmällisyyttä vaativa ilmalukon käyttö, pimeyttä ennakoivat huudot “CODE BLUE, CODE BLUE!” Vuosien aikana kulahtaneet vaatteet ihmisillä, joita yhdistää työnkuvan mukaan jaetut päähineet ja kaikilla samanlaiset takit, mutta jokaisella on jotain henkilökohtaista niissä silti. Ruoka on mössöä eri väreissä, mutta kukaan ei valita sillä se on ruokaa, jota olemme syöneet jo vuosia. Taukotilassa lauletut laulut kitaran ja mandoliinin säestäminä tuovat mieleen auringon, joka kukaan ei ole nähnyt 13 vuoteen. Menetys ja kaipaus ovat läsnä joka päivä, vaikka sen pyrkisi unohtamaan. Silti arjen täytyy pyöriä tässä uudessa tukikohdassa nimeltä Thermopylae. Ihmiskunnan tulevaisuus on käsissämme. Lue loppuun

Tuhannen viillon kuolema -larppi ja lähestyttävyys

Olen larpin suhteen elämäntapaevankelista, ja olen kertonut larppaamisen ihanuudesta mitä moninaisimmissa paikoissa. Joskus minua on pyydetty tekemään niin, mutta usein sitä huomaa paasaavansa aiheesta vaikkapa illallisilla tai töissä ihan aatteen palosta.

Jos kuulijaa kiinnostaa larppi (ja yhä useammin kiinnostaa), luonnollinen kysymys on: ”No miten näihin larppeihin sitten pääsee mukaan?” Lue loppuun