Elämää pommitusten alla

Kesäkuussa tuleva Seaside Prison –larppi muuttui yllättävän ajankohtaiseksi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sota Euroopassa hallitsee mediaympäristöä. Uutiset ovat täynnä liikuttavia tarinoita pakolaisista ja sodan keskellä elävistä ihmisistä. Suomalaiset ovat alkaneet pohtia sotaa ja miehitystä uudella tavalla, mikä voi tehdä pommituksia käsittelevästä larppikokemuksesta koskettavamman.

Ensimmäisen kerran veimme osallistujat miehitettyyn Suomeen Halat hisarissa (Piiritystila, 2013, 2016). Tämä palestiinalais-suomalainen larppi sijoittui vaihtoehtotodellisuuteen, jossa Suomen poliittinen tilanne muistutti Palestiinaa. Suomalaiset eläytyivät miehitykseen oman kulttuurinsa kautta, ilman että kenenkään tarvitsi miettiä vieraan kulttuurin esittämistä. Seaside Prisonia on ollut suunnittelemassa Halat hisarin tekijöistä itseni lisäksi palestiinalainen Mohamad Rabah. Kolmas larppisuunnittelijamme on norjalainen Martin Nielsen, joka on merkittävä tekijä Oslon blackbox-larppiskenessä ja ollut mukana järjestämässä larppeja ja larppifestivaaleja mm. Palestiinassa ja Valko-Venäjällä.

Lue loppuun

Arvostelu: Engines of Desire

Juhana Pettersson, helsinkiläinen larp-taiteilija, roolipelisuunnittelija ja kirjailija, lienee useimmille lukijoille vanha tuttu. Hänen pelejään leimaavat omaperäiset aiheet ja taiteellinen kunnianhimoisuus. Pettersson on kautta uransa kirjoittanut paljon työstään, analysoiden sekä itse järjestämiään pelejä että kokemuksiaan pelaajana toisten peleissä.

Engines of Desire on kokoelma Petterssonin kirjoituksia vuosien varrelta. Kansien väliin mahtuu 31 artikkelia yli neljälle sadalle englanninkieliselle sivulle. Melkoinen tiiliskivi siis.

Engines of Desiren kansi
Lue loppuun

Veden Armoilla – pedagoginen liveroolipeli lukiolaisille

Veden Armoilla on pedagoginen liveroolipeli lukiolaisille Lahdessa. LOKI haastatteli pelin suunnittelijaa Jori Linnamäkeä.

”Veden Armoilla -peli syntyi yhteistyössä Lahden Junnuyliopiston (Helsingin yliopiston alainen toimija) kanssa. Junnuyliopiston idea on saada laadukasta tiedeopetusta jokaiselle ikäluokalle sosiaalisista ja taloudellisista lähtökohdista riippumatta, ja ajatus on innostaa tieteen tekemiseen. Lukiopuolelle lukiolaiset itse toivoivat peliä, kun kyseltiin, millainen tilaisuus voisi olla tarjolla, joka innostaisi tutustumaan eri aloihin. Lahti on ympäristöpääkaupunki 2021, ja siitä Junnuyliopisto ajatteli, että ympäristökatastrofipeli voisi olla mainio lähtökohta, ja he alkoivat etsiä itselleen pelisuunnittelijaa”, kertoo Jori Linnamäki LOKIlle. Hänet löydettiin kotisivujensa kautta rakentamaan pedagogista liveroolipeliä lukiolaisille. Pelin lähtökohtana oli ympäristökatastrofi.

Lue loppuun

Avustajapelaamisen ihastuttava keveys

Oli aika, jolloin ilmoittautumislomakkeesta kohdan “haluatko ilmoittautua avustajahahmoksi jos et mahdu peliin” ruksiminen tuntui toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon tyytymiseltä. Hommalta, jonka otti kun ei mahtunut peliin pelaajaksi. Sitä jäi mielestään paitsi pelin tunnelmasta, draamasta, hahmojen välisistä suhteista. Ei saisi opetella sivutolkulla materiaalia, käyttää päiviä kontakteihin tutustumiseen, ravata briiffistä toiseen ja sitoutua viikonlopuksi alusta loppuun mukaan. Pelaajahahmon ja avustajahahmon pelaaminen ovat yleensä niin erilaiset kokemukset, ettei pelaajakokemusta voi suoraan verrata. Mutta pelaajana omaa kokemustani voin. Siinä missä aiemmin koin, että vain pelaajahahmon pelaamisella oli merkitystä ja avustajat olivat pelkästään olemassa “varsinaisia pelaajia” varten, olen alkanut yhä enemmän nauttia avustajahahmojen pelaamisesta.

Lue loppuun

Mistä tässä nyt pitäisi sitten valittaa?

Hiivatin keskikaljaviirus. Kaikki meni kaputski. Pelit meni kaputski. Mistä tässä nyt pitäisi nurista sitten? Ei siinä ole mitään mieltä, että nuriset LapinKulta-influsta. Sitä nurinaa on kuultu jo niin paljon, että tulee korvista ulos. Pelit peruuntuivat, harrastus tuntui kuolevan pystyyn kuin Kanye Westin pressahaaveet kun maaliskuu rullaili paikalle. Uusimaa meni kiinni niin ei voinut edes lähteä kaappilarppaamaan Lohjaa kauemmas. Ja kuten sanonta tunnetaan, mieluummin nyrkki p…. no kuitenkin.

Lue loppuun

Pimeästä valoon – Tom majakkana

Helsingin Kalliossa alakulttuurikeskus Loukon ovella meitä tervehtii nahkatakkiin sonnustautunut Vili von Nissinen. Hän on toinen taiteilijoista Finding Tom -nimellä kulkevan osallistavan taideteoksen takana. Toinen taiteilijoista, Nina Mutik, odottaa tulijoita sisällä.

kuvassa rintaremmissä, huopahattu päässä ja maski naamalla poseeraava olli lönnberg
Kuvaaja: Nina Mutik

Korona roikkuu vääjäämättä varjona tilaisuuden päällä, mutta silti tunnelma on pirskahteleva ja hyväntuulinen. Mutik ohjeistaa saapujat pukemaan kasvomaskin ja täyttämään papereihin yhteystietonsa mahdollisen korona-altistuksen varalta sekä halutessaan antamaan luvan kuviensa käyttöön. Loukko on yksi iso tila, yhdellä seinustalla on valkokangas, mukavat lepotuolit on aseteltu laajaan piiriin. Taideteos on käynnistymässä, larppaaja saattaisi helposti nimittää tilannetta alkubriiffiksi.

Lue loppuun

Ulottuvuusmatkat

Pelipaikka, larppitarvikevarasto ja pelipalvelua yhdestä kammiosta

Suomessa roolipelialan yritykset ovat tavallisesti keskittyneet joko pelien myymiseen tai niiden tuottamiseen ja kustantamiseen. Pelikaupat ovat pystyneet pitämään kassavirtansa jälkimmäisiä vakaampina ja elättäneet isomman joukon ihmisiä, mutta usein niidenkin myynti perustuu pikemmin roolipelaamiseen vain marginaalisesti liittyvien tuotteiden hyvään menekkiin kuin varsinaiseen roolipeleistä elämiseen. Tänä kesänä Hämeenlinnassa aloitti roolipelialan firma, jonka ydintoimintaa ei ole tuotteiden myyminen eikä kustantaminen. Ulottuvuusmatkat keskittyy tapahtumiin, kerhoihin ja roolipeleihin palveluna. Tämän lisäksi Ulottuvuusmatkat tarjoaa kuitenkin päätoimintansa sivutuotteena melkoisen hulppeat puitteet roolipelaamiseen avattuaan Hämeenlinnaan pelitilan, joten pakkohan firman taustoja oli valottaa hieman tarkemmin ja laajemmin.

Lue loppuun

Kun kaikki on peruttu: pelaajan kokemuksia pandemia-ajalta

Vuoden 2020 maaliskuun alkupuolella Covid-19 -pandemia rantautui toden teolla Suomeen. Lyhyessä ajassa terveysviranomaiset ja maan hallitus asettivat voimaan ennennäkemättömän laajoja ja ankaria liikkumista ja kanssakäymistä koskevia rajoituksia, jotka vaikuttivat välittömästi myös larppaajiin. Edellä olevat kaksi virkettä voisivat toimia taustoittavana pohjustuksena vaikkapa post-apokalyptiselle larpille. Kuluneiden noin kuuden kuukauden aikana onkin ajoittain tuntunut siltä, että olemme kaikki joutuneet keskelle synkänpuoleista fiktiota, sitkeiksi päähenkilöiksi, joiden taivalta yhä pimenevässä maisemassa voi seurata mukavasta nojatuolistaan käsin. Toivottavasti sentään zombit jäävät nousematta mullasta. 

Lue loppuun