Miekkoja miehittä

– Arvostelussa Thirsty Sword Lesbians

Kuvassa pelin kansi. Valkoihoinen mustatukkainen nainen ja valkotukkainen tummaihoinen nainen miekkailevat lähietäisyydellä.
Thirsty Sword Lesbians

Kun ensimmäisen kerran näin roolipelin nimeltä Janoiset miekkalesbot, kuvittelin sen jonkinlaiseksi humoristiseksi vitsipeliksi. Olin pahasti väärässä, vaikka peli onkin hauska. Thirsty Sword Lesbians (tästä eteenpäin TSL) paljastui kuitenkin suurella sydämellä työstetyksi Powered by Apocalypse -rakenteiseksi ihmissuhdepeliksi, jossa kantavia aiheita ovat suudelmat miekkataisteluissa, ihmissuhteinen kiemuraisuus ja hahmojen pätevät hahmot, jotka sankaroivat menemään maailman kanssa ja kohtaavat suurimmat haasteet rakkauselämässään. Peli tietää mitä se on tekemässä ja sen se tekee hyvin.

Jos Powered by Apocalypse ei sano mitään, niin kyse on mekaniikasta, jossa kerronta saa uusia suuntia erilaisten siirtojen avulla. Niissä pelaajahahmo tekee riskiliikkeen, joka voi tuottaa 2d6 heiton ja hahmon ominaisuuksien perusteella ongelmia hahmoille, ikävän valintatilanteen tai hahmon tavoitteita selvästi edistävän onnistumisen. Peliliikkeet riippuvat pitkälti käytetystä pelijärjestelmästä ja monet saattavat olla hahmoluokasta tai hahmon kokemuksesta riippuvia.

PbtA-pelejä enemmän pelanneille TSL tarjoaa ennen muuta uutena miljöön ja täysin uudenlaiset hahmoluokat taitoineen. Tai oikeastaan miljööt, sillä kirjaan on ladattu kuusi erilaista settingiä avaruusoopperasta höyryseikkailuun ja kyberpunkista kahviloihin. Vielä paremmin kuin valmismaailmojen avulla peli heittää sisälle kuudessa tiiviissä valmisseikkailussaan, joissa on vielä tiukemmin annetut lähtökohdat, keskeiset sivuhahmot, asetelmat ja joissakin jopa seikkailuun liittyvät kustomoidut liikkeet. Nämä valmisseikkailut tuovat pelin asetelman esille vielä pelimekaniikkaa vahvemmin: Heteronormian kruununprinssi on solmimassa poliittisen avioliiton Queertopian kanssa. Hahmot ovat Queertopian lähetystön diplomaatteja (ehkä morsian mukaanlukien). Mikä voisi mennä pieleen?

Pelin hahmopaketit ovat kiinnostavalla tavalla erilaisia ja joustavia ja pelkkä niiden selailu saa mielikuvituksen nopeasti liikkeelle. Pelikirja itsessään ei valitettavasti sisällä hahmolomakkeita. Pelin yhdeksän hahmoluokkaa ovat niin erilaisia, että saman lomakkeen käyttämisessä ei ole paljonkaan järkeä. Mukana on kaksi erilaista noitaa, valittu, peto, näkijä, harras, temppuilija, lurjus ja pahamaineinen. Erilaiset pelikirjat näkyvät kiehtovasti paitsi eri luokilla kokemuksen myötä avautuvissa peliliikkeissä, jotka todella tuovat uusia elementtejä ja lisäarvoa, myös erityisesti hahmojen kyvyssä selvittää taistelun tuoksinassa vastustajiensa salaisuuksia. Thirsty Sword Lesbianissa taisteluja ei käydä ensi sijassa kokemuspisteiden tai voiton takia, vaan selvittääkseen toisesta totuuksia ja hahmoluokka on avain tietyntyyppisten kysymysten esittämiseen. Siinä missä lurjus voi kysyä vastustajaltaan “mikä saisi sinut karkaamaan kanssani?” pahamaineinen voi selvittää puolestaan “mitä häpeät eniten?”. Tämä sivuhahmojen salaisuuksien tonkiminen on kiinnostava osa peliä ja antaa pelaajahahmoille jatkuvasti valttikortteja käteen sen suhteen, mitä heidän ehkä kannattaa tehdä ja miten he voivat ymmärtää muita hahmoja.

Taistelupelinä vedettynä TSL muuttuu helposti puuduttavaksi. Tässä pelissä taisteluiden tarkoitus ei ole vuorotteinen pätkiminen, vaan useimmat taistelut päättyvät ilman vakavia vammoja kummallekaan osapuolelle ja kyse on lähinnä siitä, että toinen osapuoli antaa (tältä erää) periksi ennen kuin jotakin vakavampaa tapahtuu. Perinteinen kuolemaan asti taisteluiden vieminen vie pelin mekaniikassa taisteluilta helposti terän ja tekee niistä pelkästään tylsiä. Kokemuspisteitäkään ei kerätä voitoista ja vihollisten kukistamisesta, vaan parhaiten kokemusta pelissä kerää epäonnistumalla nopanheitoissa ja ajautumalla vaikeuksiin.

Haavoittuminen ja vahingoittuminen tapahtuu viiden “terveydentilan” kautta: hahmo voi olla vihainen, peloissaan, syyllinen, toivoton ja/tai epävarma. Tappio esimerkiksi taistelussa johtaa näiden ominaisuuksien saamiseen, muut vammat ovat pelkkää kuvausta. Parantuminen näistä terveyshaitoista on kiinni muilta pelaajahahmoilta saadusta avusta tai sitten hahmon on käytettävä tuhoisaa tapaa siivota terveyshaitta pois. Esimerkiksi toivottomuudesta pääsee eroon uppoutumalla nautintoon silloin, kun pitäisi oikeasti olla tekemässä jotakin tärkeää ja vihasta pääsee eroon vahingoittamalla jotakin, josta välittää. Lopputulos on peli, jossa mekaniikka ohjaa vahvasti toiminnalliseen ihmissuhdedraamaan, jossa sankarit eivät kuole ellei pelaaja itse niin halua, mutta säännöt auttavat synnyttämään pelaajahahmojen välille konflikteja, jotka eivät johda suoraan vihamielisyyksiin, vaan tarjoavat monipuolisempia haasteita. 

Kuvituksen suhteen en kuulu kohderyhmään. Sanokaamme, että inklusiivisuus, iloisuus ja ihmenaiset lyövät läpi runsaassa kehopositiivisessa ja animevaikutteisessa värikuvituksessa. Mutta ei tätä kirja kuvitukseen kaadu.

Tämä peli on suunnattu suoraan shippaajille: jos olet huomannut elokuvien ja sarjojen kanssa tarvetta hehkuttaa heterohahmojen välisistä ystävyyssuhteista jotain romanttisempaa ja tulisempaa, niin TSL antaa sellaiseen työskentelyyn pelivälineet, jotka venyvät hyvin erilaisiin maailmoihin ja peliympäristöihin. Vaikka en kuulu tässäkään suhteessa kohderyhmään, on peli silti niin koukuttava ja sen esimerkit antavat helpot lähtökohdat pelaamiselle, että on pakko kumartaa syvään April Kit Walshille: TSL on hauska, teknisesti monipuolinen ja säännöt tukevat valittua teemaa, minkä lisäksi peli on valmisseikkailuineen huomattavan aloittelijaystävällinen.

Mikä parasta, vaikka TSL nimensä mukaan kertoo janoisista miekkalesboista, kestää sen mekaniikka toimivana vaikka mikä tahansa kolmesta kattotermistä tiputettaisiinkin pois pelitilanteessa. Miekat eivät ole pakollisia, eivät lesbot eikä lopulta janoisuuskaan, vaikka hahmojen kipuilu rakkauselämässä onkin muutettavissa lähinnä ystävyyden kaipuuksi.


Thirsty Sword Lesbians

pääsuunnittelija April Kit Walsh

julkaistu 2021 Evil Hat Productions & gay spaceship games

222 sivua


Arvostelun kirjoitti Wille Ruotsalainen ja toimitti Mixu Lauronen


Haltia paljasti: ”En voi sietää öitä – kääpiöitä.”

Viikon puujalka, Sami Nisonen


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s