Konemestari antaa ohjausmoottoreihin lisää virtaa. Vieressä asemestari laukaisee ohjuksen kohti tuntematonta vihollista. Navigaattori huutaa suunnan ja nopeuden. Väännän ohjauspyörää ja painan kaasua. Hyppäämme pois juuri kun takakilvet ovat hajoamassa.
Suomalainen Out of Orbit ei ole pakohuone. Se ei ole myöskään liveroolipeli. Out of Orbitissa on vaikutteita molemmista, mutta sitä voisi paremminkin kuvailla sanalla avaruusseikkailu. Pelin tekijöistä moni oli mukana pari vuotta sitten järjestetyssä Odysseus-larpissa, jossa myös oltiin avaruusaluksella. Vaikken itse Odysseuksessa ollutkaan voin kuvitella, että vaikutteita on otettu.
Yksi suosikkipelejäni on Elite, ja Out of Orbitiin astuessa näkee tuttuja elementtejä. Tämä auttaa immersiossa. Kaikki on samalla uutta mutta tuttua. Seikkailuun astuessa miehistö on pikakoulutettu systeemeihin, mutta he ovat ensisijaisesti tiedemiehiä. Yksi tekijä OoO:n (tätä akronyymia on pakko käyttää) viehätyksestä on se, että pelaajat joutuvat nopeasti oppimaan uusia asioita, ja sitten soveltamaan juuri oppimaansa. Tärkeintä on se, että opitaan yhdessä. OoO on ennen kaikkea ryhmätyöpeli: jos esimerkiksi kommunikaatio konemestarin ja asemestarin välillä ei toimi, alus on puolustuskyvytön.
Pelihuoneeseen astuessa iskee hämmästys. Materiaalit, valot, äänet, muodot, kaikki muistuttavat siitä, että ollaan avaruusaluksessa. Out of Orbit on tietojeni mukaan ainutlaatuinen konsepti maailmanlaajuisesti. Ohjaimet ovat ovela yhdistelmä digitaalista ja analogista. Fyysisen kytkimen naputtelu on oudolla tavalla tyydyttävämpää kuin kosketusnäytön sormeilu. Itse päädyin ohjauspyörän ääreen (emme ottaneet rooleja mitenkään tietoisesti, vaan jokainen pelaaja asettautui paikalleen ilman ennakkosopimusta). Minä, joka en ole ajanut autoa 20 vuoteen!
Meitä oli pelissä neljä. OoO on mitoitettu neljästä kuuteen henkilölle. Epäilen vahvasti, että kolmella pelaajalla tulee turhan kiire, ja viidelle aluksessa on vähän ahdasta. Roolimme olivat pilotti, asemestari, navigaattori ja konemestari. Tiedemiesten työtä teki se, kuka parhaiten ehti. Meno oli hektistä, mutta palkitsevaa. Tiimimme yhteistyö parani loppua kohti, kun kommunikaatiomme alkoi osua kohdalleen (käytimme samoja termejä samoista asioista).
Out of Orbit vaikuttaa samaan aikaan oudolta ja tutulta. Jos on katsonut scifi-sarjoja, OoO herättää muistoja. On kuitenkin aivan eri asia todella istua avaruusaluksen ohjaimissa kuin katsella sitä vierestä. Pelihuone on hieman syrjässä, mutta se lähinnä lisää peliin sukeltamista. Tunnet olevasi todella kaukana kaikesta muusta.
Arvioitu peliaika on puolitoista tuntia. Kun siihen laskee valmistautumis- ja purkuajan, tarvitaan Out of Orbitiin noin kaksi tuntia. Sen voisi kuluttaa paljon huonomminkin. OoO toimii erittäin hyvin joukolla, joka ei tunne toisiaan (olin yhden pelaajan kanssa ennestään tuttu). Uskoisin, että tuttu ryhmä saa pelistä vielä enemmän irti.
Out of Orbit on suunniteltu siten, että samoilla lavasteilla voi pelata useamman eri tarinan. Vaikeuksissa olevia ryhmiä auttaa aluksen tekoäly, jolta voi kysyä mitä tahansa. Meidän pelissämme tekoäly oli vähällä käytöllä, ehkä liiankin vähällä. Oma seikkailumme ei päässyt ihan maaliin asti, mutta se ei juurikaan haitannut. Ainakin tuhouduimme yhdessä. Pelistä jäi nälkä. Ehkä joku toinen kerta…
Loki suosittelee!
Jutun kirjoitti Mika-Petri Lauronen
Korjattu asiavirhe (peliryhmän koko) 24.11.2021
Mitä saadaan, kun yhdistetään suosittu roolipeli ja Cthulhu-mytologia?
Dungeons & Dagons
VIikon puujalka, Mixu Lauronen
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 