Huhtikuun 18. päivä esitettiin Helsingissä What About Dragons? Joka on liveroolipelaamisen ja improvisaatioteatterin yhdistelmä. LOKI kävi paikan päällä tarkastamassa esityksen.

Ohessa tekijöiden itsensä kommentit.

Ideahan lähti kahden rakkaan lajin yhdistämisestä. Meistä kaikki ovat pöytäroolipelien ystäviä, ja pitkäaikaisia harrastajia. Aku on ammatti-DM (Gateway Games), kun taas Eetu, Veera ja Pinja kuuluvat improkollektiiviin Raatihuoneilmiö. Syntyi sitten idea, miten nämä saisi yhdistettyä.

Inspiraationa toimi tällä hetkellä suuressa suosiossa olevat D&D -sarjat ja podcastit, kuin myös esimerkiksi Broadwaylla pyörivä live D&D show. Siinä sitten pohdittiin, miten saataisiin konspetia Suomeen, itsemme näköisenä, jollain hauskalla twistillä, ja tässä sitä ollaan.

Olemme luoneet D&D:hen pohjautuvat yksinkertaistetut säännöt esitykselle, jotta myös täysin säännöistä tietämätön voi tarinan kulusta nauttia, vaikka pelin elementit ovat kuitenkin edelleen vahvasti läsnä. On ollut mielenkiintoista tutkia, missä balanssissa pelin kannattaa olla improon ja esiintymiseen, ja uskomme löytäneen juuri sen oikean yhdistelmän. Nyt tarvitaan enää vain yleisö mukaan tälle matkalle! Tämä on ollut kyllä mielenkiintoinen tutkimusmatka tapahtumien tuottamisen ja pelien rakentamisen maailmaan. Odotamme innolla yleisön palautetta, jotta voimme sitten kehittää tätä vielä entisestään!

Itse esitys näytti paikallaolijan silmin seuraavanlaiselta:

Olen roolipelien actual play -podcastien suhteellinen aktiivinen kuuntelija. Kun Instagramin algoritmien kautta kuulin What About Dragons? -esityksestä, innostuin heti. Roolipeliä pelattaisiin lavalla itselleleni tuntemattomamman taiteenlajin, improteatterin, voimin. En osannut oikein odottaa tapahtumalta mitään, sillä en ollut miettinyt, miten improvisoitu teatteri ja roolipelit saataisiin yhdistettyä.

Spoilervaroitus: oikein hyvin.

Ensi-iltaesityksessä oli pelinjohtaja Aku Nurmen lisäksi pelaamassa velhoa pelannut Pinja Miettinen, ritarin roolin omaksunut Eetu Sopanen sekä roistona esiintynyt Valo Melvas. Pahoittelen jo tässä vaiheessa, että olen sen verran huono nimien kanssa, että olen jo ehtinyt unohtamaan pelaajahahmojen nimet, joten käytän tekstissä hahmoluokkaa kuvaamaan pelaajahahmoa. Puoliajalla pelinjohtaja lupaili, että jatkossa ryhmässä saattaisi olla vielä 4:s pelaaja.

Esityksen alussa paistoi hieman, että en tainnut olla yleisön jäsenistä ainoa, joka ei oikein tiennyt mitä odottaa. Ainakin itsestäni tuntui, etten osannut tarttua esiintyjien tarjoamiin koukkuihin rakentaa pelitilannetta yhdessä heidän kanssaan. Ryhmä lavalla esiintyi kuitenkin hyvin ammattimaisesti, ja seikkailu oli hyvin suunniteltu, ja toimivat hahmot täydensivät kompaktin kokonaisuuden.

Peli mainosti itseään Dungeons and Dragonsina, jota oltiin jonkin verran suoraviivaistettu. Itse sanoisin, että suoraviivaistamista oli tapahtunut sen verran paljon, että systeemiä ei enää oikein voi D&D:ksi kutsua. Tämä tuotiin kuitenkin näytöksen alussa perusteltua lavaesiintymisen sujuvuuden mahdollistamisesta. Muutoksia oli kuitenkin niin paljon, että välillä piti pohtia, olisiko helpompaa ottaa käyttöön vaihtoehtoinen systeemi, joka tukisi improteatteria paremmin.

Muutokset olivat kuitenkin mielestäni toimivia, ja toivat peliin oman mielenkiintoisen sivumaun. Esimerkiksi pelin alussa yleisön kanssa määriteltiin yhdessä jokaiselle hahmolle oma salainen tavoite. Velhon tavoite oli päästä eroon kengistään, varkaan piti saada laitettua toisen pelaajahahmon taskuun jokin tavara, ja ritarin piti muuttua lohikäärmeeksi. Pelissä ei myöskään laskettu osumapisteitä, vaan hahmon tilannetta seurattiin eriväristen tölkinnäköisten esineiden kanssa, joita pinottiin omalle pöydälle.

Tölkit tosiaan edustivat erilaisia vahinkoja, mitä hahmot olivat kokeneet reissun aikana. Esimerkiksi ritari, jolla oli ajoittain hyvin hankalaa, oli saanut tölkkejä seikkailun aikana kutistumisesta, halvaantumisesta, käden- ja korvanmenettämisestä. Lisäksi hän oli erilaisten taikaesineiden takia menettänyt E:n ja myöhemmin A:n käyttötaidon.

Itse seikkailunkin aikana yleisö otettiin mukaan hyvin. Nurmi kannusti yleisöä osallistumaan ja tarjoamaan vaihtoehtoja esimerkiksi velhon epäonnistumisten seurauksiin. Lisäksi yleisö sai valita kolmesta eri vaihtoehdosta kaksi sattumanvaraista kohtaamista, jotka selvitettiin puolipasifistisin keinoin.

Jotain korjattavaakin toki mielestäni olisi. Yleisöllä oli hieman starttivaikeuksia esityksen alussa, johtuen ehkä siitä, ettei kellään tainnut olla vastaavasta esityksestä kokemusta. Peliä johtanut Nurmi tuli ennen toista näytöstä juttelemaan yleisön kanssa heidän omasta pelikokemuksestaan, ja tuossa keskustelussa oli rento tunnelma. Tuollainen yleisön lämmittely olisi ollut poikaa ennen esityksen alkua, jotta tapahtuman rento yleistunnelma olisi tullut kiitettävän kokoiselle yleisölle heti selvästi. Toinen esitys oli nimittäin aivan erilainen kokemus, kun kaikki olivat päässeet sopivasti tunnelmaan sisälle.

Olen todella huono antamaan taiteelle numeerisia arvoja, joten tästäkin annan sanallisen arvion. Vähäisetkin odotukset ylittyivät viimeistään siinä vaiheessa, kun Mimic tanssitti halvaantunutta ritaria Pitbullin Fireballin tahtiin. Suosittelen ehdottomasti tätä esitystä, ja pikkulinnut lavalta kuiskivat, että esitystä on ehdotettu Ropeconin ohjelmaksi. Toivon jatkossakin, että vastaavia tapahtumia järjestetään, ja oli aivan mahtavaa nähdä todella hyvä yleisömääräkin katsomossa.

---

Tekijöitä jututti Mixu Lauronen. Paikan päällä kävi Jussi Tamminen. Kuvat: Elf Vesala

---

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia keskiviikkoisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki