Suomen etniset vähemmistöt ja liveroolipelit

Sisältövaroitus: rasistisia termejä käytetään kirjoituksessa esimerkinomaisesti.

thereenactor

The Reenactor -nimiseltä historianelävöittäjäsivulta lainattu kuva, jossa mustalla pohjalla valkoinen teksti: “Tiny platform is tiny. Now go home and meditate on why your hobby is so painfully white.” (Suomeksi: “Pieni alusta on pieni. Nyt mene kotiisi ja pohdi, miksi harrastuksesi on niin tuskallisen valkoinen.”)

Uskomme, että suuri osa larppaajista haluaa tehdä harrastuksesta ja omista peleistään inklusiivisempia. Tarvitaan kuitenkin muutakin kuin hyvää tahtoa, koska sudenkuoppia riittää. Tällä artikkelilla avaamme keskustelua siitä, kuinka larppaajat voisivat tehdä Suomen skenestä mukavamman, helposti lähestyttävämmän ja turvallisemman myös etnisille vähemmistöille. Meillä itsellämme on kokemusta siitä, kuinka erään vähemmistön käsittely liveroolipelissä teki meistä lopulta tietoisempia tämän vähemmistön ongelmista ja jopa aktivisteja tämän vähemmistön puolesta. Lue loppuun

Hitaiden pelien kauneudesta

Viime vuosina termiä ‘turborealismi’ on käytetty kuvaamaan larppeja, joissa realistiseen ympäristöön sijoittuvaan muutaman tunnin mittaiseen peliin on tiivistetty mahdollisimman paljon suurta draamaa. Päinvastaisia pyrkimyksiä toteuttaville pitkille peleille, joiden pääpaino on hienovireisissä hahmosuhteissa, verkkaisuudessa ja pohdiskelevuudessa ei vielä ole omaa nimitystä. Kutsumme niitä tässä hitaiksi peleiksi.

Lue loppuun

Nuoruus ja Meri

Ajatusta riparilarpista olimme pyöritelleen Ainon kanssa jo useamman vuoden ajan. Halusimme ensinnäkin järjestää leirilarpin (koska leirit <3) ja toisekseen käsitellä larpin keinoin uskontoa, mieluiten fiktiivistä sellaista, jotta osallistujat voisivat lähteä mukaan ilman oikeaan uskontoon kohdistuvia ennakko-odotuksia tai paineita.

Pelin suunnittelun alkuvaiheessa talvella 2019 Suomi LARP -ryhmässä puhuttiin paljon uskonnon käsittelemisestä peleissä (esimerkiksi joku toivoi, että ”olisi kivaa jos ainoa pelin uskonnollinen hahmo ei olisi kliseinen paha pappi”). Kesällä 2019 pelasimme Ainon kanssa Odysseus -avaruusseikkailularpissa molemmat uskonnollisia hahmoja, Aino vanhojen tapojen pappia ja minä veliaanien palvelijaa, ja oli todella kivaa käyttää paljon peliaikaa uskonnosta puhumiseen. Kun pelintekoprosessi oli käynnissä, pääsimme pelaamaan molemmat vielä lisää uskonnollisia aiheita Ennen vedenpaisumusta -pelissä. Peli-idean ja valmiin pelin välissä kävi siis selväksi, ettemme olleet ainoita Suomessa, jotka kirjoittavat peleihin uskontoaiheita muustakin kuin pahoista papeista. Hyvä niin, etenkin kun saimme poimittua paljon ideoita näistä pelaamistamme peleistä. Lue loppuun

Vapaaehtoistyötä roolipeliharrastuksessa

Kysyin Roolipelaajien Suomessa helmikuussa gallupissa, onko pelinjohtaminen vapaaehtoistyötä. 103 vastasi että kyllä, 64 vastasi ei, ja 70 eivät osanneet vastata yksiselitteisesti, mutta halusivat silti osallistua gallupiin. Viimeisen ryhmän tyypeistä useat perustelivat sitä sillä, että kenelle vetää ja missä. Kavereille vetäminen on monille eri asia kuin vaikka nuorisotalolla pelin vetäminen ja conipelitkin ovat oma lukunsa.

Lue loppuun

Tarinoita äideistä

Tämä artikkeli sisältää larppi-aiheisia paljastuksia seuraavista (mahdollisesti uudelleenpelautettavista) peleistä: Selittämätön, L4KME, Ennen vedenpaisumusta, Odysseus, Tartuntavaara, Murtumispiste, Pizzeria de Pizza, Päivänpyörä, Pyhävuoren perilliset, Toinen vuosi.

Laura Kalli kirjoitti vuoden 2017 äitienpäivän kunniaksi yksipuolisista, lasten pelin täydennyksenä toimivista äitihahmoista. Tämän vuoden äitienpäivän kunniaksi haluaisin jakaa hyviä kokemuksia kiinnostavista äideistä ja äitiyttä käsittelevistä hahmoista, joita olen päässyt pelaamaan viime vuosina. Melkein kaikki mainitut pelit onkin pelattu tuon kirjoituksen jälkeen, joten en tiedä, ovatko pelintekijät saaneet siitä inspiraatiota kiinnostaviin äitisuhteisiin, vai mistä kaikki hyvät ideat ovat olleet lähtöisin. Kiitos kaikille pelintekijöille siitä, että olette antaneet minulle mahdollisuuden eläytyä äitiyden ja vanhemmuuden ongelmiin näin kiinnostavilla tavoilla! Lue loppuun

Ympäristökriisin voi kohdata myös larpaten

Kaski-trilogia käsittelee ympäristäkriisiä liveroolipelin, mediateosten ja taidetyöskentelyn keinoin

Ajattelen kuolevia koralliriuttoja. Ajattelen öljyn ja turpeen tieltä kaadettuja metsiä. Ajattelen, millaista on olla kuolevan lajin viimeinen. Ajattelen saasteista tiheää ilmaa. Ajattelen, millaista on taistella vedestä kaupungissa, jossa kuivuus on kärjistänyt kaiken konfliktiksi. Ajattelen luhistuvia ekosysteemejä ja leviäviä tauteja, metsäpalojen savussa henkeään haukkovia eläimiä ja ihmisiä.

Ajattelen sitä, miten kauan sitten dinosaurukset mennessään vienyt asteroidi syöksi merta happamoivaa pölyä niin paljon, että se vei mukanaan lähes kaiken meressä elävän. Me olemme asteroidin kaikkialle levittäytyvä pöly. Hämmentyneinä odotamme massasukupuuton keskellä vuoroamme.

Miten tulisi elää murenevassa maailmassa?

Lue loppuun

Ennen vedenpaisumusta – ei ole tässä miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä

Tausta

Ennen vedenpaisumusta -larpin takana oli sekä pitkään muhineita ideoita nykypäivän luostarimaiseen ympäristöön sijoittuvasta pelistä, että äkisti herännyt halu tehdä “vielä yksi peli” kesäkaudelle. Pelinjohto kerättiin helmi-maaliskuussa 2019 ja peli pelattiin syyskuun alussa. Tämä tarkoitti, että pelissä oli pursuamalla ideoita ja teemoja, mutta toteutus jäi hieman luonnosmaiseksi, kun kaikkea ei ehditty prosessoida ja hioa viimeisen päälle. 

Ennen vedenpaisumusta sijoittui pitkään Harmaasusien historiallis-naturalististen liveroolipelien jatkumoon. Vahvin esikuva oli vuoden 1230 luostariin sijoittunut Completorium (2012), mutta paljon vaikutteita tuli mukaan vastikaan päättyneestä romahduksen jälkeistä yhteisöelämää kuvanneesta Toinen vuosi -kampanjasta (2018-19). Tässä mielessä peli oli helppo tehdä: tiesimme jo etukäteen, minkä rakenteellisten elementtien varassa peli tulee pyörimään. Näistä hieman tarkemmin alla. 

Lue loppuun

Kalevalaisia pelejä museossa

Sähköpostiin kilahti joulukuun taitteen tienoolla sähköposti, jossa kutsuttiin Tampereelle, Vapriikkiin. Museokeskuksessa olisi kuun puolessa välissä luvassa Pelimuseon uuden näyttelyn, Pelien Kalevalan, avajaiset.

Edellisen, roolipeliaiheisen näyttelyn avajaiset menivät sairastumisen vuoksi sivu. Se harmitti yhä sellaisella palolla, että kenties hieman kalenteria uhmaten päätin olla velvollisuudentuntoinen toimittaja ja matkustaa paikalle. Tässä vaiheessa pakko antaa erityisiä moitteita VR:n lippukaupan sporadisesta toimivuudesta, sekä työskentelyhytistä jossa sähköpistokkeet on 50% matkustajista. Valtion Rautatien epämääräisestä palvelutasosta huolimatta Tampereelle päästiin. Lue loppuun

Miksei mikään ole pilalla, pelkkää kelvollista(ko) tilalla?

Mistä sitä nyt oikein valittaisi, peijooni. Harrastus on liian hyvällä tolalla. Afteritkin ovat tulleet takaisin! Debriefeissä on järkeviä käytänteitä, hyvä kesto ja sen jälkeen pääsee saunaankin! Tapaa taas ihmisiä, ja harrastuksessa on kivaa. Suomi Larp -Facebook-ryhmästäkin poistettiin jo aikoja sitten se larppaamisen-ilosta-osuus ja hyväksyttiin tosiasiat, että sosiaalisesta mediasta on ilo kaukana. Kissakuvia ja joka viikko eri skandaali. Pelimaksuistakaan kukaan ei ole nurissut missään. Viimeisin peli, jossa olin tekemässä juttuja maksoi kuusi kymppiä eikä yksikään pelaaja edes tuohtunut aiheesta tiistaina Kittysin baari-illassa (juodessaan melkein kympin hanaoluttaan). Lue loppuun