Elämää pommitusten alla

Kesäkuussa tuleva Seaside Prison –larppi muuttui yllättävän ajankohtaiseksi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sota Euroopassa hallitsee mediaympäristöä. Uutiset ovat täynnä liikuttavia tarinoita pakolaisista ja sodan keskellä elävistä ihmisistä. Suomalaiset ovat alkaneet pohtia sotaa ja miehitystä uudella tavalla, mikä voi tehdä pommituksia käsittelevästä larppikokemuksesta koskettavamman.

Ensimmäisen kerran veimme osallistujat miehitettyyn Suomeen Halat hisarissa (Piiritystila, 2013, 2016). Tämä palestiinalais-suomalainen larppi sijoittui vaihtoehtotodellisuuteen, jossa Suomen poliittinen tilanne muistutti Palestiinaa. Suomalaiset eläytyivät miehitykseen oman kulttuurinsa kautta, ilman että kenenkään tarvitsi miettiä vieraan kulttuurin esittämistä. Seaside Prisonia on ollut suunnittelemassa Halat hisarin tekijöistä itseni lisäksi palestiinalainen Mohamad Rabah. Kolmas larppisuunnittelijamme on norjalainen Martin Nielsen, joka on merkittävä tekijä Oslon blackbox-larppiskenessä ja ollut mukana järjestämässä larppeja ja larppifestivaaleja mm. Palestiinassa ja Valko-Venäjällä.

Lue loppuun

Ropeconin keittokirja

Hei, mitä yhteistä on keittokirjalla ja roolipelillä? Molempia julkaistaan Ropeconissa!

Ropecon yhdistää paljon erilaisia harrastuksen osa-alueita saman katon alle. Mutta mikä asia kulkee koko ajan kaiken tämän rinnalla? Se on tietenkin ruoka.

Ruoka toimi myös lähtölaukauksena tälle projektille, kun istuimme eräänä elokuisena iltana etäRopeconin jälkilöylyissä, pitkän koronakesän jälkeen. Usein kaadossa syntyvät parhaat ideat ja niin myös nyt: mitä jos tehtäisiin Ropeconille keittokirja? Erilaisia pelien keittokirjoja on julkaistu useita, mutta ei ainuttakaan tapahtuman ja yhteisen harrastuskentän omaa keittokirjaa, missä olisi erilaisiin pelitilanteisiin sopivia ruokia.

Kuvassa on erilaisia ruokia ylhäältä päin kuvattuina.
Ropeconin keittokirja on tulossa.
Lue loppuun

Arvostelu: Engines of Desire

Juhana Pettersson, helsinkiläinen larp-taiteilija, roolipelisuunnittelija ja kirjailija, lienee useimmille lukijoille vanha tuttu. Hänen pelejään leimaavat omaperäiset aiheet ja taiteellinen kunnianhimoisuus. Pettersson on kautta uransa kirjoittanut paljon työstään, analysoiden sekä itse järjestämiään pelejä että kokemuksiaan pelaajana toisten peleissä.

Engines of Desire on kokoelma Petterssonin kirjoituksia vuosien varrelta. Kansien väliin mahtuu 31 artikkelia yli neljälle sadalle englanninkieliselle sivulle. Melkoinen tiiliskivi siis.

Engines of Desiren kansi
Lue loppuun

Larppien laskennallinen vaativuus

Kuva: pubs.rsc.org

Isojen larppien järjestäminen on työläämpää kuin pienten. Mutta kuinka paljon työläämpää?

Olen ollut mukana järjestämässä larppeja, joiden pelaajamäärät ovat vaihdelleet neljästä neljäänkymmeneen. Pienten larppien pelimaailman ja hahmosuhteet hahmotan melko helposti, mutta kun hahmojen määrä kasvaa, tuntuu larpinjärjestäminen muuttuvan vaikeammaksi. Erityisesti panin merkille, että minulle 40 hahmon sisäistäminen pelinjärjestäjältä vaadittavalla tasolla on huomattavasti hankalampaa kuin 20 hahmon, vaikka voisi kuvitella, että hankaluus on suurin piirtein kaksinkertainen.

Käsitin, että ilmiötä selittää vanha tuttu keino: matematiikka. Pelinjohtajan tehtävät eivät kaikki riipukaan vaativuudeltaan suoraan lineaarisesti hahmojen määrästä, vaan eri tehtäviin hahmojen määrä vaikuttaa eri tavalla. Esittelen tässä kirjoituksessa, millaista on larpintekemisen vaikeuden matematiikka.

Lue loppuun

Mannunvartijat 25 vuotta

Mannun vartijoiden logo. Tammi, jonka juuret kiertävät koko kuvan. Puun juurella seisoo purppuraviittainen seikkailija.
Mannun vartijat on Joensuulainen larppiyhdistys, joka täyttää tänä vuonna 25 vuotta..

Lämpimänä alkusyksyn iltana kävelin sisään Joensuun Ilosaaren nurmikolle pystytetyn puolijoukkueteltan oviaukosta. Sisällä teltassa hämärä vahvisti tunnelmaa, ja kun seinustaa vasten kyyryyn istuutuneet yläasteikäiset nuoret kääntyivät katsomaan minua, tunsin sydämeni hakkaavan innosta. Suurin osa tuossa puolijoukkueteltassa kyyristelevistä teineistä, itseni mukaan lukien, oli pukeutunut omiin, normaaleihin vaatteisiinsa. Ainoastaan nuorten seassa istuvat kaksi aikuista naista olivat pukeutuneet tyylikkäisiin itse ommeltuihin mekkoihin. Me muut olimme vain heittäneet omien vaatteidemme päälle lainaan saadut loimusamettiviitat. Se ei häirinnyt immersiotani pätkääkään. Tilanteen luoma ilo, jännitys, toisessa ajassa ja jossain fantastisessa paikassa olemisen tunne olivat kaikki niin vahvoja, että vasta tätä tekstiä kirjoittaessani muistin, kuinka olimme asustautuneet rooleihimme.

Lue loppuun

Avustajapelaamisen ihastuttava keveys

Oli aika, jolloin ilmoittautumislomakkeesta kohdan “haluatko ilmoittautua avustajahahmoksi jos et mahdu peliin” ruksiminen tuntui toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon tyytymiseltä. Hommalta, jonka otti kun ei mahtunut peliin pelaajaksi. Sitä jäi mielestään paitsi pelin tunnelmasta, draamasta, hahmojen välisistä suhteista. Ei saisi opetella sivutolkulla materiaalia, käyttää päiviä kontakteihin tutustumiseen, ravata briiffistä toiseen ja sitoutua viikonlopuksi alusta loppuun mukaan. Pelaajahahmon ja avustajahahmon pelaaminen ovat yleensä niin erilaiset kokemukset, ettei pelaajakokemusta voi suoraan verrata. Mutta pelaajana omaa kokemustani voin. Siinä missä aiemmin koin, että vain pelaajahahmon pelaamisella oli merkitystä ja avustajat olivat pelkästään olemassa “varsinaisia pelaajia” varten, olen alkanut yhä enemmän nauttia avustajahahmojen pelaamisesta.

Lue loppuun

Oudot hahmot eli: kuinka lakkasin kontrolloimasta kaikkea ja opin rakastamaan tyhjiöinsinööriäni

Keskustelin taannoin tavastani pelata aina jotakin aspektia itsestäni, vaikka hahmot ulkoisesti poikkeaisivat toisistaan paljonkin. Pyrin yleensä löytämään jonkin yhdistävän arvon, ajatusmallin, tavoitteen tai tavan, jonka kautta pääsen sisälle hahmon maailmaan, ja jonka ympärille voin rakentaa itselleni vieraampia piirteitä. Varsinkin roolipelaamisen aloittaessani hahmot kuitenkin muistuttivat itseäni jopa niin paljon, että ne alkoivat tylsistyttää.

Koska mainitun keskustelun pohjalta toivottiin LOKI-artikkelia, pääsen kerrankin kertomaan hahmoistani ihan luvan kanssa. Toivon tekstini kuitenkin avaavan uudenlaisen hahmon löytämisen hienoutta ja hankaluutta omaa kokemustani laajemmin ja olen koonnut loppuun muutamia vinkkejä heille, joiden on allekirjoittaneen tavoin hankala päästää arkiminästään irti hahmoa luodessaan, mutta halua kurotella sitä kauemmas.

Lue loppuun

Mistä tässä nyt pitäisi sitten valittaa?

Hiivatin keskikaljaviirus. Kaikki meni kaputski. Pelit meni kaputski. Mistä tässä nyt pitäisi nurista sitten? Ei siinä ole mitään mieltä, että nuriset LapinKulta-influsta. Sitä nurinaa on kuultu jo niin paljon, että tulee korvista ulos. Pelit peruuntuivat, harrastus tuntui kuolevan pystyyn kuin Kanye Westin pressahaaveet kun maaliskuu rullaili paikalle. Uusimaa meni kiinni niin ei voinut edes lähteä kaappilarppaamaan Lohjaa kauemmas. Ja kuten sanonta tunnetaan, mieluummin nyrkki p…. no kuitenkin.

Lue loppuun