”Queerfeministisen liveroolipelisarjan toteuttamiseen” – eli kuinka neiti aktivisti sai iloisia uutisia ja mitä sitten tapahtui

Suomen Kulttuurirahasto lisäsi viimeisimpään apurahakierrokseensa pelit ensi kertaa erilliseksi taiteenalaksi, ja minä olin yksi niistä onnekkaista, joka saivat työskentelyynsä rahoitusta. Ainakin kaksi muutakin apurahaa osui larpintekijöille: Kaisa Kankaalle työryhmineen ja Mike Pohjolalle. Muista tuetuista peliprojekteista esimerkiksi Zuz Buchowskan Go Date Yourself vaikuttaa hurjan kiinnostavalta.

”Queerfeministisen liveroolipelisarjan toteuttamiseen”, lukee apurahapäätöksessä. Pelisarjan kärki on siinä, että se käsittelee liveroolipelaamista queerina identiteettityökaluna. Itse pelien sisällöt pyörivät muun muassa identiteettien, henkilösuhteiden, yhteisöjen, vastarinnan ja voimaantumisen teemoissa.

Lue loppuun

Selittämätön maailma synnytti tarpeen ihmisvihaa tutkivaan larppiin

Tarina

He heräävät. On vain he seitsemän hahmoa. Ja jokaisella on oma värinsä, johon he pukeutuvat. Värit ovat ruskea, oranssi, punainen, sininen, keltainen, harmaa ja vihreä. Melkein voin tuntea valkoisen värin heissä, mutta sen valkoisen sävyjä ovat peittäneet nuo edellä mainitut rikotut värit, jotka edustavat niitä seitsemää kuolemansyntiä, joihin ovat langenneet. Ei ole muuta kuin he. Tietämättömyyden polulla, etsien järjen valoa. Löydettyään ikääntyneiden sielujen polun he seuraavat sitä, ja löytävät tien päähän.

Ja siellä tien päässä odottavat väkivalta, hillittömyys ja vihamielisyys. Kolme hirmupetoa, vahtimassa Helvetin porttia. Tuomiten jonossa olevia. Tuomiten heränneet heidän teoistaan.

Lue loppuun

Kun menneisyys on kivulias

Larpin pitäminen historian kipukohdissa

Menneisyys on kivulias paikka: kollektiiviset ja yksilölliset hirmuteot ja traumat vaanivat siellä ja ovat jatkuvasti läsnä omassa elämässämme, halusimmepa sitä tai emme. Kulttuurimme ja nykyhetkemme rakentuu menneisyyden varaan tavalla tai toisella, positiivisesti tai negatiivisesti. Suomalaisessa kulttuurissa talvisodan henki on oma konseptinsa ja kiistelemme yhä sisällissotamme (nykyisin, arvovapain termi tosin lienee vuoden 1918 sota) oikeutuksesta, syistä ja seurauksista, näin esittääkseni muutaman esimerkin; ja tällaisen akateemisen kiistelyn lisäksi sisällissota jakoi kansan lahtareihin ja punikkeihin retorisella tasolla, mikä näkyy yhä kielenkäytössä ja ajatusmaailmassamme, kumpikin sana esimerkiksi tuppaa olemaan haukkumasana tietynlaisen aatemaailman omaavien ryhmien käytössä. Lue loppuun

Keskustele! Uusia mahdollisuuksia larpeille

Kirjoitin maaliskuussa artikkelin yhdestä pienestä seminaarista. Totesin tuolloin, että vastaaviin tilaisuuksiin pitää vastedes kutsu lisää vaikuttajia, päättäjiä, yrittäjiä, taiteilijoita ja tutkijoita, niin sanottuja sidosryhmiä, jos haluamme luoda uusia mahdollisuuksia. Luin artikkelini läpi kriittisellä otteella hieman myöhemmin, ja havaitsin tarpeen perehtyä tarkemmin siihen mitä “uudet mahdollisuudet larpeille” tarkoittaa.  Aihe kun ei ole lainkaan uusi, eikä ainakaan yksinkertainen.  Lue loppuun

Tiloja, avaruutta, tähtipölyä ja hulluutta

Kuvassa avaruus, lähimpänä planeettana Maa. Kuvassa teksti "Odysseus, a story about survival."

© Sara Kananen

Larppien tilasuunnittelusta on keskusteltu koko ajan enemmän kansainvälisessä larppiskenessä, mutta ei juurikaan vielä Suomessa. Tässä tekstissä kuvaan Odysseus-nimisen avaruusseikkailun matkaa konseptista konkreettiseksi tilasuunnitelmaksi ja siitä lavasteiksi sekä propeiksi. Teksti ei sisällä juonipaljastuksia tai liian yksityiskohtaisia kuvia pelin lavasteista, jotka voisivat pilata pelaajien tulevan pelikokemuksen. Lue loppuun

Larp Design: Larpintekijän uusi raamattu

Tanskan Knudepunktissa helmikuussa julkaistu Larp Design: Creating Role-Play Experiences kokoaa larpintekemisen taidon yksiin kansiin. Johanna Koljosen johdolla orkestroitu yli 60 kirjoittajan joukko käsittelee likipitäen kaikki larpin osat suunnittelusta ja valmistelusta pelaamisen kautta purkuun ja palautteen keräämiseen asti. 428 sivussa puidaan tarinat, mekaniikat, hahmot, pelinjohtaminen, pelimukavuus, mallintaminen ja noin miljoona muuta asiaa. Lue loppuun

Millaisen larpin järjestäisit luolakaupungissa?

Kuvasss yöllä valaistu kaupunki Sassi di Matera

Larpin kuvituskuvaa Sassi di Materasta

Olen joskus ollut larpissa, jossa hahmoilla oli kauheasti salaisuuksia ja kaikki juonittelevat koko ajan toisiaan vastaan. Pelin sijoittuessa yhteen tai kahteen suureen saliin kaikki käytännössä jonottivat päästäkseen siihen yhteen sivuhuoneeseen pitämään salamyhkäistä neuvotteluaan. Kun salajuonet eivät päässeet kehittymään rauhassa, oli peli tietenkin täysin erilainen, kuin mitä pelintekijät olivat ajatelleet. Hahmojen kun oli keskityttävä kulissien säilyttämiseen yhteisissä tiloissa. Lue loppuun

Tarina etsii muotoaan – Pispalan punainen ruuti 1942- skenaarion matka black box larpiksi

Idean synty

Tämän pelin syntytarina alkaa kotibileistä. Kaverin synttäreillä Arttu Hanska tuli kertomaan että järjestää Ropeconiin (2016) skenaariokilpailua ja kysyi olisko mulla jotain peli-ideaa jolla osallistua. Ensimmäinen vastaukseni oli ettei oikein ole ideaa eikä varsinkaan kokemusta freeform skenaarion tekemisestä, mutta siinä bileiden aikana idea sitten kuitenkin löytyi. Mieleeni nousi sinä keväänä lukemani Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä (Otava 1972) romaani ja etenkin sen kuvaus Tampeereella jatkosodan alussa toimineesta kommunistinuorten vastarintaryhmästä. Siinä olisi tarina jonka halusin kertoa. Myös idea siitä että yksi pelaajahamoista kuolee ja tämän pelaajaa pelaa Valtiollisen Poliisin kuulustelijaa loppukohtauksessa syntyi prosessin alussa sekä jonkin sortin äänestysmekaniikkojen käyttö tämän hahmon päättämiseksi. Lue loppuun