Oli aika, jolloin ilmoittautumislomakkeesta kohdan “haluatko ilmoittautua avustajahahmoksi jos et mahdu peliin” ruksiminen tuntui toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon tyytymiseltä. Hommalta, jonka otti kun ei mahtunut peliin pelaajaksi. Sitä jäi mielestään paitsi pelin tunnelmasta, draamasta, hahmojen välisistä suhteista. Ei saisi opetella sivutolkulla materiaalia, käyttää päiviä kontakteihin tutustumiseen, ravata briiffistä toiseen ja sitoutua viikonlopuksi alusta loppuun mukaan. Pelaajahahmon ja avustajahahmon pelaaminen ovat yleensä niin erilaiset kokemukset, ettei pelaajakokemusta voi suoraan verrata. Mutta pelaajana omaa kokemustani voin. Siinä missä aiemmin koin, että vain pelaajahahmon pelaamisella oli merkitystä ja avustajat olivat pelkästään olemassa “varsinaisia pelaajia” varten, olen alkanut yhä enemmän nauttia avustajahahmojen pelaamisesta.
Lue loppuunei-pelaajahahmo
Npc:t pöytäroolipeleissä
“Saavutte kaupungin melskeeseen ja torin laidalla leipiä kantava mies törmää Arskaan ja pyytää…”
“Mä lyön sitä.”
“…aha. Miksi?”
“No se nyt koski mun hahmoon ja Arska ei pidä leipureista.”
“Just. No sä lyöt sitä kesken anteeksipyynnön ja se kaatuu maahan. Leipuri pitää veristä nenäänsä ja kysyy miksi.”
“Oppiipahan olemaan, me mennään sinne tavernaan.”
Lue loppuun