Oli aika, jolloin ilmoittautumislomakkeesta kohdan “haluatko ilmoittautua avustajahahmoksi jos et mahdu peliin” ruksiminen tuntui toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon tyytymiseltä. Hommalta, jonka otti kun ei mahtunut peliin pelaajaksi. Sitä jäi mielestään paitsi pelin tunnelmasta, draamasta, hahmojen välisistä suhteista. Ei saisi opetella sivutolkulla materiaalia, käyttää päiviä kontakteihin tutustumiseen, ravata briiffistä toiseen ja sitoutua viikonlopuksi alusta loppuun mukaan. Pelaajahahmon ja avustajahahmon pelaaminen ovat yleensä niin erilaiset kokemukset, ettei pelaajakokemusta voi suoraan verrata. Mutta pelaajana omaa kokemustani voin. Siinä missä aiemmin koin, että vain pelaajahahmon pelaamisella oli merkitystä ja avustajat olivat pelkästään olemassa “varsinaisia pelaajia” varten, olen alkanut yhä enemmän nauttia avustajahahmojen pelaamisesta.
Haluan pelata, nähdä kavereita, kokea draamaa ja seikkailuja, mutta en välttämättä pysty tai halua sitoutua koko pelin ajaksi paikalle. Välillä tuntuu, etten jaksaisi heittäytyä peliin ja pelata täysillä koko sen kestoa. Enkä sano, että niin pitäisi aina pystyä tekemään, mutta koska omaa syyllisyyden ääntään siitä, että “ei pelaa tarpeeksi hyvin ja pettää pelikaverit” on välillä vaikea vaimentaa, olen ilolla ottanut tavaksi ilmoittautua joihinkin kiinnostaviin peleihin suoraan avustajaksi.
Avustajahahmoja on monia erilaisia, ne riippuvat täysin siitä mitä pelinjohto haluaa peliltään, mutta mielestäni olennaisin ero itselleni pelaajana on siinä, että ne ovat helpompia ja suoraviivaisempia pelata. Maksimaalinen määrä draamaa ja tunnetta lyhyessä ajassa ilman pitkää materiaalilistaa. Tiedät täsmälleen, mikä hahmosi syy olla pelissä on, mitä olet tekemässä ja kenelle. Tiedät keiden peliä sinun tulee nostaa ja mitä pelissä tulee tapahtumaan.
Tietenkin pelaajahahmojenkin kuuluu nostaa muita pelaajia ympärillään ja tukea heidän peliään, mutta siihen sisältyy silti aina se oma tarina, jonka ei haluaisi jäävän muiden tarinoiden jalkoihin. Avustajana kaiken tuon voi unohtaa ja sen sijaan pistää vain menemään, heittäytyä täysillä ja lypsää pelaajahahmoista kaikki mahdolliset tunnereaktiot irti.
Nautin yhä enemmän siitä, että saan tuottaa muille pelikokemuksia, ja vielä enemmän siitä, ettei minun tarvitse tehdä sitä oman kokemukseni kustannuksella. Avustajahahmolla ei ole omaa agendaa tarinassaan, vaan sen tehtävänä on aina luoda peliä muille ja viedä asioita eteenpäin. Kuolit sitten kaveriporukkasi keskellä, tai paljastutkin petturiksi yllättäen. On vapauttavaa, kun voi olla osallisena eeppisissä kohtauksissa eikä tarvitse miettiä “mitä hahmolleni nyt tapahtuu, voinko jatkaa peliä jos nyt vien tämän loppuun asti”. On ihanaa tietää metatietona, mitä pelissä tulee tapahtumaan ja että pääsen olemaan mukana aiheuttamassa suut auki loksauttavia hetkiä, joista pelin jälkeen pelaajahahmojen pelaajat huudahtavat: “En osannut yhtään aavistaa!!”
Kuten sanoin, pelaajahahmon ja avustajahahmon pelaaminen on todella erilaista. Molemmissa on omat puolensa. Ja vaikka välillä ne eivät edes hirveästi eroa sisällöllisesti toisistaan, ja merkittävin ero on se kenelle peliään pelaa.
Vaikka sanonkin, että avustajan pelaaminen on kivaa, koska se ei syö niin paljon aikaa tai jaksamista kuin pelaajahahmon, voi avustaja välillä olla aivan yhtä merkittävä pelin onnistumisen kannalta kuin pelaajahahmokin. Sinulla voi olla tärkeät ohjeet joita on noudatettava, jotta pelin juoni etenee halutunlaisesti. Peli voi kestää läpi viikonlopun, ja ravaat samoissa briiffeissä kuin muutkin. Mutta silti, se on minulle paljon vapauttavampaa kuin pelaajahahmossa oleminen. En ole vastuussa omasta pelisisällöstäni. En joudu miettimään miten saan omasta kokemuksestani kivemman, en joudu arpomaan menenkö itse kohtaukseen vai annanko jonkun mennä puolestani. Päätös on tehty puolestani, ja se mitä haen pelistä ei ole oma tarinani, vaan mahdollisuus vaikuttaa ja luoda muille tarinaa.
Jokaisella on omat syynsä ilmoittautua avustajaksi. Mutta se on myös jotain, mikä on muuttunut vuosien aikana omalla kohdallani. Aiemmin en olisi halunnut avustajaksi mihinkään megalarppiin, vaan ehdottomasti halusin päästä itse osallistumaan. Nykyään huomaan, että haluan nähdä ne megalarpit, puitteet, lavasteet, kohtaukset, mutta en välttämättä henkisesti jaksa sitoutua pitkään toteutukseen. Avustajana olen kuitenkin päässyt toiminnan ytimeen ja saanut samoja kokemuksia kuin pelaajahahmotkin, ja silti vielä ilman huolta siitä, että “pelasinko nyt tarpeeksi muita nostavasti”, sillä koko pelaamiseni pohjautui avustajan olemiseen. Ja parhaimmillaan pääsee vielä yöksi kotiin kun on keikkansa suorittanut, ei tarvitse maksaa pelimaksua, saa autettua pelinjohtoa ja pääsee näkemään uusia ja vanhoja tuttuja.
Avustajahahmon pelaaminen on muuttunut siitä, mitä se joskus oli. En ehkä nytkään välttämättä innostuisi avustajan pelaamisesta, jos matkaisin omaan menneisyyteeni pelaamaan, mutta nykyään se on äärimmäisen nautinnollista ja mahdollistaa ns. “light larppaamisen”. Juuri sitä, mikä sallii osallistumisen peleihin, vaikka ei aina jaksaisi koko rumbaa alusta loppuun. Tai jos nauttii, kuten minä, suunnattomasti siitä myhäilystä pelissä, kun tietää mitä tuleman pitää ja pääsee näkemään pelaajien reaktiot, kun ovi potkaistaan auki.
Artikkelin kirjoitti Janina Kahela ja sen toimitti LOKIn toimitus.
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 