Kuva: Pixabay

Katson peiliin. Takaisin tuijottavat siniset silmät hehkuvat vihaa ja katkeruutta. Tuota tyyppiä on tosiaan kohdeltu väärin ja kaltoin. Peilistä takaisin katsova ei kuitenkaan ole minä vaan hahmoni. Vaikka olenkin jo kotona, ja peli on jo ohi.

Annan sen olla niin. Annan keholleni ja mielelleni oman aikansa prosessoida pelin kirvoittamaa vihaa. Tunnetta, jota ei kokenut pelkästään hahmoni, vaan siinä on myös jotain omaa ja jotain kollektiivista. Annan aivojeni loksautella minuuteni palat paikoilleen sitten, kun hetki on kypsä. Lue loppuun →