”Tästä tuli semmoiset järjettömät 50 tonnin inspiraatiot”
– 11-v. pelaajan palaute
”Mun hahmo olis voinut oppia konekielen!”
– 9-v. pelaajan palaute

Astraterra oli ilmestyessään iso hitti. Aloittelijaystävällinen roolipeli, joka sopi hyvin nuorille ja lapsille, ja joka oli tarpeeksi monitahoinen koukuttamaan myös kokeneempia pelaajia. Eipä ihme, että tekijä Miska Fredman palkittiin Ropeconin kultaisella lohikäärmeellä (2016).

Otus Mekanikus laajentaa Astarterran maailmaa ja nimenomaan sen keinotekoisia olentoja. Kyseessä on klassinen hirviökirja. Se ilmestyi sähköisenä jo huhtikuussa ja 48-sivuinen painettu versio ehti parahiksi Ropeconiin.

Uudet olennot eivät ole pelkästään haasteita ja vastustajia, vaan osa olennoista herättävät myös heti peli-ideoita. Vai miltä kuulostavat Rengasmaailman tuhoutumisesta syyllisyyttä kantava tuhoamiskone, joka ei halua käyttää varmasurma-kanuunoitaan, tai haavoittunut klontti, joka tarvitsee taitavaa puutarhuria hoitamaan vammojaan? Kaksikymmentä uutta olentoa laajentavat Astraterran olentokavalkadia taiten. Ne ovat hauskoja, kekseliäitä ja Astraterraan sopivia.

Olennot on kuvattu jopa paremmin kuin peruskirjan otukset. Yksi Astraterran viihdyttävistä puolista on jokaisesta kummajaisesta yleensä löytyvä yllättävä heikkous, jonka avulla se on mahdollista karkottaa ilman taistelua. Näitä heikkouksia tai muita olentoon liittyviä salaisuuksia on koottu kuvausten perään näppäriksi tietopaketeiksi. Tämä yhdistettynä inspiroivaan kuvitukseen tekee Otus Mekanikuksesta karkin kirjaksi. Jo olentojen nimet paljastavat, millä asteikolla liikutaan: skorpomek, äkähässäkkä, lekuraattori…

Olennot keskittyvät koneolentoihin: jo peruskirjasta tuttuihin elokoneisiin sekä näitä oudompiin villikoneisiin. Perinteisten hirviötietojen lisäksi kirjassa on materiaalia koneiden kanssa kommunikoimisesta, niiden uudelleenkäskyttämisestä sekä purkamisesta. Tämän lisäksi löytyy muutamia yllättäviä tauteja ja vitsauksia, jotka saattavat iskeä pelihahmojen koneisiin tai varusteisiin. Näillä saa myös pelitasopainoa näppärästi palautettua, mikäli yhden pelaajan hahmosta uhkaa tulla muihin verrattuna ylivoimainen.

Kyberteknologian ystäville kirja on mannaa. Puolikoneet tarjoavat mahdollisuuden päivittää hahmoja erilaisilla vartaloon integroiduilla koneosilla. Nämä on kirjoitettu ei-pelaajahahmokäyttöön, mutta näen rullajalkojen, supermuskelien ja teleskooppikäsien yleistyvän jatkossa myös hahmojen valikoimissa.

Pieni vika Otus Mekanikuksesta löytyy, mutta siinäkin syynä on lisäosan automaattinen rinnastaminen emäteokseen. Kun Astraterra itse on taitettu suurin, ystävällisin kirjaimin, niin Otus Mekanikuksen selvästi pienempi fonttikoko ei ole yhtä puhutteleva. Taitto on kirjassa kuitenkin niin väljää, että kirjasimen kasvattaminen ilman sivumäärän lisäämistä olisi varmasti onnistunut.

Mikäli pelaa Astraterraa vakituisemmin, kirja kannattaa hankkia. Itse asiassa ainoa syy jättää Otus Mekanikuksen hankkiminen paperisena väliin on sähköisen version omistaminen.

---

Artikkelin on kirjoittanut Wille Ruotsalainen, toimittanut Heidi Säynevirta