Lämpimänä alkusyksyn iltana kävelin sisään Joensuun Ilosaaren nurmikolle pystytetyn puolijoukkueteltan oviaukosta. Sisällä teltassa hämärä vahvisti tunnelmaa, ja kun seinustaa vasten kyyryyn istuutuneet yläasteikäiset nuoret kääntyivät katsomaan minua, tunsin sydämeni hakkaavan innosta. Suurin osa tuossa puolijoukkueteltassa kyyristelevistä teineistä, itseni mukaan lukien, oli pukeutunut omiin, normaaleihin vaatteisiinsa. Ainoastaan nuorten seassa istuvat kaksi aikuista naista olivat pukeutuneet tyylikkäisiin itse ommeltuihin mekkoihin. Me muut olimme vain heittäneet omien vaatteidemme päälle lainaan saadut loimusamettiviitat. Se ei häirinnyt immersiotani pätkääkään. Tilanteen luoma ilo, jännitys, toisessa ajassa ja jossain fantastisessa paikassa olemisen tunne olivat kaikki niin vahvoja, että vasta tätä tekstiä kirjoittaessani muistin, kuinka olimme asustautuneet rooleihimme.