Lämpimänä alkusyksyn iltana kävelin sisään Joensuun Ilosaaren nurmikolle pystytetyn puolijoukkueteltan oviaukosta. Sisällä teltassa hämärä vahvisti tunnelmaa, ja kun seinustaa vasten kyyryyn istuutuneet yläasteikäiset nuoret kääntyivät katsomaan minua, tunsin sydämeni hakkaavan innosta. Suurin osa tuossa puolijoukkueteltassa kyyristelevistä teineistä, itseni mukaan lukien, oli pukeutunut omiin, normaaleihin vaatteisiinsa. Ainoastaan nuorten seassa istuvat kaksi aikuista naista olivat pukeutuneet tyylikkäisiin itse ommeltuihin mekkoihin. Me muut olimme vain heittäneet omien vaatteidemme päälle lainaan saadut loimusamettiviitat. Se ei häirinnyt immersiotani pätkääkään. Tilanteen luoma ilo, jännitys, toisessa ajassa ja jossain fantastisessa paikassa olemisen tunne olivat kaikki niin vahvoja, että vasta tätä tekstiä kirjoittaessani muistin, kuinka olimme asustautuneet rooleihimme.
Oli vuosi 2003 ja olin ensimmäistä kertaa elämässäni larppaamassa! Joensuun Ilosaaressa järjestettiin tuolloin Nuorisomessut, jossa kaupungissa vaikuttavat, nuorille toimintansa tavalla tai toisella suuntaavat tahot esittelivät toimintaansa. Yksi sellainen taho oli Mannun Vartijat Ry, joka järjesti messujen aikana tunnin välein alkavia demo-larppeja Karjalantalon taakse pystytetyssä teltassa. Olin tuolloin 13-vuotias nuorukainen ja harrastanut jo jokusen vuoden pöytäroolipelejä, sekä miniatyyripelejä. Larppaamaankin olisin kovasti tahtonut, mutta en tuolloin tuntenut ketään alan harrastajaa – ja mikä pahinta, vanha pöytäroolipeliporukkanikin oli hajonnut yläasteelle siirtymisen myötä. Tuona alkusyksyn iltana Ilosaaren Nuorisomessuilla vuonna 2003, kiitos Mannun Vartijoiden, pääsin paitsi jatkamaan ikävästi katkolle jäänyttä roolipeliharrastustani, myös vihdoin kokeilemaan ensimmäistä kertaa liveroolipelaamista.
Näin lähes 18 vuotta myöhemmin voin vakavalla naamalla ja tosissani väittää, että tuo tunnin mittainen demo-larp, jossa kyykin lainattu loimusamettiviitta hartioillani puolijoukkueteltassa, muutti paljon. Monista tuohon demo-larppiin osallistuneista ensikertalaisista nuorista tuli ystäviäni – joistain jopa elinikäisiä ystäviä, ja tuon illan jälkeen larppasin vuoden sisällä vielä kaksi kertaa lisää, eikä sen jälkeen ole tähän päivään mennessä kulunut yhtään vuotta, jonka aikana en olisi osallistunut ainakin yhteen liveroolipeliin. Olin siis onnistunut löytämään Nuorisomessuilta paitsi harrastuksen, myös harrastepiirin! Ja mikä tärkeintä: olin löytänyt Mannun Vartijat.
Kun Mannun Vartijoiden puheenjohtaja Pekka Sottinen pyysi minua kirjoittamaan LOKI:in artikkelin Mannun 25-vuotisen taipaleen juhlavuoden kunniaksi, tiesin että minun olisi aloitettava teksti tuolla nyt jo aavistuksen kaukaiselta tuntuvalla muistolla. Olen nimittäin melko varma, että siihen voivat samaistua samankaltaisilla kokemuksillaan paitsi monet mantulaiset, myös monien muiden roolipelijärjestöjen jäsenet. Muistoon tiivistyy myös jotain kovin keskeistä Mannun Vartijat Ry:stä, sekä sen jäsenistöstä: tahto tuoda roolipeliharrastusta näkyväksi laajemmalle yleisölle, avoimuus ja matala kynnys uusia harrastajia kohtaan, sekä välitön ja hyvä toverihenki.
Vaikka en yläasteeni alussa ollutkaan vielä päässyt kokeilemaan liveroolipelaamista, olin silti kuullut Mannun Vartijoista jo ennen kuin pääsin tutustumaan ryhmään. Toden totta, vuonna 2003 Mannun Vartijat oli jo vakiinnuttanut asemansa paitsi Joensuussa, myös valtakunnallisella tasolla vaikuttavana suomalaisena roolipeliyhdistyksenä. Mannun Vartijat sai alkunsa vuoden 1995 syksyllä joensuulaisen scifi-seuran perustamiskokouksessa, jossa joukko roolipelaamisesta kiinnostuneita nuoria pohti mahdollisuutta liveroolipelaamisen harrastamiseen Joensuussa. Niinpä keväällä pelattiinkin ensimmäinen joensuulainen liveroolipeli: majatalo-fantasialarp Murikan Kievari, ja näin ryhmä nimeltä Mannun Vartijat oli muodostunut vuonna 1996. Jo seuraavana vuonna ilmestynyt klassinen Larppaajan Käsikirja piti sisällään Mannun Vartijoiden yhteystiedot ja esitteli ”Larppaajien kuka kukin on”-osiossaan Mannun ensimmäisen puheenjohtajan Miikka Riikosen, sementoiden Mannun Vartijat osaksi laajempaa suomalaista roolipeliskeneä.
Ensimmäisen sukupolven mantulaiset olivat suurimmaksi osaksi vastikään täysi-ikäistyneitä, mutta mukaan mahtui alusta saakka niin 13-kesäisiä, kuin yli 30-vuotiaitakin. Merkittävä osa mantulaisista opiskelikin Joensuun Lyseon lukiossa, jonka liikuntasalista järjestettiin paikka tapaamisia ja bofferi-treenejä varten. Nimi taas napattiin eräästä ryhmän fantasialarp-kampanjasta, jonka maailmassa oli Mantu-niminen paikka. Mannun Vartijoiden ensimmäiset neljä vuotta olivatkin erityisen aktiivisia nimenomaan liveroolipelien saralla: ennen vuosituhannen vaihdetta ryhmän jäsenet olivat järjestäneet Pohjois-Karjalassa 19 kokopitkää larppia, sisältäen niin fantasiaa, scifiä, kosmista kauhua, kuin draamaa ja komediaakin. Ajalleen tyypillisesti moniosaiset ja verrattain nopealla tahdilla pelattavat kampanjat olivat osa myös Mannun pelirepertuaaria ja ryhmän ensimmäisten vuosien larppeihin kuuluivatkin neljä osaa Ael -fantasiasarjan pelejä, kaksi osaa Korpinpesä -kyberpunksarjan pelejä, sekä kaksi osaa H-684 -scifisarjan pelejä.
Vuosituhannen vaihtuessa uudet tuulet puhalsivat myös Mannun Vartijoissa. Ryhmä koki ensimmäisen sukupolvenvaihdoksensa ja rekisteröityi yhdistykseksi muuttuen Mannun Vartijat Ry:ksi vuonna 2001. Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä Mantu ryhtyi aktiivisesti tekemään yhteistyötä erilaisten pohjois-karjalaisten toimijoiden – niin Joensuun kaupungin, joensuulaisten koulujen, kuin erilaisten paikallisten kulttuurialan vaikuttajien – kanssa tehden roolipeliharrastusta näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi Pohjois-Karjalassa. Vuonna 2001 Mannut järjestivät Changeling: the Dreaming -larpin Kihauksen kansanmusiikkifestivaaleilla, 2003 jo mainittujen Nuorisomessujen lisäksi Mannut elävöittivät Outokummussa Kuninkaan Paluun ensi-iltaa ja vuonna 2004 Mannut järjestivät tilauksesta larpin Kanervalan alakoulun viidesluokkalaisille, sekä toteuttivat Kalevala-teemaisen liveroolipelin osaksi Karjalaisten Kesäjuhlien ohjelmaa. Lisäksi Mannun Vartijat esiintyi ja piti kojua Joensuussa joka syksyisissä Joen Yö -tapahtumissa, sekä järjesti kesäisin bussikyydin Joensuusta Ropeconiin ja takaisin.
Mannun 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen toiminnalle leimallista olivat myös historialliset tanssit, joiden harrastamisesta tuli vuosiksi keskeinen osa Mannun toimintaa. Historiallisia tansseja harjoiteltiin treenipäivissä ja tansseja sisällytettiin liveroolipeleihin. 2000-luvulla Mannun Vartijat Ry järjesti myös kolme historiallisten tanssien leiriä Pohjois-Karjalassa.
Vuosikymmenen edetessä Joensuussa syntyi ja alkoi vaikuttaa myös toinen roolipeliryhmä: Innsmouth, joka koostui joitain vuosia mantulaisia nuoremmista yläaste- ja lukioikäisistä nuorista. Mannut kokoontuivat nuorisotalo Screamissa ja Innsmouth Karsikon Nuorisotalolla.Tämä pääasiassa kolmen joensuulaisen koulun – Pielisjoen ja Juhanalan yläasteiden, sekä Niinivaaran lukion – kaveriporukoista koostuvien nuorten ryhmä toimi noin kahden vuoden ajan rinnakkain Mannun Vartijat Ry:n kanssa ja hetken Joensuussa vaikutti kaksi liveroolipelejä ja tapaamisia järjestävää roolipeliryhmää! Pian kummankin ryhmän jäsenet alkoivat käydä toistensa peleissä ja osa joensuulaisista roolipelaajista, kuten allekirjoittanut, oli kummankin ryhmän jäsen.
Vuoden 2008 syyskokouksessa Mannun Vartijat Ry:n puheenjohtajaksi valittiin ensimmäistä kertaa nuori Innsmouthin riveistä ja vuosikymmenen loppuun tultaessa kaksi ryhmää olivat integroituneet toisiinsa Mannun Vartijoiden yhdistyksen alle, Innsmouthin tuodessa mukanaan Mantuun merkittävän määrän uusia jäseniä – jälleen kokonaisen uuden joensuulaisten roolipelaajien sukupolven.
2010-luvulla Mannun jäsenmäärä ja toimintarepertuaari laajenivat hurjaa vauhtia. Vuosien vieriessä jäsenmäärä alkoi kasvaa tasaisesti noin kolmestakymmenestä, vakiintuen noin viiteenkymmeneen vuotuiseen jäseneen vuosikymmenen loppuun mennessä. Myös yhdistyksen jäsenten järjestämien liveroolipelien määrä ja koko kasvoivat: moniosaiset kampanjat tekivät paluun ja massiiviset kampanjat kuten Varkaiden Kilta (2012-2013), Dragonlance (2014-2015), ja Viisikantakaupunki (2015) vetivät pelaajia joensuulaisten lisäksi kaikkialta Suomesta.
Vuosia jatkunut harrastuneisuus alkoi myös kantaa hedelmää, ja 2010-luvulla yhdistyksen jäsenet kokeilivat ja toteuttivat yhä monimutkaisempia ja vaativampia liveroolipeliprojekteja: Lankka-palkitut, huimaavista pelipaikoistaan ja lavastuksestaan tunnetut 8-viikkoa -pelit (2010-2017) kirjoitettiin, tuotettiin ja rakennettiin kahdeksassa viikossa ja massiivinen Chronicles of Darkness kaupunkipelitrilogia Joki heijastaa taas tähtien valoa sisälsi yli 20 pelilokaatiota Joensuun alueella, 30 NPC-avustajaa, sekä ääni- ja valotyöskentelijät.
Liveroolipelien rinnalle Mannun Vartijat Ry:n tärkeäksi toiminnaksi nousi 2010-luvulla pöytäroolipelaaminen, joka osoittautui yhdistyksen tärkeimmäksi porttitoiminnaksi tuoden eniten uusia jäseniä yhdistyksen piiriin kuluneiden vuosien aikana. Mannun tapaamiset ovatkin tärkeitä joensuulaisten pöytäroolipelaajien kampanjoiden järjestäytymis- ja pelaamispaikkoja! Vuodesta 2017 alkaen Mannun Vartijat Ry on myös vetänyt vuoroviikoin Joensuun Fantasiapeleissä suosittuja Dungeons & Dragons Adventurers’ League -pöytiä, jotka ovat niin ikään tutustuttaneet uusia harrastajia sekä pöytäroolipeleihin, että Mannun Vartijoihin.
Vuonna 2017 Mannun toimintaan tuotiin myös takaisin kesäiset bofferi-treenit ja matkat Sotahuuto-tapahtumaan ja uutena toimintana Mannun Vartijat alkoivat osallistua historian elävöittämiseen. Mannun jäsenet ovatkin osallistuneet muun muassa ryhmänä yhdessä Todellisuuspakolaisten kanssa vuosittain Hämeen keskiaikafestivaaleille. Hämeenlinnalaisen Todellisuuspakolaiset-yhdistyksen kanssa virallinen kiinteä yhteistyö aloitettiin vuonna 2016 ja yhteisten historianelävöitysprojektien lisäksi mannut ja todarit käyvät vilkkaasti pelaamassa toistensa peleissä, avustavat toisaan tapahtumien toteuttamisessa ja saavat jäsenkorteillaan alennusta toistensa tapahtumista. Niinpä vuonna 2021 juhlimme myös Mannun Vartijat Ry:n ja Todellisuuspakolaiset Ry:n yhteistyön ensimmäisen puolivuosikymmenen taivalta!
Ydintoimintansa lisäksi Mannun Vartijat Ry on viimeisten vuosien aikana edustanut jälleen aktiivisesti Joensuussa erilaisilla järjestöpäivillä, Joen Yö -tapahtumassa, sekä tehnyt yhteistyötä Joensuun Nuorisotoimen kanssa, pitäen kiinni vuosikymmeniä jatkuneesta perinteestä tehdä roolipeliharrastuksesta näkyvää ja lähestyttävää laaja-alaisesti Pohjois-Karjalassa.
Kaiken jälkeen Mannun Vartijoiden tärkeimpänä toimintana, yhdistyksen selkärankana, ovat kuitenkin toimineet Mannun miitit. Nuorisotalot ovat vuoroin nousseet ja hävinneet ajan usviin, mutta Mannun miitit ovat jatkuneet katkeamatta jo yli 20 vuotta joka toinen viikonloppu miittipaikkojen vaihtuessakin. Kaikille avoimien miittien ohjelmaan kuuluvat paitsi pöytäroolipelit ja minilarpit, myös kortti-, lauta- ja miniatyyripelit. Tärkeintä miittien toimintaa on kuitenkin ihmisten yhteen tuominen. Mannun miitit ovat aina olleet, ja yhä ovat, paikkoja, joissa niin uudet kuin vanhatkin harrastajat, tutut ja tuntemattomat, voivat istuutua saman pöydän ääreen ja viettää aikaa yhdessä. Mannun miitit ovat joensuulaisen roolipeliharrastepiirin sydän.
Kuten kaikkea ja kaikkia, pandemia koetteli myös Mannun Vartijat Ry:tä 2020-luvun alussa. Nyt pahimman ollessa pian jo takana, voimme kuitenkin katsoa taaksepäin vuoden 2020 pimeimpiä hetkiä ja todeta Mannun Vartijoiden selvinneen koettelemuksesta kunnialla. Mannun miitit ovat jatkaneet pyörimistään etämuodossa, pöytäroolipelikampanjoita on pelattu netin yli, tai tilanteen niin salliessa paikan päällä ja larppeja on yhä järjestetty tarpeelliset varotoimet huomioiden.
Sortumatta kollektiiviseen oman selän taputteluun, uskallan ylpeänä todeta Mannun Vartijat Ry:n 25-vuotisen taipaleen olleen menestystarina. Tavat harrastaa, toiminnan painotukset ja tekijät itse ovat muuttuneet ja vaihtuneet useasti vuosien aikana, mutta kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, Mannun Vartijat ry:n toiminnan ydin ja keskeinen tarkoitus ovat pysyneet samana ja vain kirkastuneet vuosien myötä: roolipeliharrastuksen mahdollistaminen ja toteuttaminen Pohjois-Karjalassa, yhteisöllisyydestä lähtevä ja yhteisöllisyyteen tähtäävä toiminta, jonka tarkoituksena tuoda saman katon alle kaikki Pohjois-Karjalassa vaikuttavat, niin uudet kuin vanhat harrastajat. Mannun Vartijat ei ole koskaan ollut yhden ihmisen, tai edes yhden sukupolven projekti. Se on ollut, ja tahdon uskoa, tulee olemaan, kaikkien yhdistyksen toimintaan vaikuttaneiden harrastajien yhteisponnistus halki näiden vuosien.
Mannun Vartijat Ry:n logo on ollut lähes alusta saakka suuri tammi. Logo on kenties otettu aikoinaan käyttöön sen tyypillisten fantasiaan ja romantiikkaan liittyvien assosiaatioiden, sekä yhdistyksen nimeen sopimisen vuoksi. Tänä päivänä tuo logo tuntuu kuitenkin myös toisella tavalla merkitykselliseltä. Kuten vanhan tammen, myös Mannun Vartijat Ry:n juuret ovat syvällä suomalaisen roolipeliskenen historiassa ja vuosi vuodelta sen tuuhenevat oksat kurottavat yhä korkeammalle kohti aurinkoa elinvoimaisena, luoden uutta toimintaa ja uusia harrastemahdollisuuksia niin uusille kuin vanhoillekin roolipeliharrastajille.
Tervetuloa roolipeliharrastuksen pariin ja Mannun Vartijat Ry:n tapahtumiin Joensuussa!
Sebastian Schiavone, vpj Mannun Vartijat Ry
Jutun kirjoitti Sebastian Schiavone, ja toimitti Mixu Lauronen
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 