Rinnakkaistodellisuudet ja kaksoisolennot ovat kiehtovia elementtejä missä tahansa settingissä. Kaksi toisistaan tietämätöntä ryhmää pelaamassa samaa kampanjaa on myös vanha idea. Sitä monet lienevät jo kokeilleet. Entä kun nämä kaksi yhdistetään?

Toisen puolen idea on yksinkertainen, mutta ennakkovalmisteluja vaativa. Kaksi pelinjohtajaa aloittaa suunnilleen samaan aikaan saman kampanjan. Tämä toimii hyvin, jos käytetään esimerkiksi jotakin valmiskampanjaa. Idean toteuttamisen vaikein puoli on kampanjan ja pelaajaryhmien synkronointi toisen pelinjohtajan kanssa.

Pelaajille annetaan valmiiksi joitain perusasioista hahmoistaan – esimerkiksi ikä, sukupuoli, perhetausta. Muuten he saavat luoda hahmot vapaasti. Yhdessä todellisuudessa Jack Collins on yksityisetsivä, toisessa taidemaalari. Todellisuudet erkaantuvat toisistaan jo tässä vaiheessa. Kummassakin kampanjassa hahmot yhdistää jokin kiinteä kehys, esim. sukulaisuussuhde tai kuuluminen Delta Greeniin / Aegikseen / Camarillaan / Pathfindereihin. Tämä varmistaa samojen tyyppien toimivan yhdessä, vaikka he olisivat kovin erilaisia eri versioina.

Edvard Munchin Huuto. Kuva: wikimedia.org

Kumpikin kampanja alkaa ja etenee normaalisti tarpeeksi monta pelikertaa, että pelaajat kiinnittyvät hahmoihin ja ympäristöön. Esiin tuodaan erilaisia mieleen jääviä paikkoja ja sivuhahmoja. Maailmoissa on alusta asti pieniä eroja. Esimerkiksi yksityisetsivä Jack Collinsin Phyllis-täti on koditon alkoholisti, mutta taidemaalari Jack Collinsin Phyllis on menestynyt kiinteistönvälittäjä. Kampanjan alkuetenemisessä pelaajia ei saa lyödä ratakiskolla: heillä pitää olla vapaus muuttaa maailmaansa. Tämä tulee korostamaan maailmojen eroja vaihdon jälkeen. Ei haittaa, vaikka joku hahmoista kuolisi. Se vain lisää draamaa.

Sitten seuraa siirtymä maailmasta toiseen. Kummatkin peliryhmät törmäävät jonkinlaiseen porttiin rinnakkaistodellisuuteen. Settingistä riippuen kyse voi olla magiasta, muukalaisteknologiasta, madonreiästä tai ties mistä. Mitä sitten tapahtuukaan, hahmot vaihtavat paikkaa toisen todellisuuden versionsa kanssa. Jack Collins, yksityisetsivä joutuu taiteilija Jack Collinsin maailmaan, samalla kun taiteilija siirtyy yksityisetsivän todellisuuteen. Tässä vaiheessa myös pelinjohtajat vaihtuvat ristiin! Tämä lisää tunnetta todellisuuden muuttumisesta. Jokaisella pelinjohtajalla on hieman erilaisia tapoja värittää kuvailua ja maailmaa. Myös nämä pienet erot alleviivaavat uuden todellisuuden erilaisuutta. Pelinjohtaja jatkaa kampanjaa aivan kuten aiemmin. Hän käytännössä johtaa peliä kuin hahmot eivät olisi vaihtuneet.

Pelaajille ja hahmoille jää ihmeteltäväksi, miten maailma on muuttunut. Se voi käydä ilmi hyvin räikeästi – Jackin avain ei käy hänen entiseen kämppäänsä, uusi kämppä onkin eri talossa – tai hienovaraisesti. Jos joku on vaikka kuollut toisessa kampanjassa, hänen palaamisensa elävien kirjoihin herättää ihmetystä.

Kampanjan pääjuoni jatkaa menoaan. Yrittävätkö hahmot luoda itselleen elämän uudessa todellisuudessa vai löytää tien takaisin? Takaisinpääsy vaatii tavan ottaa yhteyttä toiseen todellisuuteen, toisiin minuuksiin. Hahmot (ja pelaajat) voi laittaa vaikka kirjoittamaan toisilleen kirjeitä, jos se on ainoa keino viestiä toisen ulottuuvuden kanssa. Seuraako yhteydestä oman itsensä kanssa jotain dramaattisia seurauksia? Antaako todellisuus sen kudosta näplättävän loputtomasti? Miten koko maailmanvaihto liittyy settingin taustatekijöihin ja kampanjan aiempaan juoneen? Ehkä joku ei halua palata – jos vaikka Jackin toisessa todellisuudessa kuollut vaimo on ”väärässä” maailmassa yhä elossa.

– Tuukka Tenhunen / Majestic7

–

Keskustelu aiheesta pelilaudalla – http://pelilauta.fi/index.php/topic,937.msg13020.html#msg13020