Pajatyöskentelyä ja spermapankkeja – Ruotsissa Mad About the Boy -larpissa

Mad About the Boyn maailmassa selittämätön tauti surmasi kaikki miehet ja jätti jäljelle vain naiset. Nyt, kolmen vuoden kuluttua katastrofista, hengissä selvinneet ovat raivanneet vanhan maailman rauniot siinä määrin että tulevaisuuden suunnittelu voi alkaa. Tärkein kysymys on ihmiskunnan jatkumisen varmistaminen: harvoissa tuholta säästyneissä spermapankeissa on kyllä siemenet uuteen elämään, mutta kuka parhaiten soveltuisi uuden sukupolven äidiksi? Erään pohjoismaisen valtion hallitus on koonnut joukon soveliaiksi katsomiaan perhekuntia haastatteluihin ja soveltuvuuskokeisiin. Hermot kiristyvät ja salaisuudet paljastuvat, kun kokelaat joutuvat esittelemään komitealle perheenperustamistaitojaan.

Kun kaikki alkaa olla selvää, kokeet keskeyttääkin mahdoton: metsästä ryntää perhekuntien keskelle ilmielävä, alaston mies, pahoin loukkaantunut ja shokissa…

Mad About the Boy on peli sukupuolirooleista ja vallasta. Tämän kesän kahden pelikerran lisäksi teos on pelautettu aikaisemmin Norjassa, Alankomaissa ja Yhdysvalloissa. Osa pelautuksista on ollut tarkoitettu vain naispuolisille pelaajille, osa oli mixed-gender eli myös miespuolisten pelaajien osallistuttavissa. Kaikki pelin hahmot Maailman Ainoaa Miestä lukuunottamatta ovat kuitenkin naisia. Peli on yhteispohjoismaisen pelityylin, Nordic Larpin mukainen. Pelaajien on tarkoitus peliä ennen ja pelin kuluessa tehdä itse omalle hahmolleen tyydyttävä tarinankaari, samalla kuin heidän oletetaan kaikkien muiden pelaajien kanssa yhdessä luovan koko pelin tarinaa. Nordic Larp ja ihan tavallinen suomalainen larppaaminen ovat toki hyvin samantapaisia, mutta joitain kiinnostavia erojakin on. Itselleni kiinnostavimpia tuttavuuksia olivat läpinäkyvä pelaaminen ja todella voimakas työpajakulttuuri.

Julkinen peli

Läpinäkyvä pelaaminen tarkoittaa sitä, että Mad About the Boyn oli kirjoitettu tarkoituksellisesti julkiseksi ja uudelleenpelattavaksi larpiksi. Pelissä ei ole mitään juonisalaisuuksia, vaan kaikki hahmot ja pelin kulku ovat luettavissa pelin nettisivulta. On tarkoituskin, että pelaajat tutustuvat toisten pelaajien hahmoihin etukäteen. Peliä edeltävissä työpajoissakin pelaajat työstävät esimerkiksi hahmojensa menneisyyden tapahtumia toisten pelaajien kanssa – vaikka heidän hahmonsa eivät olisi olleet missään tekemisissä keskenään. Pelin sisäisesti hahmot eivät toki tunne toistensa elämän yksityiskohtia.

Tarkoituksellinen läpinäkyvyys oli minusta todella kiinnostava idea. Vaikka sen mukaan pelattaessa menetetäänkin klassiset ”Äitini onkin isäni ja salaisen palvelun päällikkö!” -paljastusjuonet, toisten hahmojen herkkien kohtien tunteminen tarjoaa hyvän mahdollisuuden pelin aktivoimiseen. Kun tiedetään, että yksi hahmo tuntee alemmuutta kouluttamattomuudestaan ja toinen on yllytykselle altis, on helppo luoda hahmoille konflikteja ja tekemistä.

“Mitä ajattelet nyt?”

Mad About the Boyssa käytettiin muutenkin paljon teatterimaisia tekniikoita. Kaksipäiväinen peli oli jaettu kahteen näytökseen, aikaan ennen viimeisen miehen pöllähtämistä paikalle ja aikaan juuri miehen saapumisen jälkeen. Näytösten välissä on lyhyt, muutaman minuutin mittainen jakso, jossa pelaajat parilla lauseella kertovat, mitä heidän hahmonsa tuntee juuri sillä hetkellä, kun mahdottomaksi luultu tapahtuukin. Peli jatkuu heti tämän välijakson jälkeen eikä pelimaailmassa aikaa ole kulunut sekuntiakaan. Miehen ilmaantuminen paikalle ja kohtausten vaihto oli siis puhdas metatekniikka, pelaajien tiedossa jo ennen peliä.

Minua kohtauksiin jakaminen viehätti kovin – olisin suonut, että tekniikka olisi viety vieläkin pidemmälle. Nyt kahden päivän mittainen peli oli omaan makuuni tarpeettoman pitkä, ja yö oli myös ingame-aikaa. Kun yöllä ei kuitenkaan ollut oikein minkäänlaista pelaamista, olisin saman tien itse lähtenyt katkaisemaan ensimmäisen näytöksen jo ensimmäisen pelipäivän iltaan. Mutta nämähän ovat makuasioita. Pitkiin peleihin mieltyneitä verkkaisempi pelirytmi miellyttänee.

Leikitään hetki menneisyyttä

Pohjoismaiseen larppikulttuuriin kuuluu olennaisesti myös Suomessa melko tuntematon workshoppaus, pajatyöskentely. Työpajat ovat erilaisia fyysisiä, tunteita luotaavia ja hahmoa älyllisesti rakentavia harjoituksia. Ne muistuttavat teatterin improvisaatioharjoituksia ja rippileirien tutustumisleikkejä ja ne tehdään ennen varsinaisen pelin alkua ja sen loputtua. Mad About the Boyssa osa työpajoista tehtiin yhdessä koko pelaajaryhmän kanssa, osa pienimmissä ryhmissä. Osa keskittyi pelitilanteeseen – peliin pääsemiseen ja pelin jälkeen pelitilanteesta ja hahmon tunnelmista irrottautumiseen – osassa taas muokattiin yhdessä yhtä hahmoa kerrallaan.

Minusta antoisimpia olivat pienryhmissä tehdyt pikku improvisaationäytelmät. Neljän, viiden hengen kesken tehtiin lyhyitä tuokiokohtauksia hahmon menneisyydestä tai sen tuntemuksista: pahoinpidelty nuori nainen kohtasi turvakodin portilla hakkaajamiehensä juuri kun kaikki miehet surmaava tautiepidemia iski, kolmossivun tyttöä tarkasteltiin ensin katastrofia edeltävässä ajassa pintaliitäjäjuhlien keskipisteenä ja sitten katastrofin jälkeen ruumiita raivaamassa, transmies kertoi vuosia sitten äidilleen totuuden itsestään ja toisessa improssa taas tapasi romanttisesti ensi kertaa kihlattunsa.

IMAG1809

Toinen kiintoisa tekniikka oli keskustelumetodi hot seat: Kolmen hengen pelaajaryhmä käsittelee yhtä hahmoa kerrallaan, he esittävät hahmosta kysymyksiä ja sen pelaaja vastaa hahmonsa näkökulmasta: ”Pitääkö hahmosi enemmän kahvista vai teestä? Mikä on hänen elämänsä suurin epäonnistuminen? Mistä asiasta hän todennäköisimmin valehtelisi? Katsooko hän Twilight-elokuvia?” Tällainen omatoiminen hahmon tuunaaminen säästää sekä pelinkirjoittajan vaivoja, kun tämän ei tarvitse keksiä liutaa pelin varsinaisen juonen kannalta yleensä epäoleellisia asioita, eikä pelaajakaan toisaalta joudu muistamaan suurta määrää täysin mielivaltaisen oloisia pikkujuttuja hahmostaan.

Paljon workshopattiin lisäksi fyysistä liikkumista ja eri sukupuolten tapoja ottaa tilaa haltuunsa. Näistä pajoista sai moni ehkä arkielämääkin muuttavaa opetusta. Paljonko sinä viet tilaa istuessasi?

Hyvää queeria mutta liikaa workshoppia

Mad About the Boy oli erittäin mielenkiintoinen ja toimiva pelinä. Hahmot oli suunniteltu tasapainoisesti. Jokainen niistä oli mielenkiintoisen oloinen persoonallisuus, ja hahmoilla oli pelissä myös mahdollisuus toimia ja ajaa haluamiaan asioita. Seinäkukkasia ei ollut. Peli on selvästi hioutunut pelikertojen myötä tehokkaaksi taideteokseksi, josta turhat rönsyt on saatu pois ja sen ansiosta pelin sanoma pääsee esille. Mad About the Boyn tarkotus on selvästi ravistella arkisia sukupuolirooleja ja siinä tarkoituksessaan se onnistui hyvin.

Käytäntökin toimi hyvin. Pakko on tosin sanoa, että vaikka pajatyöskentely olikin kiintoisa kokemus ja monin tavoin antoisaa, niin ehkä puolitoista päivää työpajoja oli hiukan ylimitoitettua itse pelin kestoon nähden!

Mad About the Boy, kesä 2013

Järjestäjät: Morgan Jarl, Annika Waern, Ulrika Wiborgh and Qla Zetterberg (tuottajat), Margrete Raaum, Tor Kjetil Edland and Trine Lise Lindahl (alkuperäinen käsikirjoitus).

Pelipaikka ja -aika: Västerås, 24.- 27.6. 2013 (kaikensukupuolisille pelaajille) ja 27.6. – 30.6.2013 (vain naispelaajille)

Osallistujia: Kolmisenkymmentä pelautusta kohden

Pelin sivut: http://mad-about-the-boy-larp.blogspot.fi/p/the-larp.html

 

Jos pohjoismainen larppaaminen ja erilainen scifipelaaminen kiinnostavat, Mad About the Boy pelautetaan joulukuussa 2013 myös Suomessa! Työpajojen määrä on kuulemma mitoitettu Suomen oloihin sopivaksi…

Suomen joulukuisen pelautuksen sivu: https://matbfin.wordpress.com/
Suomen pelautuksen Facebook-ryhmä: https://www.facebook.com/matbfinlands

Jutun kirjoittanut Laura Kalli on suomalainen roolipelaaja, nörttinaikkonen ja seikkailuromantiikka-larppien järjestäjä.