Aleksi Martikainen on kirjoittanut seikkailun Call of Cthulhun seitsemänteen painokseen. Loki jututti tekijää.
Of Fathers on Call of Cthulhu -skenaario valinnoista, kostosta ja kohtalosta, johon mahtuu tragedia, kosmista kauhua ja yllättävä kuolemantapaus. Se on tarkoitettu yhdelle pelaajalle ja pelinjohtajalle, koska pelin kirjoitusvaiheessa tällaiset seikkailut olivat harvinaisia. Mikään ei kuitenkaan estä muokkaamasta skenaariota useamman hahmon ryhmälle.
RPG Geek (rpggeek.com) on järjestänyt vuorokauden mittaisia pelintekokilpailuja vuosina 2003-2005 ja myöhemmin vuosittain 2010 alkaen. Kilpailun idea on yksinkertainen:
Concellation. Nopecon. Tracoff. Rakkaat lapset ovat saaneet kuluvana vuonna monta liikanimeä. Kun puoli vuotta sitten yhteiskunta pistettiin kiinni pandemian vuoksi, conikausi oli juuri aluillaan. Tilanteen kehittyessä, kokoontumis- ja matkustusrajoitusten myötä yksi tapahtuma toisensa jälkeen veti liinat kiinni.
Harvaa tapahtumaa kuitenkaan täysin peruutettiin. Ne menivät nettiin.
Lue loppuunEtsin kauan tämän artikkelin alkuun äänitettä jostain Ennio Morriconen sävellyksestä sovitettuna kanteleelle. En löytänyt sitä, mutta pyrin siihen että asian mainitseminen asettaisi samankaltaisen odotuksen.
Olin tiennyt Kalèvala-roolipelin olemassaolosta oikeastaan aika kauan. Törmäsin nimikkeeseen jo joskus 2000-luvun alussa John H. Kimin Darkshire-verkkosivun tyhjentävässä roolipelien listauksessa. En miettinyt asiaa enempää, mutta muistin sen. Sitten viime vuonna Roolipelaajien Suomessa joku kyseli Kalevala-roolipelien perään, minä rupesin vähän googlailemaan ja löysin pelin tekijän luvalla skannattuna PDF:nä italialaiselta LibroGame-sivustolta. Sen lataaminen edellytti rekisteröitymistä, mutta kielimuuri oli yllättävän matala. Kun lopulta sain tiedoston auki, yllätyin – minähän ymmärsin tätä, vaikka en ollut päivääkään kieltä opiskellut. Lue loppuun
Olin vaihdossa Japanissa puoli vuotta 2016-2017, joten luonnollisesti keksin tutkia harrastettiinko siellä larppausta tai olisiko siellä minulle sopivia pelejä joihin osallistua. Tutkimukseni ei tuottanut tulosta: lähimmäksi osuivat paikallisen steampunk-skenen tapahtumat, mutta ne sisälsivät lähinnä käsitöiden myyntiä ja musiikkiesityksiä.
Tuolloin ainoa tunnettu japanilainen larppi oli englanninkielinen ja ulkomaalaisille suunnattu, kanadalaisen Underworld-kampanjan Nagoyassa sijaitseva haara Guildhouse Havenhollow. Sen toiminta alkoi vuonna 2015, ja haara järjestää yhä kuukausittain pelejä. Larpit japanilaisilta japanilaisille loistivat poissaolollaan.
The Tingleversesta ei voi kirjoittaa selittämättä ensin, kuka on tri Chuck Tingle.
Chuck Tingleä ei kuitenkaan voi selittää. Chuck Tingle täytyy kokea. Suosittelen siihen vaikkapa jaksoa Pounded in the Butt by My Own Podcast -podcastia.
Tohtori Tingle on yksi vuosikymmenemme suurista performanssitaideteoksista. Hän varjelee henkilöllisyyttään tarkoin ja silloin harvoin, kun esiintyy julkisuudessa, pitää päässään paperipussia ja tummia laseja. Emme siis tiedä, kuka hän varsinaisesti on tai onko edes vain yksi henkilö, saati se julkisesti nähty.
Lokin Pohjoisen Kirjeenvaihtaja ja Ropecon-agentti Elmeri Seppänen ja päätoimittaja Massi Hannula tekivät conin aikana kaikkiaan yhdeksän haastattelua, jotka on koostettu Massin ja useiden vapaaehtoisten avulla podcasteiksi lukijoillemme.
Nyt podcastit on koostettu yhteen tähän postaukseen, josta ovat helposti kuunneltavissa. Listauksen jälkeen kiitämme paitsi podcastin mahdollistaneita, myös Patreon-tukijoitamme ja jaamme lisätietoa tämän vuoden Loki-bileistä.
Ropecon-sarja jatkuu ensi viikolla Ville ”Burger” Vuorelan podcast-haastattelua laajentavalla artikkelilla.
Harvasta roolipelin lisäkirjasta olen innostunut etukäteen yhtä paljon kuin AAW-gamesin Mini-Dungeon Tomesta (2018). Kirjan idea on yksinkertainen mutta oivaltava: reilut 130 miniseikkailua valmiina pelattavaksi. Kirjasta on versiot, jossa seikkailut ovat yhteensopivia Dungeons & Dragonsin viidennen laitoksen kanssa ja toinen, jonka pelistatit ovat Pathfinderille. Useimpia luolaholveja ei ole sidottu mihinkään kampanjamaailmaan, vaikka muutama onkin mainosmielessä kevyesti linkitetty kustantajan muihin D&D-valmisseikkailuihin. Ja seikkailuja riittää teoksessa järjestyksessä kaiken tasoisille ryhmille ykköstason aloittelevien hahmojen kujanjuoksuista aina tason 20 eeppisiin sankarointeihin saakka.
Vuoden 2019 Blackbox Copenhagen järjestettiin 18.–20. tammikuuta, nimensä mukaisesti Kööpenhaminassa. Kotisivuillaan tapahtuma mainostaa itseään kokeellisen roolipelaamisen festivaalina, ja sen järjestäjänä toimi roolipelijärjestö Gnist. Kaikki tapahtuman larpit kestivät noin 3–4 tuntia ja hyödynsivät pelin kulun ohjaamisessa valoa ja ääntä. Tästä juontuu tapahtuman nimen alkupuoli, sillä tätä pelityyliä kutsutaan blackbox-larpiksi. Blackbox Copenhagen oli nimenomaan larppitapahtuma, sillä tapahtuman aikana auki ollutta avointa lounge-aluetta ja lauantai-illan bileitä lukuun ottamatta ohjelma koostui yksinomaan larpeista.
Roolipelaamisen ilosanoma ei ole levinnyt maailmaan tasaisesti. Joissain maissa tehdään roolipelejä ja toisissa ei. Julkaistuissa roolipeleissä mitattuna vahvoja ovat Yhdysvallat, U.K., Ranska, Saksa, Espanja, Italia, Puola, Ruotsi, Suomi ja Japani. Tämä tosin ei ole ainoa mittari: Tanskassa on omaleimainen pöytäpelien ympärillä pyörivä Fastaval-kulttuurinsa ja monissa maissa, kuten Norjassa, on mielenkiintoisia hajajulkaisuja.
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.