Soolopelit ovat roolipelien erikoistunut muoto, joita pelataan yhdellä pelaajalla ilman pelinjohtajaa. Tietokonepelien kehitys on painanut sooloseikkailukirjallisuuden tiukasti marginaaliin roolipelikentässäkin, mutta niin vain tänä vuonna Gummerukselta ilmestyi sisällissodan muistovuoden teemaa kumartava Mike Pohjolan valitse oma tarinasi -tyylinen romaani Sinä vuonna 1918.

Sinä vuonna 1918 (Gummerus) kansikuva

Verrattuna aikaisempiin suomeksi julkaistuihin haarautuvien tarinoiden kirjoihin Pohjolan teos on massiivinen ja sisältää paljon vaihtoehtoja. Sisällissodan tarinan voi kokea monin erilaisin silmin ja lukukokemusten sävy vaihtelee rajusti sen mukaan, millaisia valintoja lukija tekee. Kirja ei kuitenkaan ole pelkkää valitsemista, vaan sisältää myös karkean pelimekaniikan, jossa arpa kohtalon on joskus arvaamaton. Mihinkään taktiseen pelaamiseen ei kuitenkaan jää tilaa, vaan onnenpeli on onnenpeliä. Sivulaitoihin painettujen silmälukujen ansiosta noppaa ei kirjan lukemiseen kuitenkaan tarvita.

Pelikokemuksena Sinä vuonna 1918 on kulkenut pitkän matkan Taistelupeli-kirjojen, 80-luvun nopallisten ”valitse oma seikkailusi”-kirjojen ajasta. Hahmon taustaan pystyy heti alussa vaikuttamaan sukupuolta ja kotimaakuntaa myöten ja kepein mielin alussa tehdyt valinnat tuottavat helposti yllätyksiä myöhemmin. Pelin mekaniikka rakentuu varsin kauniisti hahmoon takertuvien avainsanojen varaan, jotka puolestaan aiheuttavat myöhemmin reaktioita erilaisissa tilanteissa. Kirjan kappaleet muuttuvat erilaisiksi sen mukaan, minkälaiseksi hahmo on siihen mennessä kasvanut.

Kasvukertomushan kirja on, eikä pelkästään pelihahmon, sillä siinä näkyvät myös Suomen kasvukivut vuosisadan alkuvaiheessa. Tarina alkaa jo neljä vuotta ennen sisällissotaa, kirjan pakottaessa lukijansa elämään ensin päähenkilön nuoruudenvuosia, jotka ohjaavat häntä sodan alkaessa helposti vähintään jommankumman puolen tähtäimeen. Vaikka monta asiaa kirjassa pääseekin valitsemaan, punaisten ja valkoisten välistä valintaa pelaaja ei pääse suoraan valitsemaan, vaan sodan alkaessa aiemmin tehdyt valinnat tärähtävät takaisin.

Sinä vuonna 1918 on vaikuttava kirja. Se tarjoaa kaleidoskooppimaisen kuvan sisällissotaan ja luettuaan ensimmäisen kohtalon, tahtoo kokeilla toisenkin. Roolipelinä sillä on sooloseikkailun heikkoudet ja historiallisena romaanina lukija saattaa jäädä ihmettelemään joitakin painotuksia. Osa kotimaakunnista tarjoaa huomattavasti jännittävämpiä vaihtoehtoja kuin toiset. Erityisesti siviilihahmoista saattaa helposti kehittyä todella murheellisia ihmiskohtaloita, jotka ovat kummankin puolen vihaamia ja joutuvat turvautumaan onneensa selvitäkseen sodan melskeestä hengissä. Pieniä toimituksellisia virheitä kirjasta löytyy. Esimerkiksi luvusta 7 puuttuivat jatkolukujen numeroinnit (44, 13 ja 51), mikä oli erityisen paha paikka umpikujan osuessa niin alkuvaiheeseen ensimmäisellä pelikerralla.

Käytin kirjaa yläkoulun historian opetuksessa ja jokaisen luokan oppilaat pysähtyvät tunniksi kuuntelemaan tarinaa ja tekemään vuorotellen valintoja siitä, mihin suuntaan toivovat tarinan käänteissä menevän. Jokainen kuunteli hievahtamatta. Historiallisena romaanina Sinä vuonna osaa siis vangita lukijan. Roolipeliseikkailuna se palauttaa haarautuvia tarinoita hienolla tavalla yhteen sopivissa käännekohdissa, joissa yksittäisten lauseiden ja sivuhenkilöiden repliikkien merkitys painottuu eri tavoin siitä riippuen, ketkä sivuhenkilöt ovat olleet aikaisemmassa vaiheessa olleet lukijalle merkittäviä.

Vain 289 lukua on vähemmän kuin monessa sooloseikkailussa. Tämä ei ole kuitenkaan heikkous, sillä kirjassa useista luvuista on saatu tehtyä monikäyttöisiä. Takakansi lupailee kunkin lukukerran kestävän noin tunnin verran ja tämä pitää hämmentävän tarkasti paikkansa, ellei hahmolla ole tavallista huonompi onni. Pelijärjestelmään kirjoitettu mahdollisuus säätää alussa tarina onnelliseksi, murheelliseksi tai oikukkaaksi on myös näppärä ja palvelee lukijaa. Kaikkineen Sinä vuonna 1918 on monikäyttöisin ja dramaattisin valitse oma seikkailusi -kirja, joita on tullut vastaan. Fantasian ystäville se tarjoaa vain vähän, mutta kirjaa lukiessa havahtuu jälleen kerran siihen, mitä mahdollisuuksia historiallinenkin miljöö roolipelille antaa.

Artikkelin kirjoittanut Wille Ruotsalainen, toimittanut Heidi Säynevirta.

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki