Tällä vuosikymmenellä suomenkielisille pelimarkkinoille on tullut jyristen ja aikaisempaa suuremmalla volyymillä lapsille ja nuorille suunnattuja kotimaisia roolipelejä, joita leimaa vahva aloittelijaystävällisyys. Tätä sarjaa edustaa esimerkiksi roolipeli Hood. Se erottuu lähimmistä vastineistaan Myrskyn sankareista ja Astraterrasta erityisesti edullisemman hinnan ja lyhyemmän sivumäärän avulla. Vaikka pieni pehmeäkantinen vihko näyttää vaatimattomalta Astraterran kovakantisen järkäleen tai Myrskyn sankareiden laatikon rinnalla, niin Hood esittelee roolipelaamisen tuoreella ja havainnollisella tavalla ja tarjoaa helposti opettavan pelisysteemin, joka tukee kattokruunuissa roikkumista.

Tänä kesänä Hood sai kylkeensä ensimmäisen lisäosan Hautakumpujen aave. Lisäosana se voisi mainostaa itseään Suomen kevyimpänä roolipeliteoksena, sillä tuskin mikään toinen arvosteltu roolipelituote jää viidentoista gramman painoon. Kyseessä on lentolehtisen ja valmisseikkailun sekoitus, joka lienee tarkoitettu pikemminkin Hoodin kylkiäiseksi kuin itsenäiseksi lisäosaksi.

Hautakumpujen aave koostuu yhdestä taitetusta paperista ja muodostaa neljä sivua pitkän seikkailun. Se sopii kätevästi Hoodin sääntökirjan väliin, ja seikkailun rakenne on esitelty esimerkillisen havainnollisesti. Ensimmäinen sivu valottaa tilanteen, toinen kartan, kolmas kertoo paikoista ja tapahtumista ja viimeiseltä sivulta löytyvät sivuhahmot ja vastukset. Sen luettuaan jää kaipaamaan nippua lisää samanlaisia, joita voisi pitää muovitaskussa tai kansiossa seikkailureservinä. Peli soveltuu mainiosti demoksi tai esittelypeliksi.

Alkuperäisteoksen kansikuvitusta.

Rakenteelliselta suunnittelultaan esitystapa on mitä mainioin. Sääntökirjaan sisällytetyt esimerkkiseikkailut ovat uuden pelin sisällä äärimmäisen hyödyllisiä malleja pelin aloittamiseen mutta muuttuvat tavallisesti ensimmäisen pelaamisen jälkeen kuolleeksi painoksi, josta ei ole myöhempää hyötyä pelipöydässä. Hautakumpujen aarre on kuin tehty aloitteleville pelinjohtajille. Seikkailu on nopea lukea ja sitä on helppo seurata. Siinä on samaa henkeä kuin vanhoissa roolipelilehtien valmisseikkailuissa, mitä nyt taitto ja typografia on hiotumpaa kuin ennen vanhaan oli tapana.

Useampaa peli-iltaa Hautakumpujen aave ei kykene tarjoamaan. Tämä on kertaseikkailu eikä taivu ilman pelinjohtajan lisäimprovisaatiota edes kovin pitkän illan tarpeisiin. Vaikka Hood kertoo leimallisesti Robin Hoodin iloisten joukkojen tarinaa, ei Hautakumpujen aaveen tarvitse sijoittua tuohon jatkumoon. Seikkailun ytimessä on kylä, josta on kadonnut asukkaita ja pelaajahahmot saavat koettaa selvittää mysteeriä.

Roolipelinä Hood on tyyliltään seikkailua eikä fantasiaa, ja Hautakumpujen aave jatkaa tällä linjalla. Vaikka roolipeli on rakennettu toisintamaan nimenomaan Robin Hoodin seikkailuja, sen pelimakeniikka tukee oikeastaan mitä tahansa historiallista toimintaseikkailua merirosvoista viikinkeihin tai wuxiasta ninjoihin. Samalla tavalla  Hautakumpujen aave on siirrettävissä helposti muuhunkin miljööseen kuin ritariajan Englantiin. Tarvitaan oikeastaan vain kylä, vanhoja hautakumpuja ja kulttuuri, jossa kulta on arvokasta.

Peluutin Hautakumpujen aaveen neljän teini-ikäisen pelaajan testiryhmälle. Kahdella heistä oli aikaisempaa roolipelikokemusta ja kaksi oli aloittelijoita. Kukaan ei tuntenut Hoodia tai sen pelisysteemiä entuudestaan. Hoodissa hahmonluonti on kuitenkin nopeaa: siinä jaetaan kymmenen pistettä kolmeen ominaisuuteen ja sitten valitaan hahmolle kuusi taitoa ja päätetään, mitkä niistä ovat hahmon parhaimmat taidot. Vähän taustaa, mahdolliset kontaktit ja nimi hahmolle ja hänet voi vapauttaa vilistämään pelimaailmaan.

Pelaajat nauttivat seikkailusta viimeisen päälle ja osa toivoi sille jatkoa. Erityisesti ponnettomat paikalliset kyläläiset osoittautuivat herkullisiksi hahmoiksi. Heidän rinnallaan pelaajahahmot piirtyivät tarinan päähenkilöiksi ennen ensimmäistäkään nopanheittoa.

Pelin järjestelmän ytimessä on viisi toimintanoppaa, joita pelaaja voi kierroksen aikana sijoittaa erilaisiin asioihin. Kun tyypillisessä toiminnassa nämä menevät lähinnä puolustautumiseen ja hyökkäämiseen, voidaan vähintään kolmea noppaa kerralla käyttäen yrittää tehdä erilaisia temppuja ja stuntteja. Systeemin tajuttuaan pelaajat osasivat hakea näyttäviä ja yllättäviä ratkaisuja ja taistelut muuttuivat taktiseksi iloitteluksi vuoropohjaisen nopanheittelyn sijaan. Hautakumpujen aaveen peluuttaminen vahvisti kokemustani siitä, miten hyvin Hoodin mekaniikka puski eteenpäin seikkailuissa.

Hoodin ensimmäinen seikkailu Kirje on yli tuplasti Hautakumpujen aavetta pidempi ja kepittää seuraajansa helposti, Hautakumpujen aave kun osoittautui seikkailuna peruskauraksi. Sen kiehtovinta puolta edustavat tarinan konnien epämääräisyyskohtien täyttämä menneisyys ja visuaaliset yhtymäkohdat eräisiin pelisuunnittelijoihin. Kokeneelle pelinjohtajalle, joka ei pelaa tai tunne Hoodia, Hautakumpujen aarteen anti lienee lähinnä seikkailun esittelymuodossa. Tämän tyyppinen lentolehtinen pitäisi olla jokaiselle pelille.

Hautakumpujen aave paljastui pelattuna seikkailijoiden kannalta paljon hankalammaksi palaksi kuin miltä sen lukeminen vaikutti. Osaltaan tämä johtui tällä kertaa pelaajahahmojen sooloilusta. Suora yhteenotto vastustajien kanssa ei aloittelevilla hahmoilla toiminut, ja elleivät hahmot olisi olleet onnekkaita, olisi Maski-Manfred saanut kerättyä ainakin kolme orjaa lisää kaivoksilleen. Tällä kertaa pelaajahahmot onnistuivat pakenemaan paikalta saamatta aarteita tai mainetta.

Hautakumpujen aave on promotuote, jota sai kaupanpäällisinä lähinnä Myrrysmiesten myyntipöydältä roolipelitapahtumista. Sähköinen versio on kuitenkin ladattavissa osoitteessa

https://www.drivethrurpg.com/product/258143/Hood–Hautakumpujen-aave

Tekstin kirjoittanut Wille Ruotsalainen, toimittanut Niina Niskanen.

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki