The World of Recovery -toipumispeli on Lilinkotisäätiön kehityshanke, joka toteutetaan STEA-rahoituksella vuosina 2020-2022. Se on uudenlainen, pelillistetty toimintamalli mielenterveys- ja päihdetoipujille. Pelin pääkoordinaattorina toimii roolipelaaja Venla Leimu ja LOKI lähtikin haastattelemaan Venlaa sekä hänen kollegoitaan kokemusasiantuntijoita ja pelikoordinaattoreita Petri Kotilaista ja Akia.

The World of Recovery toipumispelihanketta toteutetaan yhteistyössä useiden eri mielenterveys- ja päihdepalveluita tarjoavien tahojen kanssa ja sen on valmistuttuaan tarkoitus olla yleisessä käytössä ja pelattavissa valtakunnallisesti.

“Tavoitteena on, että pelissä osallistuja löytää oman yksilöllisen polkunsa, minkä varrella on paljon valinnanvaraa. Pelin kautta pelaajan osallisuus yhteiskunnassa lisääntyy ja digitaalisten välineiden käyttövalmiudet arjessa paranevat. Lisäksi heidän toimintakyky, arjen taidot ja aktiivinen toimijuus lisääntyvät omassa elinympäristössään. Osallistujilla on mahdollisuus omaksua pelissä psykofyysistä terveyttä edistäviä elämäntapoja ja löytää uusia yksinäisyyttä vähentäviä verkostoja. Samaan aikaan peliyhteisössä toimiminen lisää valmiuksia erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja vahvistaa vuorovaikutustaitoja.

Hankkeen aikana peliin luodaan siihen kuuluva digipeli, joka on yleisessä käytössä. Peliin valmistuu lisäksi pelikirja, joka tukee pelaajan mahdollisuutta syventää pelikokemustaan.”

– Hankkeen kotisivut

Peliin voi tutustua hankkeen kotisivuilla: https://www.theworldofrecovery.fi/

Venla löysi roolipelit jo reilut 15 vuotta sitten: “Jo ennen sitä olen ollut monenlainen pelifanaatikko lautapeleistä pc-pelaamiseen”, Venla kirjoittaa. “Aloitin ropettamisen kokeilevammista, sääntökevyemmistä peleistä, joissa jää enemmän tilaa improvisoinnille. Se on ollut mahtavaa. Joskus pelataan old school -maailmoissa, mutta keveämmillä, omilla sääntömekaniikoilla. Olen kuitenkin päässyt pelaamaan myös useammissa perinteisissä raskaampien sääntöjen kampanjoissakin (D&D 3.5, D&D 5 ja Gurps ja yhdessä omassa, raskaammassa sääntöjärjestelmässä). Pidän myös sellaisista roolipeleistä kovasti. Lautapelaajapuoleni tykkää kovasti todennäköisyyksien ja sattuman suhteen yhdistämisestä hahmopelaamiseen.”

“Vedän elämässäni monia juttuja ja roolipelaajana nautin siitä, että saan olla pelaaja. Olen tykännyt kuitenkin vetää pelejä lapsille, nuorille aikuisille opettajana toimiessani ja sukulaisille. The World of Recovery -peliä kehittäessäni pääsen vetämään pelejä testipelaajille.”

Petrillä ja Akilla ei oikeastaan ole aikaisempaa kokemusta roolipelaamisesta. Venla on kannustanut hankkeen muita työntekijöitä kokeilemaan roolipelaamista myös hankkeen oman pelin ulkopuolella: “Taiteen sulattamon one shotit ovat olleet tähän loistava tapa.”

 “Jos ei muutamaa nuoruuden kokemusta lasketa niin olen tuore roolipelaaja”, Petri kirjoittaa. “On ollut todella kiva roolipelata ja olenkin pelannut myös hankkeen ulkopuolella. Roolipelaaminen on pelin suosituin osa-alue ja tärkeä osa peliä. Itse toivon tuovan uuden ja raikkaan tuulahduksen roolipelaamiseen.”

Aki toivoo samaa: “En omannut kokemusta roolipeleistä, mutta ollut kiehtovaa oppia uutta. Suurelle osalle pelaajistamme tulevaisuudessa tulee pelimme olemaan ensikosketus roolipeleihin ja toivon, että roolipeliosion veturina toimivalle Venlalle on ollut hyödyksi saada palautetta myös kokemattomalta pelaajalta.”

Pelissä on 12 aluetta, jotka pyrkivät kattamaan kaikki elämän osa-alueet. Tehtäviä on sunnittelilla 120. Niistä pelaaja tekee ne, mitkä haluaa – mutta ei suinkaan sattumanvaraisesti, vaan pelin mekanismien ja sääntöjen puitteissa. “Tehtävävalikoimassa pyrimme monipuolisuuteen, jotkut tehtävät voi suorittaa ihan kotisohvalla, mutta osa tehtävistä myös vaatii kotoa ulos lähtemistä. Tehtävien suoritustapoja ovat kirjoittaminen, valokuvaus ja paikannus. Tavoitteena on että pelin parissa viihtyessään pelaajat löytäisivät uusia, itseään kiinnostavia asioita ja tapoja ilmaista itseään ja jopa kasvattaisivat elinpiiriiään”, kirjoittaa Aki.

Roolipelin maailman avautuessa myös digipelissä aukeaa uusia tehtäviä suoritettavaksi, uusia varusteita ostettaviksi ja uusia tasoja saavutettaviksi. 

“Tavoitteenamme on pelimekaniikkojen ja roolipelin avulla houkutella pelaajia suorittamaan myös sellaisia tehtäviä, jotka vievät pelaajan pois mukavuusalueeltaan”, Venla kirjoittaa.

Petri antaa esimerkin tehtävästä: “Ota kuva taideteoksesta, josta erityisesti pidät. Liitä se peliin. Kyseessä voi olla vaikkapa maalaus, patsas tai levy. Kerro muutamalla sanalla, miksi pidät juuri kyseisestä teoksesta.”

Pelikampanjaan osallistuminen on ilmaista, mutta osallistuakseen pelaaja tarvitsee jonkinlaisen laitteen, mieluiten älypuhelimen. Mikäli pelaamisesta kiinnostuneella ei laitetta ole, Pelikeskuksessa voidaan tapauskohtaisesti auttaa vaihtoehtojen kartoittamisessa. Etäpeleissä myös tietokoneesta, läppäristä tai tabletista voi olla hyötyä, sillä niillä voi olla mukavampi osallistua etätapaamisiin.

Mielekkäitä pelejä kaivataan mielenterveys- ja päihdetyössä

Mielenterveys- ja päihdetyössä on kaikenlaisia pelejä lautapeleistä mobiilipeleihin. “Ala on kuitenkin ollut kauan melko lastenkengissä”, kirjoittaa Venla. “Sanoisin, että aika monet alan hyötypelit ovat sellaisia, että niistä paistavat pelin tavoitteet liikaa läpi, jolloin itse peliosuus jää ohuemmaksi ja vähemmän houkuttelevaksi. Tällainen tyypillinen peli voi olla esimerkiksi pelillistetty tehtävälista tai pelin – vaikkapa lautapelin – muotoon muutettu keskustelutuokio. On todella hienoa seurata, miten Suomessakin on tehty ja/tai kehitteillä pelejä juuri tälle kohderyhmälle.”

Lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille on tehty paljon enemmän hyötypelejä. “Meidän pelin kohderyhmämme, mielenterveys- ja päihdetoipujat, jotka ovat matkalla kohti itsenäisempää elämää esimerkiksi kuntoutuskodista itsenäisempää asumismuotoa kohti, ansaitsevat näitä pelejä ihan siinä kuin nuoremmatkin”, Venla toteaa.

Pelillistämisen ja pelien mahdollisuudet ovat lähes rajattomat mielenterveys- ja päihdetyössä. “Nyt elää aikuisikää sukupolvi, joka on kasvanut pelien parissa ja jatkanut pelaamista myös aikuisena”, kirjoittaa Petri. “On mukavampaa tutkistella itseä pelin parissa kuin kuunnella jotain tylsää puhetta. Toipumispelissä mennään kuitenkin peli edellä ja kuntoutuminen tulee sivutuotteena.”

Venlan tulevaisuuden kristallipallossa näkyy aarreaitallinen mobiili-, rooli- ja lautapelejä, larppeja ja vaikka korttipelejäkin. “Nämä pelit eivät aliarvioi pelaajaa ja ovat aidosti houkuttelevia. Sellaisia, joita pelaisi mielellään ilman esimerkiksi ohjaajan suostuttelua. Digitaalisissa mielenterveys- ja päihdetoipujille suunnatuissa peleissä uskottava peli hienoine graffoineen olisi toteutettu mahdollisimman käyttäjäystävällisesti siten, että pelaaminen voisi olla aidosti hauskaa myös niille, joille digitaitojen opetteluun liittyy paljon työtä.”

Tiimi haaveilee siitä, että pelejä voitaisiin tulevaisuudessa pelata itsenäisesti, kaveri- tai vertaistukiporukalla, yhteisöissä kuten vaikkapa klubitaloilla, sekä yksilöllisesti ja kuntoutuskodeissa ohjaajavetoisesti.

“Kristallipallossani näkyy myös paljon valinnanvaraa laadukkaiden pelien välillä – toipujan saatavilla on sekä pitkäkestoinen, voimaannuttava roolipelikampanja että vaikkapa nopea, humoristinen korttipeli ja kaikkea mahdollista tältä väliltä”, kirjoittaa Venla.

Pelin kehittäminen on ollut palkitsevaa ja haastavaa

Pelin kehittäminen on Venlasta ollut uskomattoman monipuolinen ja luova, mutta jämptiyttä vaativa. “On hommansa löytää tasapaino suunnittelun, yhteiskehittämisen, pelin eri osien testaamisen, rakentamisen ja tuunaamisen, verkostoitumisen yms välillä.”

Peli on monimuotoisuudessaan melko ainutlaatuinen.  “Palkitsevinta on saada yhdistää intohimoni monenlaisiin peleihin mahdollisuuteen luoda jotain, mikä tuo ihmisille virtaa, iloa, tukea ja positiivisia kontakteja raskaisiin elämäntilanteisiin.”

“Tuntuu että joka päivä töissä oppii jotain uutta”, Petri lisää.

Myös koronapandemia vaikutti työskentelyyn, kertoo Aki. “Meillä on hyvä porukka kasassa, mutta etätyöskentelyyn siirtyminen on ainakin itselleni vaikeuttanut asioita. Oli ihan erilaista, kun kesällä ja syksyllä kävimme Pasilassa sijaitsevassa Pelikeskuksessamme töissä ja oikeasti näimme toisiamme useana päivänä viikossa.”

Hankkeen on tarkoitus jatkua myös tulevaisuudessa. Venla haaveilee siitä, että Pelikeskuksessa olisi pysyvä admin tai pari kouluttamassa ja tukemassa pelin vetäjiä. Jos hankkeella olisi lisäaikaa vuoden 2022 jälkeenkin kehittää peliä, tulisi siitä toki entistä parempi. Pelin voisi myös kääntää eri kielille tulevaisuudessa.

“Olemme yhteiskehittäneet, testanneet erityyppisiä pelin elementtejä ja keränneet valtavasti palautetta. Nyt pitää keskittyä pelin rakentamiseen. Pelissä on paljon osia, nyt niistä pitää hioa saumaton, houkutteleva, toimiva ja hyvännäköinen kokonaisuus. Sitten taas testataan ja hiotaan”, Venla kirjoittaa. 

“[Tulevaisuudessa] verkostoituminen ja pelin levittäminen tulee olemaan mahtavaa. Rakennamme myös tiiviin koulutuspaketin, minkä avulla ensikertalainenkin voi toimia yhteisössään tai porukassaan roolipelin pelinjohtajana (josta käytämme tällä hetkellä nimitystä kertoja) ja pelikokonaisuuden koordinaattorina.”

”Pelipaketista on tarkoitus rakentaa sellainen, että sen parissa voi voimaantua ja pitää hauskaa ihan kuka tahansa aikuinen. Tulevaisuudessa toivoisin, että pelin löytäisi mahdollisimman moni, joka kaipaa elämäänsä sillä hetkellä voimaa, aktivoitumista, iloa, omaa aikaa ja hauskaa, mielekästä tekemistä”, kirjoittaa Venla.

Halu auttaa ihmisiä ajaa Petriä eteenpäin tässä työssä. “Ja mielenkiinto pelejä kohtaan.”

“Koen olevani onnekas, kun pääsin tähän hankkeeseen töihin ja tahdon olla luottamuksen arvoinen”, kirjoittaa Aki. “Suuri tavoite on saada aikaan jotain, joka samalla sekä viihdyttää että myös todella hyödyttää monia pelaajia.”

Kun Venla näki työpaikkailmoituksen, hän tiesi haluavansa työn: “Mahdollisuus rakentaa peli yhteistyössä toipujien, kokemusasiantijoiden ja muun peliporukan kanssa oli jo yksistään herkullinen. Lisäksi uskon pelaamisen voimaan.”

Koko ikänsä pelanneena, Venla tietää ja tuntee pelaamisen hyödyistä. “Miten pelaaminen voi myös parhaimmillaan kantaa valtavankin rankkojen vastoinkäymisten läpi tuoden voimaa ja iloa tilanteisiin ja paikkoihin, missä sitä voi muuten olla vaikeaa löytää. On etuoikeus kehittää peliä, jossa nimenomaan pelaajan yksilöllinen toipuminen on keskiössä. Ja porukalle, joka on ollut hyötypeliskenessä aika lailla väliinputoajana”, Venla kirjoittaa.

“Graffoihin (sekä digipelissä, roolipelissä että markkinoissa) voisi pistää omaisuuden – ja varmasti pistäisimmekin, jos rahaa olisi loputtomiin”, kirjoittaa Venla, kun kysymme mitä hän tekisi, jos rahaa ja resursseja olisi enemmän. “Koodausresurssia voisi tottakai lisätä. Näissä yleishyödyllisissä hankkeissa pitää olla resurssien kanssa todella tarkkana. Pitää kuitenkin olla kiitollinen, että Veikkaus-rahoista riittää näin tärkeisiin hankkeisiin.”

Isojakin unelmia tiimillä on, tietysti: “Maailmanvalloitus, kokonainen talo tulevaisuuden Pelikeskuksena. Ja sitten tietenkin oma henkilökohtainen haaveeni – futuristiset univormut kaikille pelikoordinaattoreille!”

Futuristisia uniformuja odotellessa, kiitos haastattelusta Venla, Petri ja Aki! Onnea ja menestystä hankkeeseen.

• Mikä: The World of Recovery – toipumispeli
• Kuka:
  • Venla Leimu — hanketyöntekijä, aloina pelisuunnittelu ja pelin pääkoordinaattori: venla.leimu@lilinkoti.fi, 050 5955732
  • Rauni Koikkalainen — hankepäällikkö: rauni.koikkalainen@lilinkoti.fi, 040 0569419
  • Petri Kotilainen — kokemusasiantuntija kulttuurin keinoin ja pelikoordinaattori
  • Aki — kokemusasiantuntija ja pelikoordinaattori
• Kotisivut: https://www.theworldofrecovery.fi/

---

Haastattelun teki ja toimitti LOKIn toimitus.

---

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki