Roolipelihahmon nimen keksiminen on joskus vaikeaa. Huono nimivalinta pahimmillaan pilaa pelikokemuksen, ja kehnosti valittua nimeä voi katua vielä vuosienkin jälkeen. Kuten oikeatkin ihmiset, myös hahmot voivat toki puolustautua ja lohduttautua sillä, että harvoin he ovat nimen itse itselleen valinneet, eikä nimi pahenna hahmoa, jos ei hahmo nimeä.
Roolipeleissä hahmoista puhutaan kuitenkin usein paljon pelaajien suulla. Tässä metapelillisessä keskustelussa kaikki ovat tietoisia siitä, että hahmon pelimaailman vanhemmat eivät oikeasti valinneet hahmon nimeä vaan sen antoi pelaaja. Tämän takia nolo nimi voi olla hahmolle erityinen rasite. Ongelman taklaamiseksi on hyvä ymmärtää, millä tavoin nimen tavoite voi mennä metsään. Omissa peleissä ja kampanjoissa on tullut vastaan monta todella tyhmää nimeä, ja monen hahmon nimeä olen jälkikäteen katunut. Kaikki tämän tekstin esimerkit ovat menneistä peleistä.
Köyhtyneet kopiot
Tämä on ehkä helpoin tapa luoda hahmolle nimi, jota katuu myöhemmin. Ovatpa esikuvat ja mallit kirjoista, elokuvista tai muista peleistä, niissä vilisevien nimien kopioiminen ja kierrättäminen on vaivaton ja helppo keino keksiä hahmolleen nimi. Uskon monen käyttäneen tätä keinoa peliuransa aikana. Hahmo on ammatiltaan tohtori, olkoon hän siis Tohtori Sukero. Pelihahmosta tuli velho, velhon nimeksi voisi sopia vaikkapa Gamdalf Harmaa. Otetaan joku esikuva, muutetaan pahimmillaan vain yksi kirjain, ja voilà, hahmo on nimetty.
Näiden köyhtyneiden kopioiden keksiminen on helppoa, mutta annas olla kun kiinnyt hahmoosi yhtään enempää tai pelaat sillä pikkuisenkin pidempään. Hahmosta nimen esiintuominen voi tuntua vaivaannuttavalta, koska hahmon kopiomaisuus on niin ilmiselvää. Erityisen piinallinen rasite nimestä tulee silloin, kun hahmo rupeaa oikeasti tuntumaan läheiseltä ja pelattavalta. Aina kun mainitset hahmon, muut pelaajat ajattelevat helposti ensimmäisenä hahmon esikuvaa eivätkä itse hahmoa.
Tämä ongelma on helppo ratkaista. Jos käytät esikuvaan viittaavaa nimeä, muuta sitä tarpeeksi paljon tai valitse esikuvaksi joku tarpeeksi hämärä sivuhenkilö, ettei hänen nimeensä liity vahvaa ennakkoasennetta.
Poissa kontekstista
Tämä on yleensä edellistä kohtaa kiusallisempi epäonnistuminen hahmoa nimetessä. Jos muualta päälleliimatun selvästi vohkittu nimi viestii lähinnä kiireestä, kokonaan ympäristöstään eksynyt nimi viestii siitä, että pelaaja ottaa pelin vitsinä. Pelihahmo vaikuttaa nimensä mukaan tulevan jostain ihan eri pelistä. Nimen herättävät mielikuvat ovat tässä suhteessa harhaanjohtavia eikä hahmo tunnu istuvan maailmaan. Mitä vähemmän pelaajat tuntevat pelimaailmaa, sitä helpompi on valita vahingossa nimi, joka ei sovi kontekstiin
Avaruuden androidi Sinappi Tahra ei kuulosta scifi-teemaisen pelin hahmolta. Paukkurööri-Pete voisi toimia Villin lännen lehmipoikana, mutta fantasiamaailman keijukaiselle nimi on aika levoton. Tähän virheeseen auttaa usein pienikin tutustuminen pelimaailmaan. Jos käsillä ei ole mitään maailmamateriaalia, nopea kysymys pelinjohtajalta voi usein pelastaa pelaajan huonon nimen valitsemiselta: “Minkä tyyppisiä nimiä dryadit käyttävät?” Tämänkin kun olisi pelaaja aikanaan kysynyt ajoissa, olisin välttänyt siltä, että fantasiamaailman metsänneito tunnettiin nimellä Marilyn Monroe.
Tyhmät sanaleikit
Sanoilla leikkiminen on kivaa, ja erityisen onnistunut nimi pääsee esille hahmon nimenä. Joskus sanaleikki vain on niin tyhmä, että hahmosta puhuminen myöhemmin on noloa. Ruotsalais-japanilainen muotisuunnittelija Per Shiki tai kadonnutta valtakuntaa tutkiva sukeltaja Kumi Anka uivat nimineen jo niin syvissä vesissä, että hahmoja ei aina halua edes mainita ääneen.
Tyhmän sanaleikin luominen vaatii yleensä sen verran vaivannäköä, ettei näitä synny nimeksi vahingossa. Jos ensimmäisessä kohdassa käytettiin liian vähän mielikuvitusta ja toisessa se suunnattiin huonosti, tässä ongelmana on liian kiero mielikuvitus. Jos hahmon nimi on vitsi, sen kai voi laimentaa tai kääntää jollekin sellaiselle kielelle, jolla vitsi ei osu käkättimeen joka käänteessä.
Vaikea tunnistaa nimeksi
Isoja haasteita tulee siinä vaiheessa, kun hahmon nimeä tuskin tunnistaa nimeksi. Muinaisessa D&D-kampanjassa eräällä pelaajalla oli hahmona muotoa muuttava kultainen lohikäärme, joka naamioitui välillä puolituiseksi. Tämän alter egon nimi oli puolituishahmossa rahvaanomaisesti Ohraperse, mikä sinänsä jo herättää ei-toivottua hilpeyttä. Valepuku vain oli sikäli onneton, että myös kultaisen lohikäärmeen nimi oli Ohraperse. Lohikäärme kun ajatteli, ettei kukaan tunnista häntä samaksi tyypiksi pelkän samankaltaisen nimen perusteella: kyllähän maailmassa ohraperseitä riittää. Valitettavasti näin graafi sta nimeä on vaikea lausua ainakin alkuun naama peruslukemilla. Samaan tapaan Verilöyly tähdissä -kampanjassa seikkailivat korpraali Sinä ja kersantti Minä. Voitte arvata, miten paljon sekaannuksia pelaajahahmojen nimistä syntyi. Sinä joutui jatkuvasti kaikkein kovimpiin paikkoihin.
Mieti hetki sitä, tuleeko hahmon nimestä mieleen ensimmäiseksi henkilö vai jokin ihan muu asia. Jos mielikuva ei ole henkilössä, ongelma voi heijastua peliin.
Teknisesti käyttökelvottomat
Vastaan on tullut ainakin kaksi nimeä, joissa ei ole tavallaan mitään pahaa, mutta jotka ovat pelaamisen kannalta ihan onnettomia. CyberPunkissa yhdellä pelaajalla oli ammattivaras, jonka tagi oli 176-176. Vaikka tätä voi pitää sinisen hatun nostona Karhukoplalle, ääneen lausuttuna nimi oli yllättävän hankala pelatessa. Vielä hankalampi oli Musta torni -kampanjan perheen isoäidin intiaaninimi Chickchowwegunechwawosewek, jonka pelaaja oli kyllä opetellut lausumaan takeltelematta ja nopeaan, mutta siitä oli niukasti apua, kun hahmon lasta, lastenlasta ja vävyä pelanneet pelaajat juuttuivat toiseen tavuun ja päättivät kutsua hahmoa yksinkertaisesti mummoksi.
Teknisesti käyttökelvottomat nimet pitäisi pystyä erottamaan jo kirjoittaessaan niitä hahmolomakkeelle. Näissä on edellisiin ongelmanimiin verrattuna se etu, että yleensä muut hahmot keksivät tyypille pikaisesti lempinimen.
Mauttomat
Tarpeeksi alatyylisen ja haukkumanimeltä kuulostavan nimen käytön luulisi olevan helppo välttää, mutta niin vain omissakin peleissä on ehtinyt seikkailla Blood Bowl -apuvalmentaja Pena Persehieroja ja kääpiösoturi Tuomari Kulipalli. Kummallakin kerralla pyysin pelaajaa miettimään josko hän haluaisi nimetä hahmon uudelleen, mutta en riitaannuttanut asiaa pelaajien pysyttyä päätöksessään. Pena sentään seikkaili vain yhdellä pelikerralla, mutta Kulipallista kehittyi kampanjamaailmassa merkittävä sankari, mikä myös normalisoi hänen nimeään oudolla tavalla, kun kaupunkiin pystytettiin näköispatsaskin Kulipallille.
Hahmoa nimetessään voi miettiä, kuinka itse suhtautuisi, jos kantaisi hahmonsa nimeä edes viikon. Jos yhtään alahuuli väpättää, kannattanee muuttaa edes osa hahmon nimestä salonkikelpoisempaan suuntaan.
Söpösti nolot
Kauan sitten pelaajan hahmo sai lapsen, ja tästä lapsesta kasvoi uusi pelaajahahmo. Miettiessään isokokoiselle taistelijapojalle nimeä pelaaja selvitti Hulk Hoganin lasten nimiä nimetäkseen pojan samalla tavalla. Haaste oli siinä, että olimme itsekin vielä roolipelaamista aloittavia lapsia emmekä osanneet englantia kovin hyvin. Nuoresta, testosteronia uhkuvasta viiksekkäästä taistelijasta tuli Daughter Brooke. Hahmo oli mukana peleissä vielä kolme vuotta myöhemmin, kun osasimme englantia aika lailla paremmin, ja kyllähän tuo nimi oli silloin aika hellyyttävä.
Samalla tavalla toinen pelaaja loi fantasiamaailmaan hahmoa, josta toivoi myöhemmin suurta soturia. Hahmo sai nimekseen Ultimate Warrior samannimisen showpainijan mukaan. Vaikka nimi saattoi kuulostaa alussa hienolta, myöhemmin se kuulosti valitettavan kornilta.
Söpösti noloja nimiä on vaikea tarkoituksella välttää millään muulla tavalla kuin kysymällä muilta pelaajilta mielipidettä hahmon nimestä. Hahmon nimi tuntuu kuitenkin olevan pelikulttuurissa niitä asioita, joissa pelaajalla on suurin sananvalta hahmoa luodessaan. Muistan aika harvoja kertoja, kun millään porukoilla on keskusteltu hahmojen nimistä muuten kuin mahdollisesti hahmojen jakaessa yhteisen sukunimen heti pelin alussa.
Kun huono on hyvä
Lopuksi kannattaa muistaa, että monesti huonokin nimi voi silti olla hyvä, ja nolokin nimi muuttuu cooliksi, jos hahmo kantaa sitä riittävällä tyylillä. Ylhäisöneito Light Darkschneider vaikutti olevan hahmonluonnin perusteella pelkkä nimeen kirjoitettu vitsi, mutta kun hahmo paljastui tummahipiäisen suvun ainoaksi vaaleaveriköksi, jonka koko olemus oli pumpattu täyteen kepeyttä ja ystävällisyyttä keskellä synkkää ja juonittelevaa perhettä, ei ole mikään ihme, että hän on nimensä myötä ainoa hahmo, jonka pelinjohtaja muistaa minikampanjasta.
Merirosvolaivan kapteeni Mursupeikko on ensilukemalta sekä nolo että korni, mutta silloin kun raavaat matruusit vapisevat nähdessään kapteeni Mursupeikon mustan lipun ja pelaajat muistavat, että sekä mursut että peikot ovat voineet edustaa 1700-luvun ihmiselle hiukan erilaista mielleyhtymää kuin nykypelaajille, Mursupeikko saa entistä uhkaavampia ja draamaan sopivampia sävyjä.
Jos kaikesta huolimatta tulee valinneeksi rakkaalle hahmolle tyhmän nimen, epätoivoon ei silti ole syytä. Vaikka hahmo ei saisikaan muutettua pelimaailman asenteita kunnioittamaan nimeään, hahmo voi varmaan yrittää vaihtaa nimeään tai ilmoittaa itselleen jonkun toisen nimen. Tai sitten voit edes jakaa virheesi ja nauraa sille jälkeenpäin.
Jutun on kirjoittanut Wille Ruotsalainen ja toimittanut Niina Niskanen
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 