Etälarpmanifesti 2021

Kun pidin Kaisa Mikkolan kanssa luentoa etälarpeista Ropeconissa 2020, meillä oli kymmenen teesin lista asioista, jotka mielestämme liittyvät hyvään etäpeliin. Osasta olen yhä samaa mieltä, mutta monta niistä olen valmis jo heittämään romukoppaan. Etälarppaaminen taipuu vähintään yhtä moneen kuin perinteinen larppaaminen, jota tässä tekstissä kutsun lähilarpiksi yksinkertaisuuden vuoksi.

Nyt kun olen pelannut ja pelinjohtanut etäpelejä melkein vuoden pidempään kuin viime Ropeconin aikaan, kehtaan ikuistaa uuden listan teesejä Lokiin.

Etänä voi larpata mitä tahansa

Pelasin ensimmäisen etäpelini maaliskuussa 2020, kuten varmasti moni muukin. Se oli samalla ensimmäinen itse kirjoittamani etälarp – Kaisa Mikkolan ja Ilari Sinkkosen kanssa tekemäni Abandon ship -avaruusseikkailu siirsi pitkälti käsityksemme tavallisesta larpista etään siltä osin kuin tuntui mahdolliselta. Hahmot olivat myös ingame videopuhelun päässä toisistaan, tekstichat oli sekä ingame että sen ohella kanava peliohjeille, jotka olivat ihan vastaavia kuin paperilapulla lähipelissä toimitetut peliohjeet. Etälarp voi kuitenkin olla paljon muutakin kuin tämänkaltainen videopuhelun pelin sisäiseksi mekaniikaksi ottava peli.

Abandon shipin pelipaikka. Kapea penkki seinän vieressä, penkillä avoin läppäri, lamppu sekä sekalaista sälää talouspaperirullasta säilykepurkkiin asti.
Kerrostalosaunasta saa vaikkapa avaruusaluksen. Kirkasvalolamppu toimii epäsuorana valonlähteenä, kamerakoneen vierestä löytyvät hahmon mahdollisesti pelin aikana tarvitsemat varusteet, joita on kätevä nostella kameran eteen tarvittaessa.

On olemassa hienoja 360-immersioon pyrkiviä lähilarppeja, mutta harvassa ovat pelit, joissa ei vähän tarvittaisi mielikuvitusta siinä, että kuvittelee pelipaikan baariksi, avaruusalukseksi tai herraskartanoksi. Samalla tavalla oman tietokoneen ympäristönsä voi kuvitella millaiseksi paikaksi tahansa. Se voi olla jopa helpompaa: ei tarvitse miettiä, onko seinällä näkyvä palosammutin olemassa ingame vai eikö ole, kun tietää, että kaikki tietokoneen ruudun ulkopuolella on offgame, ellei sitä ole itse peliä varten siihen tuonut.

Suhtauduin alkuun varauksella ajatukseen, että etänä pelattavassa pelissä oltaisiin ingame tavanomaisessa livekohtaamisessa, kunnes pelasin sellaisen pelin. Totta kai se toi rajoitteita pelaamiselle, mutta paljon vähemmän kuin mitä olisin kuvitellut. Pelasin tällaisessa settingissä esimerkiksi yhden mieleenpainuvimmista romanttisista kohtauksistani. Makasimme kanssapelaajani kanssa kumpikin omissa sängyissämme, ingame makasimme vierekkäin, ja kävimme seksinjälkeistä tyynykeskustelua. Olimme yhtäkkiä paljon lähempänä toisiamme kuin aiemmissa videokeskusteluissa, juuri sopivan lähellä ja kuitenkin tarpeeksi kaukana – en usko että kohtaus olisi ainakaan omalta osaltani ollut livenä pelattuna noin luontevalla tavalla intiimi.

Uskon viimeistään tuon kohtauksen myötä, että etänä voi pelata mitä tahansa. Joskus se toimii upeasti, aina tietenkään ei, mutta ei ole mitään syytä, miksei jotakin voisi kokeilla pelata etäpelinä/kohtauksena.

Uskon viimeistään tuon kohtauksen myötä, että etänä voi pelata mitä tahansa. Joskus se toimii upeasti, aina tietenkään ei, mutta ei ole mitään syytä, miksei jotakin voisi kokeilla pelata etäpelinä/kohtauksena.

Etäpeli voi olla muodoltaan mitä tahansa

Etälarp vie ajatukset usein videopuheluitse pelattavaan peliin, mutta peli voi rakentua myös vaikkapa pelkän ääni- ja tekstichatin yhdistelmälle. Itse pidän myös kirjelarppaamista etäpelaamisen muotona: siinä on mukana fyysinenkin pelielementti: paperisten kirjeiden kirjoittaminen, lukeminen ja postittaminen. Ilman videoyhteyttä pelattava peli voi olla aivan yhtä intensiivinen kuin peli, jossa näkee kanssapelaajat. 

Olen oppinut pitämään eri muotoja sekoittavista peleistä: joko niin, että pelaajat saavat itse valita millä pitävät yhteyttä toisiinsa milläkin hetkellä, tai niin että eri tilanteissa käytetään erilaista kommunikaatiota. Esimerkiksi oman hahmoryhmän kanssa pidetään yhteyttä videopuhelulla ja muiden hahmoryhmien kanssa tekstichatilla, tai että äänipuhelulla hoidetaan hahmojen oikeasti käymä keskustelu ja tekstichat siinä rinnalla kuvaa hahmojen sisäistä monologia. Yhdessä kirjoittamassani pelissäni kokeilin sellaistakin, että pelin alussa ja lopussa pelaajat ovat videopuheluitse yhteydessä kun heidän hahmonsa ovat yhdessä, mutta välissä hahmojen ollessa erossa toisistaan, äänetön videoyhteys on olemassa ainoastaan metatekniikkana pelaajien välillä. Etäpeli avaa ihan uudenlaisia pelimekaanisia mahdollisuuksia.

Jopa salakuunteleminen nurkissa hiipimällä onnistuu etänä, testattu on!

Etäkokouksissa ja muissa etätapahtumissa olemme tottuneet siihen, että etänä tarkka rakenne ja huolellinen fasilitointi toimii melkein aina paremmin kuin vapaamuotoinen oleminen. Etäpelistä on helppo tehdä tarkkaan strukturoitu kokemus, mutta myös lähilarppien kaltainen “pelaa kontaktiesi kanssa vapaasti vapaamuotoisissa kohtauksissa” voi toimia kokemukseni mukaan yllättävänkin hyvin. Spatial.chatin (https://spatial.chat/) kaltaiset alustat mahdollistavat vapaasti tilassa liikkumisen – jopa salakuunteleminen nurkissa hiipimällä onnistuu etänä, testattu on!

Etänä pääsee pelaamaan ketä tahansa

Etänä esiintymisessä pätevät eri säännöt kuin lähikohtaamisessa. Videopuhelussakin pelaajasta näkyy yleensä vain pää ja hieman ylävartaloa. Vaatteiden, meikkien ja muun proppautumisen tarvitsee näyttää uskottavalta vain kameran läpi. Olen meikannut etäpeleihin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koska kerrankin surkeat räpellykseni näyttävät kelvollisilta. Samoin on helppo pistää kamera pois ja korjata peruukkia – tai vaihtaa paitaa ilmaistakseen, että aika kuluu ja on eri päivä.

Huhtikuussa 2020 pelatussa “pseudolarpissa” roolipelattiin ainoastaan larpin alku- ja jälkikäteishypeä Facebook-ryhmässä. Loin hahmoni sinne johtoajatuksenani “millainen hahmo olisi teoriassa cool mutta käytännössä hirveä pelattava”. Hahmon propit näyttivät hyvältä tasan tästä yhdestä kulmasta ja pysyivät vaivoin kasassa edes valokuvaamisen ajan.

Olen itse päätynyt pelaamaan etälarpeissa enemmän mieshahmoja kuin aikaisemmin. Minä – nuori hento naishenkilö – olen kyllä crossannut myös lähilarpeissa, mutta en kovin paljon, sillä kynnys on tuntunut korkealta: osaanko esittää uskottavasti miestä? Huomaan, että jos minun ei tarvitse huolehtia siitä näytänkö mieheltä, uskallan pelata mieshahmojakin ja etsiä pelattavakseni sosiaalisia rooleja, joita en ole päässyt aiemmin kokeilemaan. Olen vihdoin päässyt olemaan isoveli! Yllätyslapsen isä! Naisasialiikkeen vastustaja! Setäselittäjä!

Kerran pääsin pelaamaan 55-vuotiasta miestä, it-asiantuntijoiden tiimin kovinta it-asiantuntijaa, vaikka offgame minulla oli heikommat tiedot teemasta kuin kanssapelaajillani. Aina välillä jouduin googlaamaan, kun joku mainitsi ohimennen jonkun alan termin ja oletti kaikkien tajuavan. En joutunut paljastamaan epävarmuuttani, vaan sain kantaa asiantuntevan setämiehen viittaa uskottavasti läpi pelin.

Etäpelaaminen vapauttaa pelaamaan hahmoja ja juonia, joihin ei perinteisessä larpissa ehkä tarttuisi. Monilla Abandon shipin aftereilla kapteenia pelannut sanoi, että olipa hieno pelata johtajaa, kun ei ole ennen uskaltanut sellaista hahmoa pyytää – tai toiveistaan huolimatta ei ole päässyt johtajarooliin. Etäpelissä on helppo uskaltaa olla rohkea, kun mahdollinen epäonnistuminen ei pilaa kokonaista viikonloppua eikä rahaa kulu matkustamiseen tai proppeihin. Kun järjestin kevyen “kirjoita hahmo itsellesi ja tule fantasiamaailmanjoulutorille” -pelin, yksi pelaaja haki pelaamaan puhuvaa kissaa. Mikäs siinä. Aika harvaan suomalaiseen lähipeliin sopisi ihminen kissaa larppaamaan, mutta etänä en kokenut pelinjohtajana sille mitään estettä, kun hahmon visuaaliseksi ilmentymäksi riitti valokuva.

Makuuhuone muuttui jouluiseksi verhoamalla se punaisella kankaalla, ja joulutorilla työskennellyt leipurihahmoni sai sopivan ympäristön parin minuutin proppaamisella.

Etänä pääsee pelaamaan kuka tahansa

Etänä ei ole väliä, asuuko pj toisella puolella Suomea – tai maailmaa. Kunhan netti pelaa (tai posti kulkee) tarpeeksi, peliin voi liittyä mistä tahansa.

Yksi Abandon shipin myötä oppimamme hieman yllättävä hyvä puoli oli, että saimme peleihin mukaan paljon aloittelevia pelaajia. Emme kysyneet ilmoittautumisessa aiemmasta larppikokemuksesta, joten tilastoa meillä ei ole, mutta pelit tavoittivat joka tapauksessa paljon aloittelijoita. Olen järjestänyt useamman aloittelijaystävällisenä mainostetun lähilarpin, eikä niissä koskaan ole ollut niin paljon vasta pari peliä pelanneita kuin mitä Abandon shipin kyytiin päätyi!

Etäpelaaminen saattaa olla aloittelijoiden tai kaukana asuvien lisäksi mahdollista myös pelaajille, joille tavanomainen larppaaminen on esimerkiksi oman terveydentilan vuoksi vaikeaa. Monista peleistä voi pitää taukoa melkein koska tahansa, tai koko pelin voi pelata vaikka omasta sängystä käsin. Viimeistään heti pelin loputtua kotisohva, tutut eväät, stressiä vähentävä lemmikkikissa tai mitä kukakin tarvitsee pelistä toipumiseen, on lähellä.

Koen myös, että turvamekaniikat ovat etäpelissä usein lähempänä kuin lähipelissä. Lähipelissä kommunikaatio perustuu yleensä pääosin puheeseen ja kehonkieleen, ja jos niistä jompaakumpaa joutuu käyttämään offgame-kommunikaatioon, kaista ingame-kommunikaatiolle kapenee. Uskon, että en ole ainoa, jonka mielessä on käynyt  joskus käyttää vaikkapa turvasanaa, mutta ei ole kehdannut kesken ison tai muuten tärkeäntuntuisen kohtauksen. Etänä taas kommunikaatio on helpommin monikanavaista, ja offgame-viestit eivät syö samalla tavoin tilaa itse peliltä. Kalibrointiakin on minusta ollut paljon helpompi harrastaa tekstichatilla, joka ei katkaise menossa olevaa kohtausta, ja olen viimein onnistunut eskaloimaan tai de-eskaloimaan pelitilanteita offgame-kommunikaatiolla.

Koen myös, että turvamekaniikat ovat etäpelissä usein lähempänä kuin lähipelissä.

Toki videopuhelu tai muuten tietoteknisten vempeleiden kautta pelaaminen voi puolestaan olla raskasta tai mahdotonta jollekulle, joka viihtyy lähilarpeissa – mutta kun etäpelaaminen määritellään laajasti, uskon sen tarjoavan mahdollisuuksia ihan jokaiselle. Toivon, että kaikessa pelinteossa pidetään mielessä inklusiivisuuden teemoja, mutta erityisesti toivon, että etälarpit pidetään avoimena mahdollisimman monelle.

Etänä pääsee pelaamaan kenen tahansa kanssa

Etäpelien kautta olen päätynyt mukaan kansainvälisiin larppeihin. Ennen koronaa olin ollut yhden sellaisen keittiössä Helsingissä ja kerran käynyt Tukholmassa pelaamassa. Kynnys lähteä kansainvälisiin peleihin on ollut itselleni korkea monesta syystä: matkustaminen vie rahaa ja aikaa, ihan jo pelimaksutkin ovat usein kertaluokkaa suomalaisia pelejä suuremmat, ja kielitaito tai vieraassa pelikulttuurissa pärjääminen epäilyttävät.

Nyt kotisohvaltani on ollut helppo uskaltautua pelaamaan niin videopuhelupohjaisia kuin kirjeisiin tai tekstichattiinkin perustuvia pelejä, kun ainoa kynnys on ollut kielen vaihtaminen. Sanakirja on lähellä – ja kaikki kohtaamani larppaajat ovat suhtautuneet rajalliseen kielitaitooni juuri niin ystävällisesti kuin ikinä olen uskaltanut toivoa. Olen pelannut sekä englanniksi että ruotsiksi, erityisesti jälkimmäinen on saavutus, sillä ruosteisella kouluruotsillani en kyllä ihan heti olisi ollut lähdössä ruotsinkieliseen lähilarppiin.

Missä luuraavat suomenkieliset avoimet etälarpit?

On ollut ilo tutustua uusiin ihmisiin ja sukeltaa pelaamaan ympäri maailmaa sijaitsevien pelaajien kanssa. Joskus aftereilla olen löytänyt itseni videopuhelusta niin, että jokainen pelaaja on ollut eri maasta ja aikavyöhykkeitäkin oli mukana melkein yhtä monta. Niitä pelkäämiäni larppikulttuurierojakin on toki tullut vastaan, mutta kaikesta on selvitty. Olen esimerkiksi ensi kertaa joutunut kirjoittamaan oman hahmoni, eikä se tunnu vielä useamman yrityksen jälkeenkään luontevalta, vaikka taidot parantuvatkin peli peliltä.

Yksi syy uskaltautua pelaamaan englanninkielisiä pelejä kansainvälisellä porukalla oli eräänlainen pakko, se että suomeksi etälarppeja on ollut tarjolla hyvin vähän. Suomessa ei ole eletty täydessä ulkonaliikkumiskiellossa ja lähilarppeja on päästy järjestämään jonkin verran koronankin keskellä, ehkä se selittää osaltaan hiljaisuutta. Etäpelit ovat usein pelaajamäärältään pieniä, ja ehkä juuri siksi niitä on pidetty kutsupeleinä tai muuten mainostettu vain pienelle porukalle. Kutsupeleillä on ehdottomasti paikkansa skenessä, mutta myös avoimia pelejä tarvitaan, jotta kaikilla on mahdollisuus päästä mukaan. Missä luuraavat suomenkieliset avoimet etälarpit?

Linkkejä

Remote, Digital Larps, and Live Action Online Games -Facebook-ryhmä

https://www.facebook.com/groups/428265511139343

Kirjoitus etälarpeista Nordic Larp -blogissa (vuodelta 2019!)

https://nordiclarp.org/2019/06/14/a-manifesto-for-laogs-live-action-online-games/

Kirjoittajan Ropecon-esitelmä etäconista 2020

https://www.youtube.com/watch?v=luFVGYbKB2c


Jutun on kirjoittanut Aino Haavisto ja toimittanut Mika-Petri Lauronen.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

2 kommenttia artikkeliin ”Etälarpmanifesti 2021

  1. Paluuviite: Teoriakatsaus #13 – ropeblogi

  2. Paluuviite: Suuria tunteita matkan takaa – Etälarpeista on moneksi | Nörttitytöt

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s