Lainaaminen on helppo tapa suunnitella seikkailuja. Otetaan kohtaus tai juoni jostakin toisesta teoksesta ja siirretään se pelimaailmaan. Sitten ehkä vielä toivotaan, että pelaajat eivät ole katsoneet alkuperäistä filmiä tai lukeneet alkuperäistä kirjaa.
Tämän lainaamisen voi kuitenkin tehdä vielä röyhkeämmin ja saada sen silti toimimaan pelissä hyvin tehokkaana viihteenä. Entä jos pelinjohtaja ei yritäkään peittää jälkiään, vaan sijoittaa tarinan suoraan ja avoimesti vaihtoehtoiseksi versioksi jotakin tunnettua kertomusta?
Viime keväänä yhdistin fanifiktion ja roolipelin kokeilumielessä ja testi toimi niin hyvin, että aloitin kesällä toisenkin kampanjan samanlaisilla lähtökohdilla. Tätä samaa on varmasti tehnyt moni muukin, mutta en ole törmännyt siihen suoraan yhdessäkään jutussa, jossa esitellään helppoja tapoja suunnitella kampanja tai seikkailu.
Esimerkkejä on helppo keksiä: Keskimaan seikkailijat taistelevat Synkmetsässä jättiläishämähäkkejä vastaan ja löytävät niiden leiristä reilun tusinan kääpiön (ja yhden hobitin) ruumiit sekä näkymättömäksi tekevän sormuksen. Hahmot varttuvat Kuuden herttuakunnan Peuralinnassa kuningas Ovelan hovissa seuraten valtakunnan politiikkaa pääkallopaikalta ja kasvaessa vaativiin tehtäviin pääkaupungissa Punalaivojen saapuessa Peuran rannoille. Galaktisessa senaatissa työskentelevä hahmo kavereineen saa kuolevalta Alderaanin prinsessalta salaisen poliittisen viestin. Hahmot lähtevät oppilaiksi Tylypahkaan ja tapaavat junassa Draco Malfoyn ja Hermione Grangerin, mutta Pottereista ovat vain pieni alaviite hänen-joka-jääköön-nimeämättä hirmuteoissa. Pelaajahahmot ovat Talvivaaran vaihtoehtoiset valtiaat ja talvi on tulossa.
Aikaisemmin ajatus vaihtoehtoisen historian luomisesta johonkin jo kerrottuun tarinaan tuntui minusta jotenkin rienaavalta, mutta mielipiteeni ovat muuttuneet ajan kanssa. Ei fanikampanjan ole tarkoitus elää uudestaan parhaita hetkiä tai pakottaa tarinaa johonkin ennalta määrättyyn muottiin, vaan tarjota pelinjohtajalle helppokäyttöinen ympäristö ja valmiita malleja, joiden avulla pystyy operoimaan kampanjaa helposti ja samalla fiilistelemään sivuhahmoilla, joihin usealla pelaajalla saattaa olla valmiiksi mielikuva. Lisäksi se voi tarjota pelaajille helposti lähestyttävän valmismateriaalipaketin maailmaan ja yhteisen mielikuvan pelin ja kampanjan haetusta tyylilajista.
Oma esimerkkitapaukseni lähti supersankareiden maailmasta. Olin pitkään haaveillut pelauttavani jotakin Ryhmä-X:n tyyppistä supersankarijoukkoon keskittyvää peliä, joka huomioisi paitsi sankaroinnin, myös keskittyisi ihan hahmojen ihmissuhteiden ja arkielämän haasteisiin. Kun sitten päätin koemielessä ottaa fokukseen ihan suoraan Ryhmä-X:n, kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Minulla oli tärkeimpänä sivuhahmona idealistinen Charles Xavier, jonka ensimmäinen, vanha Ryhmä-X oli hylännyt ja joka kokosi nuorista mutanteista uutta joukkiota. Leikkasin tarinasta kokonaan pois itselleni rakkaimman uudemman Ryhmä-X:n suosikkihahmoineni ja annoin pelaajien luoda omat hahmonsa näiden paikalle. Vihollisia ja vastustajia oli valmiiksi tarjolla vaikka kuinka, samoin juonikuvioita saatoin kaivaa suoraan hyllystä sarjakuvalehdistä.
Toki nämä testikampanjat osoittivat, että osa juonista lähti aivan eri suuntaan kuin alkuperäisessä lähteessä, mutta tämä ei ollut haitta vaan etu. Hahmojen tekemät erilaiset päätökset ja valinnat tarjosivat kuitenkin jotakin, mihin saattoi vastata ja kehittivät lisää pelattavaa ja sellaisia juonia, joita alkuperäisessä mediassa ei ollut mukana. Lisäksi minut yllätti toisaalta se, miten nopeaa oli tarvittaessa löytää referenssikuvia pelaajille eri paikoista ja henkilöistä ja toisaalta miten helppo sivuhenkilöitä oli kuvata ilman mitään muistiinkirjaamista, koska itsellä oli etukäteen jo niin vahva mielikuva useimmista sivuhahmoista. Pelinjohtajan improvisaatiota tukivat valmiit pohjatiedot, joita en ollut koskaan opetellut vaan oppinut vuosien fanituksen aikana.
Vaikka fanikampanja saattaa olla monelle ensi sijassa lähinnä kiehtovat ajautusleikki (Entä jos pelaajahahmo-kämppikset tarvitsevat kimppa-autoa ja saa vahingossa hankittua K.I.T.T:in autokseen), niin se voi avata myös aivan uuden tavan sukeltaa suosikkitarinoidensa maailmaan uusien ja eri tavalla persoonallisten hahmojen voimin. Tämä toimii erityisen hyvin, jos nimenomaan tarinan maailma ja sivuhahmot kiehtovat pelinjohtajaa ja tarinana alkuperäinen päähenkilö tai alkuperäiset päähenkilöt ovat hiukan pökkelöitä tai hajuttomia.
Tämä voi tarjota myös mahdollisuuden kehittää vahvasti temaattisia ja helposti lähestyttäviä pelejä roolipelitapahtumiin ja mahdollisuutta valikoida peliinsä tulevia pelaajia valmiilla settingillä, joka puhuttelee toisia kävijöitä ihan kympillä. Toki tässä on aina se vaara, että peli houkuttelee sellaisiakin faneja, jotka ovat vielä itseäsi syvemmällä pelin maailmassa. Mutta jälleen tässä on hyvä muistaa, että jokainen peli taipuu pelinjohtajan mukaan ja sitä kautta kahden eri pelinjohtajan käsittelyssä samat pelimaailmat saavat jollakin tapaa erilaiset kasvot.
Kysynkin sinulta, hyvä lukija, minkä kampanjan itse toteuttaisit, jos pelauttaisit fanikampanjaa? Tai mihinkä kertomukseen sijoittuvaan fanikampanjaan haluaisit päästä pelaajaksi?
Jutun kirjoitti ja kuvitti Wille Ruotsalainen ja toimitti Mixu Lauronen
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 