SOIHDUNSIIRTO:

Eli kuinka untuvikkopelinjohtajat tekivät ensimmäisen larppinsa viidessä viikossa.

“Pitkäaikainen ja pidetty ylijumalamme on kuollut. Huhut murhasta kiirivät nopeasti kaikkien korviin ja pian käy kutsu osallistua jälleen Soihdunsiirtoon, kilpailuun tyhjästä ylijumalan paikasta. Maailmaa odottaa karu kohtalo, jos uutta ylijumalaa ei kruunata pian. On kuitenkin yksi ongelma: murhaaja saattaa myös olla mukana kilpailussa.”

Pelin juliste, jonka väkersin kymmenessä minuutissa. Pohjana kaksi kuvaa pexels.com kuvapankista.

Jokainen aktiivisesti larppausta harrastava vääjäämättä saa muutaman idean peliin, jotka haluaisi itse joskus järjestää. Monelta myöskin nämä jäävät toteutumatta, kun ei tiedä mistä aloittaa, löytää kiinnostuneita tiimiin, mistä saisi pelipaikan, jne. Tällaisiin seikkoihin itse juutuin, kunnes viime Etäropeconin gaalassa oli mainos Illusia ry:n larpintekokurssista, jossa toinen vetäjistä oli vieläpä hyvä tuttavani Ama Laine. Ainoa mikä itselläni mietitytti oli, että osa kurssin kokoontumisista oli tiistai-iltaisin Tampereella, mikä ei olisi minulta onnistunut työaikataulujen takia, mutta juteltuani tästä Aman kanssa kurssi järjestettiin trendikkäästi hybridinä, mikä mahdollisti muutaman muunkin henkilön osallistumisen.

Ensimmäisellä kurssipäivänä pelasimme minilarpin, jossa loimme kuusitahoisten nopanheittojen perusteella hahmot ja näiden kontaktit keskustelemalla toistemme kanssa. Seuraavalla kerralla kävimme keskenään läpi inspiraation lähteitämme tarkoituksena ammentaa niistä larppimme idea. Tämän lisäksi vetäjät Ama ja Sirian kertoivat tiiviisti larpinteon prosessista, jonka jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään ideoimaan peliämme. Ryhmä missä itse olin, kehitti muinaisiin jumaliin kehittyvän kilpailun jossa valittaisiin uusi ylijumala, osittain Avaruusagentti Valérian-sarjakuvasarjan Päiväntasauksen sankarit-albumin innoittamana. Toinen ryhmä kehitti murhamysteeriä/bluffauspeliä inspiraatioina Among Us ja Squid Game. Lopulta yhdistimme molemmat ideat yhdeksi konseptiksi, mikä osoittautui hyvinkin helpoksi.

Kun konsepti oli lyöty lukkoon, oli käytännön töiden aika, eli pelinjohdon työnjako, löytää pelipaikka, tehdä pelaajahaku, suunnitella pelimekaniikat ja rakentaa propit peliä varten, jonka alkuun olisi viisi viikkoa aikaa. Budjettia meillä oli 300€, josta suurin osa meni pelipaikan Irjalan makasiinin (jonka kurssilainen Joonas kätevästi löysi muutamassa vartissa) vuokraan iltapäiväksi.

Hahmot päätimme luoda siten, että pyysimme ilmoittautumislomakkeessa hahmoideoita esim. mikä jumaluus kiinnostaisi ja niiden pohjalta kirjoittaisimme hahmot. Peliin ilmoittautui 13 pelaajaa, mikä oli mielestämme hyvä määrä peliämme varten, joten otimme heidät kaikki. Parasta oli, että heistä kaksi oli larppaamassa ensimmäistä kertaa.

Koska aikaa ei ollut ruhtinaallisesti, pelin työstäminen pelkkinä kurssin vakiopäivinä tiistai-iltaisin oli käytännössä mahdotonta, joten tasaisin väliajoin pidimme yhteisiä ryhmäpuheluita discordissa. Kaikki eivät aina päässeet osallistumaan näihin puheluihin, koska tämä oli meille vapaa-ajan projekti ja jokaisella meistä on muita elämän velvollisuuksia kuten työt ja opiskelut. Tiukan aikataulun ja resurssien kiirastulessa meille kuitenkin kehittyi vahva yhteishenki, jossa oman ajan/jaksamisen puutteessa pystyi luottamaan muiden apuun saada omat hommat valmiiksi.

Tiukat resurssit asettivat toisenkin haasteen pelin suunnittelun kannalta. Skaalan rajaaminen. Projektin alkaessa alkuinnostuksen myötä ideoita vaan tulvii ulos päästä ja niitä kaikkia haluaisi käyttää. Todellisuus kuitenkin usein iskee vastaan ja ideoita on pakko karsia tai viilata pidemmällä. Ilmiö nimeltään “Kill your Darlings”. Tässäkin projektissa piti tarkalla silmällä syynätä mitkä asiat pelissämme ovat välttämättömiä ja mitä heittää pois aikataulu- ja resurssirajoitteiden takia. Se ei välttämättä kuitenkaan ollut pelkästään huono asia. Omasta mielestäni rajoitteet ruokkivat luovuutta, koska silloin on pakko tehdä ratkaisuja, jotta hommat saadaan valmiiksi. Tällaista metodia hyödynnetään mm. South Park-animaatiosarjassa, jossa yksi jakso tehdään viikossa.

Viisi viikkoa vierähti ja pelin aika koitti. Pelipaikan lyhyestä vuokra-ajasta johtuen saavuimme samaan aikaan pelaajien kanssa, joten esivalmisteluille ei ollut hirveästi aikaa ennen alkubriiffiä (mutta sellaisia ei toisaalta ollut hirveästi). Alkubriiffi sujui hyvin ja peli aloitettiin.

Aika nopeasti larppaamista ja peliä alkoi katsoa pelinjohtajana erilaisesta näkökulmasta kuin pelaajana. Nähdessään kirjoittamansa hahmot ja suunnittelemansa pelin elävänä silmissään, alkaa miettiä miten tämän asian, tämän hahmon sekä tämän kontaktin olisi voinut paremmin hoitaa. Tällaiselle pohdinnalle ei tietenkään onneksi jäänyt itse larpissa paljon aikaa, kun piti pitää huolta, että pelaajien peli kulkee. Tässä omalla kohdallani NPC:itten pelaamisen tuoma kokemus auttoi aika hyvin.

5 / 6 iloista pelinjohtajaa ensimmäisen pelinsä jälkeen. Kuva: Sirian Holappa

Tunnit vierähtivät ja peli päättyi. Loppubriiffissä pelaajien fiilikset olivat hyvät ja he onnittelivat meitä ensimmäisen larpin järjestämisestä vieläpä viidessä viikossa. Sitten jäin odottamaan palautelomakkeen tuloksia jännityksellä ja yllätyksekseni siellä oli paljon kommentteja ja parannusehdotuksia juuri niihin asioihin mitä itse pohdiskelin pelin aikana.

Mutta ensimmäinen järjestämäni larppi on nyt takana. Mitä seuraavaksi? Pöytälaatikossa on nyt pari projektia työn alla.

Kirjoittanut Visa Lampi. Toimittanut Mixu Lauronen

Viikon puujalka, Sami Nisonen

Sankari kävi pitkän henkisesti ja fyysisesti rankan koulutuksen. Suoriuduttuaan hän totesi: ”Olen rikki – clericci.”

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki