Wille Ruotsalainen & Jukka Särkijärvi

Helmetin pelihaaste alkaneelle vuodelle kattaa 24 määrettä, joilla toivotaan pelaajien laajentavan näkökulmaansa. Taas paino on videopeleissä, mutta Lokin toimittajat tarjoavat jälleen haasteeseen roolipelaajan näkökulman. Seuraavilla peleillä voit tarttua Helmetin pelihaastetta sarvista ja todella laajentaa roolipelillistä kokemusmaailmaasi.

1. Peli, jossa on merirosvoja

Ensimmäiseen kohtaan tarjoamme peräti kolme vaihtoehtoa, koska suorat ilmaispelit ovat vähissä. 7th Sea on aiheen puolesta klassikkopeli ja suomipleistä vastaavasti Hounds of the Sea tarjoaa nopeita käänteitä merirosvo-tarinapelinä. Tales of Entropy -roolipelin skenaario Red Mist ui niin ikään merirosvoteeman syvässä päässä.

TAI

Kymmenen päivän haaksirikosta saa näppärästi merirosvopelin, kun pelin aloitusvaiheessa päättää kaikkien hahmojen olevan haaksirikkoutuneita merirosvoja tai heidän vankejaan.

2. Peli, joka sai näkökulmani muuttumaan 

Roolipeleihin on kiinteästi liittynyt kuvitus, joka esittelee niiden maailmaa ja herättelee mielikuvitusta. Tämä on jotain niin olennaista, että olen pitänyt sitä itsestään selvänä ja välttämättömänä elementtinä roolipelille. Blightburg on erinomainen peli, joka ei sisällä lainkaan sisäkuvitusta. Se on peli valtataisteluista ja usein hahmojen vastakkainasettelusta renessanssin Italiaa muistuttavassa maagisessa maailmassa, mutta pelin mekaniikka on helposti siirrettävissä mihin tahansa hovijuonitteluun, jossa taikuudella on paha maine.

3. Peli, jossa on salaperäistä kirjoitusta

Paragon Gamesin fantasiaroolipeli The Secret of Zir’anin sääntökirjassa on paikoitellen leipätekstin taustalla salakirjoitusta. Tämän tekstin voi dekoodata pelinjohtajan näkösuojan mukana tulleen koodiavaimen avulla. Näkösuoja on ollut loppuunmyyty noin 15 vuotta, eikä sitä ole saatavilla PDF:nä. Lisää salaperäisyyttä saat, jos olet hankkinut sääntökirjan painettuna, koska kirjassa kaksi lukua on kämmäröity painoteknisen kikkailun myötä lukukelvottomiksi.

4. Peli, jota pelatessani nukahdin

Myönnän kerran nukahtaneeni pelinjohtajana. Kyseessä oli Ropeconissa yöllä vedetty fantasia-Meksikoon sijoittuva aarrejahti, joka alkoi täysin epäinhimillisesti kahdelta yöllä ja siitä huolimatta pöytä oli täynnä pelaajia. Tässä nyt syy oli peliaika eikä peli itsessään. GURPS Alastalon salissa -lisäkirjaa ei ole julkaistu, mutta GURPShan taipuu mainiosti satakuntalaiseen laivanrakennusjahkailuun ja piipunpolttoon ja sitä pelatessa nukahtamisen mahdollisuudet ovat suuret, sillä kunhan taustamateriaaliin tutustuu, huomaa että pelissä tärkeää tulevat olemaan pitkät hahmojen sisäiset monologit.

5. Peli, jossa joutuu tekemään vaikeita moraalisia valintoja

Klassiset esimerkit ovat tietenkin D&D ja huone täynnä örkkivauvoja sekä Vampire: The Masquerade, jossa pelihahmot joutuvat jatkuvasti tekemään painavia päätöksiä siitä, kenen tai minkä verta tänä yönä juodaan. Kompleksisempia moraalisia valintoja varten on olemassa DOGS, eli “Dice pool and mOral predicament based Generic roleplaying System”, vanhan Dogs in the Vineyardin säännöstön päälle kirjoitettu universaali pelijärjestelmä.

6. Peli, jota valmistelin kauemmin kuin pelasin

Burning Wheel saattaa monella kyseisen kirjan ostaneella mennä tähän osastoon: siinä kun on hienoa suunnitella hahmoja ja laatia heille elämänpolkuja, mutta pelin sääntöjen opettelu on melkoinen urakka. Samoin monella pelinjohtajalla lienee pöytälaatikossa, pilvessä tai kovalevyllä se itsetehty roolipeli, jonka eteen on vuodatettu aivotyötä ja työtunteja, mutta peliä ei ole vielä niin paljon pelattu pelipöydässä, koska se on kuitenkin keskeisiltä osiltaan keskeneräinen.

7. Peli, jossa on hienoja karttoja

Siistejä karttoja on roolipelien kenttä väärällään ja melkeinpä millä hyvänsä kiiltävällä paperilla ja väreissä painetulla pelillä voi odottaa olevan todella nätit kartat. Esille voisi nostaa esimerkiksi vuoden 2016 parhaiden karttojen ENnie-ehdokkaan Snow Whiten, joka pyörii D&D:n kolmoslaitoksen tahi Pathfinderin ensimmäisen edikan säännöillä, ja jonka kartat ovat Tommi Salaman käsialaa. Kotimaista työtä on myös Call of Cthulhun seikkailukokoelmissa Dead Light and Other Dark Turns ja uunituoreessa lisäosassa Regency Cthulhu, tällä kertaa Miska Fredmanin kynästä.

8. Peli, jossa on syömismekaniikka

Syömismekaniikkojen klassikko on kakkumekaniikastaan tunnettu Slaaraphenland, joka julkaistiin aikanaan Tanskan kuuluisinta pelitapahtumaa Fastavalia varten. Peli on onneksi suomennettu Pohjoismaisen roolipelaamisen seuran toimesta ja se löytyy pelikokoelmasta Unelma Keltaisesta kuninkaasta.

Syömiseen liittyvä mekaniikka löytyy myös, kuinkas muutenkaan, Vampire: The Masqueradesta, jonka viidennessä laitoksessa on mukana myös uhrien veren resonanssi. Tietynlaisten uhrien verestä saa väliaikaisia bonuksia vampyyrien voimiin – aggressiivisista tai väkivaltaisista ihmisistä saa lisänoppia fyysistä suorituskykyä vahvistaviin voimiin ja niin pois päin.

9. Peli, josta sain innoituksen lukemiseen

Historiallisilla ja muutenkin tosimaailmaan sijoittuvilla peleillä on tapana johtaa tutkimustyöhön. Itsestään selvä nosto tällä saralla on GURPS, johon on kymmenittäin historiallisia lähdekirjoja, jotka toimivat ponnahduslautana laajempaan taustoitukseen. Oma lukunsa ovat mytologioista ammentavat pelit kuten Beowulf: Age of Heroes, King Arthur Pendragon tai vaikkapa Roudan maa, jotka kaikki kutsuvat sukeltamaan syvään myytteihin ja niiden eri tulkintoihin.

10. Peli, jota haluaisin kaikkien edes kerran elämässään pelaavan

Tämä on helpoin: toivomme, että jokainen larppaisi edes kerran tänäkin vuonna itsensä ihannoitua versiota: sitä kärsivällisempää, ystävällisempää ja toiset huomioon ottavaa versiota omasta itsestään ja vielä onnistuisi nauttimaan roolistaan.

11. Peli, joka imaisi mukaansa heti alusta lähtien

Kokemus on toki subjektiivinen ja riippuu myös muista pelaajista – oikeassa porukassa jopa taistelun pelaaminen Excel-taulukon kanssa voi olla mukaansatempaavaa. Peli voi toki imaista mukaansa myös lukukokemuksena, mihin klassiset 90- ja 2000-luvun valtavat pelimaailmat ovat omiaan. Forgotten Realms vuosilta 1988-2007 on niin yksityiskohtaisen realisoitu fantasiamaailma, että sinne voi melkeinpä muuttaa asumaan. Niin ikään, White Wolfin World of Darkness -pelien kuten Vampire: The Masquerade tai Mage: The Ascension lukeminen samalta aikakaudelta on kiehtova kokemus.

12. Peli, jota myös vanhempani haluavat tai halusivat pelata

Emme tunne vanhempianne, mutta suosittelemme jotain konseptiltaan helposti sisäistettävää ja säännöiltään yksinkertaista. Toisella kirjoittajalla on lapsuusmuisto, kun hän pyysi veljensä kanssa isäänsä peluuttamaan Twilight: 2000:tta. Isä plarasi kirjan läpi, totesi pelin olevan – aivan oikein – liian monimutkainen, ja suunnitteli sen pohjalta simppelimmän lautapelin. Raatimme suosittelee sen sijaan esimerkiksi Pyöreän pöydän ritareita tai Zombeja! Ovella!

13. Peli lapsuudestani tai uusi versio siitä

Dungeons & Dragons on jo niin vanha, että se oli olemassa monen pelaajan, myös tämän kirjoittajien lapsuudessa. Viime vuonna siitä ilmestyi uusi suomenkielinen laitos Legendoja & Lohikäärmeitä, joka pohjaa pelin englanninkieliselle viitoslaitokselle.Muita kirjoittajien lapsuusvuosien pelejä ovat RuneQuest, jonka uusi Starter Set on erinomainen; Keski-Maa -roolipeli, jonka saatavuus on nykyään liki olematonta; sotaroolipeli Twilight: 2000, josta Fria Ligan julkaisi vastikään uuden laitoksen ja jonka pelaaminen liippaisi turhan läheltä kympin uutisia; sekä Paranoia, jonka nyrjähtänyt dystopia on vuosikymmenten varrella kerta toisensa jälkeen luonut nahkansa voidakseen satiirisesti heijastaa sitä absurdistania, jossa elämme.

14. Peli, jossa joudun laskemaan rahaa, kultaa tai muita resursseja

Nyt ollaan wanhan koulukunnan luolaholvauksen ytimessä. Tämänkaltaiselle haastepelaamiselle resurssien vähyys on olennaista. Hyviä esimerkkejä pelityylistä ovat D&D:n vanhemmat laitokset, Labyrinth Lord, Dungeon Crawl Classics, Torchbearer sekä helsinkiläinen Lamentations of the Flame Princess.

15. Peli, jossa on avaruusolentoja

Galaktinen traumapoli https://www.roolipelikirjasto.fi/gamelibrary/galaktinen_traumapol on yhdistelmä avaruusoopperaa ja sairaalasarjoja. Säänöt oppii hetkessä ja pelaamaan pääsee vartin sisään linkin avaamisesta.Vaihtoehtoisesti Annetaan hyvään kotiin https://www.roolipelikirjasto.fi/gamelibrary/annetaan_hyvaan_koti on avaruusolentojen humoristinen huutokauppa harvinaisesta ihmislajin edustajasta.

Muita hyviä vaihtoehtoja ovat Star Trek Adventures, Star Wars, Starfinder sekä Starblazer Adventures ja varmaan myös jokunen muu peli, joissa ei mainita mitään tähdistä, kuten vaikka kotimainen Vihan lapset. 

16. Peli, josta sain innoituksen johonkin muuhun harrastukseen

Warhammer Fantasy Role-Playingia on vaikea olla pelaamatta ilman pientä kipinää pelin massiiviseen sisarpeliin miniatyyrien maailmassa. Figuurien maalaaminen on ihan oma harrastuksensa johon pystyy uppoutumaan vaikka kuinka syvälle, eivätkä monet maalarit harrasta pelejä lainkaan. Tulevaisuuden ikuisesta sodasta kiinnostuneille 

17. Peli, joka on opettavainen kuin museo

Ennen laajempaa selitystä, todettakoon että GURPS on jälleen aika vahva valinta.

Millainen on hyvä museo?

Onko se mielenkiintoinen kokoelma esineistöä, asetettuna oikeaan asiayhteyteen ja selitettynä mielenkiintoisesti? Jos näin, kohtaan osuu Shadowrunin mestarillinen lähdekirja Portfolio of a Dragon: Dunkelzahn’s Secrets. Yhdysvaltain ensimmäisen lohikäärmepresidentin testamentti käy läpi sivukaupalla mystisiä esineitä, vaatimuksia ja ehtoja, joista jokaiseen saisi ripustettua kokonaisen kampanjan. Mikäli hieman laajennamme käsitettä myös eläintarhoihin, Warhammer Fantasy Role-Playn toisen laitoksen Old World Bestiary kuvailee pelimaailman hirviöt ja hättiäiset niin kuin maailman asukkaat ja kirjanoppineet ne itse näkevät ja kokevat.

Onko hyvä museo jotain, joka innostaa kävijää perehtymään aiheeseen syvemmin? Vilkaiskaa toki haastekohtaa 9. Onko se interaktiivinen kokonaisuus, joka osallistaa kävijää näyttelyn sisältöihin? Jos joku roolipeli ei tee tätä, pelinjohtaja ei ole tilanteen tasalla.

Oma lukunsa ovat sitten pelit, jotka ovat itsessään aivan museokamaa, ja yksi tapa haastaa itseään onkin kaivaa esille jonkun klassikkopelin aivan ensimmäinen versio jostain 70-80-lukujen puolelta ja kokeilla, miltä se tuntuu pelipöydässä. Tai käväistä Suomen pelimuseossa vilkaisemassa ideoita sen näyttelyssä olevista roolipeleistä.

18. Peli, joka on runollinen

Roudan maa tarjoaa runopohjaisen taikuuden, jossa loitsut ovat runoja ja jopa uusia on mahdollista riimittää ja mukana on kymmeniä nelipolviseen trokeeseen eli kalevalamittaan pohjautuvia loitsuja. Tämän lisäksi pelin uusimman laitoksen kieliasussa on käytetty laajasti alkusointua.

Aivan oma lukunsa ovat pelirunot tai runopelit, jotka ovat usein niin abstrakteja, että niitä ei oikeastaan voi edes pelata millään mielekkäällä tavalla. Teksteinä ne ovat kuitenkin usein kiehtovia ja antavat aihetta pohdintaan. Tällaisia ovat esimerkiksi 101 Games for Survival -kokoelma sekä Thom Kiralyin Short Games for Lonely People -antologiat, jotka suunnittelija itse lahjoitti allekirjoittaneelle saatteella “don’t try to play these because you’ll die”.

19. Peli, jota katson mieluummin kuin pelaan itse

Todennäköisesti useimmat nauttivat enemmän myötähäpeän kuin häpeän tunteesta. Tällä perusteella Bad Sex voisi sopia peliksi, jota saattaa olla parempi katsoa vierestä. Siinä hahmojen seksisuhteet epäonnistuvat nimensä mukaisesti ja seksi on huonoa. Sivustaseuraajille voi puolestaan avautua laaja kattaus komiikkaan, vahingoniloon ja tirkistelyyn.

Ja miksipä vaivautua pelaamaan roolipeliä, jos joku muu tekee sen jo YouTubessa paremmin? Enemmistö Actual Play -matskusta on D&D:tä, vaikka välillä näkyy muutakin. Esimerkkeinä vaikka Vallan varjot (D&D), Lazuman sininen käärme (FATE), The Unsleeping City (D&D), L.A. by Night (Vampire: The Masquerade 5E) tai Glass Cannon Networkin riemastuttava GURPS-minikampanja. 

20. Peli, jonka maailmaan olen keksinyt tai haluaisin keksiä uusia tarinoita

Tähän lienee mahdollista valita mikä tahansa peli, jonka valitsisit muutenkin pelattavaksesi, sillä roolipelaamisessahan syntyy joka tapauksessa pelin maailmaan uusia tarinoita. Jos nyt kuitenkin aivot lyövät tyhjää ja haluat jonkun suosituksen, niin kokeile vaikka peliä Mikäpä pahan tappaisi. Siinä pelaajien hahmot ovat eri elokuvista, kirjoista ja tv-sarjoista eläköityneitä pahiksia samassa vanhainkodissa. Pelin maailmaan saa heti uusia entistä kiehtovampia tarinoita, kun hylkää valmishahmot ja kukin pelaaja saa tuoda omat suosikkipahiksensa muistisairaina ja ikäloppuina inkarnaatioina peliin.

21. Peli, jota haluan pelata, vaikka olen jo päässyt sen läpi

Esimerkiksi sellaiset tiiviit lautapelimaiset roolipelit kuin Zombeja! Ovella!, Kagematsu tai Kätyrin osa sisältävät selkeän loppuehdon, peli voidaan päästä läpi, peli voi hahmojen näkökulmasta päättyä selkeään voittoon tai tappioon, ja ne tuntuvat silti täysin roolipeleiltä sekä mahdollistavat vapaan valinnan ja pelihahmojen toimijuuden. Mainitut esimerkit ovat lisäksi niin hyvin suunniteltuja, että niitä tekee mieli pelata uudestaan vaikka oma hahmo olisi selvinnyt voittajana.

22. Peli, jossa tarvitaan vakaata kättä

Roolipelit eivät useinkaan haasta pelaajiaan fyysisesti, mutta yksi poikkeus on kauhupeli Dread. Sen pelimekaniikka ei nojaa noppiin, pelikortteihin tai edes vapaaseen kerrontaan vaan Huojuva torni -palikkapeliin. Kriisitilanteiden kasautuessa pelin aikana tornista tulee vain epävakaampi, kunnes se jonkun vuorolla lopulta luhistuu. Tämä johtaa yleensä pelihahmon kuolemaan.

23. Peli, jonka värimaailmaa inhoan

Koska värimieltymykset ovat niin henkilökohtaisia, niin jokaiselle inhokkivärille on varmasti tarjolla sopiva peli. Mikäli inhokkivärisi on sininen, valitse peliksi Blue Planet. Jos et pidä mustasta, ota mikä tahansa World of Darkness -peli. Keltaista karttavien kannattaa etsiä kirjastoista Unelma Keltaisesta kuninkaasta -kokoelmateoksen nimikkopeliä. Jos punainen saa sinut näkemään punaista, ota Cyberpunk RED. Valkoiseen vihastuneet voisivat pelata skenaariota Kylmä maa. Pastellisävyjä inhoavalle suositus olisi Tails of Equestria. Jos inhoat kirjavaa ja moniväristä, niin valitse Tivoli. 

24. Peli, joka käsittelee lintuja

2000 kilometriä on tunnin mikropeli, joka käsittelee joutsenparven muuttomatkaa. Kyse on vieläpä hyvin konkreettisesti paitsi joutsenista hahmoina, myös joutsenten todellisista haasteista ja realistisesta otteesta.Pingviinien ja antipingviinien paatokselliseen selviytymiskamppailuun karulla Etelänapamantereella pääsee puolestaan eläytymään Ikuisuuden laaksossa.

---

Beholder karkasi tyrmästä naamioituneena rikkinäisiin sukkahousuihin. Kyseessä oli silmäpako.

Viikon puujalka, Sami Nisonen

---

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki