Nonna Laeslehto on suomalainen roolipelaaja ja matematiikan ja fysiikan aineenopettajaopiskelija Helsingin yliopistolla. Nonna tutustui kahden viikon ajan tanskalaiseen Østerskov Efterskoleen, jossa ensisijainen opetusmenetelmä on pedagoginen roolipelaaminen. LOKIin Nonna kirjoitti jutun, jonka lukemiseen kannattaa varata kokonaisen kahvikupillisen verran aikaa, sillä mielenkiintoinen teksti on LOKIn tavanomaisia juttuja pidempi. 

Edularppaaminen ja pedagoginen roolipelaaminen ovat sanoja, jotka kuulin ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten ja kiinnostuin aiheesta jo ennen kuin aloitin opiskeluni. Tuntui siis luonnolliselta lähteä tutkimaan roolipeliä opetusmetodina opettajan pedagogisten opintojen aikana. Opiskelen tällä hetkellä Helsingin yliopistolla matematiikan ja fysiikan aineenopettajaksi ja tarkoitukseni on valmistua ensi syksynä filosofian maisteriksi. Opetusharjoitteluni Østerskovissa ei koskenut kuitenkaan pelkää matematiikan ja fysiikan opettamista vaan otin lähtökohdiksi koulukiusaamisen ja motivaation. Tarkemmin sen, miten roolipelien käyttäminen opetuksessa vaikuttaa näihin kahteen. Sain matkaltani mukaan kuitenkin myös paljon muuta.

Østerskov on sisäoppilaitos, joka kuuluu Tanskan koulujärjestelmän mukaisiin vapaisiin kouluihin. Tämä tarkoittaa sitä, että koulussa noudatetaan yleistä Tanskassa voimassaolevaa opetussuunnitelmaa tavoitteineen, mutta koulu saa itse päättää vapaammin opetusmetodeistaan ja ajankäytöstään. Itse oppilaat, joita oli hieman päälle 80, ovat 8.-10.-luokkalaisia eli Tanskalaisen peruskoulujärjestelmän kolme viimeistä luokka-astetta. Näitä kaikkia luokka-asteita opetetaan Østerskovissa yhdessä.

Østerskov Efterskole – koulu roolipelaajilta roolipelaajille. Kuva Østerskov Efterskole

Østerskovissa opetusta jaksotettiin viikkojen mukaan siten, että aina jokaisella viikolla oli eri teema ja roolipeli. Samaa peliä siis pelattiin aina viikon verran ja myös oppiaineet sekä tunnit vaihtuivat viikoittain. Ensimmäisen viikon aiheena oli scifi: elettiin vuotta 2772, jolloin Kiinasta oli tullut maailmanvalta ja se uhkasi viimeisiä vapaita ja riippumattomia maita. Kiina oli hyökännyt Tanskan kimppuun ja vain yksi alus oli päässyt pakoon lähtien nyt etsimään uutta planeettaa, jolle asettua asumaan. Viikoksi koulusta tuli tuo alus ja oppilaista Tanskan viimeisiä kansalaisia ja aluksen työntekijöitä. Oppilaat jaettiin neljään eri ryhmään, joiden työt ja tehtävät aluksella, sekä näiden mukana myös oppitunnit, vaihtuivat päivittäin.

Opetettavia aineita oli neljä: matematiikka, fysiikka sekä kaksi eri tanskan tuntia erilaisista näkökulmista. Fysiikan tunnilla oppilaat pelasivat aluksen taistelulentäjiä, jotka taistelivat kiinalaisia hävittäjiä vastaan käyttäen alustensa ohjaamiseen ja ampumiseen Newtonin lakeja. Lisäksi oppilaat pystyivät rakentamaan uusia ja parempia aseita tekemällä kokeellisia fysiikan töitä luokassa. Toisella tanskan tunneista pelattiin tutkimusalusten miehistöä ja tarkoituksena oli selvittää ympäröivää avaruutta. Tällöin oppilaat työskentelivät ryhmissä ja kirjoittivat pelilaudalta löytämiensä kuvien perusteella tarinoita, joita sai myös elävöittää roolipeleillä. Matematiikan tunnilla taas oppilaiden tarkoituksena oli tutustua erilaisiin tällä hetkellä käytössä oleviin mittausmenetelmiin (SI-järjestelmä, aika, paino, valuutta, pituus) ja kehittää sitten ryhmissä aivan uudet järjestelmät uutta planeettaa varten.

Näiden oppituntien aikana luotiin myös peliin juonia, jotka koskivat vain osaa tai sitten kaikkia oppilaita. Planeetoilta saatettiin löytää jotain uutta alkuainetta, joka reagoikin alukselle tuotaessa oudosti ja katkaisi kaikki valot. Tämän jälkeen koko koulussa opiskeltiin pimeässä. Eräänä iltana meille taas ilmoitettiin off-game, että olimme syöneet välipalan mukana kannabista, joka vaikuttaisi seuraavana aamuna in-game tehtävän kapteenin briiffauksen aikana. Niinpä erittäin kurinalainen ja ylevä aamunavaus oli sinä päivänä jotain aivan muuta.

Viikon aikana taisteltiin Kiinalaisia vastaan, torjuttiin Brittien soluttautumisyritys, majoitettiin avaruuspiraatteja, nostettiin kuolleita hengistä, taisteltiin alienperäisiä raskauksia vastaan ja lopulta löydettiin uusi planeetta, jolle asettua. Koko viikko päättyi suureen yhteiseen pelitilanteeseen, jolloin ei ollut tarkoitus enää opiskella. Aluksen henkilöstö eli oppilaat olivat mm. päättäneet teloittaa kaikki päällystöön kuuluvat eli opettajat ja näin myös tapahtui. Uusi elämä siirtokunnassa saattoi alkaa ilman vanhoja auktoriteetteja.

Toisella viikolla taas lähdettiin seikkailemaan 1500-luvun Japaniin ja oppilaat jaettiin useisiin eri klaaneihin. Tällä kertaa oppilaat saivat omat hahmot nimineen, satuksineen, kykyineen ja päämäärineen. Lähes jokaisesta klaanista löytyi shogunia ja samuraita, geishat taas eivät kuuluneet mihinkään klaaniin vaan saattoivat vapaasti valita seuralaisia kaikista klaaneista. Hahmojen ominaisuuksia käytettiin klaanin hyväksi pelaten niin poliittista kuin sotilaallistakin strategiapeliä viikon aikana. Jokaisen klaanin tarkoituksena oli viikon lopuksi hallita koko Japania.

Opettaja elementissään, joskaan ei tekstissä mainittuna Fuji-henkenä, vaan fantasiamörrinä. Kuva Østerskov Efterskole

Myös opetus oli järjestetty aivan erilailla kuin ensimmäisellä viikolla. Vaikka nytkin oli neljä eri oppituntia, niin vain opettajat pysyi määrätyssä opetustilassa ohjeistamassa ja auttamassa kun oppilaat taas saivat valita oman opiskeluaikataulunsa. Jokaisella opettajalla oli opetustilassaan oman aihe ja siihen liittyviä tehtäviä, joita oppilaat tekivät omaan tahtiinsa. Tehdyistä tehtävistä sai aina pisteitä pelattavaan peliin ja niitä saattoi käyttää mm. liikkumalla Japanin kartalla, solmimalla naimakauppoja tai hankkimalla lisää sotilaita. Oppilaat siis saivat tehdä vaikka kaksi ensimmäistä päivää pelkkiä saksan tehtäviä. Toki opettajat seurasivat viikon aikana yhdessä oppilaitten edistymistä ja puuttuivat, jos alkoi näyttämään siltä, ettei joku tee koko viikon aikana mitään.

Tunneista yksi mielenkiintoisin oli tanskantunti, jonka tavoitteena oli prepata oppilaita heidän loppukokeisiinsa. Opettaja oli pukeutunut kasvomaaleja myöten Fuji-saniksi, vuoren hengeksi, joka otti oppilaita vastaan pimennetyssä huoneessa suitsukkeiden palaessa ja musiikin soidessa. Sisään tullessa oppilaiden tuli tehdä määrätty rituaali, ja mikäli se tai tehty tehtävä epäonnistui, niin vuorenhenki huusi vihoissaan yrittäjälle. Kirosipa hän jopa kaksi oppilasta vieden heidän kätensä. Oppilaat selvästi pitivät tästä ja tekivät tanskan tehtäviä innoissaan ja neuvoivat toisiaan rituaalin suorittamisessa.

Tällä viikolla jokaisen päivän päätteeksi kokoonnuttiin noin 15-20 minuutiksi saliin käymään yhdessä läpi päivän tapahtumia. Tällöin järjestettiin muutamia kohtauksia, jotka larpattiin muiden katsoessa. Esimerkkinä mainittakon kohtaus, jossa klaanin johtaja lupasi kristinuskoa levittävälle miehelle tuhota kaikki temppelit ja rakentaa niiden tilalle kirkkoja mikäli tämä toimittaisi hänelle paljon ruutiaseita. Klaanin sotapäällikkö kuitenkin oli eri mieltä asiasta ja raivoissaan hän tappoi johtajansa ja kiristi sitten kristityltä kaikki aseet ilman lupausta kirkkojen rakentamisesta, temppelien tuhoamisesta puhumattakaan. Koko kohtaus oli erittäin hyvin pelattu ja se aiheutti raikuvia suosionosoituksia päätyttyään. Valitettavasti en viipynyt perjantaihin asti, joten en nähnyt, miten sen viikon roolipeli päättyi ja kuka selviytyi voittajaksi ja millä hinnalla. Sain kuitenkin todistaa japanilaisen teeseremonian, häät, kaksintaisteluja sekä omistautunutta koulutehtävien tekemistä. Osa oppilaista innostui piirtämään paljon japanilaista aiheista ja yksi tyttö opetteli tekemään kauniita origameja.

Oppilaiden taidetta Østerskovissa. Kuva Nonna Laeslehto.

Yleisesti voi sanoa, että oppilaat olivat erittäin motivoituneita ja oma-aloitteisia. Oppilaat myös ottivat todella paljon vastuuta omasta opiskelustaan sekä kaikesta muustakin. Vaikka suurin osa opiskelusta tapahtui omien kannettavien tietokoneiden kautta, niin vain harvoin näin kenenkään tekevän kouluaikana muuta kuin tehtäviin liittyviä asioita. Lisäksi oppilaat siivosivat esimerkillisesti sekä omat että toistensa jäljet niin koulu- kuin vapaa-ajallakin. Esimerkiksi oli upeaa huomata, miten ensin kaikkien huomio kiinnittyi avaruusaluksen käytäviä pitkin verisenä mellastavaan hirviöön, mutta kohtauksen ollessa ohi, muutama oppilas haki siivousvälineet ja puhdisti verijäljet. Tämä esimerkillinen vastuunottaminen voi johtua ainakin osittain siitä, että oppilaat saavat myös paljon vapauksia, mutta he ovat myös tulleet kouluun vapaaehtoisesti ja saattavat nähdä opiskelupaikkansa etuoikeutena, joka otetaan pois, jos yhteisesti sovittuja sääntöjä ei noudateta.

Oppilaat tekevät Østerskovissa erittäin paljon ryhmätöitä, mikä johtaa esimerkiksi siihen, että kouluvuoden aikana lähes kaikki joutuvat tekemään läheisesti töitä kaikkien muiden kanssa ja kaikkien kanssa on tultava toimeen. Näin ollen ryhmäjaoista ei ikinä valitettu sanallakaan eikä kiusaamista esiintynyt ollenkaan. Toki oppilailla oli omat klikkinsä ja ryhmänsä vapaa-ajalla ja osa myönsi, että joistain puhutaan hieman selän takana, mutta ketään ei syrjitty tai väheksytty. Uskon, että roolipelaaminen on kasvattanut nuorten empatiakykyä, jolloin toisia ymmärretään paremmin. Osasyynä tähän voi lisäksi olla se, että todella monet oppilaat kertoivat olleensa koulukiusattuja entisissä kouluissaan. Vasta tässä koulussa he tunsivat olonsa turvallisiksi ja kertoivat uskaltaneensa ensimmäistä kertaa olla avoimesti omia itsejään ilman pelkoa tuomitsemisesta.

Koulutehtävissään oppilaat joutuivat paljon keksimään asioita, kertomaan muille ajatuksistaan ja esiintymään julkisesti koko koulun edessä jopa melkein päivittäin. Lisäksi he joutuivat tekemään tämän kaiken pelimaailmassa ja hahmossaan eivätkä omina itsenään. Oppilaat osasivat ja uskalsivat sekä esiintyä että tuoda mielipiteitään julki, lisäksi toisten ideoihin suhtauduttiin erittäin positiivisesti, jopa kannustavasti ja niitä osattiin kommentoida rakentavasti. Toisten mielipiteitä arvostettiin ja muiden ideoihin tartuttiin ja sekä pelaamista että oppimista rakennettiin yhdessä.

Aloin pohtimaan esiintymiskammon suhdetta tämän tyyliseen koulunkäyntiin ja keskusteltuani muutaman oppilaan kanssa asiasta sain heiltä mielenkiintoisen idean tähän liittyen. Kun roolipelissä joutuu puhumaan julkisesti tai tekemään jotain ehkä poikkeavaa, jotain, mitä ei tavallisesti itse tekisi, niin tietää, että muut eivät tuomitse tätä henkilöä, koska he tietävät sen olevan hahmon toimintaa. Samalla tavalla voisi käsittää esimerkiksi julkisesti puhumisen: jos puhuu vaikkapa suurelle yleisölle, niin yleisö ei voi tuomita itse puhujaa, he arvioivat vain puhujan ulkokuoren, jolla ei oikeastaan ole mitään väliä ja näin ollen tilannetta ei tarvitse jännittää.

Itse roolipelaamisesta opetusmetodina oli havaittavissa muitakin hyviä puolia. Esimerkiksi roolissa ollessa oppilaille oli turvallista tehdä virheitä eikä niistä lannistuttu. Yrittäminen ja erehtyminen olivat osa peliä, loi parhaassa tapauksessa paljon juonta, draamaa ja tekemistä niin oppilaalle itselleen kuin muillekin, ja oli monissa tilanteissa jopa hauskaa ja rentouttavaa, jotain, jolle naurettiin. Jos kuolit, niin sait uuden hahmon. Jos räjäytit aluksen asevaraston, niin ei se mitään, aina jotain keksittiin. Virheiden tekeminen, niiden kohtaaminen sekä niistä ylipääseminen ovat tärkeitä taitoja elämässä ja roolipelaaminen näytti auttavan niiden oppimisessa.

Østerskovin takapihalla pönöttää fantasiakylä. Kuva Østerskov Efterskole

Oppilailla ei ollut kotitehtäviä koulun jälkeen, mutta silti huomasin monien tekevän koulutehtäviä vapaa-aikana tai ainakin keskustelevan pelistä ja seuraavan päivän tapahtumista sekä tekevän strategisia päätöksiä peliä varten. He pohtivat kuinka paljon tehtäviä pitäisi tehdä jotta tietty suunnitelma onnistuisi. Pelaaminen siis selvästi nosti motivaatiota ja innostuneisuutta. Kuitenkin välillä tuntui, että itse pelaaminen meni oppimistilanteen ohi tärkeysjärjestyksessä. Ilmapiiri on ilmeisen innostava ja miellyttävä, mutta oppivatko oppilaat todella tarpeeksi, niin paljon kuin pystyisivät? Vaikka ryhmätyöt toimivat, niin eivät ryhmien työnjaotkaan aina olleet täysin tasaiset ja taas toisella viikolla keskiviikkoon mennessä muutama oppilas ei ollut tehnyt muuta kuin piirtänyt aiheeseen liittyviä kuvia.

Østerskov on herättänyt paljon kiinnostusta niin ulkomailla kuin tanskalaisten keskuudessa. Tämä kaikki kertoo siitä, että erilaista opetusta tarvitaan ja sille on paljon kysyntää. Valitettavasti Suomen perusopetuksen opetussuunnitelma on käsitykseni mukaan tiukempi kuin vastaava Tanskassa, joten aivan tämän kaltainen hanke ei Suomessa toimisi suoraan peruskoulutasolla. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tästä voitaisi hyötyä. Pedagoginen roolipelaaminen vaatii opettajalta vallasta irti päästämistä. Se ei toimi, jos opettaja haluaa itse olla kuskin paikalla ja ohjata kaikkea mitä tapahtuu. Tavallisen ja kahlitsevan opettajajohtoisen luokkahuoneopetuksen vaihtoehtoja on hyvä hyödyntää aina kun se on mahdollista. Tällöin oppilailla saattaa olla suurempi mahdollisuus oppia niin elämässä kuin jatko-opiskelussakin tarvittavia taitoja, jotka kantavat pitkälle.