Aurinkopurjelaiva ankkuroituneena pienelle saarelle

Ironspinellä on uusi peli työn alla. Sen nimi on Astraterra ja peli on suunnattu lapsille 7-vuotiaista alkaen. Peli sijoittuu ihmeelliseen Astraterran maailmaan, joka syntyi kun tuhat vuotta sitten valtava auringon ympärille rakennettu rengasmaailma pirstaloitui lukuisiksi pienemmiksi kappaleiksi. Peli on kehitetty yhdessä lasten kanssa ja yhteistyö kohderyhmän edustajien kanssa alkoi pari kuukautta sitten suunnilleen näin:

Pelipöydän ääressä on kolme tohisevaa ja päällekkäin puhuvaa vekaraa. Tulostelen itse vielä hahmolomakkeita tietokoneella. Olemme ennestään pelailleet yhdessä kotikeittoisia roolipelejä, joissa on seikkailtu erilaisilla figuureilla karttatiilistä rakennetulla pelilaudalla, joten ensimmäisenä kyseltiinkin missä ovat figuurit ja pelilauta. Kerron, että tässä pelissä ei olekaan figuureja tai pelilautaa ja ojennan hahmolomakkeet kaikille.

Pienin yrittää ottaa selvää lomakkeesta ja porukan vanhin, 10-vuotias koululainen alkaa selostamaan mitä kaikkea lomakkeelta löytyy. Luen lyhyesti pelimaailman alkutarinan. Idea löytöretkeilijöistä herättää heti kiinnostusta ja pelimaailmasta saadaan pian yhteinen käsitys Aarreplaneetta -elokuvan ja Skylanders -pelin kautta. Sillä miten avaruudessa leijuvilla saarilla voi olla ilmaa tai painovoimaa, ei tunnu olevan mitään väliä. Eikä olekaan.

Kun pelimaailma ja aloitus asetelma on käyty läpi, ryhdytään luomaan omaa sankaria. Luettelen läpi eri sankarivaihtoehdot. Vanhimmat pelaajat, 10-v poika ja 8-v tyttö löytävät heti omat suosikkinsa: paksunahkainen ja vahva kivinahka vetoaa poikaan ja ihmiskissaa muistuttava kimera tyttöön. Pienimmällä on pulmia hahmottaa eri vaihtoehtoja. Kysyn ensin pari kysymystä päästäkseni selville, minkälainen hahmo viisivuotiasta kiinnostaisi ja luulen tietäväni sopivan vaihtoehdon. Tartun kynään ja piirrän nopean luonnoksen mekaanikosta. Tulevan eskarilaisen ilme kirkastuu ja mekaanikko kelpaa saman tien. Siltä istumalta poika tarttuu itse kynään ja piirtää mekaanikolleen ison sirkkelin. Myös muut vaativat kuvaa hahmostaan. Hetken päästä kaikilla on luonnos hahmostaan lomakkeella ja sitten alkaa kilpavarustus. Kimeralle ilmestyy lomakkeelle hetkessä seitsemän lemmikkiä, kivinahalle myös (kissa, jolla on selässä plasmapyssy). Pienin piirtelee mekaanikolleen kypärän ja työkalulaukun ja muuta oleellista. Piirtelyn ohella selitän nopeasti mitä erikoista kukin hahmoista osaa: kivinahka pystyy murskaamaan iskuillaan tavaroita rikki eikä kärsi pienistä naarmuista, mekaanikko osaa korjata asioita, mutta myös käyttää räjähteitä. Kimerat puolestaan ovat hyviä kiipeilemään ja jäljittämään. Kaikki hyvin hyödyllisiä taitoja löytöretkillä Astraterran hylätyissä kolkissa.

Vielä ennen pelin aloittamista yksi hahmoista nimettiin kantamaan eterium-kompassia (laite, joka näyttää suunnan lähimmälle eterium esiintymälle) ja valittiin mitkä kaksi lemmikkiä ottaa mukaansa löytöretkelle (teleportista ehtii mennä vain kahden pienen tai yhden ison lemmikin kanssa). Sitten oli aika laittaa suojalasit silmille, kun kaukotieinsinöörit käynnistivät teleportin. Leimuavat valokaaret iskivät kahden korkean pylvään välissä, kunnes pylväiden väliin syntyi valoisa aukko jonnekin toisaalle Astraterrassa. Aikaa ei ollut paljon! Vuorotellen hahmot hyppäsivät valoon ja ilmestyivät sammuneen tulivuoren juurelle, jossain Astraterrassa. Taivalla näkyi jatkuvien meteoriittimyrskyjen ja päättymättömän ukkosen täyttämä rengasmainen tähtisumu, joka tunnetaan myös Myrskynä, ja ylempänä vuoren rinteellä hylätty kaivos, jonne eterium-kompassi osoitti. Sankarien määränpää tuntui olevan selvillä ja jännittävä seikkailu saattoi alkaa.

Aika tarkalleen tuolla tavalla alkoi Astraterran kokeellinen pelitestauskerta omien lasten kanssa joskus loppu keväästä 2013. Pelasimme reilun tunnin ja siinä ajassa nähtiin jättihämähäkkejä sekä iljettäviä matohirviöitä ja ratkottiin muutamia pulmia, kuten kuinka ylitetään kuusi metrinen kuilu tai vältetään saamasta myrkkynuoli takamukseen ansoitetulla käytävällä. Loppuhuipennuksena taisteltiin mekaanista ritaria vastaan, löydettiin läjäpäin eteriumia ja erilaisia aarteita satojen kultamarkkojen arvosta sekä pari teknotaikaesinettä. Kaikki hahmot pääsivät myös toiselle kokemustasolle, joka tietää yhtä noppaa lisää johonkin kykyyn sekä lisäpistettä sisuun.

Tämän hieman koeluontoisen testipelin jälkeen saikin kuunnella jatkuvasti kyselyjä, ”koska pelataan seuraavan kerran Astraterraa?”. Nopean neuvonpidon jälkeen Samulin kanssa saivat muut Ironspinen projektit siirtyä syrjään ja Astraterra otettiin tarkempaan käsittelyyn. Pelimaailma ja sääntöpohja olivat jo vuosia vanhoja. Peli-idea oli alunperin kehitetty pohjaksi manga-tyyliselle pelille, mutta idea ei kantanut. Sattumalta, kun mietin mitä voisin käyttää pohjana pelaamisessa lasten kanssa, mieleeni tuli Astraterra. Luetutin sivun mittaisen konseptin vanhimmalla pojallani ja hän pääsi heti kärryille pelin ideasta. Taisi olla seuraavana iltana, kun pelasimme lasten kanssa yhdessä ensimmäisen kerran ja parin viikon jälkeen säännöt oli muokattu yhdessä lasten kanssa helpoiksi oppia ja mukaviksi pelata. Isänä sain huomata, kuinka hauskaa lasten kanssa oli pelata yhdessä. Roolipelaaminen oli aivan erilaista, kuin tietokonepelien tai lautapelien pelaaminen lasten kanssa. Sain jakaa itselleni tärkeän harrastuksen yhdessä lasteni kanssa ja samalla näin, kuinka hauskaa ja jännittävää heillä oli. Itseasiassa jälkikäteen olen miettinyt, miksei lastenroolipeliä ole tullut tehtyä aiemmin.

Millä tavalla Astraterra on LASTEN roolipeli?

Heti alkuun muokkasin joitakin sääntöjä ja termejä lapsille helpommiksi ja joitain poistin kokonaan sekoittamasta liikaa. Muun muassa hahmoja ajatellen vastineen löytyminen ”karismalle” oli hankalinta, mutta lopulta ”käytös” osoittautui sellaiseksi, jonka peliporukan pieninkin ymmärsi ilman selittelyjä. Tästä kehkeytyi myös löytöretkeilijöiden parissa tunnettu sanonta: ”hyvät tavat pelastavat!” (sanonnalla viitataan taitoon tulla toimeen kohdattujen otusten kanssa niin, ettei synny riitoja tai päädy esimerkiksi alkuasukkaiden pataan).

Pelimekaniikkaa muokattiin niin, että se on johdonmukainen, yhteistyöhön kannustava sekä enemmän visuaalinen ja taktiili kuin matemaattinen. Tarkoitus oli tehdä Astraterrasta ennen kaikkea sellainen roolipeli, jonka lapset ymmärtävät ilman suurempia selittelyjä ja jonka maailmaan he voisivat uppoutua ja tuntea olevansa sankareita. Lasten kanssa pelatessa tuli myös monia muita oivalluksia ja muutoksia Astraterraan, joita ei ole tullut edes ajatelleeksi aiemmin roolipelejä suunnitellessa. Mutta ennen kaikkea hämmästyin siitä, kuinka luontevaa roolipelaaminen oli. Minun tarvitsi neuvoa tai opettaa hyvin vähän siitä, miten roolipelataan. Asian laita tuntui olevan miltein niin, että mitä vähemmän neuvoin ja puutuin lasten pelaamiseen, sitä enemmän sain itse oppia lasten roolipelaamisesta ja uusia ideoita pelisuunnitteluun. Muun muassa näistä oivalluksista kerron myöhemmin lisää Astraterran kotisivuilla, sekä Ropeconissa (pe 26.7. klo 17-18 Auditoriossa) ja Traconissa. Tervetuloa kuuntelemaan!

Mitä lajityyppiä Astraterra edustaa?

Astraterraa ei ole kovin helppo laittaa mihinkään lokeroon. Kyseessä ei ole varsinaisesti multiversumi-asetelma, eikä fantasia, eikä scifi. Erilaisista tyylilajeista lähimpiä vastineita ovat kenties arcanepunk ja steampunk, mutta pelissä on myös avaruusoopperan ja korkea fantasian tai satujen elementtejä. Peliryhmä voi kuitenkin itse vaikuttaa siihen, mikä on heidän seikkailujensa painopiste. Astraterra on hämmästyttävän laaja maailma ja sieltä voi löytyä vaikka mitä.

Koska Astraterra julkaistaan ja mitä se maksaa?

Vaikka meillä oli miltei valmis pelin käsikirjoitus käsissämme jo juhannuksen aikaan, olimme kuitenkin liian myöhässä liikkeellä sen suhteen, että saisimme valmiin pelin aikaiseksi kesällä 2013. Projekti oli kuitenkin sen verran lupaavan oloinen ja se herätti lähipiirissä kiinnostusta siinä määrin, että halusimme tulla sen kanssa julki aiemmin kuin yleensä. Heimot oli aikanaan esillä pitkään ennen sen julkaisua, joten siinä mielessä tilanne ei ole ainutlaatuinen Ironspinen kohdalla. Uskallamme luvata Astraterra -lasten seikkailuroolipelin olevan myynnissä viimeistään kesällä 2014.

Hinnoittelusta on valitettavasti vielä liian varhaista sanoa mitään.

Lisää Astraterra – lasten seikkailuroolipelistä

Voit lukea lisää Astraterra – lasten seikkailuroolipelistä pelin omilla kotisivuilla osoitteessa: www.lastenroolipeli.com tai Facebookissa Astraterran omalla sivulla. Tykkäämällä Astraterrasta Facebookissa, pysyt ajantasalla viimeisimmistä uutisista pelinkehityksessä. Facebookissa voit myös jakaa mielipiteesi ja ideasi Astraterrasta, tai esittää meille kysymyksiä.

Aiheesta voi keskustella myös pelilauta.fi:ssä tai Kiukkuisen oravan majatalossa.

Entä Ironspinen muut pelit ja suunnitelmat?

Vaikka tänä vuonna ei ole näkyvissä uusia julkaisuja, Ironspinen vanhoja pelejä ei ole unohdettu ja Sotakarjut röhkivät edelleen innosta päästä puolustamaan Terramerikan mahtia. Työnalla on uusi versio nettisivuista, joka tulee valmistuttuaan auttamaan myös vanhojen pelien lisämateriaalien kanssa. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Tässä lyhyt alustus Astraterraan ja hieman kuulumisia Ironspineltä yleisesti. Tarkkailkaa eetteriä. Lisää kuulumisia on luvassa lähiaikoina.

 

Jutun kirjoittaja on vuodesta 1989 roolipelaamista harrastanut ja neljä roolipeliä julkaissut viiden lapsen isä.