Surrealistista peliä johtamassa

Joka perjantai Kuutornin pohjoispuolelle ilmestyy katu, joka ei ole olemassa muina viikonpäivinä. Kadulla kuuluu aina naurua ja laulua, se on täynnä ravintoloita ja katukahviloita. Asukkaat elävät ikuisessa perjantaitunnelmassa. Ne, jotka eivät kestä arkea, voivat paeta tänne ja herätä aina perjantaihin. Ensisilmäyksellä katu on täynnä glamouria. Nauru ja hymy loistavat asukkaiden ja vierailijoiden kasvoilla. Mutta tarkemmin katsottuna täällä elämäänsä viettävien kasvoilla loistavat suru ja väsymys.

Itran kaupunki (Itras by) on norjalaisten Ole Peder Giæverin ja Martin Bull Gudmundsenin suunnittelema ja Thore Hansenin kuvittama surrealistinen roolipeli 20-luvun kaupungista, joka sijaitsee unen ja toden rajamailla. Outo kaupunki avaa peliporukoille vanhoista elokuvista ja tarinoista tutun maailman, jota muuttuu pelin aikana odottamattomilla tavoilla. Satamassa vaeltaa hyljeksittyjä naamanvääntelijöitä, joiden kasvot ovat muuttuneet pysyvästi näiden ilmeillessä tuulen yltyessä. Alamaailman syövereissä tatuointistudiotaan pitää suuri, kaljupäinen Vanja, joka kulkee verkkopaidassa henkselit kilisten. Hän polttaa tatuointeja asiakkaisiinsa kuumalla teräksellä ja musteella. Keskellä kaupunkia asuu hämähäkkiolento Nidra, joka Unitornin suuressa kammarissaan katselee valtaamaansa kaupunkia. Lue loppuun

Japanilaisessa roolipelikaupassa

Roolipelaamisen ilosanoma ei ole levinnyt maailmaan tasaisesti. Joissain maissa tehdään roolipelejä ja toisissa ei. Julkaistuissa roolipeleissä mitattuna vahvoja ovat Yhdysvallat, U.K., Ranska, Saksa, Espanja, Italia, Puola, Ruotsi, Suomi ja Japani. Tämä tosin ei ole ainoa mittari: Tanskassa on omaleimainen pöytäpelien ympärillä pyörivä Fastaval-kulttuurinsa ja monissa maissa, kuten Norjassa, on mielenkiintoisia hajajulkaisuja.

Lue loppuun

Pöytäpelien vahvuudet ja heikkoudet, osa 2: Pelinjohtajan rajat

Jokainen pelaaja löytää pelaamistaan peleistä varmasti kritisoitavaa ja jokainen pelinjohtaja on välillä paininut omien rajojensa kanssa. Pelinjohtaminen on kiistatta taito – tai tarkemminkin, joukko taitoja – joissa voi onneksi kehittyä paremmaksi. Iso osa tästä taitopaketista on kuitenkin ns. pehmeitä, vaikeasti määriteltävissä olevia taitoja. Eikä tätä taitopakettia opeteta juuri missään, vaan se on opittava yrityksen ja erehdyksen kautta.

Työpajassa todettiinkin, että yksi pöytäpelien heikkouksista onkin pelinjohtajan taitojen varassa oleminen. Lue loppuun

Arvostelussa: The Quick

Mainittakoon alkuun, että sain pelin digiversion ilmaiseksi arvostelua varten.
Arvosteltu versio on Digital Edition 1.0.2.

41992006_306605416597763_4665856001390411776_n

Kuva: The Quick

The Quick on roolipeli, joka yhdistää pohjoismaisten dekkareiden genren ja kummitustarinat. Kun pohjoismaisen hyvinvointivaltion kirkasta pintaa raaputtaa, alta paljastuu korruptiota, epäoikeudenmukaisuutta, syrjiviä asenteita ja ihmisiä, jotka ovat tipahtaneet periaatteessa kaikista huolta pitävän systeemin raoista. Kaikki tämä voi johtaa epätoivon, kauhun ja vihan kyllästämiin traagisiin kuolemiin, jotka jättävät jälkeensä hyvitystä kaipaavia kaikuja. Nämä kaiut pyrkivät tuonpuoleisesta meidän todellisuuteemme ja muodostavat yliluonnollisen uhan kaikille, jotka sattuvat törmäämään niihin. Pelaajat ovat kaiuista tietoisia Eläviä (The Quick), jotka yrittävät vaientaa kaikuja ja ehkä myös korjata niiden takana olevia vääryyksiä. Lue loppuun

Kun roolipelaaminen pelasti kaverisuhteen

Ala-asteella minulla oli hyvä kaveri nimeltään Roope. Aloitimme Roopen kanssa roolipelaamisen kaiken muun pelailun ohessa joskus kolmannella tai neljännellä luokalla. Pelailimme yläasteen alkuun samassa porukassa, mutta sitten tiemme erkanivat. En muista tarkkaan miksi, mutta syyt olivat lähinnä siinä, että molemmat etsiytyivät teini-iän kunnolla iskiessä päälle omiin porukoihinsa. Tai sitten syy oli siinä, että osasin olla tuohon aikaankin tarvittaessa itsekäs mulkku.
Lue loppuun

Pathfinder 2nd Edition – mitä polulta löytyy?

 

Vanhoja, repsottavia pathfinder kirjoja

Repsottavatko Pathfinderin säännöt jo tarpeeksi kakkoslaitoksen oikeuttamiseksi? (Kuva kirjoittajan omasta Core Rulebookista.)

Pathfinder Roleplaying Gamea vuodesta 2009 julkaissut Paizo Publishing pudotti maaliskuun alussa pommin: Pathfinder-roolipelin ensimmäisen laitoksen tarina päättyy elokuussa 2018 Paizon alkaessa julkaista Pathfinder 2nd Editionia. Muutoksen tuulet pystyi tietyssä määrin haistamaan jo viime vuonna, kun Paizo aloitti Pathfinderin settingin kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvan tieteisfantasiapeli Starfinderin julkaisun, mutta huhut pysyivät huomattavan hyvin vahvistamattomina siihen saakka, että Paizo julkisti asian itse. Kuluneen kuukauden aikana pieniä rippeitä uuden laitoksen yksityiskohdista on tipahdellut nettiin lähes joka päivä eikä tahti vaikuta toistaiseksi hidastuvan.

Lue loppuun

Kymmenen sukupolven kampanja

Keväällä 2017 peliporukkamme aloitti kampanjan, josta pelinjohtaja lupaili jotakin aivan erilaista kuin kaikki tähän mennessä pelaamamme. Kampanja olisi suunnilleen vuoden mittainen, pelikertoja kerran kuukaudessa, sijoittuisi nykyaikaan, ja käyttäisi Call of Cthulhun pelimoottoria, mutta ilman Cthulhu-mythosta tai taikuutta. Lisäksi hahmoihin ei kannattaisi liikaa kiintyä. Kaiken muun suhteen PJ olikin sitten salamyhkäinen. Lue loppuun