Lännen maat – roolipeli valoon astumisesta

Nestori Lehtonen on Tamperelainen luolamestari sekä pitkän linjan roolipelaaja ja foorumikäyttäjä.

Osiriksen pellot

Osiriksen pellot

Iän karttuessa vääjäämättömästi lähestyvä tilinteon hetki lienee saanut Risto J. Hiedan keventämään sydäntään Lännen Mailla, roolipelillä vainajan matkasta Osiriksen kultaisille pelloille niinkuin muinaiset egyptiläiset toivoivat tapahtuvan. Eikä suinkaan Ammut-pedolle syödyksi tulemisesta, niinkuin he pelkäsivät, jos heidän syntinsä taakka osoittautuisi höyhentä raskaammaksi Totuuden saleissa, Osiriksen tuomiolla.

Lännen maissa yksi pelaajista ottaa vainajan hahmon, jota kutsutaan kuitenkin kulkijaksi hänen matkallaan haudastaan vaarallisen manalan halki aina Totuuden saleihin asti, jossa lopullinen tuomio annetaan. Muut pelaajat vuorottelevat muinaisen Egyptin lukuisten jumalten rooleissa,

Kuka minä olen?

Matkan alussa kulkija kertoo hieman entisestä elämästään. Kuka hän oli? Miten hän eli ja ennenkaikkea miten hän valmistautui kuolemaansa? Miten hän sitten kuoli? Hyvä nimi on erityisen tärkeä, koska egyptiläiselle nimi oli yksi ihmisen osa, joka jää elämään kuoleman jälkeen.

Matka Manalaan

Sellaisesta hautakammiosta, mihin kulkijalla on ollut varaa, tämä astuu manalaan, jonka halki hänen on kuljettava voittaen 12 jumalten hänen eteensä vuorotellen asettamaa haastetta. Näissä haasteissa häntä auttaa ehdottoman käytännöllinen Kuolleiden kirja loitsuineen, joiden avulla voi tarvittaessa karkoittaa koppakuoriaisen, tulla voimamieheksi tai muuttua lootuskukaksi, jos mikään muu ei auta!

Totuuden hetki

Manalan kauhuista selvittyään kulkija pääsee perille Totuuden saleihin, joissa kaikki 42 jumalaa jo malttamattomana odottavat tulevia shokkipaljastuksia! Ensiksi kulkija kertoo 12 tarinaa elämänsä suurimmista ansioista. Jumalat saattavat kysyä joitakin kiusallisia kysymyksiä, ennenkuin jokainen jumalten pelaaja antaa kulkijalle salassa tyhjästä kolmeen hyvää merkkiä harkintansa mukaan.

Sydämen punnitseminen

Sydämen punnitseminen

Synnin taakka painaa

Näiden jälkeen seuraa 12 pahaa tekoa, kukin vuorollaan jumalapelaajan esittämänä, jotka kulkija voi yrittää selittää parhain päin, kunhan ei unohda syvää katumusta ja varoo jumalten loukkaamista. Jokaisesta synnistä jumalat jakavat tyhjästä kolmeen pahaa merkkiä sen painon mukaan, jonka sille antavat.

Tämän jälkeen hyvät ja pahat merkit lasketaan yhteen, ja jos pahat merkit eivät ylitä määrältään hyviä, kulkija saa viimeinkin downshiftata Osiriksen pelloille viettämään rauhallista maailaiseloa!

Niitä taas, jotka eivät kelpaa astumaan valoon, ei muisteta sillä Ammut, hirveä hirviö ja manalan viemäri syö heidät eikä heitä enää ole.

Pelikokemuksia

Pelasimme viidellä hengellä Kairon ylikauppias Amumun matkan. Muut jumalapelaajat eivät tajunneet, että manalan haasteiden piti olla enemmänkin toimintapainotteisia minikohtauksia, joten kohtaukset olivat enemmänkin syvällisiä, monesti Amumun menneisyyteen liittyviä tapahtumia, joissa seikkaili mm. hänen entinen yhtiökumppaninsa, niinikään matkalla Totuuden saleihin. Tällä tavalla väärinpelattuna manalan matka oli kenties mielekkäämpi, mutta kesti myös huomattavasti pitempään. Toisaalta se tarjosi aineistoa punnituksiin, kun Amumua grillattiin kaverin veden varastamisesta autiomaassa. ”Mutta join vain puolet!”. Ajan hiekkoihin hukkumisen pelossa leikkasimme manalan matkan vain kahdeksaan kohtaukseen, mutta silti meillä meni kaksinkertainen aika aiottuun n. tuntiin nähden. Kahdeksan kohtausta tuntui silti riittävältä. Suoraan sanoen, vaikka kohtaukset olisivatkin olleet lyhyempiä, veikkaampa että 12 kohtausta saattaa silti monesta tuntua liioittelulta.

Varsinkin kun pelin varsinainen pihvi on ehdottomasti tuomio. Ensin kulkijan kerskailu vuorottelee jumalten kiusallisten huomioiden kanssa, mitä hyveisiin tulee. ”Kerran en ruoskinut orjatartani, vaikka tämä oli varastanut minulta”. ”Kuitenkin otit tämän orjattaresi vaimosi sijasta”. Tietenkin Amumu olisi voinut sekä yhtyä orjattareensa että ruoskituttaa tämän, joten annoin itse tästä yhden hyvän merkin.

Sitten seuraa syytökset, ja syytetyn kiemurtelua on tyydyttävä seurata. Jumalat voivat tehostaa tunnelmaa esittämällä huomioita tyyliin ”asiahan on jo selvä, mutta hoidetaan nyt muodollisuudet alta pois” tai ”tämä on kyllä viikon selvin tapaus.” Kulkijan puolella oleva Anubis voi hieman lietsoa epätoivoa muka sparraamalla tätä ”no tätä pahempaa et kai sentään ole tehnyt”. Sama pätee tottakai myös hyveiden luettelemiseen: ”varmasti olet jättänyt suurimmat ansiosi viimeisiksi”, ”Koetahan nyt pinnistää, ja mieti huolella – kai sinä olet jotakin oikeasti hyvääkin saanut aikaan?”. Kaikki jumalat pyörittelevät päätään ja nyökkäilevät syytösten esittäjille.

Me toisaalta kevensimme tilannetta esiintymällä sitcom-jumalina, joilta meni aina välillä itseltäänkin sekaisin, kuka oli kuka, jolloin oli pakko turvautua mittaamisen ja kirjanpidon jumalaan. Tämä ei ollut pelkästään tarkoituksellista, vaan seurasi siitä seikasta, ettei kukaanu pystynyt muistamaan 42:sta jumalasta mikä oli kenenkin homma tai kenen vastuulla tämän tai tuon piti olla.

Hahmokuolema on uusi alku!

Mutta ennenkuin revitään lomake ja kaivetaan nopat, miksipä ei katsottaisi millainen hahmon viimeisestä matkasta muodostuu? Lännen maat perustuu tietenkin egyptiläisten uskoon, siinä muodossa miten se nykyään parhaiten tunnetaan. Missään tapauksessa en halua vähentää Riston tekemän huolellisen taustatutkimuksen arvoa, mutta mikään ei silti estä Lännen maissa esitetyn taivaaseenastumisen (yrittämisen) soveltamista mihin tahansa roolipeliin. Asetelman voi aivan hyvin vetää kokonaan uusiksi, joskin tietysti tällöin suuri osa kirjan sisällöstä jää käyttämättä.

Itseäni ainakin viehättää suuresti ajatus hahmon seikkailujen jälkikirjoituksesta, jossa saavutukset ja synnit poimitaankin hahmon pelatusta elämästä. Olisi myös mielenkiintoista nähdä, millä tavalla todellinen kuolemanjälkeisen tuomion odote vaikuttaa toistaiseksi elossa olevien hahmojen toimiin, varsinkin sen jälkeen kun remujengin ensimmäinen vainaja päätyy Ammutin kitaan.

Ammut

Ammut

Kilpavarustelua

Kuten sanottua, egyptiläisen elämän kaikkien pyrkimysten tuli tähdätä kuolemanjälkeisen elämän varmistamiseen. Ruumis piti palsamoida niin, ettei siitä varmasti jää puuttumaan mitään. Nimi piti hakata kaikkialle niin, ettei vallananastajan kätyrit saaneet hakattua kaikkia pois. Hautaan piti saada vähintään kuolleiden kirja manalasta selviytymiseksi, mutta mielellään myös muita tarvikkeita tai jopa palvelijoita! Ehkäpä hahmo näkee manalassa tuskaisesti taivaltaessaan itsensä faaraon levähtämässä valtaisine seurueineen? Tai kenties häntä elämässä pilkannut esimies pilkkaa häntä viimeisen kerran suhauttaessaan vaunuillaan ohitse taivaanrantaan kadoten.

Matkalle mukaan

Matkalle mukaan

Lännen maissa ei kuolleiden kirjaa lukuunottamatta oteta oikeastaan kantaa kulkijan varustukseen. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska kulkijan pelaaja saa joka tapauksessa päättää kuka hän oli, mutta toisaalta sääli, koska nimenomaan sen, mitä vainaja sai hautaansa mukaan, on hänellä mukana. Kuolleen hahmon viimeistä matkaa ajatellen hänen mukaansa saamien varusteiden merkitykselle kannattaa kuitenkin antaa sija. Ehkä sitä taikamiekkaa ei kuolevalle miehelle annetun lupauksen mukaisesti laitetakaan hautaan, mikä varmasti muistetaan sitten kun valapatto pääsee omalle tuomiolleen.

Papyrustä pöytään!

Sellainen huomio kuitenkin, ettei yksi kirja riitä helposti kaikille pelaajille, varsinkin kun pelataan ensimmäistä kertaa. Kulkijan pelaajalla olisi hyvä olla oma kuolleiden kirjasta edessä loitsuineen. Jumalten pelaajilla puolestaan olisi helpompaa, jos käytössä olisi vaikkapa pelikortteja kukin kuvaamaan yhtä jumalaa. Jos haasteetkin haluaa pitää lyhyinä toimintakohtauksina, lämmittelynä varsinaiselle tuomiolle, voisi haasteista kasata oman korttipakkansa. Tälläiset ekstrat pitää tietysti askarrella itse, mutta helpottaisi jos valmiit kuvat voisi ladata netistä.

Tämä näpsäkkä ja hyväntuntuinen kirja on myös taitettu ja kuvitettu hyvällä maulla. En ihmettelisi, vaikka ulkoasusta vastuussa ollut Takasen Ville olisi muistanut oman kuolevaisuutensa kirjaa tehdessään. Fantasiapeleissä kirja maksaa 12 euroa, mutta vaihdoin oman kappaleeni Lohikäärmeliittoon. Siltikään en voi sanoa, että olisin hävinnyt vaihdossa.

Lännen maat on erittäin mielenkiintoinen mutta samalla helposti lähestyttävä ja virkistävällä tavalla ajatuksia herättävä pelikokemus. Nyt päätän tämän arvostelun kevein sydämmin, tietäen, että olen tehnyt sen mikä on otollista Maatille. Osiris hyljeksiköön minua ja Ammut syököön pahan sydämeni, ellen ole ollut kaikessa rehellinen.

Toteutus 4/5
+ kirjanen on tyylikäs ja esitystapa uskollinen asetelmalleen.
+ tekstiä on miellyttävä lukea ja asia tulee selväksi.
– kirjanen ei ole käytännöllinen lähde kaikelle pelin aikana tarvittavalle aineistolle.

Sisältö 5/5
+ helposti lähestyttävä, yksinkertainen, mutta ei tyhjänpäiväinen.
+ viimeisen tuomion tunnelma on saatu vangittua täydellisesti
+ Opit tuntemaan muinaisten egyptiläisten uskontoa.