On taas se aika vuodesta – Ropeconin ohjelmahaku on auki. Viime vuonna tähän aikaan seurailin hieman jännittäen tietokantaan putkahtelevia ilmoittautumisia ja ihmettelin niiden monimuotoisuutta.
Allekirjoittanut vastasi yhdessä tänä vuonna pääjärjestäjiin kuuluvan Juha Sihvosen kanssa coniitteina ohjelmasta ensimmäisessä Messari-conissa. Tehtävä oli monimutkainen, mutta palkitseva. Toteutuksesta ja palautteesta on otettu opiksi, ja tänä vuonna koko tiimillä on tähtäimessä tehdä kaikki paremmin ja vähän suuremmalla skaalalla. Nyt seurailen tietokantaa levollisempana ja varmempana, mutta vähintään yhtä innostuneena.
Kaikki muuttui, ja ei mikään
Monelle Ropecon oli yhtä kuin Dipoli ja Dipoli oli yhtä kuin Ropecon. Vuoden 2015 kesällä muodostettu conitea ja jo sitä ennen pitkään työskennelleet pääjärjestäjät olivat tästä erittäin tietoisia. Se lisäsi koko projektiin tunteen, tietynlaisen kysymysmerkin: entä jos se henki ei siirry tapahtuman mukana?
Mielipiteitä oli viimeisen Dipoli-conin jälkeen moneen suuntaan, ja Facebookissa käytiin aktiivista spekulaatiota koko vuoden läpi Messukeskuksen soveltuvuudesta. Uskon, että suurin osa vierailijoista oli yhtä helpottuneita kuin me tapahtumaa tehneetkin siitä miten vaivattomasti se tärkein osa Ropeconia siirtyi ihmisten mukana.
Itse koin, että Ropecon oli jo kasvamassa ulos Dipolista ja alkoi kärsiä sen asettamista haasteista. Uudet tilat ravistelivat tapahtumaa hyvällä hetkellä. Niiden asettama haaste pisti kaikki coniteassa pohtimaan toimintatapoja ja perinteitä, joita ei ehkä oltu revisioitu enää vuosikymmeneen. Ei lähdetty etsimään jotain, joka korvaisi suoraan Dipolin, vaan jotain mikä soveltui mahdollisimman kullekin osa-alueelle tai ohjelmalle.
“Monista jutuista oli Otaniemessä vuosien käytäntö, että ne on tietyissä tai tietynlaisissa tiloissa”, Sihvonen kommentoi. “Näytti siltä, että aika kivuttomasti ne siirtyivät uusiin ympäristöihin. Esimerkiksi bofferit ulkoa sisätiloihin ja tanssiharjoitukset piilopaikoista paraatipaikalle ala-galleriaan.”
Messukeskuksessa on paljon tunnistamatonta potentiaalia ja mahdollisuuksia, mutta se tuo myös paineita merkittävästi kasvaneiden kulujen vuoksi.
“Messarissa kustannuspuoli mietityttää eri lailla kuin Dipolissa, joten esimerkiksi salin 101 ja hallilohkojen tyhjillään oloa haluaisi välttää”, Sihvonen toteaa.
Tilan runsaudenpula onkin kaikille ohjelmaa tekeville ja tarjoaville uusi positiivinen ongelma, sillä Dipolin selkeänä heikkoutena oli ahtaus. Pitkien jonojen ja jo vitsiksi muuttuneen Käpyaulan ruuhkan lisäksi tästä seurasivat myös rajoitteet järjestettävän ohjelman suhteen, kuten huonot mahdollisuudet pitää näyttelyitä. Taidenäyttely olikin pitkään jäänyt valitettavan vähälle huomiolle, mutta Messukeskuksessa käyttöön otettu hallitila avasi mahdollisuuksia aivan uudella tavalla. Vuosi 2016 toi ohjelmaan uuden ja valtavan suosion saavuttaneen lisän, proppigallerian. Tänä vuonna näyttelyaluetta kasvatetaan entisestään ja sen monimuotoisuutta lisätään.

Yksi vuoden 2016 näyttävimpiä asuja halli 5:ssä kuvattuna. Kuva Mikael Peltomaa / Ropecon.fi
Uusia painopisteitä
Monenlaiset taiteenlajit ovat aina olleet olennainen osa Ropeconia ja koko skeneä. Tapahtumassa on nähty upeita pukuja, monimutkaisesti toteutettuja proppeja, itse kirjoitettuja pelejä, taiteilijoita ja musiikkiesityksiä. Haluamme nostaa näitä osa-alueita esiin enemmän varsinkin nyt, kun Messukeskuksen tilat sen mahdollistavat. Näyttelyalueen kasvattaminen ja kehittäminen on vain osa tätä. Kukaan ei tiedä paremmin oman taiteenlajinsa tarjoamista mahdollisuuksista, kuin harrastajat ja ammattilaiset itse. Pallo onkin teillä arvoisat taitajat. Millä tavalla voisit jakaa oman harrastuksesi saloja Ropeconin kävijöille?
Ropecon on aina ollut yhteisöllinen projekti, ja me ohjelmaconiitit olemme mahdollistamassa kävijöiden ja aktiivien aloitteesta tapahtuvaa kehitystä. Tämän lisäksi olemme ottaneet aktiivisemman roolin myös etsimällä kohdennetummin erityylistä ohjelmaa. Tämä näkyi viime Ropeconissa lanseeratussa CrossGames-ohjelmasarjassa, jossa tutkittiin digi- ja roolipelien kehittämisen yhteistä rajapintaa. CrossGames jatkuu tänä vuonna, ja siihen saa myös ilmoittautua itse ohjelmahaun kautta, jos kokee aiheen innostavan luennon tai työpajan pitämiseen.
On hyvin erilaista työtä kuratoida ja suunnitella ohjelmakokonaisuuksia, kuin vain prosessoida ilmoittautumisia. Erityisesti tapahtumaan, jonka organisaatio toimii puhujia myöten vapaaehtoisesti ja palkatta. Ropeconin käytännöt ovat onneksi yleisesti tunnetut ja tapahtuman maine hyvä ja vakaa, mikä helpottaa tätä työtä. Nekin, joille tapahtuma oli ennen keikkaa tuntematon, antoivat positiivista palautetta yhteishengestä ja järjestelyistä. Se lämmitti mieltä ja valoi uskoa, että jatkossakin on mahdollista tällä tavalla laajentaa sitä, mitä käsitämme Ropeconille tyypillisenä ohjelmana.
Laajennus ohjelmasisältöön oli ja on pakollinen kehitys, sillä uusi tila vaatii tapahtumalta kasvua myös kävijämääriin. Kohderyhmämme todellista kokoa on liki mahdoton arvioida, sillä jokainen muutos ohjelman painopisteisiin muokkaa sitä. Tämän lisäksi roolipeliharrastajiin kuuluu paljon porukkaa, joka ei koe syystä tai toisesta tapahtumaskeneä omakseen. Kasvua on siis mahdollista hakea todella monella eri tavalla: laajentamalla tarjontaa ja houkuttelemalla uusia, sekä aktivoimalla vanhoja harrastajia.
Vaihtoehtojen runsaus ei valitettavasti suoraan käänny tehtävän helppoudeksi. Onneksemme coniteassa on vuosi toisensa jälkeen ollut motivoituneita ja lahjakkaita vapaaehtoisia, joiden avulla työtä on voitu tehdä ammattimaisesti ja tuloksellisesti. Tässäkin koen Messukeskuksen tuoneen positiivista kehitystä ja selkeän profiilin kohotuksen.

Jono Messukeskuksen ovilla. Kuva Mikael Peltomaa / Ropecon.fi
Eteenpäin, sanoi coniitti keväällä
Sen tietää jo nyt, että kesäkuussa maaliskuun seesteisyys projektin parissa on enää muisto vain. Tulossa on paljon asioita, joita emme Messukeskuksessa työskentelystä vielä tiedä. Kysymyksiä ja ongelmia, joiden kohtaaminen tulee meille yllätyksenä. Onneksi sentään voin olla varma, että niitä on edellisvuotta vähemmän.
Dipoliin monilla oli perinteenä saapua vain nauttimaan siitä jokavuotisesta pop-up-olohuoneesta ja tunnelmasta. Tunnelman löytää toki Pasilastakin, mutta jo viime vuonna tuntui, että muutokset tapahtumaan nostivat ohjelmaa esiin edukseen.
Työskentelemme sen eteen, että tänäkin vuonna kävijät saavat Ropeconilta enemmän, kuin odottavat. Mutta emme tee Ropeconia yksin, vaan teidän kanssanne. Ohjelmahaku on auki vielä runsaan kuukauden, aina 16.4. asti! Ota rohkeasti yhteyttä. Me emme pure.
Ohjelmahaku:
https://2017.ropecon.fi/vapaaehtoisille/ohjelmahaku/
Yhteystiedot:
Puheohjelma:
Vera Schneider
puheohjelma@ropecon.fi
Muu ohjelma:
Satu Kylmämetsä
ohjelma@ropecon.fi
Tekstin kirjoittanut Vera Schneider, toimittanut Lokin toimitus
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.