Vuosirenkaiden kertyessä silmien alle monet huomaavat roolipelaamisen jäävän yhä vähemmälle. Kalenterirajoitteet ja vanhojen pelikaverien hajaantuminen eri suuntiin elämässä tekee pelien järjestämisestä jatkuvasti hankalampaa. Lopulta pelataan kituuttaen ehkä pari kertaa vuodessa. Roolipelaamisesta tulee yksi niistä lukuisista kivoista jutuista, joihin ei vaan tunnu enää vanhempana olevan aikaa.

Tällaisia tarinoita kuulee paljon, mikä onkin hyvä syy pohtia kalenteriongelmien syitä ja tapoja vähentää niitä. Hiukan pintaa rapsuttamalla tulee nopeasti esiin asioita, joissa kysymys on muustakin kuin pelkistä ruuhkavuosista.

VAKIOPELIPÄIVÄT eli MITEN PELIPORUKKA MUODOSTETAAN?

Melko ilmeinen ja tunnettu tapa yrittää ratkaista kalenteriongelmat on vakituisten pelipäivien sopiminen. Logistisesti nyt on vaan helpompaa, että kaikki pitävät joka toisen torstain tai kuukauden ensimmäisen sunnuntain vapaana, kuin etsiä joka kerta erikseen 5 – 6 hengen kalentereista se seuraava kaikille sopiva pelipäivä.

Kaikille sopivan vakiopelipäivän löytyminen voi kuitenkin olla mahdotonta, ja tällöin voi syntyä ikävä sosiaalinen tilanne: kuka jää pois, jotta kampanja saadaan toteutettua? Siihen ei tietenkään ole mitään selkeitä ratkaisuja, mutta suosittelen kuitenkin, että päätös tehdään jotenkin.

Jos oikeasti haluaa pelien järjestyvän, kannattaa ensin ratkaista vaikeimmat ongelmat. Jos ongelma ei ole pelaajien saaminen vaan peliajan järjestyminen, kannattaa ensin päättää jokin pelipäivä, ja sen päivän on sitten sovittava niille, jotka peliin haluavat tulle. Tämä voi olla kova pala niille, jotka ovat tottuneet aina samalla porukalla pelaamiseen. Jos vaihtoehtona kuitenkin on se, ettei kukaan pelaa, järkevät ihmiset ymmärtävät olla estämättä muiden pelaamista protestoimalla omaa poisjääntiään. Sitä paitsi uuteenkin peliporukkaan tottuu, ja samalla voi joskus tutustua jopa uusiin ihmisiin. Niin kuin nuorenakin, jos muistatte.

LYHYEMPIÄ PELIKERTOJA

Vakiopelipäivän löytämistä helpottaa tietenkin merkittävästi, jos sessioiden pituudet saadaan pysymään arki-iltaan sopivissa mitoissa. Kalenterissa nyt vaan on enemmän arki-iltoja kuin viikonloppupäiviä. Perheellisille viikonloput ovat usein tärkeää lapsi- ja parisuhdeaikaa, ja sitten on tietysti ne larppaajat, joilla on peli joka viikonlopulle.

Koska useimmat ihmiset käyvät päivisin töissä tai opiskelemassa eivätkä aikuiset ihmiset enää kovin mielellään tingi yöunistaan, arki-illan pelikerta pitäisi käytännössä saada mahdutettua kaikkinensa noin 3 – 4 tuntiin. Pitkiin pelikertoihin tottuneelle tämä voi tuntua vaikealta toteuttaa. Väitän kuitenkin, että kun on kerran päässyt tämän tyylisen pelaamisen makuun, maratonpelejä ei juuri kaipaa.

Miten pelikerrat sitten saa pysymään lyhyinä?

1) Päätetään, että peli on lyhyempi. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta riittää yllättävän pitkälle. Yhteinen tahto itsessään ohjaa ihmisiä tehokkaampaan ajankäyttöön. Kun kaikki tietävät, että peliaikaa on se mitä on, ja kaikki haluavat pelata, niin tekeminen muuttuu fokusoituneemmaksi lähes itsestään. Lyhyemmät pelikerrat eivät myöskään välttämättä tarvitse esim. pizzantilaus- tai tupakkataukoja, joten näiden poistaminen itsessään lisää peliin keskittymistä.

2) Pelinjohtajan valmistautuminen. Erityisesti hyvin suunniteltu pelikerran alku nopeuttaa peliin sisälle pääsemistä huomattavasti, joten siihen kannattaa panostaa.

Lyhyemmät pelikerrat ovat muutenkin mielestäni suositeltavia pelinjohtajille, joilla on tavoitteena jonkin tietyn tarinan kertominen. Lyhyemmällä pelikerralla pelaajahahmot eivät kerta kaikkiaan ehdi harhautua niin kauas alkuperäisistä suunnitelmista, joten pelinjohtaja ehtii miettiä uudet suunnitelmat tai mahdollisesti tarvittavat korjausliikkeet pelikertojen välissä. Koska huolellisemmin suunniteltu pelikerta on lisäksi nopeampi vetää ja lyhyempi pelikerta helpompi suunnitella, lyhyet pelikerrat ja valmistautuminen tukevat muutenkin suoraan toisiaan.

3) Yleinen asennoituminen. Roolipelaaminen on aikuiselle ihmiselle harrastus siinä kuin jokin muukin. Sinne tähdätään ajoissa samoin kuin tanssitunnille tai jalkapallotreeneihinkin, ja kun ollaan harrastamassa, silloin tehdään sitä. Toisin sanottuna: kun pelataan, pelataan. Voisin listata loputtomasti esimerkkejä erilaisista huonoista tavoista Facebookin selaamisesta peliin liittymättömien vitsien vääntämiseen tai siihen ettei vaan seurata peliä jos oma hahmo ei ole paikalla. Ajatus välittynee kuitenkin vähemmälläkin. Siinä ei toki ole mitään vikaa, jos roolipelaa ensisijaisesti sosialisoidakseen mukavasti kaverien kanssa. Jos kalenteriongelmat kuitenkin tulevat jatkuvasti pelaamisen tielle, voi miettiä, onko roolipelaaminen oikeasti tarkoituksenmukaisin tapa yrittää järjestää se kaverien tapaaminen. Olisiko järkevämpää toteuttaa sosiaalisuuden tarvetta vaikka kutsumalla kavereita baariin tai lounaalle?

4) Rutiinit etenkin pelin alun nopeuttamiseen. Kampanjan teemabiisin soittaminen, edellisen pelikerran tapahtumien kertaus tai vaikka ruoanlaitto voi olla osa pelin aloittamisen rituaaleja. Kun ne tehdään joka kerta samoin, se virittää kaikki tunnelmaan. Rutiineilla on myös tapa muodostua kerta kerran jälkeen nopeammiksi.

ONKO PELI SE OIKEA?

Harvemmin ääneenlausuttu tosiasia on, että ihmiset löytävät kummasti helpommin aikaa hyville peleille. ”Hyvä” tietenkin on täysin subjektiivista ja usein myös ihmisten elämäntilanteista riippuvaa. Esimerkiksi pelaajat voivat periaatteellisella tasolla kovasti arvostaa taitavasti rakennettua monimutkaista poliittista vääntöä, joka samalla kommentoi viiltävästi nyky-yhteiskunnan kipukohtia. Silti raskaan työpäivän jälkeen voisi olla oikeasti enemmän sosiaalista tilausta pelille, jossa heilutaan iloisina seikkailijoina jahdaten avaruusmerihirviöitä. Tai ehkä juuri sitä ainaista hirviölahtaamista on ehditty tehdä vähän liikaakin ja tilausta olisi vakavammille teemoille. Jos jokka tapauksessa tuntuu siltä, että kampanjalle on kovin vaikea löytää pelipäiviä, voi myös olla, että toinen kampanja saattaisi innostaa ihmisiä enemmän.

ONE-SHOT KAMPANJA

Yksi tapa helpottaa kalenteriongelmia on siirtyä perinteisestä jatkuvan tarinan kampanjasta ns. one-shottien eli yhden pelikerran mittaisten tarinoiden kampanjaan. Näihin voivat osallistua kullakin pelikerralla ne, jotka paikalle pääsevät. Kun tarinat eivät jatku pelikertojen yli, yksittäisten pelaajien poisjäänti tai korvaavien pelaajien tuominen mukaan ei ole ongelma. Tämä joustavuus helpottaa merkittävästi kalenterijärjestelyjä, ja kampanjamuoto mahdollistaa myös useampien pelaajien osallistumisen samaan kampanjaan kuin yhteen peliporukkaan perinteisesti mahtuisi. Miettimällä sopivan kehystarinan sitomaan yksittäiset tarinanpätkät yhteen, pelaajat voivat aina paikalle päästessään pelata samoilla tutuilla hahmoillaan tutussa pelimaailmassa, jolloin jokainen pelikerta voidaan käyttää melko tehokkaasti itse pelaamiseen, vaikka itse tarina pitääkin kehittää joka pelikerralle erikseen.

Näppärä pelinjohtaja voi tällaisen kampanjamuodon ympärille rakentaa hyvinkin eeppisiä rakennelmia, mutta siitä kenties enemmän joskus toiste.

---

Artikkelin on kirjoittanut Risto Ravela. Toimitus Niina Niskanen ja LOKIn toimitus.