Kirjeitä Heittämättömän Arwan Killasta

20 vuotta HAKkia

Heittämättömän Arwan Kilta – tuttavallisemmin HAK – perustettiin vuonna 1997 Mikkelin legendaarisen Angela Kebabin pöydän ääressä. Jäseniä oli tuolloin 4 hengen pöytäkunta, mutta jo vuoden päästä jäsenmäärä oli noussut 80 paikkeille ja postituslistalla oli runsaampi 200 nimeä. Yhdeksänkymmentäluvun tyylillä ensimmäiset pelit olivat teini-ikäisten innolla rustaamia minipelejä 20-30 hengelle, joiden järjestämistä helpotti hyvät suhteet paikalliseen nuorisotoimeen, jonka kautta useimmat pelipaikat varattiin vaikka päivää aikaisemmin.

Nyt 20 vuotta myöhemmin, HAKin jäseninä on ollut 200-250 ihmistä, ja parhaimmillaan aktiiveja on ollut 130. Pelejä on järjestetty 120-130 kappaletta ympäri Suomea ja ollaan sitä käyty jopa Latvialaisessa sotilastukikohdassa asti opettamassa suomalaista tapaa tehdä peliä. Suurimpina innoittajina ovat toimineet sekä pöytäroolipelit – legendaarinen RuneQuest ja HârnMaster keskeisimpinä vaikuttajina – että pelinjohtajien lukemat kirjat. Luonnollisesti vaikuttajina ovat olleet myös erinäiset keskuskelut, joita on käyty niin aamupalapöydässä kuin saunan lauteillakin. Noista keskusteluista ovat varmasti syntyneet ne kokeellisimmat pelit HAKin pelihitorian aikana, kuten lähivuosien Another Harry’s Bar.

HAKiin liitettiin alkuvuosina monia mielenkiintoisia ennakkoluuloja joista osa seurasi järjestöä pitkään. Osasyynä tähän on voinut olla se, että HAKin ilmapiiri oli alussa hyvin hc-painoitteista – tilanteet vedettiin niin pitkälle näyteltynä kuin turvallisesti oli mahdollista. Monissa peleissä nähtiin oikeita painiotteluita ja kädenvääntökilpailuja. Olipa kerran urhojen kilvoittelussa ihan leuanvetokisakin yhtenä osa-alueena.

Yleensä pelien aihepiirit olivat enemmän low-fantasya barbaarisilla elementeillä, hiisillä ja peikoilla höystettynä, tai tiukkaa politikointia miekka kourassa lakeijan seistessä selän takana ja kertoessa kuinka monta tilusta herra saisi lisää, jos sota voitetaan. Maailmamateriaalista ei tingitty eikä hahmojen eeppisyydestä. HAK kirjoitti omat fantasiasääntönsä, jotka olivat käytössä muutamissa peleissä, mutta enemmän kuin säännöillä oli HAKin peleissä kyse aina tunnelmasta ja toveruudesta. Aloittelijoiden osallistumista suosittiin heti alusta lähtien ja heitä kannustettiin pelaamaan. Useampi peli oli myös suunnattu erityisesti aloittelijoille, kuten Pohjoisen laulu -pelit.

“Hyviä pelejä, hyvässä porukassa ja hyvää ruokaa. Tai ainakin hyvää ruokaa.” oli pitkään keskeinen motto, sillä tiedettiin, että tyytyväiset ja hyvin ruokitut pelaajat antavat 110% panostuksen peliin.  Kaikki tiesivät, että juhlaruokailu HAKin peleissä tarkoitti juuri sitä. Pelinjohtajien ja kirjoittajien lisäksi tärkeäksi elementiksi HAKin peleissä muodostui rautainen keittiötiimi, joka loihtii edelleen herkkuja pelikansan riemuksi.

Perisuomalaiseen tapaan hallitus “hakkasi” eli hyväksyi uusia jäseniä HAKkiin saunan lauteilla pelien jälkeen, jos hallitus oli äänestysvoimaisena paikalla. Toki vuodet vierivät ja kovapäiset persoonat hiertävät toisiaan, eikä HAKinkaan riveissä ole aina harmonista ollut. Mutta mikään järjestö ei moisilta välty, jos pelejä ja muita projekteja on tehty 20 vuoden ajan. On ollut hienoa huomata kuinka nykyään moni HAKin riveissä vaikuttanut tai siellä larppaamisen aloittanut on vaikuttanut positiivisesti koko harrastuskentän kehittämiseen ammatimaisempaan ja turvallisempaan suuntaan. Yhtenä isona kehityksenä mm. X-con – pelinjärjestäjille suunnattu tapatuma, jonka alkuperäisessä tiimissä moni oli pitkän linjan HAKkilainen.

Oma ensikosketukseni HAKiin tuli 1997, kun serkkuni Jupe Rantalainen rekrytoi minut HAKin jäseneksi, vaikka en ollut vielä yhdessäkään pelissä ollut. Se kaikki muuttui HAKin ensimmäisen isomman pelin Susiniemen Saaga 1:n kohdalla helmikuussa 1998. RuneQuestin maailmaan sijoittunut 70-80 hengen pelaaja peli kesti lopulta vain kolme tuntia, kun hahmojen virhearvio kostautui ja väkivallankierteen lumipallo lähti pyörimään nopeammin kuin varahahmokonsepteja ehdittiin tuottamaan liukuhihnalta. En muista oliko sitä kuuluisaa loppumättöä pelissä, koska itse istuin viimeisen tunnin kuumeessa sisällä, mutta voi pojat se oli menoa sen jälkeen.

Oma larppiurani täyttää ensi helmikuussa 20 vuotta. Olen siitä paljosta velkaa HAKille ja näiden tovereideni järjestämille peleille. Susiniemen Saagan kaikki osat tuli käytyä läpi (yksi jopa kahdesti replayn muodossa). Niin myös muita HAKin tunnetuimpia larp-kamppanjoita, joita ovat olleet Druidit ja uudempana kampanjana Lorneyn suvun kronikat. HAKin riveissä kirjoitin ensimmäisiä hahmojani muiden pelattavaksi, suunnittelin omia pelejä ja osallistuin lukuisten muiden pelien tuotantoon.

Monille HAK on vuosien aikana henkilöitynyt Juha-Pekka “Jupe” Rantalaiseksi, joka on kaikkien näiden vuosien aikana urheasti kirjoittanut pelejä ja järjestänyt lukuisia tapahtumia. Mutta kuten Jupe itsekin kertoi alkuperäisessä postauksessaan Suomi Larp – ryhmässä, on vuosiin mahtunut lukuisia ihmisiä. Hahmonkirjoittajia, pelinjohtajia, tuottajia, keittiötiimejä, tukijoukkoja ja pelaajia – he kaikki ovat olleet mukana tekemässä HAKista sitä järjestöä, jonka me tänään tunnemme. Ja siitä me olemme kiitollisia.

Kiitos siis kaikille yhteisellä 20v. matkalla olleille HAKin puolesta.

-Samu Iiskola

10620305_10152922971185929_4427106312909509822_o

Agrikin tervehenkinen papisto pelistä Lourneyn Suvun Kronikat IV. Kuva (c) Teemu Salminen

 

HAKin juhlavuoden ajatuksia

Ensi kosketukseni HAKiin oli Druidi-kampanjan ensimmäinen peli vuonna 2001, joka oli viides larppi johon osallistuin ollessani vasta 17-vuotias. Pelasin kaksoisklaanien nuorta prinsessaa Lynn Kaunista, hääpelin morsianta. Tuo peli teki vaikutuksen nuoreen larppaajaan, ja neljän pelin mittainen kampanja piti paikkaa parhaimpina peleinäni aina viime vuosiin asti. Yhä edelleen pidän pelisarjaa yhtenä hienoimmista pelikokemuksistani.

HAK:in peleille ominaisia piirteitä ovat aina olleet hyvä ruoka, laaja ja uskottava taustamateriaali ja maailman raadollisuus. Mutkia ei olla vedetty suoriksi, vaan maailmat ovat juuri niin epäreiluja paikkoja kuin tuollaisille aikakausille voisi olettaa. Druidi-kampanjan lisäksi olen pelannut ainakin kahdessa Lourneyn suvun kronikat- kampanjan pelissä sekä muutamissa muissa yksittäisissä HAK:in peleissä. Vaikka itselleni näkyvä väkivalta ja räikeä epätasa-arvo eri hahmoryhmien välillä ovat sellaisia asioita, joita en mielelläni käsittele peleissä, on HAKin selkeä kommunikaatio sisällöstä ja tyylistä antanut minulle mahdollisuuden päättää haluanko näitä teemoja kokea, ja valmistautua niihin etukäteen. Siitäkin huolimatta, että jotkut elementit peleissä ovat olleet oman mukavuusalueeni rajoilla ,ovat HAK:in pelit olleet minulle aina turvallisia ja hyviä kokemuksia.

HAK:in peleissä tarina on aina ollut tärkeässä roolissa. Druidi-kampanjan viimeisissä osissa hahmoni pituus taisi olla 50 sivun luokkaa. Maailma on aina tuntunut aidolta ja hahmot ovat kiinteä osa pelin maailmaa. Pelit tarjoavat aikaa tunnelmointiin ja hahmon ongelmissa vellomiseen, mutta myös toimintaa ja aktiivista pelattavaa. Erityisen kunniamaininnan haluan antaa Mikkelissä pelatulle Druidi -kampanjan toiselle osalle, jossa valtava määrä pelaajia perui osallistumisensa kuka mistäkin syystä ja pelin tekijöitä koitteli suuri määrä vastoinkäymisiä. Siitä huolimatta minulle on jäänyt kyseisestä pelistä valtavan hyvät muistot ja ei voi kuin ihailla sitä miten peli vedettiin läpi kaikista ongelmista huolimatta.

Aloittelevan pelinjohtajan mieltä lämmitti myös valtavasti HAK:in vuonna 2002 Calbourne I:lle antama ‘Vuoden paras aloittelevan pelinjärjestäjän peli’-tunnustus. HAKilla oli kaiken kaikkiaan suuri vaikutus minuun oman larp-harrastukseni alkuvuosina ja on hienoa nähdä, että yhdistys on säilyttänyt oman tyylinsä tehdä pelejä jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Hatunnosto kaikista niistä hienoista peleistä, joita HAKin porukka on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tehnyt, ja kiitos niistä mahtavista kokemuksista, joita olette minulle ja muille pelaajillenne tarjonneet!

-Laura Kröger

 

240704_10150208454530929_4104983_o

Uskottavan näköisiä hemmoja pelistä Druidi IV : Menneisyyden Sankarit. Kuva (c) Teemu Salminen

 


Tekstin kirjoittaneet Samu Iiskola ja Laura Kröger, toimittanut Lokin toimitus.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s