Paremmaksi pelaajaksi

Seitsemän tapaa, joilla pelaaja voi auttaa pelinjohtajaa 

Roolipelihahmolla voi olla monia erilaisia taitoja ja vahvuuksia, mutta sama koskee myös pelaajia. Roolipelaaminen kun ei itsessään ole mikään yksittäinen taito, vaan pelaaja voi hallita monia sellaisia taitoja tai ominaisuuksia, jotka parantavat koko porukan peliä ja viihtyvyyttä. On hyvin tavallista kiinnittää huomiota siihen, kuinka taitava joku yksittäinen pelaaja on pelinjohtajan roolissa. Pelaajataidot ovat kuitenkin niin monipuolinen paketti, että ainakin muutamat niistä on helppo ottaa hallintaan ja parantaa samalla yleistä viihtyvyyttä roolipelin parissa.

Kun ajattelee hyvää pelaajaa, niin helposti tulee mieleen juuri se tyyppi, joka keksii neuvokkaita ratkaisuja, ravistaa mieleenpainuvia lentäviä lauseita ja pelaa muiden hahmoja ylöspäin antamalla näille tilaa ja vetämällä heitä valokeilaan. Kaikkien pelaajien ei tarvitse kuitenkaan pelata samalla tavalla ollakseen hyviä roolipelaajia ja tässä tekstissä esittelen seitsemän keinoa tulla paremmaksi roolipelaajaksi. Nämä ovat vielä sikäli helppoja kikkoja, että näillä ohjeilla ei tarvitse kehittää sosiaalista pelisilmää, rakentaa empatiaa tai parantaa sanavalmiuttaan ja improvisaatiokykyään. Suurin osa pelaajataidoista kehittyy kokemuksella ja se taas karttuu pelaamalla. Osa näistä voi tuntua täysin oman luonteen ja lahjojen vastaisilta, mutta uskon, että useampikin näistä neuvoista tuntuu sellaiselta, että sitä voisi soveltaa käytäntöön.

Monet näistä myös helpottavat pelinjohtajan raskasta taakkaa ja tukevat pelinjohtajaa omassa roolissaan. Kaikkea ei pelipöydässä tarvitse jättää pelinjohtajan vastuulle, vaan tässä on seitsemän sellaista asiaa, joihin pelaajat voivat yllättävänkin helposti osallistua.

Lue loppuun

Vapaaehtoistyötä roolipeliharrastuksessa

Kysyin Roolipelaajien Suomessa helmikuussa gallupissa, onko pelinjohtaminen vapaaehtoistyötä. 103 vastasi että kyllä, 64 vastasi ei, ja 70 eivät osanneet vastata yksiselitteisesti, mutta halusivat silti osallistua gallupiin. Viimeisen ryhmän tyypeistä useat perustelivat sitä sillä, että kenelle vetää ja missä. Kavereille vetäminen on monille eri asia kuin vaikka nuorisotalolla pelin vetäminen ja conipelitkin ovat oma lukunsa.

Lue loppuun

Montako roolipelaajaa Suomessa on?

Selvitys paljastaa, että roolipeliharrastus on nuorta ja elinvoimaista.

Monet ovat miettineet, kuinka monta roolipelaajaa Suomessa on. Kysymys ei ole aivan helppo, sillä roolipelaaminen tapahtuu enimmäkseen pelaajien kodeissa eikä visiittiä pelikauppaankaan välttämättä tarvita: peli voi olla itse keksitty tai vuosikymmeniä sitten hankittu. Niinpä tapahtumien kävijäluvut tai pelien myyntimäärät eivät ole hyviä mittareita. Lisäksi yksi myyty roolipeli riittää kokonaiselle peliporukalle – tai useammalle.

Pohjalukuna voidaan kuitenkin käyttää vaikka Ropeconin 4 100 henkilön kävijäennätystä vuonna 2016 ja Myrskyn sankareiden vähän yli 3 000 kappaleen myyntiä. Roolipelaajia on varmasti siis tuhansia, mutta onko kymmeniätuhansia? Tai jopa satojatuhansia?

Lue loppuun

Isoeno Australiasta

Suurin osa roolipeleistä ei Suomessa saa koskaan ainuttakaan lisäosaa tai kirjaa, joka sisältäisi pelkästään pelivalmista settiä kyseiseen peliin. Mutta keneltäpä löytyy suomenkielinen lisäosa ulkomaiseen peliin, jota ei edes ole suomennettu? Saati vielä peliin, jonka alkuteos ei edes tule englanninkielisestä valikoimasta. Matti Järvisen kirjoittama Isoeno Australiasta täyttää nämä esoteeriset määreet.

Lue loppuun

Kalenteriongelmat

Vuosirenkaiden kertyessä silmien alle monet huomaavat roolipelaamisen jäävän yhä vähemmälle. Kalenterirajoitteet ja vanhojen pelikaverien hajaantuminen eri suuntiin elämässä tekee pelien järjestämisestä jatkuvasti hankalampaa. Lopulta pelataan kituuttaen ehkä pari kertaa vuodessa. Roolipelaamisesta tulee yksi niistä lukuisista kivoista jutuista, joihin ei vaan tunnu enää vanhempana olevan aikaa.
Lue loppuun

Kotikutoiset pöytäroolipelit – tein itse ja säästin?

Kaupallisia roolipelejä tehdään nykyisin indie-julkaisijoiden sekä perinteisten roolipelitalojen toimesta ehkä enemmän, kuin koskaan. Jos valinnanvaraa on näin paljon, miksi jotkut silti haluavat suunnitella oman pelijärjestelmän? Joskus itse kudottu villasukka tuntuu omaan jalkaan yksinkertaisesti parhaimmalta, kaikki yksityiskohdat saa valita itse!

Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina: Osa 9 – Vuoroin vieraissa

Syyskuussa on ehtinyt tapahtua paljon. Kuun alussa kävin Kajaanissa vierailemassa Mundus RPGn suunnittelijoiden luona ja pääsin kokeilemaan heidän peliään. Tämän jälkeen taitoin kiireellä Bambukodon loppuun, mutta painotalon teknisen ongelman vuoksi se ei ehtinytkään Traconiin. Bambukoto löytyy kuitenkin digitaalisena latausversiona täältä. Traconissa puolestaan vietin suurimman osan ajasta myyntipöydän takana, mutta muiden pelisuunnittelijoiden ja skeneaktiivien kanssa vietetty illallinen puolestaan oli ehdottomasti tapahtuman suurinta antia. Tämänkertaisessa pelisuunnittelijan tarinassa ajattelin kertoa vähän siitä millaista oli käydä tutustumassa toisen pelisuunnittelijaporukan peliin. Lue loppuun

Vinkkejä parempaan roolipelaamiseen?

Punalipun pelilaudalla aloittama ketju Vinkkejä hyvään roolipelaamiseen sai minut miettimiään mistä hyvät pelikokemukset syntyvät – ja ennen kaikkea miksi ne jäävät joskus syntymättä. Mietittyäni asiaa hieman enemmän aloin ymmärtää muutamia pelaamiseen liittyviä tapoja – joiden esittely foorumiketjussa olisi ollut hankalaa. Teoreettisen pohdinnan sijaan tarkoitukseni on kertoa elävän maailman esimerkkien avulla muutamasta tekniikasta, joilla uskon minkä tahansa pelin paranevan…

Alunperin olin tosin otsikoinut tämän artikkelin ”vinkkejä oikeaan roolipelaamiseen”, koska [ironia]muut tavathan pelata ovat tietysti vääriä[/ironia].

Lue loppuun