VtM 5 laitos – erään peliporukan haastattelu

Kyselimme pitkään LOKIin jotakuta kirjoittamaan uudesta Vampiren laitoksesta. Innokkaimmatkin kuitenkin halusivat pelata uutukaista kirjaa ensin perin pohjin, ennen kuin pukahtaisivat siitä mitään virallisempaa. Kuitenkin teidän lukijoiden toiveissa on ollut, että laitoksesta tuotettaisiin jonkinlaista materiaalia. Päätin kesän kunniaksi ryhtyä toimeen, ja haastattelin oman peliporukkamme.

Pelasimme viime kesänä pelin testiversiota katsoaksemme, että onko tämä oikeastaan ollenkaan jotain, mitä haluamme lähteä pelaamaan. Emme olleet pelanneet yhdessä samalla porukalla aikaisemmin – ja muutenkin aikuisten aikatauluiltaan haastava elämä oli ehkä vähentänyt aktiivisten pelikertojen määrää (#keski-ikäistyvienroolipelaajientukiryhmä). Beta-version pelaaminen oli kuitenkin hauska kokemus ja näimme kaikki potentiaalia tässä uudessa laitoksessa, varsinkin jos pääsisimme vaikuttamaan skenaarioon itse vielä enemmän.

Oma kampanjamme on vakiinnuttanut itselleen nimen BB Matkassen. Pelaamme kolmen vampyyrin pystyyn pistämää ruoka-lähettipalvelua Tukholman Södermalmilla. Palkatut ihmislähetit ja hahmomme keskenäänkin polkevat pyörällä (ja joskus ajavat rämällä pakulla) intialaista ruokaa ja pizzoja asiakkaille alueella, ja pyörittävät toimintaansa kätevästi applikaation kautta. Samalla tehdään palveluksia ja tintataan vahingossa balkanilaista mafiaa pataan.
Loimme kampanjan frameworkin ja hahmot yhdessä yhtenä iltana. Kirjakin antaa ohjeistusta ja työkaluja tähän yhdessä luomiseen, mutta erityisesti pelinjohtajamme Mänzy halusi ottaa meiltä paljon ideoita ja loi tarinan sitten niiden pohjalta.
“Pelaajat saivat toivoa ihan itse. Jännitti pelinjohtajan puolesta et osaako se vetää sellaisen pupun taikurinhatusta kuin mitä pyydettiin“, kommentoi tätä pelaajamme Suviko.

Kuvassa kirjan kansi.

Kuvituskuva kirjasta napattuna.

Porukkamme koostuu Nosferatu huumekauppiaasta, joka ajaa pyörällä pizzoja koteihin ja takaa spandex-torpedoja eli pyöräilijöitä omiin suihinsa, joogaguru Tremerestä, joka on luonut kultin itselleen omista jooga-oppilaistaan ja syö siellä missä petaa, sekä koodari-vegaanista, joka ylläpitää firman teknologista puolta ja syö vain pussiverta jota saa biohakkereilta siruja vastaan. Hipster Wolt on siis oikeastaan myös Blood Bank Matkassen. Mänzy käyttää pelinjohdollisena metatekniikkana Buffystä kopioimaansa kohtauksen rakentamista ja purkua: luodaan kohtaus, luodaan tunnelma, ja lopuksi laukaistaan se jollain aivan absurdilla vitsillä. Pidämme pelaamista kevyenä ja mielekkäänä juuri tällä idealla, vaikka se onkin gothic horroria, se voi silti pelaajatasolla olla ironisen ja sarkastisen hauskaa. “Voiko tälle edes nauraa”, kommentoi Mänzy vielä metatekniikkaansa.

Haastattelin lyhyesti siis pelinjohtajaamme Mänzyä sekä toveri-pelaajiani Suvikoa ja Eikkaa heidän omasta vampire-historiastaan ja heidän näkemyksistään uudesta laitoksesta.

“Mä löysin vampiren sillai, et mä pelasin posti-pelejä noin 1995”, kertoo Mänzy. Minun piti itse oikein tarkistaa, että mistä näissä posti-peleissä oli kysymys, ja jos joku muukin kaipaa virkistystä keskelle ysäriä, asiasta voi lukea tästä ja tästä.
“Siinä yhtyedessä mainostettiin Lahdessa olevaa vampire-liveroolipeliä ja mä olin pelannut aikaisemmin hieman Vampire the Eternal Struggle korttipeliä. Sitten mä kiinnostuin, et jännää, et täähän kuulostaa mageelta, ja menin sit mukaan sinne peliin. Ja sitten myöhemmin, koska se oli mageeta, tuli pöytäpeliharrastus mukaan. Mutta mulla on alkanut periaatteessa korttipelin innostamana larpin kautta. 1996 oli se larppi.”

“Ensin menin larppiin, ja se oli siten paljon siistimpää. Mä pelasin siihen aikaan muuta roolipelejä ja ne oli enemmän fantsua. Se oli enemmän niin, että kun larpataan niin pelataan vampirea ja kun ropetetaan, pelataan fantsua. Se larppi oli siis silloin siistimpää. Mutta sitten tuli enemmän ja enemmän se pöytäpelaaminen keskiöön, kun vähän vanheni ja porukkakin muuttui opiskeluun lähtiessä ja näin poispäin. Se fantasia-kohellus sitten vähän jäi ja tällainen gootti-synkistely siitä sitten tuli yleisemminkin muotiin ja alkoi kiinnostaa enemmän pöytäpelinä. Noin 1998-99 ruvettiin tosissaan pelaamaan vampire-ropea. Mä olin johtanut muita roolipelejä jo aikaisemmin, mutta me käynnistettiin aika rinnakkain aika monta peliä joista mä sitten johdin yhtä. Eli siinä kyllä aikalailla sitten heti 98-99 varmaan. Mä ostin mun roolipelikirjat fantasiapeleistä.”

“Juurikin noihin samoihin aikoihin asuin Jyväskylässä ja olin jyväskyläläinen teini-larppaaja. Suomalaisessa kirjakaupassa löysin vampire-kirjan ja harkitsin sen ostamista. Mä muistan et siitä tosiaan ensimmäisestä laitoksesta mä olin jonkin verran kiinnostunut, mutta se kuvitustyyli oli jonkin verran kökkö. Ja tää on huvittanut minua jälkeenpäin”, Suviko naurahtaa. “Et tavallaan tää goottilainen tyyli ja estetiikka kiehtoi minua mutta ne piirrokset jos en olis olleet vähän tyylikkäämpiä niin kaupat olisi tullut, mutta jätin sen sitten ostamatta.”

Suviko oli päätynyt myös larppaamaan vampirea ennen kuin pelaaminen pöytäpuolella alkoi: “Se larppi joku genrehuijaus larppi, jonka nimi oli X-Files-larppi ja mua pyydettiin sinne NPC:ksi. Olemaan huolestunut kansalainen, jonka sukulainen on jotenkin hävinnyt tai murhattu. Meidän piti töheltää siellä rikospaikalla ja häiritä näiden poliisien toimintaa mahdollisimman paljon. Sitten sieltä alkoi kuulua ulvontaa metsässä ja sitten tulikin aika jännää ja mentiin autoon, laitettiin ovet lukkoon ja oltiin valmiina, että jos sieltä metsästä tulee jotakin niin vaan täysiä kaasua ja karkuun! Tää paljastu siis et se oli World of Darkness-larppi ja keskivaiheilla metsää olevan rikospaikan toisella puolella oli ihmissusia ja toisella vampyyri-infernalisteja. Poliisilla oli semmonen hauska tilanne sitten siinä.”

ryhmäkuva nuorista larppajista nuorisotalolla

X-Files-larpin pelaajat (Jyväskylässä, 1997 tai 1998). Kuva Suvi Korhosen kotialbumista.

“Mä olin kuullut, että Helsingissä pelattiin vampirea kronikkana. Mä pyörin Helsingin yliopiston roolipeliseuran irc-kanavalla ja Alter Egon porukoissa oli ihmisiä, jotka pelasivat siinä vampire-kampanjassa. Toisaalta myös ihmiset pelasivat silloin myös jotain “Oikeus olla susi” nimistä werewolf-kampanjaa ja mä menin niistä sitten kyselemään. Hassua kyllä mä ehkä päädyin sinne Helsingin isoon vampireen vain kerran pelaajaksi itse, mutta mä seurustelin ihmisen kanssa, joka kertoi kotona sitten niitä juttuja. Olin enemmänkin siis taustapiru, joka auttoi tätä suunnittelemaan omia hahmokuvioitaan. Ja pelasin enemmän pöytäpelinä sitä sitten siihen aikaan. Kuulin ja tiesin siitä larppi-kampanjasta kyllä kaikkea esoteeristä juttua, salaisia teorioita, mitä kuulee ihmisten puhuvan tuopin ääressä. Tunsin itse roolipeliä tosi hyvin, vaikka olinkin pelannut vampirea vain vähän aikaa, kun kaikki puhuivat siitä ympärillä koko ajan.”

“Tässä välissä larppasin enemmän ja oon nyt päätynyt taas pelaamaan enemmän pöytäroolipelejä. On hauskaa, että mulla on semmonen porukka, jossa on pelattu just tätä vanhaa vampirea, ja nyt sitten tämä toinen, jossa pelataan tosiaan tätä uutta niin molempia on ollut tässä sitten yhteensä viimeisen viiden vuoden aikana paljon.”

“Mä päädyin vampire skeneen samaa kautta kuin Mänzy”, Eikka paljastaa. “Me tavattiin 1996 ensimmäistä kertaa ja me pelattiin Magic the Gathering’iä ja vampirea korttipelinä. Noi muut alkoivat pelaamaan pöytäpelejä ja meni sekalaisiin larppeihin. Muutama siitä samasta porukasta alkoi järkkäämään larppeja, eräs piti sellaisia pieniä kotitalossa pelattavia 5-10 hengen larppeja. Sitten se rupesi järkkäämään isompia larppeja ja oli tavallaan helpompi mennä siihen skeneen mukaan ja pelata siellä.”

Kun minä tutustuin Eikkaan olin varma, että hän pelasi vain figuilla. Tämä käsitys itselläni oli pitkään, ja Eikka vahvistikin, mistä olin saanut sen päähäni:
“Jossain vaiheessa, vähän 2000-luvun jälkeen se jäi multa kokonaan, koska mä rupesin hoitamaan figuasioita ja järkkäämään Ropeconia ja siinä sellaiset 15 vuotta en ollut tehnyt mitään vampireen liittyvääkään. Ja mä en kuulunut siihen porukkaan, joka pelas vampire-pöytäpelejä, mä tulin vain niihin larppeihin ja tää on esim mun ensimmäinen vampire-pöytäroolipeli ikinä. Eikun mä just tajusin et oonhan mä pelannut tätä aikaisemmin!” Eikka innostuu. “Eräs veti sellaista kampanjaa, jossa me pelattiin sellaista eeppistä railroad menoa. Se tuntui paljon enemmän sellaiselta, että ne vanhat ja vahvat vampyyrit on siinä koko ajan läsnä ja se on sellaista enemmän niin kuin lähempänä sellaista high fantasy vampirea kuin tämä uusi. Tää on taas sellaista low fantasy vampirea, jos nyt pitää jotenkin muotoilla.”

Kuvassa kirjan aukeama, jossa vasemmalla puolella on verinen vampyyrin suu, oikealla kaksi noppaa kirjan päällä ja kirjan teksti "Vampires"

Kuvituskuva kirjasta napattuna.

“Miltä tämä uusi laitos tuntuu vanhaan verrattuna?” kysyin.

“Se vanha vampire oli sellaista nököhampaisia supersankareita ja niillä oli kovat voimat”, sanoo Suviko ja nauramme vertaukselle. “Vaikka tekisi aloittelija-hahmon niin aika nopeasti ne nousivat leveleitä ja monet saattoivat myös aloittaa kampanjoita, jossa ne lähtökohtaisesti olivat alusta alkaen voimakkaita. Tässä [uudessa painoksessa] selkeästi painotetaan sitä, että kaikilla on pelättävää ja kaikilla on aika paljon myös ongelmia. Että se ei ole mitenkään helppoa pysyä vallan kahvassa. Tai vastustaa niitä pimeitä puolia itsessään, jos on hyvin vanha ja voimakas. On onnistuttu tekemään uudestaan kiinnostavaa aloittelevan nuoremman vampyyrin elämästä.”

“Musta tää on hirveen virkistävä kun nyt palataan siihen vampyyri-ropen siihen ehkä peruslähtökohtaan: mitä on olla vampyyri!” Mänzy kiirehtii sanomaan innoissaan. “Mitä on olla vampyyri ihmisten maailmassa? Koska sä oot parasiitti, sä oot peto. Ja mä oon ihan samaa mieltä että ne aikaisemmat pelit on olleet, jos nyt ei rohkaisevia siihen, mutta ainakin tosi moni on pelannut niitä sellaisen ‘super heroes with fangs’ -ropea. Siinä oli paljon erikoisominaisuuksia, joita sitten käytettiinkin erittäin vapaasti, mutta tämä vitoslaitos jo mekaniikaltaan rohkaisee jo siihen puhtaampaan vampyyrin mallinnukseen, eli siihen vampyyrin epäelämän keskiössä elämiseen kaikkine, ongelmineen kaikkine erilaisuuksineen miten se eroaa ihmisestä. Se on mun mielestä siistiä.”

Esitän tarkentavan kysymyksen: “Onko teillä sellainen fiilis että se vanhojen laitosten sielu on jäljellä siellä?”
Ja Mänzy vastaa salamannopeasti. “Ehdottomasti, se on tavallaan ongittu takaisin pintaan. Takaisin esille!”

“Sitä visiota on hiottu uudelleen näkyvämmäksi”, Suviko jatkaa. “Muistaakseni kuvailu sille alkuperäiselle vampirelle oli ‘game of gothic punk/horror’, mutta mun mielestä se punkki on tuotu tässä enemmän taas mukaan.”
“Jo ihan kuvista lähtien! Olen samaa mieltä”, Mänzy komppaa. “Enemmän punkkari-meininkiä.”

Tästä päästäänkin hyvällä aasinsillalla kuvitukseen. Kysyn mitä mieltä peliporukkani on uuden laitoksen kuvituksesta. Kuvastaako se heidän mielestään hyvin pelimaailmaa ja miten se vertautuu vanhaan kuvitukseen?

Mänzy aloittaa: “Mulle se menee pois siitä vanhasta horror-tyypistä, jonka tyylistä mä pidin erityisesti kolmoslaitoiksessa. Se oli sellaista eteeristä ja aavemaista, jossa taustalla näkyy koko ajan jotain epämääräistä, ilkeää ja outoa. Nyt se on tuommoista ehkä hitusen sarjakuvamaista, karkkimaisempaakin Mutta siellä on nyt se, mistä Suviko jo aloittikin eli punkki. Gootti-punkki on mukana, joka sitten taas mielestäni tuo aika makeen uuden fiiliksen.”

Kuvassa kirjan aukeama, jossa on Tremerejä kuvituksena.

Kuvituskuva kirjasta napattuna.

“Jos pitää verrata”, hän jatkaa. “Niin tällä hetkellä pidän enemmän siitä kolmoslaitoksen visiosta, mutta se on sitten taas fiilis, jota mä itse oon pelannut tosi pitkään. Niin ehkä se värittää siellä taustalla.”

“Mä pidin siitä [kolmoslaitoksesta] kanssa enemmän”, Suviko toteaa. “Sen tyylistä mä tavallaan pidin enemmän. Juuri klaani kuvista, ne jäi mulle mieleen semmoisina kauniisti tyyliteltyinä. Sinänsä mä kyllä ymmärrän, että kannatti tehdä tällainen kasvojenkohotusleikkaus ja vähän uudistaa. Taitollisesti tämä ulkonäkö sivujen taitossa on vähän ilmavampi ja tuoreempi, ja se tekee tästä kevyemmän lukea ja väliotsikot komppaavat muuta ulkoasua hyvällä tavalla. Vanhoissa vampire-kirjoissa kuvitukset ovat olleet vähän vaihtelevan tasoisia. Alkulaitokset eivät tainneet olla niin hyvin rahoitettuja ja sitten ne parani kyllä. Kyllä mä tykkään tästä uudestakin tyylillisesti, se ei ehkä ole suosikkini näistä kaikista, mutta musta tää on parempi tähän aikaan ja paikkaan kuin se kolmoslaitos.”

“Aiempi kuvasto oli aika sellaista karikatyyrimäisesti kuvattua”, Eikka toteaa. “Sellaista ‘tässä on nyt nää arabi-vampyyrit egyptistä’ ja ‘täs on tää toinen arabi vampyyrit sieltä ja sieltä.’ Sitä on rikottu selvästi. Ja kuvastosta vielä toistaiseksi puuttuu vielä paljon. Eihän me olla vielä nähty sabbatia ja minkälainen se on. Miten sitä esitetään.”
Hän jatkaa vielä kuvituksesta: “Tykkään ehkä tavallaan enemmän tästä, koska se on vähän inhimillisemmän näköistä tämä taide ja ennen kaikkea suuri osa kuvituksesta on valokuvia. Se jotenkin tekee siitä mulle helpommin lähestyttävän ja samaistuttavan.”

“Juuri ne hahmoarkkityyppi piirrokset niin ne on mulle enemmän sitä karkimpaa ja sarjakuvamaisempaa tyyliä”, huikkaa Mänzy tähän väliin. “Mutta niissä on taas tosi kiva, että nekin on tuotu modernille ajalle. Se iso törkykorsto ei ole aina se valkoihoinen muskelimies vaan se mafioso on ‘ensteks pähein’ mahdollisesti sukupuoleton tyyppi, vai oliko se naispuolinen.”

Suviko nostaa esiin tärkeän aiheen: “Tällainen sivu, jossa on yhdestä klaanista monta tyyppiä, oli mulle ehkä vähän pettymys. Nämä ovat kaikki samanpituisia ja kaikki samasta muotista kroppa-tyypiltään. Tässä olisin toivonut, että olisi ollut laajempaa representaatiota. Siis vanhempia ja erikokoisia kropiltaan. Tässä on kyllä se vielä, että vampyyrit ovat seksikkäitä ja kauniita ihmisiä jonkin verran mukana.”

Eikka vertaa piirroksia kirjassa kuvituksena oleviin valokuviin: “Mä tykkään näistä larppi-kuvista kuvituksena. Siellä on ulkonäöltään vähän samaa, mut sieltä näkyy niin kuin paljon erilaisia ihmistyyppejä ja hahmotyyppejä. Kehotyyppejä ja haluamistyyppejä.”

Strobo-valojen loisteessa tanssijoita, etuallalla sensuellisti tanssija hivelee naisen kaulaa.

Kuva vampire-larpista End of the Line, jonka kuvia on paljon myös kirjassa. Kuva: Tuomas Puikkonen

“Hahmoja on visuaalisesti modernisoitu, niin mites tää teknologian ja muun päivittäminen tälle vuosituhannelle, mitä mieltä olette?”

“Musta se ois ollut aivan merkittävän iso ongelma jos ne ei olis ottaneet mitään kantaa siihen”, aloittaa Mänzy. “Musta se on nyt hyvällä tavalla siihen metajuoneen liittyen, että pysytään poissa internetistä naamioitumisen puolesta. Kaikki vampyyri-läppä ei voi olla siellä. Mutta jos hahmolla on maski, sillä todennäköisesti on Facebook-tili, jota se päivittää niin aktiivisesti, että se ei ole sitten taas epämääräinen tai epäilyttävä. Se että siihen on otettu kantaa aika huolellisesti on ehdoton bonus.”

“Se tekee tästä heti paljon kiinnostavamman”, jatkaa Suviko. “Jos olisi ollut mahdollista luoda vampyyrien oma salainen Facebookinsa ja sopia siellä asiansa, niin ne olisivat hallinneet maailmaa tuosta vaan. Nyt siinä on selkeästi tuollainen ‘alfa predator supersaalistaja’ on myös itse saalistuksen kohteena, eikä kaikki ole turvallista. Se teki tästä teknologia-asiasta mielenkiintoisen ja se kommentoi meidän nykyelämää ja yksityisyyshuolia hyvällä tavalla.”

Sinisessä huoneessa jossa on graffitteja sienillä vampyyri puree naista kaulasta. He istuvat sohvalla.

Kuva vampire-larpista End of the Line, jonka kuvia on paljon myös kirjassa. Kuva: Tuomas Puikkonen

“Mitäs te tykkäätte tästä uudesta hahmolomakkeesta?”

“Mä olen aika kaikkiruokainen ja salliva tällaisten lomakeasioiden suhteen, koska jos mulla ei ole helposti käytössä pelin omaa lomaketta, mä otan netistä ensimmäisen, joka tulee vastaan, joka näyttää edes jollain tavalla käyttökelpoiselta”, Mänzy paljastaa. “Mutta musta tää on aika basic. Ei niin hieno kuin sen kolmoslaitoksen tai aikaisempien jossa fontilla ja yleisgrafiikalla leikittiin enemmän. Tähän saa ehkä enemmän infoa, joka on merkityksellistä, ainakin sinne toiselle puolelle, et ehkä se sillä tavalla on selkeämpi.

Suviko on samaa mieltä. Mänzy jatkaa: “Musta on törkeän hienoa, että joku vampyyri voi olla vegaani ja se ei voi juoda, tai siis se voi juoda ihmisverta, mutta sille tulee pahoja tuskia siitä. No ainakin omantunnontuskia. Kaikkea modernia juttua mitä on otettu mukaan, ja se on tosi siistiä.”

Kirjan hahmolomake kuvassa.

Kuvituskuva kirjasta napattuna.

Vaan mitä mieltä porukka on uusista nopista? Ovatko ne vaan turhaa merchandisea vai cool lisä peliin?

“Ostin ne, mut onhan ne vähän turhat, sanoo Suviko. “Numeroilla pärjäisi kyllä. Ostin ne siitä ilosta, että jos niitä ei enää myöhemmin saa ja tulee katumapäälle, niin sitten niitä ei saa mistään.”

“Ne ei ole intuitiiviset”, myötäilee Mänzy. “Joten ne on vähän ‘meh’ mun mielestä. Jos se olisi heti ilmeistä mitä sä heitit, se olis makeeta. Nyt kun se ei ole, ja mä oon lukenut sen ohjeen monta kertaa.”

“Just näin. Vähän hassua, jos ajattelee Paradoxia, joka on kuitenkin ruotsalainen ja haluaisi olla vähän kantaaottava ja ekologinen. Ja sitten ne tekee vaan yhteen asiaan sopeutuvia muovijuttuja, joita myydään ihmisille”, Eikka lisää.

“Tässä tulee mukana myös pieni muistikirja”, Suviko osaa kertoa. “Sitä mä katselin ja mietin vähän, että onko tämä nyt tarpeen. Ne julkaisi myös nyt meikkejä tähän liittyen. Monia muitakin pelejä on nyt tullut, Paradox on antanut sitä lisenssiä aika vapaasti, ilmeisesti, käyttöön. Uusia tietokonepelejä ja lautapelejä ja vaikka mitä. Mä luulen, että juuri tällaista oheistuotetta tässä kyllä vielä nähdään.”

kuvassa d10 noppia, mustia ja punaisia, joiss anumeroiden sijaan on erilaisia ankh-merkkejä ja pääkalloja

Pelin omat nopat. Kuva: Suvi Korhonen

“Mikä teidän mielestä olis vanhoja versioita ja tätä uutta versiota ehdottomasti yhdistävä tekijä? Kantava yhdistävä jatkumo?”

Mänzy vastaa heti: “Siellä on se metajuoni edelleen, joka vähän niinkuin jatkuu. Siitä mihin edellinen jäi.”
“Viimeksi tuli maailmanloppu ja miten se jatkui siitä sitten”, Suviko lisää.

“No maailmanloppu ja maailmanloppu, sehän oli nyt vain joidenkin World of Darkness- tyyppien näkemys”, Mänzy naurahtaa. “Mutta joo, kaikkea jännää ja pahaa tapahtui ja sehän nyt on ollut molemmissa, ja nyt jatkuu edelleen jonkinlainen metajuoni. Mä olen itse yrittänyt ton peruskirjan osalta vältellä sitä tällä hetkellä. Musta tuntuu, että se metajuoni vähän hyydytti mun oman luovuuden, kun sitä oli 10+ vuotta lukenut ja sisäistänyt ja jopa julistanut muille. Se mun mielestä vaikutti mun omaan pelinjohtotyyliin huonontavasti, joten nyt mä yritän, että jos mä käytän sitä niin käytän sitä harkitusti ja vähäsen enkä vaan sellaisena ‘minun pitää liittää pelini tähän’.”

“Supersankareilla on metajuonia ja tää meidän kampanja sijoittuu paljon pienemmälle näyttämölle”, toteaa Suviko kampanjastamme.

Mänzy paljastaa heti pilke silmäkulmassa: “En kiistä etteikö mulla olisi tälle kampanjalle suuret omat juoneni, mut ne ei sit välttämättä liity mitenkään just siihen metajuoneen.”

“Kyllä tää musta tavallaan on se vanha vampire, mutta ympäristö on vähän muuttunut ja mekaniikka on uudistettu järkevämpään suuntaan, joka painottaa erilaisia tekijöitä. Mä tykkään siitä, että Brujah on edelleen Brujah ja Tremere on edelleen Tremere oli se sitten kolmoslaitoksessa tai vitosessa”, Eikka toteaa. Tämä on erittäin totta myös meidän kampanjassamme. “Mutta toisaalta siinä on se, että nyt kun ne tekee jotain juttuja, niiden pitää ottaa huomioon se ympäristö eri tavalla. Että internetissä ei voi olla. ihmiset voi saada sut selville. Sulla pitää olla valeidentiteetti selkeämmin. Ja kun sä teet jotain konkreettista, jos sä heität noppaa, niin siinä on näkyvillä koko ajan se et oletko sä nälkäinen vai et, ja mitä se tekee sulle hahmona ja sun täytyy pitää se mielessä. Ja tottakai se johtaa vähän sellaisen reaktiiviseen peliin ja mä ymmärrän et kritiikin sitä kohtaan, että se voi muuttua mekaaniseksi, mutta se pelaajalle siinä on se haaste että miten se pelaa sitä ja pelinjohtajalle rakentaa sitä dynamiikkaa.”

“Epäinhimillisyys ja ihmisyyden säilyttäminen oli siellä vahvasti teemoina aikaisemminkin, mutta sitä on tällä tekniikalla tuotu vielä lisää”; Suviko jatkaa. “Aikaisemmin pystyi pelaamaan supersankaria, jolla oli helppo mennä olankohautuksella yli siitä, että minkälaista kärsimystä vampyyri tuottaa ihmisille koko ajan. Tässä pitää pelata niitä saalistuskohtauksia välillä. Ja kuvailla sitä ja tulla tekemisiin sen kanssa, että tämä ei ole täysin hyvis ja ihku tyyppi, jota tässä pelataan. Pelaaja ei voi pitää kaikkea toimintaa yksioikoisesti kivana. Tarkoituksena on pelata synkkiä juttuja. Mä oon miettinyt sitä, kun tuntuu että laitoksen yhteydessä tuli kansainvälistä backlashiä, jotka eivät ymmärtäneet tätä visiota ja valittivat, että halutaan rankkuuden tavoittelua tähän. Kyllähän sitä aikaisemminkin oli, mutta sitä pystyi pelaamaan vähemmällä painotuksella.”

Eikka esittää hyvän analogian: “Aikaisemmin se, että kuinka paljon verta sulla oli systeemissä, oli vähän kuin kuinka monta panosta sulla oli lippaassa. Nyt sillä on merkitystä kaikelle, mitä sun hahmosi joutuu tekemään. Sä et voi vaan ajatella, että nyt mä käytän nää kolme verta ja sit tapahtuu jotain, sillä on laajempia vaikutuksia sun peliin.”

“Musta on hauskaa, että sen ihmisen tunnetila, josta juodaan, vaikuttaa siihen mitä se vampyyri pystyy sillä verellä tekemään”, Suviko lisää vielä. “On ruvettu miettimään sitä, millaista se vampyyrin elämä oikeasti on ja mitä se käytännössä voisi tarkoittaa.”

Mänzy myötäilee lopuksi: “Mä tykkään tosi paljon, että ne on tuoneet sen neljän elämännnesteen (four humors) aspektin tuohon. Ja sen, että sillä saa tehtyä asioita jos on valmis juuri jahtaamaan tietynlaista verta, saadakseen asioita aikaan. Se lisää fokusta metsästykseen.
Metsästys yhdistää vanhoja ja uutta laitosta, mutta uudessa se vaan tehdään paremmin.”


Haastattelun teki Massi Hannula, haastateltavina Mikko Mänttäri, Suvi Korhonen ja Eino Partanen. Toimittanut LOKIn toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s