Eli njet problem, normal katastroff

Sieltä se tulee. Se puhelu, tai tekstari, tai jopa sähköposti, jota kaikki pj:t pelkäävät. Pelaaja pahoittelee, ettei pääsekään paikalle. Kukas nyt pelaa herttua Höltterdörffiä, kun peli alkaa kuuden tunnin päästä ja pitäisi omaksua noin kolmenkymmenen sivun edestä materiaalia?

Ei helvetti. Kaikkeni olen tehnyt, aivan kaikkeni. Buranaa, aspiriinia, iilimatoja, buddhalaisia rukouksia, tervaa, viinaa ja saunaa. Yhä olo on sellainen, kuin olisi pää räjähtämässä ja raajat putoamassa. Pakko kertoa pj:lle, ja peli alkaa huomenna klo 08 aamulla…

Useimmat meistä ovat joskus olleet jommassa kummassa tilanteessa: joko saa pelinjohtajana sen kauhujen kauhun, Viime Hetken Peruutuksen, tai täytyy pelaajana se samainen peruutus tehdä, kun yksinkertaisesti ei ole pelikunnossa.

Olen tottunut pelinjohtajana siihen, että näitä peruutuksia tulee. Aina pidän peukkuja pystyssä ja salaista uhrialttaria esillä, että ei tulisi sitä kauhujen kauhua, saman aamun peruutusta, tai edes edellisen illan (tai edeltävän viikon). Mutta aina niitä tulee, vaikka yleensä olen saanut vältettyä sen aivan viime hetken peruutuksen, jonka jälkeen pitää parissa tunnissa saada innokas pelaaja revittyä jostakin ennen pelin alkua tai koko tarina täytyy kirjoittaa tietyiltä osiltaan uudestaan. Kenties kiinnostavin muistikuvani pelinjohtajauraltani on se, miten minä ja pj-toverini kierrämme kehää molemmilla puhelimet kädessä ja vimmaisesti etsimme a) uutta pelaajaa sairastuneen tilalle, b) tälle uudelle pelaajalle kyytiä pelipaikalle ja c) vähän äkäseen, koska peli alkaa sen neljän tunnin päästä. Se toimi yllättävän hyvin, mutta kuumotti.

Ja koska kuumotti, tuollaisia muistikuvia ei vain haluaisi enempää itselleen. Koska herranduudelis se syö pelinjohtajaa ja pelinjohtajan kynnet pureskellaan kyllä loppuun tuolla jännityksellä. Olen usein miettinyt, onko oikeasti enää järkevää noin lyhyellä varoitusajalla edes yrittää hankkia ketään sijaispelaajaksi, olisiko järkevämpää kirjoittaa hahmo ulos tarinasta tai sitten nakittaa joku npc/nakkikone tuohon hahmoon (kerran on yksi pelinjohdosta joutunut vetämään pelaajahahmon minun urallani minun peleissäni; en minä, mutta eräs toinen tiimin jäsen. Tuo tuntui myös toimivan). Onhan tämä viime hetken peruutus sellainen painajainen, että huhhuh, pahin painajainen kaikista! … vai onko?

Eri lähestymistapoja melkein Excelissä!1!1
Kun aloin pohtia viime hetken peruutusten ongelmallisuutta, kehitin seuraavanlaisen näkemyksen: viime hetken peruutukset ovat minulle muuttuneet pelinjohtajaurallani yhä hankalammiksi, koska yhä useammin pelissäni kaikki hahmot ovat niin vahvasti verkostoituneita tai sidottuja muihin hahmoihin, että yhden puuttuminen voi vaatia monen muun tarinan kirjoittamista uudelleen. Tätä ei saa tehtyä hyvin viime hetken paineessa, kun täytyisi muitakin käytännön hommia hoitaa ja tarina on jo hiottu valmiiksi.

Tuossa näkemyksessä esiintyy jo selvä preferenssi siihen, miten hoidan viime hetken peruutukset: haluan täyttää hahmopaikat, jos joku peruu. En mielelläni lähde kirjoittamaan hahmoa ulos (minulla on ollut aika huonoja kokemuksia kyvystäni improvisoida tämän suhteen hyvin ja improvisaatiota se jo käytännössä on, kun puhutaan viime hetken peruutuksesta) ja mitä tiiviimpi peli ja mitä enemmän hahmot ovat sidottuja toisiinsa ajatuksella, että jokainen hahmo on tärkeä, ja sitä vaikeampaa pois-kirjoittaminen olisi. Uhkarohkeasti tein jopa kyselyn larp-pelinjohtajien FB-ryhmään aiheesta ja alla näkyy tuloksia (sensuroin ihmisten naamakuvia, koska minä voin, harharhar).

Kyselyn huomattava puute (jota en itsekään tajunnut ennen kuin joku huomautti) on se, että en lainkaan pistänyt selvänä omana vaihtoehtonaan “huutelen varapelaajia Facebookissa/muilla foorumeilla”. Mutta sillä mennään, mitä on.

Tästä suhteellisen epätieteellisestä pikakyselystä paljastuu, että aika moni ylläpitää varapelaajalistaa (villi veikkaus: niistä ilmoittautuneista, jotka eivät peliin päässeet) ja heiltä kysytään ensimmäisenä; sinänsä fiksua, koska ovat jo esittäneet mielenkiintoa peliä kohtaan. Huomattavan harva vastasi, että olisi kirjoittamassa hahmoa ulos pelistä viime hetken peruutuksen iskiessä; oletan syyn olevan sama kuin minulla, eli kaikki hahmot ovat osa kokonaisuutta ja verkostoituneet sen verta vahvasti muihin hahmoihin, että muilta lähtisi iso pala pelistä ilman kyseistä hahmoa ja/tai tarina alkaisi muuttua paljon enemmänkin. Ja valehtelematta voin sanoa, että itseäni harmittaisi aivan pirusti, jos joutuisin heittämään hukkaan monta tuntia ja kymmeniä sivuja tekstiä peruutuksen vuoksi; mieluummin vaikka pelaa itse hahmoa tai joku pj-tiimistä sen nappaa, jos hillitön varapelaajanhaku-rumba ei tuota tulosta. Mutta myös sellaisia pelinjohtajia on, jotka eivät lähde turhaan tuhoamaan hermojaan mahdollisesti hyödyttömällä varapelaajaetsinnällä: mieluummin leikataan sitten hahmo pois pelistä.

Jokaisella lähestymistavalla oli tukijansa ja en usko, että täydellistä lähestymistapaa onkaan viime hetken peruutuksen iskiessä. Itse suosin varapelaajien käyttöä tai ihmisten huutelua netissä kasvavan epätoivon antamalla vimmalla, mutta hahmon kirjoittaminen ulos pelistä on myös ihan ymmärrettävä ratkaisu. Kirjoittamissani hahmoissa se voisi vain pistää juoneni sekaisin tai vähintäänkin pelin dynamiikan eri ryhmissä. Ja pelinjohtajana on mielestäni vaikeata irrottautua pelaajalle tarkoitettua hahmoa pelaamaan, jos samalla pitää pelin lankoja käsissään (siksi pj/npc-tiimi on kyllä aika bueno muikkunakki; jopa silloin, jos sieltä ei irrota ketään paikkaamaan puuttuvaa hahmoa, niin suosittelen jokaiselle pj:lle omaa tiimiä tueksi, turvaksi ja kohtalontovereiksi).

Aika on rahaa, eli sitä ei ole koskaan tarpeeksi
Salakavalasti esitin jatkokysymyksenä, että mikä on se kultainen deadline, jonka jälkeen vielä kykenee järkevästi hakemaan uuden pelaajan tai tehdä muita pelimiesliikkeitä. Eräs vastaaja totesi sen hänen kohdallaan olevan kaksi viikkoa ja taidan olla samaa mieltä hänen kanssaan. Kaksi viikkoa on vielä sellainen aika, jossa kykenee jostain kaivamaan varmuudella varapelaajan tai muuttamaan tarinaa loogisesti sekä järkevästi, jos muu ei auta. Tuo kaksi viikkoa on helkkarin lyhyt aika loppujen lopuksi, koska useimmilla meistä on töitä tai opintoja, jotka vievät oman osansa ihmisen valveillaoloajasta. Toisin sanoen: paras tapa hoitaa viime hetken peruutus pelinjohdon näkökulmasta on varmistaa, että se ei ole viime hetken peruutus, vaan tapahtuu hyvissä ajoin. Sitten taas viime hetkellä tapahtuvat muutokset ovat hallitsemattomia ja pistävät pelikorttipakan täysin sekaisin.

Tein samanlaista keskustelunavausta myös Suomi Larp FB-ryhmässä, tosin ilman kyselyä, toivoin siellä myös pelaajien näkökulmia enemmän. Siellä heitettiin esille näkökulma peruutusten hallintaan, ei pelkästään seurausten hallintaan: jos pelimaksu (joka useimmilla peleillä on) palautetaan vain, jos peruutus tulee ajoissa (ajanjakso, joka on määritelty ennen pelimaksun maksua ja ilmoittautumisen yhteydessä useimmiten),  se antaa pelaajille rahallisen syyn perua ajoissa tai tehdä ajoissa päätöksensä siitä, että haluaako varmasti peliin. Tämä ei viime hetken peruutuksia vähennä kuin todella vähän, sillä käytännössä kaikki peruutukset minulla ovat olleet force majeure -tapauksia, eivät tällaisia “ei nyt hotsita/ilmosinkin kahteen peliin, en tule sinun peliisi”-juttuja. Mutta noitakin tapahtuu ja pelimaksujen palautusaikataulu ja -ehdot auttavat rajoittamaan mahdollisuutta tuohon.

Juuri Suomi Larpissa nousi myös toisenlainen näkökulma hahmoihin: jos yksi hahmo on niin tärkeä, että pelaajan peruuttaessa koko peli muuttuu, on hahmo liian tärkeä. Tarkkaan ottaen keskustelija sanoi, että kukaan hahmo ei ole tärkeä, eli yksikään peruutus ei tapa peliä eikä pakota pelinjohtoa pelaamaan. Hetken aikaa mietin tätä näkökulmaa ja totesin, että tämä on myös ihan fiksu ratkaisu. Se muistuttaa hieman sitä 90/2000-luvun tyyliä, jossa hahmot olivat usein liukuhihnahahmoja ja yksi peruutus ei kaatanut asioita, koska useita samanlaisia hahmoja oli liikkeellä. Ratkaisuhan EI ole se, että isketään geneerinen täytehahmo pelaajalle (klassinen kalastajavaimo-tilanne), vaan että hahmo ei ole dominoivassa asemassa juonellisesti tai ryhmädynamiikan kannalta. Tässä vasta onkin haastetta pelinjohtajalle, joka suunnittelee ryhmät ja kirjoittaa juonet, mutta tuollainen ratkaisu helpottaisi epätoivoista varapelaajien etsimistä tai koko pelin tarinan kirjoittamista uudelleen pelipäivän varhaisaamun hetkinä.

Massaliikehdintää
Pelinjohtajan painajainen ei lopultakaan ole viime hetken peruutus. Pelinjohtajan painajainen on useiden pelaajien viime hetken peruutus. Jos kohta yhden hahmon voi kirjoittaa ulos tai vaikka pistää keittiönakiksi rekrytoidun Miikan pelaamaan (“Nyt hiljaa ja toista perässäni, minä olen Lotta-Liisa Gustafsson!”), niin usea peruutus lähellä toisiaan, etenkin aivan viime hetkellä, onkin jo aivan toisenlainen epätoivoinen tanssi kalpeassa kuunvalossa pirun kanssa. Vaikka pelimaksuja ei joutuisi palauttamaan perujille, niin kun tietty kriittinen massa väkeä peruuttaa, on koko peli vaarassa. Vaikka budjetti saataisiin pidettyä, niin mitäpä iloa siitä on, jos puolet väestä puuttuu? Kykenetkö taikomaan juonittelupeliin kymmenen uutta juonittelijaa, jotka voivat sulattaa loputtomat juonikuviot alle 6 tunnissa ennen peliä? Tai saatko pieraistua kasaan parisenkymmentä airsoft-harrastajaa, että postapokalyptinen palkkasoturijoukkue olisi muutakin kuin yksinäinen palkkasoturipäällikkö kahden vankinsa kanssa?

Tai sanotaan näin: missä menee se raja, että peli täytyy perua, jos ei taloudellisen seikkojen vuoksi niin siksi, että osallistujia ei ole tarpeeksi? Että ei vain ole riittävää materiaalia juonitasolla, että peli onnistuisi mitenkään muuten kuin outona fiilistelynä ilman mitään tarinallista ulottuvuutta?

En osaa vastata tuohon. En halua myöskään joutua tilanteeseen, jossa joutuisin vastaamaan tuohon. Se kuitenkin on aina mahdollisuus, kun pelejä pitää. Artante suojelkoon tämän mahdollisuuden toteutumiselta. Pelinjohtajan hyvänä nyrkkisääntönä toimii, että n. 10% pelaajista peruu pelin elinkaaren aikana aina ensimmäisestä castauksesta pelin alkamiseen asti. Täytyy vain toivoa, että statistiikan jumalat suosivat peliä ja joko kukaan ei peru tai hyvin harvat – ja että peruutukset ajoittuvat aikaan selvästi ennen peliä, ei viimeiselle mahdolliselle hetkelle (ml. viikko ennen peliä, kun pelinjohto on muutenkin ylityöllistetty käytännön järjestelyissä).

Pelaajan puolustus sekä näkökulma
Teksti on vahvasti kirjoitettu pelinjohtajan näkökulmasta, mutta halusin Suomi Larpin puolella pidetyssä keskustelussa kysellä myös pelaajien näkökulmia. Minusta eräs keskustelija sanoi asian viisaasti: ei kukaan pelinjohtaja ole pätevä arvioimaan todellista force majeurea tai peruutussyitä. Minä ehkä pärjään kuumeessa vaikka keskellä räntäsädettä mutasuolla pelkän buranan voimin, mutta joku toinen ei pärjää; ja joku toinen saattaa kyetä saapumaan suoraan ulkomaanmatkalta ilman yhtään unta pelaamaan, minä taas en vain kykenisi toimimaan ilman unta. Lähtökohdan minusta tuleekin olla, että ei kukaan pelaaja peru huvin ja ilkeilyn vuoksi – minä en ainakaan noin ikinä tekisi. Viimehetken peruutus ei ole kettuilua, se on sen myöntämistä, että pelaajalle on tullut este, jota ei kykene ylittämään, alittamaan eikä ohittamaan.

Miksi pelaajat panttaavat peruutuksia loppuun asti, etenkin terveydellisiä? No siksi, hölmöliini, että he haluavat päästä pelaamaan. He haluavat olla mukana larpissa, johon ovat ilmoittautuneet, ja pitävät kynsin ja hampain siitä kiinni. Ja aina joskus vain käy niin, että se pitkään piilossa muhinut influenssa yltyy edellisenä iltana tai tulee lähipiirissä tilanne, joka ajaa ohitse larpin (koska elämä ei noudata larpin aikatauluja, vaikka kuinka anelisi; kohtalo ja sattuma ovat julmia otuksia meille kaikille).

En kirjoittanut tätä tekstiä syyllistääkseni pelaajia, vaan miettiäkseni eri tapoja käsitellä peruutustilannetta – ja mikä olisi se viimeinen mahdollinen ajankohta peruutukselle. Tähänkään tuskin löytyy mitään konkreettista vastausta, mutta mitä aiemmin, sen parempi. Viime hetken peruutukset sotkevat useita suunnitelmia ja aikataulujakin ja vaatii aina resursseja, jotka voisi käyttää johon muuhun. Jos toteat, että nyt on pakko perua, tee se heti, älä haudo tätä päässäsi ja jätä viime hetkeen: sitten vasta tuntuu kaikista keljulta. Ja jos joudut ikinä perumaan viime hetkellä, niin anna anteeksi pelinjohdolle, jos pelinjohto vaikuttaa kiukkuiselta: pelinjohdolle peruutus on aina aikamoinen isku ja silloin ei välttämättä jaksa muuta ajatella kuin omaa väsymystään.

---

Artikkelin kirjoitti Teppo Suontakanen, toimittanut LOKIn toimitus.

---

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki