Haastattelussa Miska Fredman

Miska Fredman on suomalaisen roolipelaamisen kentällä tunnetuimpia ja aktiivisimpia nimiä. Ironspine Press -kustantamonsa kautta pelejä vuodesta 2006 julkaissut pelisuunnittelijayrittäjä on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, on julkaissut 13 vuoden aikana suht tasaiseen tahtiin ja jaksaa näkyä myös alan tapahtumissa. Ironspinen lisäksi Fredman työskentelee videopelejä kehittävällä Colossal Orderilla pelisuunnittelijana. Ja kaiken päälle Miska’s Maps -roolipelikartat ovat kasvattaneet suosiotaan tasaisesti viimeisten vuosien aikana.  

Milloin on käynnissä uudelleenbrändäys, milloin #mapvember. Meistä Lokissa alkoi tuntua, että kiireisen suunnittelijan meiningeistä olisi viimein aika saada eheä kokonaiskuva. Hyvistä yrityksistä huolimatta haastateltavan ja haastattelijan kalentereiden synkronointi osoittautui kohtuullisen mahdottomaksi, joten haastattelu on tehty verkon välityksellä.

Syksyn kiireet ovat onneksi positiivinen ongelma. Leppoisammaksi kaavailtu vuoden loppu kääntyi ympäri pian Ropeconin jälkeen, kun Cubicle 7 ja Chaosium -roolipelikustantamot lähestyivät Fredmania, ja tiedustelivat, haluaisiko hän suunnitella karttoja näiden tuleviin julkaisuihin. 

“Eihän tuohon oikein voinut sanoa ei, ja oli pakko laittaa omat suunnitelmat uusiksi. Positiivinen ongelma kertautui, kun ilmeisesti tuotoksiini oltiin tyytyväisiä, ja nyt työpöydälläni on aika massiivinen tilaus, jota tässä olen tehnyt nyt mapvemberin ja muiden projektien ohella.”

Kiireitä tulee riittämään, jos trendi jatkuu samanlaisena. Roolipelit elävät selvästi nousukautta, joka ilmenee karttatilauksien ja suurten asiakkaiden lisäksi muutoinkin, kuten lapsille suunnitellun tieteisfantasiapeli Astraterran entisestään kasvaneena suosiona. Kasvanut kiinnostus mahdollistaa myös uudenlaisiin haasteisiin tarttumisen, kuten roolipelitubettamiseen, johon hän ei sanojensa mukaan olisi aiemmin ollut valmis.

Fredmanin näkemys onkin, että harrastuksen lisääntynyttä näkyvyyttä pitäisi proaktiivisesti hyödyntää suomalaisen roolipelaamisen kentällä, sekä tukea nousua muun yhteiskunnan toimesta. Mitä enemmän pöhinää harrastuksen ympärille saadaan, sitä enemmän se herättää kiinnostusta. 

“Nyt on hyvä tilaisuus saada aikaan yhdessä sellainen positiivinen kierre, jonka vaikutukset saattavat kantautua vuosien, ellei vuosikymmenien päähän.”

Tähän tarvittaisiin monenlaisia toimia, joilla harrastukseen osallistumista ja sen pariin löytämistä voitaisi helpottaa. Toimenpiteiksi Fredman luettelee suomenkielisten pelien ja roolipelaamisen aktiivisempaa nostamista esille tapahtumissa, joissa on kysyntää uusille julkaisuille ja suunnittelijoille. Myös aihetta käsittelevät podcast- ja YouTube-kanavat ovat tarpellisia, ja onkin hyvä, että näitä on jo useampia, mm. Noppatuuri, Ropetupa, Ropehiiren kolo ja Epic level podcast.

Positiivisen kierteen aikaansaamiseksi pitäisi kuitenkin pystyä vaikuttamaan kahteen merkittävään haasteeseen, Fredman toteaa. Yksi on roolipelien julkaisun taloudellinen kannattamattomuus, joka kaventaa monien mahdollisuuksia paneutua pelien kehittämiseen. Ongelmaa on vaikeaa korjata skenen omin voimin, ja Fredman näkeekin, että yhteiskunnan pitäisi tehdä enemmän tämän eteen. 

“Tuntuu, että roolipelaamisesta on tullut noin yleisesti ottaen enemmän salonkikelpoista ja kiinnostus sitä kohtaan on kasvanut. Suomen pienten markkinoiden vuoksi talous on kuitenkin usein kynnyskysymys sen suhteen, että roolipelien ympärille saataisi vakavasti otettavaa liiketoimintaa ja ammattikunta, joka pystyisi kehittämään roolipelaamista paitsi viihteen saralla, myös esimerkiksi opetus- tai koulutustoimintaan soveltuvaksi.”

Toiseksi keskeiseksi haasteeksi Fredman nimeää englanninkielisten lähdeteosten normalisoinnin, joka on synnyttänyt asenteita ja ennakkoluuloja suomenkielistä sisältöä kohtaan. Positiivista liikehdintää tällä saralla hänen mukaansa on kaikki lapsille suunnattu suomenkielinen toiminta, kuten Velhokoulu-larpit ja kotimaiset roolipelijulkaisut – Omalla äidinkielellä lapsesta lähtien roolipelanneet eivät toivottavasti ota englanninkielisiä teoksia lähtökohdaksi. 

Asia on Fredmanille tärkeä, siitä kertoo jo pelkästään Astraterraan panostettu aika ja vaiva. Vaikka hän myöntää olevansa maailmaan ja peliin kokonaisuutena hyvin tyytyväinen, yllätti sen suosio silti. Nyt toisen laitoksen julkaisun jälkeen hän tuntee pelin olevan vihdoin sillä tasolla, jonne hän tähtäsikin.

 

67277476_10157334552319337_8949172163512893440_o

Astraterran 2. laitos kokonaisuudessaan. Kuva (c) Miska Fredman

 

“Minulla jäi ensimmäisen laitoksen suhteen muutama juttu hampaankoloon, jotka sain korjattua toisessa laitoksessa. Lisäksi uskon, että uusi laitos on tuotteena pitkäikäisempi, sillä se taipuu paremmin pidempään kampanjapelaamiseen.” 

Astraterran toisen laitoksen julkaisu ei ollut mutkaton operaatio, ja projektin lomaan mahtui myös Ironspinen viimeisin uusi pelijulkaisu, Sotakarjut. Vuonna 2017 ilmestynyt teos oli eräänlainen aikakauden päätös ja uuden aikakauden alku Fredmanille henkilökohtaisesti, sillä teoksen kirjoittaminen toimi vaikeiden kokemusten käsittelyn välineenä.  

Sotakarjut oli Fredmanin mukaan monella tavalla rajoja koetteleva teos. Bisnesmielessä ei ehkä fiksuin ratkaisu, sillä armeijascifi on fantasiaa vähemmän suositussa scifissä marginaalissa. Lisätään tähän konsepti, jossa alfasankarin sijaan pelataan ihmissika-agenttia, ja ollaan jo kokeellisella alueella. Projektista on silti lämpimiä kokemuksia, joista Fredman nimeää erityisesti yhteistyön kuvittaja Hans Zenjugan kanssa.

“Sen myötä tuli nähtyä minkälainen visuaalinen kokonaisuus saadaan kasaan, kun pelisuunnittelija ja kuvittaja tekevät tiivistä yhteistyötä. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa yhteisprojektiamme.”

Kunhan monet kiireet hieman helpottavat, on suunnitteilla alkaa hahmotella Legendoja & Lohikäärmeitä -fantasiaroolipelin ulkoasua. Jukka Sorsan ja Jonas Mustosen isolta osin tekemä, Dungeons & Dragonsin 5. laitoksen sääntöihin perustuva fantasiaroolipeli on Fredmanin mukaan eräänlainen työkalupakki, joka sisältää lähinnä säännöt ja muut tarvittavat fantasiaseikkailujen pelaamiseen. Hänen roolinsa on tällä kertaa suunnittelun sijaan taitto- ja julkaisupuolella. 

Fokus ei ole kuitenkaan pelkästään kotimaisissa julkaisuissa. Pitkään hautumassa ollut Astraterran englanninkielinen käännös on Fredmanin mukaan luvassa jo ensi vuonna. 

“Toinen laitos on tulossa ensi vuonna englanniksi Jukka Särkijärven kääntämänä. Tästä on tulossa lisää uutisia ihan lähiviikkoina. Myös Sotakarjuja on kyselty englanniksi. Sen suhteen ei ole vielä suunnitelmia, mutta olen kiinnostunut. Näiden lisäksi on tullut testattua kepillä jäätä joidenkin pienempien englanninkielisten julkaisujen muodossa. Ja sitten on tietysti Chthonian Highways, suurten muinaisten tuhoamaan maailmaan sijoittuva roolipeli, joka tällä hetkellä odottaa L&L:n valmistumista.”

Kolmeentoista vuoteen on mahtunut monenlaisia projekteja, ja niin kotimainen roolipelikenttä kuin julkaiseminenkin on muuttunut tuona aikana paljon. Tällä hetkellä Fredman kokee, että niin ala, kuin myös Ironspine Press elää tietynlaisessa murroskaudessa.

“Kun pohtii omia alkuvaiheitaan roolipelisuunnittelun ja kustantamisen parissa, niin moni asia oli silloin yksinkertaisempaa, mutta myös erilaisia rajoitteita oli enemmän. Ennen kaikkea kustantaminen on helpottunut ja digitaalisista julkaisuista on tullut ihan normaalia sisältöä perinteisten kirjojen lisäksi. Joiltain osin digitaalinen sisältö on jopa alkanut mennä painetun materiaalin ohi.” 

Tämän Fredman kokee merkittävänä muutoksena, mutta digitaalisen jakelun kasvun ohella myös painettujen teosten tuottaminen on helpottunut.  Painotekniikka on muuttunut, jakelu on helpottunut ja erilaisia avoimia systeemejä on enemmän. 

“Nykyään on paljon helpompaa lähteä uutena tekijänä mukaan. Tarvitaan vielä suomalainen roolipelikustantaja, niin paletti olisi siltä osin kasassa, ettei uusien julkaisijoiden tarvitsisi alkaa perustamaan omia firmoja ja hoitaa koko julkaisuketjua yksin.”

Tämä olisi yksi tapa, jolla alalla vallitsevaa julkaisun kynnystä voitaisi madaltaa. Jossain tulevaisuudessa Fredman näkisi mieluusti myös Ironspine Pressin kustantamona, joka julkaisisi muidenkin teoksia. Työtä tämän eteen olisi kuitenkin vielä tehtävä, eikä sivutoimisen yrityksen kehittäminen ole yksinkertaista. Helpointa kasvu ja kehittäminen on ollut karttojen julkaisun parissa, jossa yksittäinen teos vie vähemmän aikaa ja tekoprosessi on paitsi suoraviivaisempi, myös monipuolisesti hyödynnettävissä somenäkyvyyden kasvattamiseksi. 

Cubicle 7:n julkaisemiin Warhammer Fantasy Role Play -seikkailuihin (Bait & Witch ja Heart of Glass) tehtyjen karttojen, sekä vielä mysteeriksi jäävän Chaosium -tilauksen ohella, Fredman pyörittää Patreonissa Miska’s Maps -projektia. Patreon on kasvattanut merkitystä Fredmanin työskentelyssä, ja iso osa sisällöstä onkin nykyään saatavilla vain Patreonissa. 

 

 

“Pidän joka kuukausi äänestyksen Patreonissa, jossa tukijat saavat äänestää listalta kartat, jotka julkaistaan kuluvan kuukauden aikana. Tämän käytännön johdosta olen niin sanotusti ”yleisön pyynnöstä” alkanut viime aikoina keskittymään yhä enemmän scifi-aiheisiin taistelukarttoihin (battle map), jotka toimivat mainiosti esimerkiksi virtuaalisten pelipöytien, kuten Roll20:n kanssa.”

Uutena juttuna kuvioihin on tullut striimaus Twitchissä ja kartanpiirtelyvideot YouTubessa. 

“Ensi vuonna olen ajatellut keskittyä tähän puoleen mahdollisimman paljon. Nuo videot monesti syntyvät karttojen piirtelyn sivutuotteena, eikä niistä ole suurta lisävaivaa, joten miksipä ei?”

Vaikka moniajo on perusasetuksena, vannoo Fredman löytävänsä aikaa myös rentoutumiselle. Kirjoja ei ehdi lukemaan riittävästi, mutta äänikirjat paikkaavat tätä vajetta, ja välillä sohvalla löhöilykin voittaa puolelleen. Usein kuitenkin tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Vaikka Fredman on roolipelien julkaisemisen ammattilainen, ei se silti vie pääosaa ajasta. Täysipainoisempi tekeminen on hänellekin yhä tavoite. 

“Onhan se roolipelien parissa työskentely ollut oikeastaan aina jonkinlainen unelma, on ne sitten paperisia tai digitaalisia, karttoja tai kirjoja.”

Kansainvälinen tunnettavuus ja menestys ovat Fredmanille merkittävä tekijä uran nousun kannalta nyt, kun kotimaassa on jo paljon tehty. Roolipelejä kun tuskin voi vielä pitkään aikaan tehdä Suomessa pääpainoisesti ammatikseen vain täkäläiselle yleisölle. Silti toive ja unelma on, että suomalaisia roolipelejä tulisi lisää ja niitä myös kulutettaisiin enemmän. Kenties yhteisön ja yhteiskunnan tulisi nyt jos koskaan löytää keinoja auttaa uusia tekijöitä jaloilleen, sekä tukea kansainvälistymistä.

Syntyi tästä roolipelien nousukaudesta positiivinen kierre tai ei, voimme varmasti vielä vuosienkin kuluttua seurata Miska Fredmanin tekemisiä ja nauttia hänen tuotoksistaan. Ja mikäpä siinä seuratessa, onhan Ironspine-brändin takana joukko paitsi sisällöllisesti myös visuaalisesti erinomaisia tuotoksia, ja karismaattinen, mutta jalat maassa pitävä tekijä.


Haastateltu marraskuussa 2019. Haastattelija: Vera Schneider, toimittaja: Heidi Säynevirta.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s