Miten pelata historiallisessa pelissä eri aikakausien sukupuolijärjestelmiä ja niiden tuomaa valtadynamiikkaa niin, etteivät pelaajien sukupuoli tai pukeutumismieltymykset vaikuta lainkaan siihen, missä asemassa tai roolissa olevia hahmoja he saavat pelata?

Salme Vanhasen ideoima “Firstborn is Dead” (FiD) -mekaniikka tarjoaa tähän yhden työkalun. Firstborn is Dead esiteltiin Solmukohdassa 2016, ja sitä kokeiltiin käytäntöön ensimmäistä kertaa toukokuussa 2019 pelatussa Haaksirikko-pelissä.
Haaksirikko sijoittui 1700-luvun Suomeen satumausteilla. Pelin teemoja olivat merirosvous, salakuljetus ja myyttiset seikkailut, mutta myös sääty-yhteiskunta ja sukudraama. Pelin hahmoista kaksi kolmasosaa olisi historiallisesti ollut miehiä: merenkulkijoita, sukelluskomppanialaisia, ammatinharjoittajia, tilallisia. Pelaajista kuitenkin suurin osa oli naisoletettuja, ja FiD antoi puitteet sille, että kenenkään ei tarvinnut rajoittaa hahmotoiveitaan, seiloreiden ei tarvinnut tinkiä helmojensa pituudesta ja aatelisneitikin saattoi pukeutua housuihin, jos pelaaja niin halusi.

Ensisyntyiset ja toissyntyiset

Firstborn is Deadissa pelaajan tai hahmon oletetulla sukupuolella ei ole väliä, vaan sosiaalisen aseman määrittää syntymäjärjestys: ensisyntyisille kuuluu sama asema kuin historiallisesti miehille ja toissyntyisille sama asema kuin naisille. Jos perheessä on useampi kuin kaksi lasta, järjestyksessä parittomat (kolmas, viides jne.) katsotaan ensisyntyisiksi ja parilliset (neljäs, kuudes jne.) toissyntyisiksi.

Esimerkiksi Haaksirikon 1700-luvun yhteiskunnassa mekaniikka ilmeni karkeasti jaoteltuna niin, että ensisyntyiset perivät arvoaseman, toimivat ammateissa ja olivat perheen päitä. Toissyntyisten tehtävänä oli tukea ja auttaa ensisyntyisiä ja huolehtia jälkeläisistä ja perheestä. Tämä heijastui siihen, millaisia luonteenpiirteitä eri syntyisiltä odotettiin – mutta kuten todellisuudessakin, jotkut täyttivät nämä sosiaaliset odotukset ja stereotypiat paremmin kuin toiset. Onhan se vähän älytöntä jakaa ja määritellä ihmisiä syntymäjärjestyksen mukaan… kuten sukupuolenkin.

Hahmot ja muut tekstit kirjoitettiin sukupuolineutraalisti, ja etsimme historiallisesti sukupuolitetuille termeille ja titteleille vaihtoehtoisia ilmaisuja. Kreivistä tuli kreivillinen, miehistä ensisyntyisiä ja ensikoita, naisista toissyntyisiä ja toisikoita. Erityisesti suosittiin ammatillisia arvonimiä ja etsittiin niillekin neutraalit versiot: esimerkiksi piikojen ja renkien sijaan oli palkollisia ja palvelijoita.

Pukeutuminen ei liittynyt syntymäjärjestykseen mitenkään, vaan eri syntymäasemat osoitettiin rintamerkeillä. Vaatetuksessa kyllä noudatettiin historiallisia miesten ja naisten asukokonaisuuksia, mutta Haaksirikon maailmassa kyse oli pelkästä muoti-ilmiöstä: hamemuodin seuraajat käyttivät hameita ja housumuodin seuraajat housuja. Hameiden ja housujen välillä ei ollut minkäänlaista eriarvoisuutta tai kilpailuasetelmaa, ja muotivalinta oli vapaasti pelaajien valittavissa. Sen verran muotivirtauksia Haaksirikossa kuitenkin rajoitettiin, että pelaajien piti etukäteen valita joko hame- tai housumuoti. Tämä johtui siitä, että muoti kytkettiin myös nimiin.

Hahmojen nimissä haluttiin käyttää historiallisia nimiä, ja nuo nimethän ovat pääosin sukupuolitettuja. Kaikille hahmoille oli tarjolla sekä miehen että naisen nimi. Kun pelaaja oli muotinsa valinnut, hamemuodin kannattajia puhuteltiin naisiin viittaavilla nimillä ja tarvittaessa termeillä (Viktoria, äiti, kreivitär) ja housumuodin kannattajia miehiin viittaavilla (Viktor, isä, kreivi). Toiveena toki oli pelin aikanakin sukupuolineutraali termistö, mutta olisi ollut kohtuutonta vaatia pelaajia käyttämään niitä täysin sujuvasti ja erehtymättä – siksi pelinjohtokin joutui monesti korjaamaan omista teksteistään vaimoja puolisoiksi ja merimiehiä seiloreiksi. Totuttu kielenkäyttö istuu sitkeässä.

Suvunjatkamistakin oli ajateltu. Historiallista yhteiskuntajärjestystä noudatellen avioliitot solmittiin ensisyntyisten ja toissyntyisten välillä, ja myös lapset syntyivät ensikkojen ja toisikkojen välisistä suhteista. Biologiselle selitykselle oli rajana vain mielikuvitus.

“Kun ensisyntyinen ja toissyntyinen ovat “erityisen läheisessä kanssakäymisessä” keskenään, saattaa haikara tuoda toissyntyiselle lapsia. Haikara ei tunnista ihmisten virallisia parinmuodostusinstituutioita, joten avioliitto ei ole tarpeellinen lasten ilmestymiselle. Luotettavia tapoja pitää haikara loitolla ei vielä 1700-luvulla tunneta. “ (Lainaus pelimateriaalista)

Kokemukset käytännössä

Ennen peliä osa pelaajista ja jopa pelinjohtajista epäili Firstborn is Dead -mekaniikan toimivuutta. Monia yksityiskohtia mietittiin ja tarkennettiin pelinkirjoituksen edetessä. Lopulta mekaniikka sai kuitenkin positiivisen vastaanoton, ja moni sitä alkuun epäilleistäkin kertoi jälkikäteen ymmärtäneensä sen tarkoituksen ja merkityksen. Moni toivoi mekaniikan yleistyvän muissakin historiallisissa peleissä.

Lähtökohtana oli pelata 1700-luvun säätyjä ja valta-asemia ja niihin liittyvää draamaa ilman, että pelaajien sukupuoli tai pukeutumismieltymykset rajoittaisivat peliin kirjoitettavia hahmoja tai pelaajavalintoja. Tässä arvelemme Haaksirikon onnistuneen kohtuullisesti: tarjosimme seikkailuja, jännitystä ja draamaa niin hame- kuin housuväelle.

Minun ei tarvinnut tinkiä omasta subjektiivisesta kokemuksesta naiseudestani, crossata mieshahmoa tai uhrata pisaraakaan energiaa puolustaakseni hahmoni oikeutta asemaansa näennäisen sukupuolensa takia. Privilege was my god given right. (Meira, Kapteeni Tuuli)

Kun historiallisten (nykyäänkin vaikuttavien) valtarakenteiden sijasta käytetään hierarkioita, jotka perustuvat selvästi kuvitteellisiin ja keinotekoisiin ensikko/toisikko-asetelmiin, näitä hierarkioita ja valtarakenteita on parhaimmillaan turvallisempaa pelata. Toisen pelaajan hahmon vähätteleminen sukupuolen tai syntyperän vuoksi on monille pelaajille hankalaa, vaikka sen kuinka olisi tarkoitus olla vain hahmojen välistä. FiD:in keinotekoisuus etäännyttää epätasa-arvon ja historialliset kahtiajaot helpommin pelattaviksi.

(FiD) antoi tavallaan luvan tutkia vapaasti dynamiikkoja joita muuten ei oikein jaksaisi tai jotka ei välttämättä edes tulisi mieleen. Esim. tuntuisi hankalalta normaalissa pelissä pelata naishahmoa ja viitata ”tyttöjen juttuihin” mutta toisikkona oli power play salata asioita ensikoilta viittaamalla niihin ”toisikoiden juttuina”. (Anayte, Gabriel Adelorm)

Sukupuolierojen pelaamisen ei tarvitsekaan olla vain ankeaa, vaan se voi olla hauskaa. Tuli olo, että toisikkohahmo ei ole jotenkin vähemmän kuin ensikkohahmo, vaan ominaisuudet ovat erilaiset. Tämä toimi silloin kun ympärillä oli kavaljeerimaisesti käyttäytyviä ensikkoja tai roolit määrittivät esimerkiksi palvelusväen hahmojen tehtäväjakoa (mm. raskaat tehtävät kuten kreivillisen oveen koputtaminen ja haudan lapioiminen annettiin luonnollisesti ensikko-hovimestarille). (Kaisa, Eleonora Ihaneus)

Kehittämisvaraakin on vielä paljon. Puhetapa sanastoineen on yksi konseptin hankalimmista osuuksista. Sukupuolineutraaliksi mieltämässämme suomen kielessäkin on yllättävän paljon sukupuolittuneita termejä, eikä niiden muuttaminen luontevasti ole helppoa.

Ensisyntyiset ja toissyntyiset vanhemmat ja lapset olivat ehkä kaikkein kankeimpia termeistä, mutta peliä edeltäneissä workshopeissa niihinkin keksittiin uusia ilmaisuja: ensiö, ettan, toka, tvåan. Uusien termien keksiminen workshopissa oli hauskaa ja ehdottomasti asia, jolle olisi suonut enemmän aikaa.

Pelissä ei ollut yhtään toissyntyistä hahmoa, jota olisi pelannut miesoletettu, eikä yksikään miespelaaja valinnut hamemuotia. Muotiasia oli toki pelaajien päätettävissä, mutta miesoletettujen täysi puuttuminen toisikkopelaajista ei ollut tarkoituksellista. Pelaajat täyttivät ilmoittautuessaan lomakkeen, jossa kysyttiin kiinnostusta ja toiveita pelin eri teemoihin ja juoniaihioihin liittyen. Pelinjohto teki hahmojaon näiden toiveiden perusteella. Suurin osa pelaajista oli valmis pelaamaan kumpaa syntyasemaa vain, joten se oli harvoin pelaajavalinnan ratkaissut tekijä. Näiksi ratkaiseviksi tekijöiksi nousivat sen sijaan pelin sisältöä ja juonipainotuksia koskevat toiveet (säätyläinen vs. rahvas, seikkailua vs. romantiikkaa tai asema kuten tieteilijät, seilorit). Kun toiveet yritettiin mahdollisimman hyvin huomioida suhteessa tarjolla oleviin hahmoihin, osuivat palapelin lopullisessa kokonaisuudessa kaikki miesoletetut pelaajat ensisyntyisiin hahmoihin. He olivat harkinnassa myös moniin toisikkorooleihin, mutta toisaalta toisikkoja oli myös tarjolla vain kolmannes kaikista pelin hahmoista.

Syntymäaseman osoittaminen visuaalisesti vaatii vielä parantamista. Syntymäasema osoitettiin pelissä rintamerkillä, joka ei ollut ainakaan kaukaa ja/tai hämärässä tarpeeksi erottuva. Useimmissa tilanteissa tuntemattoman hahmon syntymäjärjestyksen tunnistaminen ei liene välttämätöntä, mutta tätä tunnistamista toivottiin esimerkiksi sen päättämiseksi, kehen hahmo kohdistaisi romanttisen tai esimerkiksi taloudellisen kiinnostuksensa, tai jotta hahmo voisi osoittaa käyttäytyvänsä syntymäasemansa vastaisesti. Tietyn värin näkyvä käyttö pukeutumisessa, esimerkiksi huivina tai käsivarsinauhana, voisi olla ratkaisu tähän.

Toivon mukaan FiDiä nähdään historiallisissa larpeissa jatkossakin. Mekaniikkaa saa vapaasti käyttää ja soveltaa kuhunkin peliin tai aikakauteen sopivaksi. Perimmäinen tarkoitus on tuoda mahdollisimman monenlaisia hahmoja ja juonia kaikkien pelaajien koettavaksi.

Linkkejä:
Tuomas Puikkosen kuvia pelistä
Firstborn is Dead -FB-ryhmä

---

Artikkelin ovat kirjoittaneet Salme Vanhanen ja Irrette Melakoski. Artikkelin toimitti Kristiina Prauda.

---

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki