Heinä-elokuun 2020 LOKIn toimitus viettää kesälomaa erikoisen kevään ja alkukesän jälkeen. Julkaisemme lukijoidemme iloksi tiistaisin throwback artikkeleita vuosilta 2012-2014. Tämä artikkeli on julkaistu LOKIssa alunperin 1. marraskuuta 2012.

Ollaan nyt kaikki rehellisiä.

Isot miehet haluavat leikkiä sotaa leikkisotilailla. Sitä se on ja kaikki muu on itsepetosta. Noin. Nyt kun sen kanssa on sinut ja ”kaapista ulkona” niin voi alkaa neuvottelemaan vaimon kanssa siitä milloin pääsee taas ”leikkimään”.

Kansainvälisen konsernin kehitysjohtaja vastaa satojen miljoonien liikevaihdosta. Öljynjalostamon avainhenkilön takana on lukemattomia patentteja joilla luodaan seuraavan sukupolven uusiutuvat polttoaineet. Hauskaa on se että kaikki saavutukset elämässä jäävät varjoon, kun muovisotilaat kaivetaan esiin.

Kun sen kauan odotettu kerran kvartaalissa aika koittaa, kaikki muu saavutettu elämässä menee piiloon, raha ei enää ratkaise. Jopa perhe ottaa kaksi askelta kauemmas. On sodan aika.

Ne kaikki muut asiat menevät hetkeksi sinne pieneen rasiaan nimeltä ”normaali maailma””. Ei ole enää yöllisiä sopimuksen väsäyksiä, ei lasten harrastusvientejä, ei asuntonäytöissä ramppausta.

Ei.

Kaikki se on hetkeksi poissa. Tulee se hetki kun vaimo tuijottaa sormustaan ja ymmärtää omalta kohdaltaan mitä ne vastoinkäymiset tämän kanssa ovat. Mitä on olla naimisissa sotaa leikkivän setämiehen kanssa.

Öisin tuunataan armeijaa kuntoon höpisten samalla tuttuja mantroja läpi. ”PST pysäyttää, tykit tappaa, jalkaväki raiskaa ruumiit”. Väsyneet kädet asettelevat boksiin kuivumaan uuden pintavärin saaneita panssaroituja sotilaita. Komentaja katsoo ylpeänä joukkojaan. Tällä kertaa me otetaan se kaupunki pojat. Tällä kertaa on meidän vuoromme.

Päivisin ei tehdä enää töitä vaan katsotaan taulukoita ja tulevan taistelun karttaa. Työkaverit jättää rauhaan. Kalenteri lipuu ohi. ”Annetaan sen olla rauhassa”. Se on taas takaisin tässä ja nyt ensi viikolla”

Yritetään miettiä mitä vihollinen tuo kentälle. Vihollinen. Niin monta kertaa sille on hävitty. Yhteisö verkossa käy ikuista debaattia tasapainosta. Miksi se yksi saa aina enemmän? Miksi sillä on aina viisi yhtä vastaan?

Vastaus on aina sama. Koska se yksi on vihollinen ja te muut olette sankareita. Sankari voi vain olla kun taistelee mahdotonta ylivoimaa vastaan. siksi Vihollinen on aina suurempi ja vahvempi. Ei itseään varten, vaan teitä sankareita varten.

Tulee taistelun aamu.
Hei hei lapsille ”Isi menee nyt pelaamaan” Hei hei vaimolle. ”mä tuun myöhään” Vaimo katsoo ikkunasta ulos eikä vastaa. Se hyväksyy, muttei ymmärrä. Kädet tarttuvat kaksoiskotkan sineteillä varustettuihin laukkuihin. Alkaa matka kohti koitosta.

Nyökkäykset aamu-usvassa. Tunnistelätkän heilautus, pinkoodi oveen ja pyhäkön ovet avautuvat. Täällä ei ole enää normaalimaailmaa. On vain sota.

Käytävillä vitriineissä on lukemattomia armeijoita. hyväksyvät nyökkäykset pyhäkössä oleville kohtaloveljille. Aikakaudet ovat erilaisia, kulttuurit ja maailmat. Kaikki mahdoton ja mahdollinen on edustettuina. Vain sota yhdistää.

Huone avautuu. Se toinen maailma odottaa. Edessä näkyy raunioitunut kaupunki kukkuloiden keskellä. Lännessä tehtaat, idässä metsä.

Pieni tie vie kohti kaupunkia. Sinettilaatikot avautuvat. On sodan aika…

Ensimmäisten laukausten jälkeen tuttu epätoivo valtaa alaa. Vihollinen on yhdistelmä nopeaa ja vahvaa. Vihollinen tuo valtavalla nopeudella lukematonta massaa lähitaisteluun. Ihmisten parhaat. Imperiumin parhaat, Adeptus Astartes Veteraanijalkaväki pitää linjaa, mutta ylivoima on selkeä. Kuljetusvaunut tuhottuina joukot ovat ryhmittyneet siilipuolustukseen viimeisiin rakennuksiin. Örkit, vihollisista ylivoimaisimmat parveilevat rakennusten ympärillä kooten lisää ja lisää joukkoja. Vihollisen massojen takana valtavat Stomperit ja Gargantit vyöryvät hitaasti kohti linjaa.

Alkaa niiden pienten toivonkipinöiden käyttö. Otan ässäni hihasta. Yksinäinen kuljetusvaunu irtautuu takaa ja rynnistää kohti etulinjaa. Ryhmitän Terminator –jalkaväkeni suojaamaan tätä yhtä tankkia. Kaikki kuolkoon tämän yhden puolesta.

Seuraavaksi siirrän Devastor –jalkaväen lännessä olevalle kukkulalle. Kukkulan eteen tuon kaikki Leman Russ Tankkini. Jaan tulikäskyt. Jalkaväki alkaa rummuttamaan garganteista suurimpien suojia. Tankkini keskittyvät pienempiin. Vihollinen vastaa tuleen. Jalkaväkeä kuolee. tankit syttyvät palaamaan, mutta todennäköisyyden herrat ovat puolellani. Yksitellen suojat alkavat napsahdella alas garganteista. Lopulta osa tankeistani läpäisee örkkipanssarin ja kaksi stompereista räsähtää liekkeihin. Vihollinen hidastuu hetkeksi. ”Pst pysäyttää”, lausun mielessäni.

Menetän miltei kaikki Terminaattorini, mutta vaunu pääsee läpi. Adeptus Astra Telepathican edustaja astuu ulos vaunusta ja nousee korkeimpaan rakennukseen.

Viholliskenraalin nopat tippuvat pöytään. Hän tajuaa vaaran. Yllimielinen hymy vaihtuu nopeasti huolestuneeseen virneeseen.

Kukkuloiden takana odottava raskas tykistöni tulee vuoroonsa. Normaalisti tykistöni on tappavaa mutta epätarkkaa. Kiitos psyykkerini tarkkuuteen tulee nyt korjaus. Telepaattinen linkki on valmis ja jokainen tykkimies näkee nyt psyykkerini silmin suoraan kohteensa. ”Tykistö tappaa” lausun mielessäni.

Vihollinen purkaa kiukkunsa psyykkeriin. Rakennus muuttuu reikäjuustoksi ja Adeptus Astra Telepathica on yhtä Psyykkeriä köyhempi. Vahinko jo kuitenkin ehtinyt tapahtua. Tulikomennot on jo välitetty.

Manticore -raketit tulevat ensimmäisessä aallossa. Kerran niin lukuisa vihollislauma harvenee kymmenykseen veteraanien ympäriltä. Basilisk –kenttätykit aloittavat seuraavana. Patteristo toisensa jälkeen napsii pois kaikki miestä isommat näköetäisyydeltä. Konsertoni päättää raskaat haupitsit. Yksi keskitetty täsmäisku osuu örkkien valtaamaan tehtaaseen. Sata örkkiä lakkaa olemasta tehtaan muuttuessa pölypilveksi.

Elossa oleville Veteraaneille jaetaan rynnäkkökäskyt. Katson vihollistani silmiin. ”Ja nyt jalkaväki raiskaa ruumiit” kuulen lausuvani.

Elämää suurempi hauskuus osaa taittaa aika-avaruutta. Hetken huumani on kestänyt 10 tuntia. Huomaan nälän ja väsymyksen vasta korjatessa sotilailta laudalta pois. Laukut napsahtavat kiinni. Kättelemme ja kiitämme hyvästä pelistä. Sotaleikkimme on tältä erää ohi.

Voiton ja tappion tuntemukset hautautuvat yleiseen hyvään oloon. Loppujen lopuksi kaikilla oli vain ihan helvetin kivaa.

Artikkelin kirjoittaja ”JS” esiintyy nimimerkillä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

---

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki